Solifer SM -79 viritys- ja korjauspäiväkirja:
(viimeksi muutettu 8.8.2005) Solifer-sivuille tästä.

Kevät 1998. Vanha mopo on virunut tallissa muovin alla vuositolkulla. Kaikeksi onneksi kaasutin aikoinaan jumiutui käytön puutteessa, joten taannoiset varkaat eivät saaneet rakkinetta käymään ja jättivät läheiseen puskaan. Lukitsin mopon ketjulla seinään. Syntyi idea: jospa mopon kuljettaisi mökille kesäpuuhasteluksi.

Juhannus 1998. Huoltoa: kaasuttimen (Dellorto PHBG 18 as) jumiutuminen on mystistä, luisti ei hievahdakaan. Liotus ja lievä väkivalta auttavat. Syykin löytyi: vanha jämähtänyt 2T öljy (bensa haihtunut) oli liimannut luistin ja neulan tiukkaan. Kohokammio aivan hirvittävän kerroksen peitossa, liotan, kuten kaikki muutkin osat. Liotus ei riitä, systeemi on näköjään kunnolla tukossa, tarvittaisiin paineilmaa kanavien putsaamiseen. Mopo käy, mutta lähinnä tyhjäkäynnillä, kaasun vääntäminen tukehduttaa koneen. Homma jää sikseen, kosken muista ottaa kaasutinta mukaani mökiltä. Pakoputki jää kaivertamaan mieltä: paikallaan oleva alakäyräputki on aivan onneton metsäkäytössä, pitäisi tehdä yläkäyräversio. Pakoputki on muutenkin huono, ei sovi ajoituksille tippaakaan. Sitten muistan jälleen, että 18mm kaasutin on liian iso, vaikka sylinterin aukkoja on avarrettu ja mäntä on viritysversio.

Elokuun alku 1998. Olen vakuuttunut, että pakoputken rakentaminen olisi kivaa. Voisin oikeastaan samalla hommata 65cc virityssylinterin, kaasutin sopisi siihen. Etsin vanhaa Mopo-Sportin viritysopastani arkistoistani, oppaassa taisi olla jonkinlaista osviittaa putken tekoon.

12. elokuuta 1998. Opas löytyi, lueskelun jälkeen totean Mopo-Sportin ohjeiden olevan todella ylimalkaiset ja mystiset. Voi pertti. Etsin WWW:stä, sieltäkään ei löydy mitään asiallista suomalaista sivua muutamassa tunnissa. Täytyy kysyä itseään viisaammilta. Tiedustelen sfnet.harrastus.mp -verkkouutisryhmästä tietäisikö joku viritys- tai pakoputkioppaita.

15. elokuuta 1998. No jopas, news-tiedustelu tuottaa nipun oppaiden nimiä, pari suomalaistakin. Heh, onneksi paikallinen yliopiston kirjasto on vapaakappalekirjasto, joten oppaat ovat varmasti siellä.

20. elokuuta 1998. Toinen 2T-kirjoista on lievä pettymys. Esko Maunun Virittäjän käsikirja osa 4 eli 2T-viritysopas kertoo periaatteetmelko nasevasti, muttei anna juuri nimeksikään ohjeita, etenkään tehoputken tekoon. Seppo Tiittasen (1983) Motori Poweri: Motocross teknikon käsikirja on sen sijaan varsinainen kultakaivos: ohjeita, periaatteita ja kaavoja on vilisemällä. JeSSS.

Elokuun loppu 1998. Laskeskelen esimerkkimittoja Tiittasen kaavoilla. Kaavoissa on jotakin omituista, yhdelle mitalle näyttäisi olevan kaksi eri (perustelematonta) laskutapaa. Kaavoja ei ole mitenkään johdettu, joten muuttujien nimien selvittämiseen menee oma aikansa. Opin, että pakoputkissa kaikki riippuu kaikesta. Oman projektini kannalta ongelmallista on, etten tiedä sylinterin ajoituksia.

