Monoski -tietoutta

Päivitetty viimeksi 30.11.2011.

This page contains information in Finnish language only. Sorry. There are, however, few links to other resources below.

Yleistä
En ole löytänyt monoski -tietoutta Suomeksi, joten tämä sivu paikatkoon omalta osaltaan ao. puutetta. Englanninkielisiä sivustoja toki löytyy (ks. linkit alla). Tällä sivulla ei ole tietoja monoski -kelkoista, jotka ovat liikuntarajoitteisten erikoislaitteita.

Aloitetaan itse käsitteestä. Sanassa monoski sen alkuosa mono on latinaa ja tarkoittaa yhtä. Monoskihän on vain yksi leveä suksi. Suomessa hiihtokengistä käytetty nimitys mono ei liity asiaan.

Olen laskenut monoskillä 1980-luvun lopusta lähtien. Aloitin satunnaisesti vuokraamojen välineillä, mutta ensimmäisen oman monoskin ostin jo 1990-luvun puolen välin paikkeilla. Leveä suksi veti puoleensa, ja vuoden 2005 tienoilta olen laskenut ainoastaan monoskillä.

Monoski -suksen perusajatus on se, että molemmat (tavalliset) laskettelumonot hirtetään vierekkäin yhteen leveään monoski -sukseen kiinni kasvot menosuuntaan päin. Sauvat käteen ja menoksi. Erona lumilautoihin on sauvojen puuttumisen lisäksi se, että lumilaudassa lautamonot kiinnitetään vinottain toinen eteen ja toinen taaemmas ja matkaa taitetaan sivuttain hartia edellä.

Monoski -laskettelu on aina ollut marginaaliharrastus, ja sellaisena se varmaan tulee pysymäänkin. Nykyisin harrastajia lienee maailmassa joitakin tuhansia. Jonkin verran ilmiö näkyi Suomessa 1980-luvun loppupuolelta 1990-luvun alkuvuosiin asti. Samoihin aikoihin alkoi lumilautailun suosio, mikä osaltaan tappoi monoskin markkinat. Sinänsä hassua on, että lumilautojen suhteen molempien jalkojen kiinnittäminen samaan lautaan tuntuu yleisesti ottaen varsin luonnolliselta. Monoskin osalta yhden suksen ajatus tuntuu olevan laskettelijoille huomattavasti haastavampi ajatus. Euroopassa monoski -harrastajia on ollut ja on eniten Ranskassa. Monoskin historian alkutaival on Yhdysvalloissa. Sieltä sukset aikanaan rantautuivat Eurooppaan ja lähinnä Ranskaan.

Monoski -suksen pohjan profiili on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Ja uskallanko sanoa edukseen. Ensimmäiset sukset olivat ns. Bahne-Doyle -profiilisia, joiden pohja on laatikkomallinen, ehkä aavistuksen kapeampia keskeltä monojen kohdalta. Selvä edistysaskel oli ns. pintail -profiili, jossa pohjan muoto on kiilan mallinen. Suksen kärki on takaosaa leveämpi. Verrattuna vanhoihin B-D -lautoihin pintail oli jo huomattavasti mukavampi laskea. Suurin osa edelleen käytössä olevista wanhoista laudoista on juuri pintaileja.

Nykyisin monoski -lautoja on saatavissa useilta valmistajilta, ja erilaisten lautatyyppien kirjo on kasvanut huomattavasti. On olemassa off-piste lautoja, temppulautoja, carving-lautoja, yleiskäyttöisiä rinnelautoja, nopeuslaskulautoja jne. Lähes kaikki laudat valmistetaan ymmärtääkseni käytännössä ainakin osittain enemmän tai vähemmän käsityönä.

Miten monoski toimii?
Monoskin ja tavallisten suksien välillä on laskemisen suhteen kaksi pääasiallista eroa: Ensinnäkin, jalat ja erityisesti polvet ovat ja pysyvät yhdessä ja samassa laudassa kiinni. Tasapainon hallinta on tässä mielessä erilaista, koska kahdella suksella tasapainon horjumista voi korjata jommalla kummalla suksella. Monoskissä vain sauvoilla. Toiseksi, kahdella suksella laskettaessa on tuen painopiste käännöksissä lähinnä ulomman suksen sisäkantissa (ts. rinteessä alempana olevan suksen sisäkantilla kantataan). Monoskissä ei kuitenkaan ole ao. kanttia ollenkaan vaan monoskillä tukipiste on luonnollisesti sisemmän suksen sisemmällä kantilla.

