Vita historica
Vita professionalis

Tutkimus Itte

Oman tutkimuksen liepeillä liikkuvia huomioita

  > 29.9.2007 Kronologinen käänne ;-)


29.9.2007 Kronologinen käänne ;-)

Historiantutkimus on viime vuosikymmeninö kokenut erilaisia käänteitä. Kaikkien käänteiden äiti oli kaiketi lingvistinen käänne - parikymmentä vuotta sitten voimistui ymmärrys siitä, että kieli on kulttuurisesti ja poliittisesti latautunut eikä sillä voida esittää totaalisen arvovapaiksi tai objektiivisiksi tislattuja väittämiä. Sen jälkeen on puhuttu muun muassa eettisestä käänteestä (tutkijan eettisen vastuun tiedostaminen), spatiaalisesta käänteestä (tilallisuuden merkityksen tiedostaminen), ym. ym.

Joissakin toisissa ihmistieteissä taasen on hiljattain koettu "historiallinen" käänne, toisin sanoen tutkimuksessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota siihen ainutlaatuiseen historialliseen tilanteeseen, jossa tietyt asiat tapahtuivat. Tällaisesta historiatietoisuudesta saimme perjantaina esimerkin, kun lukupiirissä luimme materiaalista kulttuuria käsittelevää artikkelia, jossa klassikko Bourdieun tulkinnat menettivät ylihistoriallisuutensa ja asettuivat historialliseen kontekstiinsa 1960-luvulle.

Viikko sitten tutkimusryhmässämme _leikillämme_ pohdimme, että voisimme lanseerata historiantutkimukseenkin "kronologisen käänteen". Tämä taas juontui siitä, että keskusteltiin perhestrategioista ja "hyvistä naimakaupoista". Todettiin, että on hyvä tarkistaa avioliittojen kronologia: oliko edullisen näköinen, suhteita luonut naimakauppa selkeästi edullinen jo silloin, kun se solmittiin?

Väitöskirjataipaleeni alkuvaiheilla kiittelin Flemingejä taitavista naimakaupoista, joiden kautta näytti tulevan kultaa ja kunnia. Jos kronologiaa ei ottanut tarkemmin huomioon, näyttikin siltä, että esimerkiksi Lehtisten kartanon herra Henrik Fleming meni oikein varakkaisiin naimisiin, ja kiittelin hänen vanhempiaan tästä kaukokatseisuudesta. Mutta tarkemmin katsoen ilmeni, että avioliitto osoitti edukkuutensa vasta jälkikäteen. Avioliiton solmimishetkellä Henrikin isä paheksui liittoa, ja nuorella parilla oli omaisuutta vain lantti tai pari. Jossain toisessa laskelmoidulta näyttäneessä tapauksessa vanhemmat olivat kuolleet jo kauan ennen avioliittojen solmimista, ja heidän suoraa vaikutustaan ratkaisuun saattoi muutenkin epäillä.

Tällaiset pienet ajallisen sijoittelun häiriöt eivät ole ainutlaatuisia muuallakaan. Magnus Nyman pohti kirjassaan Förlorarnas historia Herman Flemingin katolisuussympatioita. Hän mainitsee, että Hermanin täti oli nunna, joka pysyi Naantalin luostarissa kuolemaansa asti (uskonpuhdistuksesta piittaamatta). Kyseinen täti on saattanut kuitenkin kuolla jo ennen uskonpuhdistusta (viimeistään vuonna 1530), mahdollisesti ennen Herman Flemingin syntymääkin. Tässäkin kronologinen katse on siis hyödyllinen. Vuoden 1530 paikkeilla hyvin monilla alaikäisillä aatelisilla oli tätejä luostareissa, mutta sillä ei ollut vaikutusta heidän tulevaan uskonnolliseen suuntautumiseensa.

Jos tutkijalla on ennakko-oletus, että entisaikaan naimakaupat solmittiin laskelmoiden tai että sukulaisten uskonnollisuus oli sidoksissa toisiinsa, ei välttämättä tule tarkistaneeksi tapahtumien ajallisia etäisyyksiä. En sinänsä tarkoita, etteikö hyviä naimakauppoja solmittu, ja etteivätkö vanhemmat useinkin pistäneet lusikkansa soppaan. Mutta joskus lähtöoletukset pettävät. Ehkä tällaiset lähtöoletukset ovat erityisen tyypillisiä vanhempien aikojen tutkijoille, jotka koettavat nähdä jotain järjellisyyttä silppuisissa lähteissä.

Edelläkuvatulla on tietenkin relevanssia vain, mikäli katsoo mielekkääksi ylimalkaan pitää kiinni asioiden kronologisuudesta - senkin voi kiistää. Sellaisessa tutkimuksessa, jossa pohditaan ihmisten laskelmointia ja verkostoitumista, kronologioillakin on käyttöä aina toisinaan. ;-) Kronologioita kaipaillaan myös näköjään yhdessä kirjoittamattomuusblogissa...


    > Takaisin sivun alkuun