Syyskuun alku 1998. Olen jo elokuun aikana selannut keltaisen pörssin ja puhelinpalstan mopomarkkinoita. Syksyllä osia näyttää liikkuvan. Ruokahalu kasvoi syödessä: miksipä en ostaisi saman tien suurinta mahdollista virityssylinteriä, minkä koneeseen vain kiinni saa. Vähänkäytettyjä näytti saavan kohtuuhintaan. Iso pytty tosin vaatii isompaa kaasutinta, joten sellainenkin pitää hommata.

Syyskuun alkupuolisko 1998. Olen oppinut, että Soliferin Tomos -moottorin ja Tunturin Puch -moottorin sylinterit ovat vaihtokelpoisia keskenään, tiedustelut myyjiltä sekä Mopo-Sportista osoittavat tämän. Käy selville, että mainittuihin koneisiin virityssylintereitä on valmistanut espanjalainen Autisa. Tehdas on kuitenkin lopetettu jo viitisen vuotta sitten. Virityssarjojen ero on männässä: Tomoksen kiertokankeen käy 10mm männäntappi ja Puchiin 12mm tappi. Tarvikeosana Tomokseen saisi toki 12 millisen kiertokangen, vieläpä neulalaakerilla. Toisaalta vanhoissa Tunturin Super Sporteissa puolestaan oli muistaakseni 10mm tappi. Ota näistä selvää…

14. syyskuuta 1998. Tein kaupat 75 cc virityssylinteristä. Mukaan kuuluu sylinterin lisäksi sylinterin kansi ja mäntä, joka epäonneksi on Tunturin 12mm männäntapilla. Kysely Mopo-Sportista antaa ymmärtää, että Soliferin mäntiä olisi vielä saatavana.

21. syyskuuta 1998. Viritysosat saapuivat. Sylinteri on erinomaisessa kunnossa, kuten myyjä kehuikin, ajettu ehkä maksimissaan 1000km. Alan suunnitella tiivisteiden ja männän ostoretkeä Vantaalle.

5. lokakuuta 1998. Retki Vantaalle. Voi helevetin 16, moponviritys on ankarassa vastatuulessa. Mopo-Sportissa käy ilmi, ettei mäntiä enää ole. Juurihan kyselin niitä puhelimessa.... Ostan silti tiivisteet. Kampikammion tiivisteessä on kaksi vaihtoehtoa, joista myyjä ei tiedä oikeaa, niinpä tietysti. Valitsen toisen. Samalla tyttäreni (4kk) alkaa pulista ja jokeltaa myyntitiskillä kantokopassaan. Olisi pitänyt kuunnella, valitsin loppujen lopuksi väärän tiivisteen.

6. lokakuuta 1998. Depressio. Sylinterin saisi sopimaan Tomokseen vaihtamalla kiertokangen 12mm männäntapille sopivaksi, mäntä minulla jo on. Hinta on kuitenkin lähes kaksinkertainen uuteen mäntään verrattuna. Usko koko projektiin horjuu.

8. lokakuuta 1998. Kaikesta huolimatta totean tarvitsevani isomman kaasuttimen, Dellorto PHBG 20 as löytyikin sopuhintaan keltaisesta pörssistä. Myyjä kehui toimivaksi.

12. lokakuuta 1998. Dellorto saapuu. Lievä pettymys: osia puuttui ja ryyppy oli saanut siipeensä, lisäksi kohokammion pohja oli halki, vesikin tuli läpi. Kirjoitan listan puuttuvista ja rikkinäisistä osista ja soitan myyjälle näreissäni. Suostui palauttamaan osan kauppahinnasta. Loppujen lopuksi molemmat ovat tyytyväisiä. Varaosia tarvitaan.

16. lokakuuta 1998. Soitan vielä kerran Mopo-Sporttiin. Seuraavaa ylikokoa oleva viritysmäntä kuulemma löytyisi. Tilaan sen ihmeteltäväksi.