Muutaman vuoden sisällä, kun laskutekniikka menee korvien väliin ja vartalo tottuu suksen käyttäytymiseen, monoskillä laskemisesta tulee kuin toinen luonto. Jossain vaiheessa korvien välissä napsahtaa se, että polvet ovat ja pysyvät yhdessä ja kanttaus tapahtuu sisäkantilla.

Rinteissä ja hissijonoissa useimmin kuulemani kysymys on, onko monoskillä vaikea laskea. Patenttivastaus on, ettei monoskillä laskeminen ole sen vaikeampaa kuin muillakaan alamäkivermeillä. Pieni oppimiskynnys lähes joka asiassa on olemassa, niin tässäkin. Tilanteessa, jossa henkilö ei ole koskaan lasketellut, on itse asiassa mahdollista, että kaikkein nopeimmin oppisi laskemaan juuri monoskillä.

Miten monoskillä lasketaan?
Valitettavasti lähtökohta taitaa olla se, että osaavaa hiihdonopetusta lienee erittäin hankalaa löytää Suomesta. Toki, jos esim. rinnekeskuksen vuokraamosta löytyy monoski, kannattaa kysellä. Kokemuksesta voin toisaalta kertoa, että itsekin oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Kuten mainittua, oppimiskynnys on aika pieni. Seuraavassa on opastusta laskemiseen. Tekstissä on mukana myös pari vinkkiä Monoski Directorystä löytämästäni Scott Gordonin untuvikko-oppaasta.

Mikäli et ole koskaan laskenut monoskillä, älä napsauta monoskitä jalkaan, ja mene tottumattomana samantien hissiin. Ankkurihississä monoskillä on taipumus kulkea hiukan omia polkujaan, ja niitä pitää osata seurata. Silloin tällöin saattaa käydä niin, että toinen kantti hitsaa kiinni, suksi lähtee väärään suuntaan ja kaadut. Tuolihississä puolestaan yläasemalla liu'ut huonolla tuurilla jonkun päälle, kun et osaakaan kääntyä. Ja vaikka hissi menisikin ok, pitäisi kumminkin osata tulla ehjänä rinnettä alas. Kahdenkymmenen vuoden kokemuksella kaadun edelleen ainakin kerran vuodessa ankkurihississä, kun suksi kanttaa nousuladun johonkin töppäreeseen juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Miten monoski ylipäätään kääntyy? Jos laskemista pitäisi karakterisoida yhdellä sanalla, niin lautaa ohjataan elvislantiolla. Ts. lantio liikkuu puolelta toiselle riippuen siitä, kumpaan suuntaan ollaan kääntymässä. Karkeasti ottaen tällä yleisperiaatteella monoskitä ohjataan. Lantio liikkuu, polvet ovat yhdessä ja tarvittavasti koukussa. Kurvissa hiukan kevitetään painoa sukselta, jotta se kääntyy helposti. Painopisteen hallinnassa elvislantion käsite oli aikanaan itselleni paras neuvo.

Jos olet joskus koittanut laskea, mistikuvasi on todennäköisesti, että monoski tuppasi yliohjautumaan reilusti käännöksissä, ts. käännös ei pysähdy vaan suksi kiertyy ns. yli ja kaadut. Syy on siinä, että autoakaan ei ajeta takapenkiltä --> siirry takaisin eteen kuljettajan paikalle. Älä anna painopisteesi valua liian taakse vaan pidä se monoskin etupuolella. Suksen päällä ei saa istua. Takapenkillä laskeminen on varmaankin yleisin aloittelijan virhe. Tiukassa paikassa runno painopiste takaisin suksen eteen, ja kas, suksi tottelee taas.

