Vita historica
Vita professionalis

Väitös!

Lahtinen, Anu: Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2007.
Ruotsinkielinen, päivitetty versio ilmestyi vuonna 2009 nimellä Anpassning, förhandling, motstånd. Kvinnliga aktörer i släkten
Fleming 1470-1620. (Svenska Litteratursällskapet & Atlantis)
    > Painettua kirjaa oli ainakin kesällä 2009 saatavilla Hämeen linnan kirjamyymälässä - kustantamosta loppuunmyyty
    > Verkkoversio ostettavissa ELLIBSin tarjonnassa
    > Vuoden humanistitohtori -kunniamaininta! > Kiitokset
    > Väitöskirjalle Vuoden tiedekirja -kunniamaininta!
    > Turun Suomalaisen Yliopistoseuran palkinto > Kiitospuhe
    > Tuula Hockmanin arvio kirjasta Mirator -julkaisussa
    > Hilkka Helstin arvio kirjasta Elore -julkaisussa
    > Erkki Urpilaisen arvio kirjasta Agricolassa
    > Agricolan väitöstiedote
    > Turun yliopiston tiedote

   
Tietoja ja tunnelmia

    > 9.5.2007 Väitöstiedote
    > 10.5.2007 Viimeinkin kansissa
    > 21.5.2007 Yleinen lehdistötiedote
    > 5.9.2007 Kiitospuhe väitöspalkinnosta
    > 16.4.2008 Kiitos, humanistisen tutkimuksen ystävät!


9.5.2007 VÄITÖSTIEDOTE

Väitöksen aihe ja paikka

FM Anu Lahtinen väittelee lauantaina 26.5.2007 kello 12 Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620." Väitöskirja ilmestyy SKS:n sarjassa Bibliotheca Historica.

Tilaisuus järjestetään Educarium 1 -salissa (os. Assistentinkatu 5, Kasvatustieteellinen tiedekuntarakennus Educarium, pohjakerros). Vastaväittäjänä toimii dos. Maiju Lehmijoki-Gardner, Helsingin yliopiston kirkkohistoria, ja kustoksena professori Hannu Salmi, Turun yliopiston kulttuurihistoria.

Menneisyyden naiset oman elämänsä sankareina

Anu Lahtinen tarkastelee väitöskirjassaan ruotsalaisia aatelisnaisia perheensä ja sukupiirinsä jäseninä. Keskiössä ovat Flemingin sukupiirin naiset vuosina 1470-1620. Tutkimus tuo ensi kertaa monipuolisesti esiin aikakauden naisten moninaiset roolit aatelisen perheensä ja sukupiirinsä jäseninä - aviopuolisoina, äiteinä ja tyttärinä, sisarina ja suojatteina.

Tutkimus ottaa huomioon aikakauden oikeudelliset ja taloudelliset reunaehdot, jotka määrittelivät aatelisnaisten asemaa. Keskiössä on kuitenkin se, miten naiset tulkitsivat näitä reunaehtoja ja miten he näissä puitteissa toimivat - vallan käyttäjinä, vallan kohteina tai vallan vastustajina. Flemingin sukupiirin naisten tuottamat kirjeet ja asiakirjat ovat ensi kertaa huomion keskipisteessä.

Lahtinen osoittaa, että perhe ja sukupiiri oli aikakauden aatelisnaisille keskeinen viitekehys ja toiminta-alue, olivatpa he sitten neitoja, äitejä, naimattomia, leskiä, elättejä - tai kuningattaria tai abbedissoja. Perheensä ja sukunsa kautta he näyttelivät merkittäviä osia niin kartanotaloudessa, aateliston suhdeverkostoissa, joskus aikakauden politiikassakin.

Väittelijälle European Doctorate -arvo

Väittelijä on jatko-opintojensa aikana osallistunut tutkijavaihtoon EU-rahoitteisessa tutkijakoulutushankkeessa "Building on the Past". Hän on näin ollen oikeutettu saamaan FT-arvon lisäksi erityisen European Doctorate -arvoon, joita on toistaiseksi myönnetty suhteellisen vähän. Todistuksen saaminen edellyttää, että väitöskirjan tarkastusprosessi noudattaa vaatimuksia, jotka Euroopan unionin rehtorien yhteistyöelimen hyväksynyt.

Vaatimuksiin kuuluu muun muassa tiettyyn vaihto-ohjelmaan osallistuminen sekä se, että vastaväittäjän lisäksi väitöksen arviointiryhmään osallistuu toisessa EU-maassa työskentelevä asiantuntija. Tässä tapauksessa asiantuntijaksi on kutsuttu Uumajan yliopiston historian professori Marja Taussi Sjöberg. Väitöksen jälkeen tutkimuksesta antaa lausunnon vielä kolmannessa EU-maassa työskentelevä asiantuntija.

Lisätietoja European Doctorate -arvosanasta


    > Takaisin sivun alkuun



10.5.2007 VIIMEINKIN KANSISSA

Aikansa se vei (aika tarkkaan 7 vuotta), mutta viimeinkin se on kauniisti kansissa - ja kansi on sellainen kuin toivoin.