17. lokakuuta 1998. Kaverini saapuu messuille paikkakunnalle. Tuli puhetta pakoputkista, jolloin saan tietää, että Tekniikan Maailmassa on aikoinaan julkaistu viritysputkia koskeva artikkeli, mielenkiintoista. Arvioin, että artikkelin on oltava 1970-luvun lopussa julkaistu.

20. lokakuuta 1998. Mäntä saapuu Mopo-Sportista. Voi kökkö, väärä mäntä. Tämä sopisi sellaiseen sylinteriin, jossa on viides huuhteluaukko profiloidussa imuaukossa. Hieno viritys, männässä on reikä imupuolella viidettä huuhtelukanavaa varten. Valitettavasti oma sylinterini on neljällä huuhteluaukolla.

20-22. lokakuuta 1998. Oho, nyt käsiin tipahtelee jotain todella rankkaa. Tiedusteluni sfnet.harrastus.mp -ryhmässä TM:n artikkelin julkaisuvuodesta tuottaa todellisia kultaharkkoja, tällä kertaa ilmeisesti ammatti-ihmiset kiinnostuivat kysymyksestäni: sain WWW-osoitteita, lehti sekä artikkeliviitteitä virityksen tiimoilta. TM:n artikkeli oli numero 7 vuodelta 1976. Hyvä juttu. Saan vahvistusta käsitykselleni, että Tiittasen kirjan kaavoissa tosiaan on virheitä. Kirja ilmeisesti perustuu melkein kokonaan toiseen, ulkomailla julkaistuun teokseen:

23. lokakuuta 1998. JACKPOT: eräässä saamassani emailissa mainitaan, että Autisan 75cc virityssarjoista on olemassa ns. Nigasil-pinnoitettu versiokin. Sivulauseessa mainitaan, että sarjoja ainakin aiemmin sai Nakkilan Pyörastä ja Mopedista. Pikainen soitto Firmaan ja kas, Tomoksen (valurautaholkilla varustettuun) sarjaan sopivia korvaavia mäntiä on. Vanhempani ovat tulossa vierailulle samana päivänä, ajavat Nakkilan kautta ja tuovat männän. Se piru sopii. Hintakin on vallan kohtuullinen.

Marraskuun alku 1998. Tiedustelen eri ihmisiltä, miten pakoputken saisi tehtyä. 0,75 mm pelti riittää, osat pitänee kuitenkin teettää jossain. Käsin takomisen voi unohtaa. Huomaan, että viritysosat alkavat olla kaikki käsissäni. Pitäisi päästä mökille sovittelemaan niitä moottoriin. Työstän tiivistepahvista kampikammion tiivistettä. Käy nimittäin selväksi, että virityssarjaan myytävästä tiivisteestä (Mopo-Sport) sitä ei voi tehdä, pitää ostaa paksua tiivistepahvia erikseen ja työstää siitä.

4. marraskuuta 1998. Porissa. Haen mopedin mökiltä virumasta lämpimään talliin ja pienen purkamisen jälkeen alan ihmetellä: Vakioyläkäyrä ei käy, sisähalkaisija on liian pieni pakoaukkoon nähden. Toisesta vanhasta viritysputkestani saan sahattua irti kelpo äänenvaimentimen, poistoputken halkaisija on oikea. Kaasuttimen (18mm) imukaula ei käy suoraan 20 mm lorttiin. Imukaula sopii sen sijaan melko hyvin sylinteriin. Iso 75cc sylinteri ei sovi suoraan paikalleen, sen melkein arvasinkin. Kampikammion sylinteriaukosta on koneistettava metallia noin millin siivu ympäriinsä. Kampikammion huuhteluaukot sopivat yllättävän hyvin sylinteriin, veistämäni tiiviste kertoo lisäksi, etten aikoinani kampikammion huuhteluaukkoja suurentaessani (mikä oli virhe jo 15v sitten, huuhtelukanavien virtaukset menivät aivan taatusti perssiilleen) tehnyt korvaamatonta tuhoa. Iskunpituus näyttäisi olevan melko kohdallaan, kiertokangen yläpää näyttäisi tosin olevan jotenkin palanut, laakerissa näyttää olevan jotain omituista, pitänee vaihtaa.. Hienoa, kyllä tästä jotain tulee; kone irti moposta, autoon ja mukaan Turkuun.