Käytännön neuvo matkalle autolta/vuokraamosta rinteeseen: Monoskiitä voi kantaa kahdella näppärällä tavalla. Jos matka ei ole kovin pitkä on luonnollinen tapa ottaa monoski siteiden välistä toiseen käteen sivuttain kylkeä vasten ja sauvat toiseen käteen. Itse tuppaan pitämään alemman etusiteen etukappaleesta kiinni. Mikäli matkaa on kohtalaisesti, kannattaa monoskiitä kantaa sen pohja vasten selkää siten, että asettaa ensin sauvojen remmit siteiden etukappaleiden ympäri, jolloin sauvat saa näppärästi hartioiden yli eteen ja monoski roikkuu selässä remmien varassa.

Entäpä jos et ole laskenut koskaan? Miten aloittaa aivan alusta?

Muutama perustaito on syytä hallita: Miten suksen siteiden kanssa toimitaan. Miten päästä ylös rinteessä, jos kaatuu. Ja ennen kaikkea, miten oivaltaa ja harjoitella käännöstekniikkaa.

Aloita tasaisella alustalla. Astu siteisiin ja ota tukea sauvoilla, jotta saat kuvan siitä, miltä tuntuu, kun jalat ja polvet pysyvät kiinni toisissaan. Samalla opit sen, miten siteistä pääsee tasaisella alustalla pois. Homma pitää kuitenkin osata myös rinteessa ja tätä varten kannattaa oppia tasapainon hallintaa laudalla. Ota tukea sauvoista ja kääntele polviasi puolelta toiselle siten, että suksen toisen puolen kantti nousee ilmaan. Totuttele ja tasapainoile muutama sekunti kummallakin kantilla. Koita tasapainoilua polvet taivutettuna erilaisiin kulmiin. On tärkeä ymmärtää, että käännös lähtee polvista, eikä tavallaan nilkoista, kuten kahdella suksella. Älä istu takapenkillä, painon pitää olla suksen etupuolella. Näin suksi periaatteessa kanttaa rinteessäkin.

Seuraavaksi kävele sopivaa (jyrkkyyttä saa olla kunnolla, muuten homma ei toimi) rinnettä hiukan ylöspäin ja astu siteisiin. Huomaat, että monoskiin on oltava täsmälleen poikittain alamäen suuntaan. Muuten alat liukua joko eteen tai taaksepäin riippuen kumpi pää suksesta on alempana. Muista: suksen ollessa poikittain aina ylämäen puoleinen side ensin kiinni. Sauvat tukevasti lumeen ja napsauta ylempi side kiinni. Huomaat, että sinun pitää kyetä tasapainoilemaan ylämäen puoleisella kantilla. Ja vain sillä, toistahan ei voi käyttää. Alemman siteen napsauttaminen kiinni vaatii nyt hieman keskittymistä, koska suksi ei voi lipsua ylemmältä kantilta. Toiseen suuntaan: jos irrotat monot siteistä rinteessä, alamäen puoleinen aina ensin.

Nyt seuraa vaikein ja keskeisin harjoitus: Pidä suksi poikittain rinteeseen nähden (tasapainoillen ylemmällä kantilla, ei takapenkillä ja polvet sopivasti koukussaa) ja siirrä painoa hieman alemmalle kantille siten, että ylempi kantti antaa hiukan periksi ja liu'ut poikittain hiljalleen pienen matkan alamäen suuntaan. Lisää painetta ylemmälle kantille pysähtyäksesi. Ota tukea sauvoista. Koita uudelleen. Toista harjoitusta muutamia kertoja, että saat tuntuman tasapainoilusta ja liu'usta. Toista sama myös toinen jalka ylempänä kanttina. Pikkuhiljaa opit liukumaan entistä pitempiä matkoja. Tämä yksinkertainen harjoitus antaa käsityksen tavallisten suksien ja monoskin välisestä erosta kanttaamisessa.

Käytännössä seuraavaksi voit kääntää suksen kärkeä kohti alamäkeä ja koittaa liukua ensin suoraan alas pienen matkan ja koittaa käännöstä liu'un lopussa ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. Kun opit, miten suksi kääntyy, voit koittaa alkaa linkkaamaan käännöksiä toisiinsa. Valitse tätä varten jonkin rinteen ihan reippaasti jyrkkä kohta. Tämä siksi, että vauhtia saa olla, se helpottaa asian omaksumista. Liian loiva mäki hankaloittaa asiaa.