Ilokseni sain neuvoteltua Marika Maijalan kirjan kansikuvan suunnittelijaksi ja toteuttajaksi. Kuvan taustalla näkyvä kukkaiskuvio toistuu leskikuningatar Katarinan (Stenbock) puisen istuimen kuvioissa sekä hänen Ebba-sisarensa ja Klaus Flemingin hääkirstun kuvioissa. Tutkimuksen mukaan kyseiset norsunluukoristeiset huonekalut on tilattu Portugalin kautta Intiasta. Molemmat esineet ovat nyttemmin Tukholman Nationalmuseetissa nähtävillä rinnakkain heti muotoiluosaston alussa. Samassa kerroksessa on myös Ebban veljen (muistaakseni Karlin) komea lasipikari 1500-luvun jälkipuoliskolta.

Itse väitöshän on vielä edessä, ja lektio työn alla. Lektio on siis lyhyehkö väitöskirjan teemoja avaava esitelmä, jonka väittelijä pitää väitöstilaisuuden alussa. Joten toistaiseksi "No time Toulouse", palataan asioihin myöhemmin.

    > Takaisin sivun alkuun


21.5.2007 YLEINEN LEHDISTÖTIEDOTE


Keskiajan naiset oman elämänsä sankareina

Keskiajan ja 1500-luvun naiset ovat usein jääneet tutkimuksen sivuhenkilöiksi. Anu Lahtisen väitöskirja muuttaa tilanteen: hän analysoi ruotsalaisia aatelisnaisia perheensä ja sukupiirinsä jäseninä. Keskiössä ovat Flemingin sukupiirin naiset vuosina 1470-1620. Huomion kohteena on nimenomaan perhe ja sukupiiri, joka oli aikakauden aatelisnaisille keskeinen toiminta-alue, olivatpa he sitten neitoja, äitejä, naimattomia, leskiä, elättejä - tai kuningattaria tai abbedissoja.

Aikakauden naisista kertovat lähteet ovat lojuneet unohdetuissa mapeissa, joskus melkein lukukelvottomiksi haalistuneina. Luova ja sinnikäs arkistotyö - ja toisinaan erityiset UV-lukulamput - ovat kuitenkin auttaneet tuomaan esiin menneisyyden naisten moninaiset roolit aviopuolisoina, äiteinä ja tyttärinä, sisarina ja suojatteina. Vaikka löytyneet kirjeet ovat usein hyvin muodollisia, niihin on kirjattu myös värikkäitä kielikuvia, jotka kertovat sekä perhepiirin sisäisistä riidoista että tyvenistä perhetuokioista.

Menneen aikakauden kulttuuri asetti naisten elämälle melko tiukat rajat: heidän paikkansa oli ennen kaikkea kotitaloudessa, vaimoina, äiteinä ja tyttärinä. 1500-luvulla aatelisnaisten mahdollinen elämänpiiri kapeni jossakin määrin, kun uskonpuhdistus vei luostarien toimintamahdollisuudet. Naantalin luostarin abbedissa Valborg Fleming joutui tuolloin luopumaan johtoasemastaan ja viettämään loppuelämänsä veljensä elättinä.

Toisaalta keskiajan ja 1500-luvun kotitalous ja perhe olivat taloudellisesti ja poliittisesti hyvin merkittäviä kokonaisuuksia, joiden piirissä naisilla oli vaikutusvaltaa. Esimerkiksi äidin auktoriteetti oli hyvin merkittävä, ja toisaalta sisarten keskinäiset tukiverkostot olivat tärkeitä sekä naisille itselleen että heidän miespuolisille sukulaisilleen. Perheensä ja sukunsa kautta he näyttelivät merkittäviä osia niin kartanotaloudessa, aateliston suhdeverkostoissa, joskus aikakauden politiikassakin.

Esimerkiksi Turun linna oli tärkeä valtakeskus, jossa aatelisrouva saattoi ratkoa hallinnonkin asioita miehensä poissaollessa tai tämän kuoltua. Kuuluisin esimerkki lienee rouva Ebba Stenbock. Miehensä, Klaus Flemingin kuoltua vuonna 1597 hän osallistui Turun linnan puolustukseen kruununtavoittelija Kaarle-herttuaa vastaan. Lahtinen korostaa tutkimuksessaan, että politiikkaan osallistuessaankin aatelisrouva toimi avioliiton ja perhepiirinsä kautta saavuttamallaan arvovallalla. Ebba-rouvakin korosti nimenomaan, että hän koki velvollisuudekseen toteuttaa miesvainajansa tavoitteet.