11. marraskuuta 1998. Dellorton varaosat saapuvat yllättäen. Helsingissä asuva kaverini oli käväissyt hakemassa varaosat unioninkadulta ja poikkesi soittokeikkaamme katsomaan. Tunnelma nousi uusien varaosien myötä. Ainoastaan ryyppy on enää kysymysmerkki. Varaosa on onneksi lähellä, pienemmän 18 mm lortin ryyppy käynee.

14. marraskuuta 1998. Kampikammion sylinteriaukko on edelleen liian pieni. Koska sylinteriä ei saa paikalleen, en pääse mittaaman ajoituksia. Ostin sarjan hiomakiviä porakoneeseeni. Testaus. Kivet todellakin ovat hiontaan, pitänee hankkia kovametallinen jyrsinterä, jos aion sylinteriaukkoa suurennella kotikonstein. Päätän kysäistä myös liikkeestä kustannusarviota.

21. marraskuuta 1998. Purin koneen saadakseni kampiakselin irtipois työstön tieltä: kilin kolin, oho, mistähän tuo osa putosi? Lievää epäselvyyttä muutamien prikkojen ja akselien suhteen. Huomaan, että kampikammion takana on siihen yhteydessä jokin toinen omituinen kammio. Huh? Ainakin siellä on hiekkaa ja muuta kyönää.

28. marraskuuta 1998. Olen kysellyt muutaman viikon eri moottoripyörä- ja mopoliikkeistä mitä kampikammion sylinteriaukon työstäminen suuremmaksi maksaisi. Liikkeet eivät edes suostuneet tekemään moista, ei tuntunut raha kelpaavan. Ostin ohimennen muuan liikkeestä tavalliseen sähköporaan sopivan pienen kumisen istukan, johon saa "suttu" tussin paksuisia hiomapaperiholkkeja. Kaikeksi yllätyksekseni hiomapaperiviritys toimii aivan erinomaisesti. Muutaman tunnin hiomisen jälkeen kampikammion sylinteriaukko on suunnittelemissani mitoissa. Sylinteri sopii paikalleen, hienoa. Pitänee hankkia nykyistä parempi räjäytyskuva koneesta, jotta saan sen koottua oikein eikä jää ikäviä ylimääräisiä osia.

6. huhtikuuta 1999. Sydäntalvi verotti harrastusintoa. Nyt hanget laskevat silmissä ja pärräysinto on herännyt. Isipappa osti eläkkeelle päästyään noin kuukausi sitten ensi töikseen vanhan 600cc BMW R60/5:n. Sillälailla. Solifer on saatava kasaan. Projektin status: kokosin koneen, koitin sylinteriä paikoilleen --> sopii, eikä sylinteriaukon ja sylinterin väliin tarvitse edes mitään soviteholkkia, kuten ilmeisesti Tuntureissa on tilanne. Soliferissa mäntä ei lyö kanteen. Kampikammion tiiviste piti tehdä itse, koska valmista ei ole kaupan. Varaosaliikkeestä millin tiivistepaperia ja viiltämään, siinä se. Periaatteessa solipimpula on pakoputkea vaille valmis. Kaivoin imuroimani 2T-pakoputken mitoitus-Excel-laskentataulukon esille. Siinä on pikku ongelma, koska alkukäyrän pitäisi olla lievästi kartiokas. Mikäli kartiokkuuden asteeksi yrittää sijoittaa nolla, aiheutuu kasa virheilmoituksia nollalla jaon takia. Aion kuitenkin tehdä alkukäyrän putkesta, joka lienee ainoa käytännössä mahdollinen ratkaisu. No, modifioin parhaillaan laskentataulukkoa ja suomennetun ja korjatun version voisin tunkea tänne www:iin muidenkin iloksi, jahka saan sen valmiiksi.