Muutama sana wanhojen lautojen tekniikasta, jos wanhaa harkitsee ostavansa
Wanhoja 1980-90 -lukujen taitteen aikaisia monoskiitä on edelleen silloin tällöin myynnissä. Esim. huutonetissä olen törmännyt vuosittain muutamaan. Pääsääntöisesti niistä ei kannata omasta mielestäni joitain kymppejä enempää maksaa. Sinänsä laudat tuntuvat kestävän, ensimmäinen monoskini (Rossignolin pintail) on 1980-luvun loppuvuosilta ja 20-vuotias lauta on edelleen iskussa kovan käytön jäljiltä. Yleisilmeeltään wanhat laudat ovat aika jäykkiä verrattuna nykyisiin. Mikäli wahna lauta on päällisin puolin ok, ei siinä mitään, hyvinhän sillä laskea voi, mutta muutama seikka on syytä pitää mielessä.

Jos päädyt harkitsemaan wanhaa lautaa, harkitse pintailia. Jos et ennen ole laskenut monoskillä, tai laskit silloin 1980-luvulla kerran, kannattaa miettiä kolme kertaa, ennen kuin ostaa Bahne-Doylen. Ne ovat a) kaikkein hankalimpia laskea, b) painavat kuin synti ja c) yleensä kaikkein wanhimpia. Tyyppitapaus on omasta (pienestä) kokoelmastanikin löytyvä Rossignolin Soleil.

Siteiden jouset ovat monoskissä kovilla. Vanhojen siteiden laukaisumekanismit yleensä "toimivat", mutta se, pitävätkö säätöruuvien osoittamat lukemat ollenkaan paikkansa, saattaa olla eri juttu. Tärkeintä on, että siteet eivät ole veltostuneet vaan pysyvät kiinni kovassakin menossa. Juuri mikään ei riso enempää, kun toinen mono korkkaa siteestä kesken parhaan menon. Tästä on vääjäämättömänä seurauksena täysin hallitsemattomat lipat. Tämän vuoksi suosittelisin itse asiassa sitomaan polvet yhteen esim. kuormanauhalla. Jos nimittäin vain toinen mono korkkaa, voi pahimmassa tapauksessa kiinni jääneen jalan polvi kiertyä hetkessä päreiksi, kuten on helppo kuvitella. Kiinni jääneellä jalalla ei kykene ohjaamaan suksea ollenkaan. (Parhaissa nykyisissä siteissä ei edes ole laukaisumekanismia.)

Siteiden muoviosat ovat toinen riesa, koska muovilla(kin) on viimeinen käyttöpäivä. Wanhassa pintailissani on menossa toinen sukupolvi siteiden takakappaleita, koska alkuperäisien muoviosat yksinkertaisesti menivät rinteessä päreiksi. Rukalta onneksi löytyi suksihuollon rompelaatikosta samaan Salomonin metallirunkoon hieman uudemman mallin takakappaleet. Jos side hajoaa, varaosia saattaa olla olemassa. Joitain laukaisumekanismiin liittyviä (monojen) liukulevyjä tai -osia saattaa myös puuttua (metalli syö monoa). Siteiden kuntoon ja odotettavissa olevaan elinikään kannattaa kiinnittää huomiota, koska uusien siteiden asentaminen ja toisien ruuvireikien poraaminen wanhaan lautaan ei ehkä ole optimaalinen ratkaisu. Tyypillisesti Esim. Lookin senaikaisten siteiden y-mallisista etukappaleista on ainakin yksi liukulevy hukussa.