Naiset pyrkivät myös tulkitsemaan yhteiskunnan normeja omien tavoitteidensa mukaan. Tilanteen mukaan he perustelivat toimintaansa aatelislesken arvovallalla, sisaren rakkaudella tai turvattoman naisen oikeudella tulla suojelluksi. Jopa orvoilla suojateilla ja aviottomilla tyttärillä oli paikkansa sukupiirissä. Vaikka naisten toiminnan merkitystä ei tule liioitella, on ilmeistä, että heillä oli tärkeä roolinsa niin vallan käyttäjinä, vallan kohteina kuin vallan vastustajinakin. Tähän viittaa myös väitöskirjan nimi "Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset".

    > Takaisin sivun alkuun


5.9.2007 KIITOSPUHE VÄITÖSPALKINNOSTA

Turun Suomalainen Yliopistoseura palkitsi yliopiston avajaisjuhlasta 5.9.2007 seitsemän väitöskirjan tekijää. "Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset" oli palkittujen joukossa.

Arvoisa juhlayleisö,

Omasta ja muiden palkittujen puolesta kiitän Turun Suomalaista Yliopistoseuraa ja yliopistoseuran hallitusta lämpimästi tästä kannutuksesta.

Kansainvälisissä yhteyksissä olen havainnut, että suomalaisessa yliopistomaailmassa väitöskirjalta edellytetään yhä sangen korkeaa tasoa. Tämä on mielestäni hyvä asia, vaikka työprosessi sen vuoksi onkin vaativa ja voimia vievä. Epävarma tulevaisuuskin painaa usein tutkijan mieltä.

Kovan työrupeaman jälkeen on hienoa saada kiitosta tehdystä työstä; se rohkaisee katsomaan taas eteenpäin. Uskon myös, että palkituista moni haluaa minun laillani kiittää työyhteisöään ja kollegojensa tukea.

Ajattelen myös hyvillä mielin sitä, että Yliopistoseuran palkinnonjako tuo esiin tutkimuksen monipuolisuuden. Turun yliopiston tutkimuskenttä on laaja - tänään palkitut väitökset valottavat niin diagnostiikan ja syöpätutkimuksen mahdollisuuksia, immuunijärjestelmämme toimintaa ja havaintokykymme evolutiivisia piirteitä kuin nykyisten ekosysteemien syntytaustoja tai omia historiallisia juuriamme - sekä, hyvin kiinnostavasti, tarvetta tieteenalojen sisäiselle ja keskinäiselle keskustelulle.

Tämän moninaisen tutkimuksen tavoitteena ei ole palvella vain hetken etua, vaan tukea laajasti ja kaukokatseisesti tieteen, yhteiskunnan ja kulttuurin tulevaisuutta. Yliopistomme on aikoinaan perustettu vapaan kansan lahjana vapaalle tieteelle. Meidän tavoitteenamme on tarjota vapaan tieteen vastalahjana kansalle monipuolista tutkimusta.

Toivon, että saamme jatkossakin edustaa tätä vapauden ja moninaisuuden lahjaa. Ja kiitän vielä kerran yliopistoseuraa siitä, että se on jo vuosikymmeniä kannustanut ja edelleen kannustaa meitä tässä työssä.


    > Takaisin sivun alkuun


16.4.2008 KIITOS, HUMANISTISEN TUTKIMUKSEN YSTÄVÄT!

Olen kulkenut aika pitkän matkan näiden 1500-luvun naisten kanssa, monenlaisilla pätkärahoituksilla, ihmetellyt välillä tutkimuksen mieltä, miettinyt, voiko luova tulkinta saada tilaa ja versoa rakenteiden ja alituisen, sisällyksettömän muutosjargonin rusennuksessa.

On todella mahtavaa huomata, että tulkintatyöni ei ole mennyt hukkaan, vaan että muutkin ovat viihtyneet tutkimusaiheeni parissa. Vuoden tiedekirja -kunniamaininta sai oman mielen nuortumaan, ja tämänpäiväinen Vuoden humanistitohtori -kunniamaininta on mahtava vastaanottaa. Työ siis kiittää tekijäänsä.

Ajattelen, että humanistinen tutkimus on suurelta osin tulkintaa ja tulkkaamista. Humanisti perehtyy usein menneisyyteen, kulttuuriin, kieleen ja koettaa tehdä sitä ymmärrettäväksi; tai, jos ei ole mahdollista täysin ymmärtää, niin ainakin tarjota jotain tulkinnan mahdollisuuksia.

Tulkintatyö pitäisi arvostaa korkealle näinä kulttuurien kohtaamisten aikoina. Vaikka kaikki eivät niin ajattelisikaan, on tärkeää, että humanistit itse ovat ylpeitä työstään. Tämä maailma tarvitsee monenlaista tiedettä, ei yksinomaan sellaista, joka näyttää tuovan helppoa voittoa seuraavalla vuosineljänneksellä.

Arvostuksen epätasapaino ei haittaa vain humanistista tiedettä vaan monia muitakin yliopiston aloja. Toivotan monia arvostuksen ja kuulluksi tulemisen hetkiä kaikille kanssahumanisteille ja muille tieteentekijöille!!!

    > Takaisin sivun alkuun