13. huhtikuuta 1999. No niin, "työmatka" Helsinkiin Dellorto-kauppaan: nyt on 20mm PHBG kunnossa. Minulle aikoinaan 18 mm yhteydessä myyty kurkku on oikea, ainoastaan kaasuttimessa oleva muovinen tiivisterengas oli eripaksuinen. Ostin vielä uuden ryypyn.

19. huhtikuuta 1999. Mittasin sylinterin ja männän uudelleen, tarkempan en pysty. Sain myös modifioitua pakoputken mitoitus-excel-laskentataulukon. Minulla on siis pakoputken eri osien mitat. Laskenta muuten perustuu A.Graham Bellin kirjan (Two-Stroke Performance Tuning in...) kaavoihin, Tiittanen ja muut ovat saaneet väistyä. Bellin kirja on varsin hyvä, suosittelen.

22. huhtikuuta 1999. No niin, tässä on vihdoinkin mainitsemani Excel-laskentataulukko[POISTIN LINKIN, UUSI ALLA]. Tarvitset 97 version tai uudemman ekselistä. Valmiina olevat luvut ovat 75cc Autisa-virityssylinteristäni ja GPM-männästä. En ole kirjoittanut dokumenttitiedostoa, joten pikareview tässä: Ensin pitää laskea pakotahdin pituus asteina. Syötä tarvittavat tiedot vasemmanpuoleisimpaan laatikkooon. Syötä vielä keskisarakkeen laatikkoihin tarvittavat tiedot alkaen ylimmästä laatikosta ja oikeanpuoleisesta laatikkosarakkeesta näet lopulta tulokset. Liitteenä olevat kuvat kertonevat aikas paljon, mistä on kyse. Solun F1 kommentista näet tiedot kirjasta, johon taulukko perustuu.

5. kesäkuuta 2001. Patologinen aktiviteettini jatkuu. Kesät 1999 ja 2000 keulivat virittelyn osalta täysin jatkuvan kiireen ja ulkomailla hyppäämisen takia. Homma on edelleen pakoputkesta kiinni. 1999 keväällä kävin kyselemässä putkivääntämöissä, miten alkukäyrää (ongelmakohta) saisi väännettyä. Eräs paikallisen hydrauliikkaliikkeen (ainoa vaihtoehto) putkimies ilmoitti, että haluamani paksuisesta putkesta saisi väännettyä u:n muotoista putkea. Tästä paloittelemalla ja hitsaamalla saisi alkukäyrän kasan. Ongelmaksi tuli kuitenkin hinta (satoja markkoja). Vääntökoneen ohjelmointi maksaa n. 90% kustannuksista, joten u-putkea saisi melkein samalla hinnalla puolen metrin sijaan parikymmentä metriä. Homma kossahti pitkäksi aikaa tuohon. Sitten kuulin, että eräs perhetuttu kotikaupungissani tekee lähes mitävain pellistä ja raudasta. Insinööriasenne pamahti pintaan, jätkät tekee ja minä suunnittelen. Ainoa, mitä pitäisi tehdä, on kaivaa vanhat muistiinpanot esiin, suksia hydrauliikkaliikkeeseen ja antaa putket ja loput mitat pläkkärille kokoamista varten. Sormet syyhyävät.
Huomasin, että yo. Excel-taulukon kommenttiruudut ovat osittain liian pieniä (ilmeisesti riippuen näyttöjen resoluutioista), jolloin informaatiota jää "piiloon". Ehm, mikähän mahtoi olla taulukon salasana? jos muistan tai löydän sen, teen korjatun version ja tungen sen tänne. Jaa, dokumenttitiedostokin uupuu vielä, pitänee tehdä sekin jossain vaiheessa.
Jep, tässä korjattu Excel-taulukko. En pakannut sitä tällä kertaa. Korjasin kommenttiruudut isommiksi, muutaman iso/pienikirjainmokan ja alkukäyrän halkaisijan koodin oikeaksi (väärä oli D2, oikea on D1). Muutokset ovat kosmeettisia, eivätkä vaikuta laskentaan.