Wanhoilla laudoilla laskeminen verrattuna nykyaikaisiin
Lasken nyt (vuonna 2012) kolmatta talvea 170cm Duret Free monoskiillä (Dynastar PX14 siteet). Tätä aiemmin laskin wanhalla Rossignolin 185cm kevlar -valmisteisella pintaililla (Salomonin 447 demot siteinä). Ero on suksien välillä on melkoinen. Pintailia joutuu hieman ns. käskemään, koska lauta on nykyisiin verrattuna melko jäykkä eivätkä laudan ominaisuudet muutenkaan pärjää alkuunkaan nykyisille vehkeille. Kun ensi kerran tulin Duretilla mäkeä alas se kulki kuin loppuunasti mietityllä ohjauksella ja alustalla varustettu urheiluauto. Lauta kulkee ja kääntyy kuin unelma verrattuna wanhaan pintailiin. Edellisellä laskettelua voisi kuvata lähinnä vanhalla pakettiautolla purjehtimiseksi. Olen koemielessä laskenut myös kokoelmaani kuuluvalla vielä wanhemmalla Bahne-Doyle profiilisella Rossignolin Soleil:lla (yksi wanhoista klassikkolaudoista). Alas pääsee, mutta meno on vielä pintailikakin karumpaa. Pintaililla laskemisessa korostui muuten wanhojen siteiden rajallisuus. Freessä monot eivät ole korkanneet siteistä kahden vuoden aikana kertaakaan, mutta wanhat Salomonit olivat koko ajan aivan suorituskykynsä äärirajoilla.

Nykyaikaisilla laudoilla laskeminen ja niiden tekniikkaa
Duret free on luokiteltu periaatteessa aloittelijan laudaksi. Ostin omani Duret:n verkkokaupasta pakettitarjouksena suoraan Ranskasta. Valitsin 170cm mallin, koska pidin wanhaa 185cm lautaa hiukan isona ja kömpelönä. Sinänsä onnistunut kauppa, mutta olin liian varovainen. Kasvoin free:stä 'ulos' alta aikayksikön. Se on nykyisin yksinkertaisesti liian kesy (ja lyhyt) lauta, koska lasken melko rähinällä koko ajan. Kun vauhtia alkaa olla ja rinne on kovanlainen, alkaa lauta olla aika 'pehmeä' alla. Vauhtiominaisuudet loppuvat yksinkertaisesti kesken. Osaavalla laskijalla kannattaa olla Free-mallia kovempaan menoon tarkoitettu suksi alla. Esimerkkejä Duret:n kataloogista voisivat olla esim Best off tai lippulaiva Espirit de glisse. Ja mieluusti Duret:n kauppaamat Ibex:n alumiinista valetut laukeamattomat siteet korotuspalojen päällä.

Nyrkkisääntö rinnettä ajatellen on se, että kuten vanhalla, myös modernilla monoskiillä on sitä mukavampi laskea, mitä pehmeämpi rinne on. Puuterissa lauta on aivan omaa luokkaansa verrattuna suksiin. Tavan takaa kuulen kommentteja tyyliin: "Pitäs puuteria olla ennen kuin viitsis monoskiillä koittaa..." No, kokemuksesta voin sanoa, että aivan tavallisessakin rinteessä pärjää nykyisillä laudoilla aivan hyvin. Kovassa röykkyisessä rinteessä laskeminen on vähiten mukavaa.

Monoskiin pohjasta kannattaa pitää huolta, koska ainakin oman Durettini pohja on tavattoman janoinen. Luistovoidetta kannattaa voidella pohjaan aina kun mahdollista: kerros päivittäin tai ainakin kahden laskupäivän välein. Pohja kuivuu kanttien vierestä etenkin siteiden kohdalta vähänkin kovemmassa rinteessä alta aikayksikön. Mikäli pohjaa ei voitele, alkaa rasitus todennäköisesti syömään pohjaa. Monoskissä pohjaan kohdistuva rasitus on paikoin huomattavasti tavallista suksea kovempi.

Koitan lisätä sivulle jossain vaiheessa kuvia monoskiistäni.

Linkkejä:

Monoski Directory. Aiemmin aika ajoin hiukan epästabiili ja päivittäjältä on into lopahtanut vuoden 2006 vaiheilla, mutta silti paras alan saitti. Täältä löytyy kaikki.

Ja jossei löydy, niin LateralPressure keskustelufoorumi auttaa lopun edestä.

Eurooppalaisia monoskivalmistajia: Duret sekä Aluflex. Lisää löytyy Monoski Francen -sivuilta.

Ruotsissakin osataan: Titta här.

Euroopan monoski -järjestö: mono-ski.org.