GRADUTIIVISTELMÄ

TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
LAHTINEN, ANU: "Mies hallitkoon vaimonsa maata." Sukupuoli ja maaomaisuus keskiaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Pro gradu -tutkielma, 128 s., 7 liites.
Suomen historia
Huhtikuu 2000
-------------------------------------------------

Tutkimuksen kohteena on sukupuolen merkitys keskiaikaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tarkoituksena on selvittää, millainen toiminta oli naisille ja miehille tyypillistä. Kysymystä tarkastellaan maakauppojen kautta, sillä maaomaisuus oli aikakauden tärkein pääoma ja valtaresurssi. Vuosilta 1300 - 1499 säilyneestä asiakirja-aineistosta löytyy noin 400 asiakirjaa, joissa käsitellään maakauppoja.

Aineistossa esiintyy varsinkin etuoikeutettujen säätyjen eli aatelin, porvariston ja kirkon edustajia. Sukusiteet ja säätyerot vaikuttivat keskiaikaisen ihmisen asemaan, mutta sukupuoli oli vähintään yhtä ratkaiseva tekijä. Naiset eivät olleet oikeuskelpoisia samalla tavoin kuin miehet, joten he eivät voineet toimia kauppojen vahvistajina. Keskiaikaisen lain mukaan naisen omaisuus oli joko hänen miespuolisten sukulaistensa tai aviomiehensä hallinnassa. Vain leskinainen hallitsi maaomaisuuttaan.

Aineistossa esiintyykin vain vähän naisia. Varsinkin maaomaisuuden kartuttaminen oli isäntävaltaa käyttävän aviomiehen vastuulla. Yleensä nainen osallistui kaupantekoon ilmaisemalla suostumuksensa, kun aviomies myi naisen omaa tai pariskunnan yhteistä maata. Miehen kuoltua nainen saattoi väliaikaisesti astua tämän sijaan ja edustaa taloutta julkisuudessa. Leski, joka avioitui uudestaan, jättäytyi jälleen syrjään. Edes leskinaiset eivät juuri koskaan ostaneet maata, vaan tavallisimmin he myivät omaisuuttaan esimerkiksi köyhyyden vuoksi.

Aviosääty oli naisen kannalta keskeinen tekijä, ja kirjurit mainitsivat asiakirjoissa, oliko nainen naimaton, naimisissa tai leski. Miehen oikeudellinen asema ei riippunut hänen aviosäädystään. Katolinen kirkko pyrki kokoamaan itselleen maaomaisuutta lahjoitusten ja testamenttien avulla, ja siksi se korosti naisen päätösvaltaa omaisuuteensa. Tällä tavoin kirkko nosti naiset entistä useammin asiakirjojen toimijoiksi. Naantalin luostarin abbedissa oli Suomen ainoa nainen, joka osallistui maakauppoihin virallisen instituution edustajana.

Naisten ja miesten toiminta-alueiden välillä tehtiin keskiajalla selvä ero. Julkinen valta oli miehen hallussa, ja isännyyden tuomalla arvovallalla hän huolehti talouden resursseista. Kansainvälinen historiantutkimus on tuottanut samansuuntaisia tuloksia. Sukupuolten tasa-arvo oli hierarkkisille yhteiskunnille vieras, ja se nousi yhteiskuntapolitiikan tavoitteeksi vasta myöhemmin, yhteiskunnan ja sen tuotantotapojen muuttuessa.

Asiasanat: naishistoria, sukupuoli, sukupuolijärjestelmä, keskiaika, maaomaisuus