Lokakuu 2003. No jopas pari vuotta vierähti kiukulla. Joka tapauksessa, olen aivan viime aikoina aktivoitunut mopedirintamalla jonkin verran, vilkaise Solifer SM sivulleni.
Kuluneet kaksi vuotta eivät suinkaan ole menneet hukkaan. Olen oppinut muutamia asioita: Ensinnäkin, oli hyvä, ettei pakoputki ehtinyt valmistua. Tämä siksi, että Solipimpilan kampiakseli kiertokankineen on ehdottomasti ensin vaihdettava lujemmaksi, samoin petilaakerit on uusittava. Sattumalta on myös niin, että kisakampiakselin kiertokanki on 12mm männäntapilla, jolloin alkuperäinen mäntä sopii. Tämä puolestaan tietää lisää tehoa ja pakoputken suunnittelun uusiksi. No, sisäänajo sentään muuttui tarpeettomaksi.
- Toin taannoin moottorin kotinurkille ja purin sen kampiakselin vaihtoa varten. Yritän jostain löytää digikameran, että saan kuvia tänne.
- Olen aktivoitunut myös taulukkolaskentaosastossa, uusi Excel-taulukko on tulossa, siinä on tehoputken laskentaa kolmella eri metodilla, sekä mahdollisuus laskeskella teoreettisia nopeuksia, kun tuntee vaihdelaatikkonsa. Kun taulukko on valmis, voit ladata sen [tästä].

Tammikuu 2005. Jonkinasteista aktivoitumista, tuppaa menemään lyhyissä jaksoissa... (Valitettavasti) taas oli hyvä, että projekti on vaiheessa. Muuan varttunut Autisa/Metrakit -harrastaja huomautti taannoin, että 12mm männäntapilla oleva 'alkuperäinen' mäntäni ei todennäköisesti toimi ensinkään, koska se on läppäohjatun 75cc Autisa -version mäntä. Imupuolen helma onkin todella lyhyt(puoliympyrän muotoinen koneistus), jolloin imutahdiksi tulisi yli 200 astetta. Uskottava se on, ei toimi ilman läppäasetelmaa. Myykää minulle sellainen, uutta osaa ei enää saa!! Ao. mäntähässäkkä aiheutti pitkään päänvaivaa kampiakseli-kiertokanki-liukulaakeri-mäntä palapelissä, mutta ilmeisesti ongelma on ratkaistavissa, koskapa Nakkilan pyörä&Mopedista saa 12mm tapin ei-läppä-mäntää. Hyvä.
- Niin, vielä, digikamera on hyvä asia: Solifer-sivultani löytyy kuvitettu pura ja kokoa Tomos 4v moottori -ohjeistus.

Elokuu 2005. Ostin osia: Kampiakseli+kiertokanki (Moposportin mallia racing), uudet L17 runkolaakerit (SNR), stefat ja jo hieman aiemmin männän 12mm tapilla (GPM Puch #478). Mäntä sopii kiertokangen 12mm neulalaakerointiin. Mietin hetken vaihdanko itse runkolaakerit, mutta onneksi en hommaan ryhtynyt. Moottoripyöräliikkeen korjaamon (Kunun pyörä) erittäin asiantuntevasta palvelusta ymmärsin, että olisin luultavimmin tuhonnut laakerit alta aikayksikön. L17 laakerit on nimittäin sovitettava kampiakselille oikein runkolaakerin ja kampiakselin välissä olevilla ohuilla prikoilla. Käytännössä lohkot kootaan ja sovitetaan lohkotiivisteen & kampuran kanssa. Jos akseli ei tule kohdalleen (millin osista kiinni), tämä kuluttaa laakerit hyvin nopeasti ja kampiakseliin tulee klappia. Proseduurin ymmärtää kun katsoo laakerin 'kuoren' sisäpuolta. Myös vaihteistossa ainakin yhdellä akselilla on päässä samantapaisia prikkoja, pitääkin olla tarkkana kun kokoaa konetta.