VITA PROFESSIONALIS
TUTKIJAN OMAKUVA
| Pidän
[--] historiasta, todesta tai väärennetystä, jota voi soveltaa monin
tavoin lukijoiden ajatus- ja kokemusmaailmaan.
- JRR Tolkien |
Tutkijanurani
alkoi lapsuuden aarrekartoista, Ronja ryövärintyttärestä, Asterixista
ja Tolkienista. JRR Tolkienin "kielihistoria" ja "annaalit", erilaiset
kertomuksista säilyneet "fragmentit" toivat samaa viehätystä kuin nyttemmin
Finlands medeltidsurkunder epämääräisine lähteineen. Historiantutkimus
on kerronnallistamista, ja siihen liittyy tietyn estetiikan tavoittelu,
kuten kaunokirjallisuuteenkin.
Vaihto-opiskeluaika Upsalassa oli hyvin avartava, koska se auttoi havaitsemaan,
miten erilaisia näkökulmia ja eväitä ympäröivä kulttuuri antoi historianopiskelijalle
- niinkin läheisissä maissa kuin Ruotsissa ja Suomessa.Tiede on todella
kulttuuri- ja kontekstisidonnaista (ei vain maittain vaan oppiaineittain,
tiedekunnittain, kahvihuoneittain). Kun eri taustoista lähtevät tutkijat
kohtaavat, on kiintoisaa tarkastella, missä kohdassa he puhuvat toistensa
ohi. Tätä tapahtuu paljon, mutta valitettavasti usein ei huomata, että
erimielisyys johtuu erilaisista merkityksistä ja arvoista, joita käsitteille
tai tapahtumille annetaan. Siksi tiede kaipaa "tuskaista itsetutkistelua"
ja ainaista omien tavoitteiden, oman kontekstin, omien tulosten kriittistä
tarkastelua.
Oma ulottuvuutensa syntyy siitä, että olen myös yhteiskunnallinen ihminen
(käyttääkseni Helvi Hämäläisen ilmaisua). Se tarkoittaa vastuuntunnetta
yhteiskunnasta ja maailmasta, kokemusta oikeasta ja väärästä,
halua muuttaa asioita paremmaksi. Siksi tieteellinenkin kiinnostukseni
kohdistuu kysymyksiin, joissa on yhteiskunnallista särmää: sukupuoli,
ympäristö, yhteiskunnallinen valta, etiikka, "totuus" ja sen ongelmallisuus.
Keskiajan tutkimus tekee tiedon fragmentaarisuuden ja tulkinnanvaraisuuden
hyvin kouriintuntuvaksi.
Poliittisena ihmisenä näen yhteiskunnassa rakenteita, jotka vaikuttavat
pienen ihmisen elämään. Rakenteita, jotka tukahduttavat ja suojelevat.
Postmodernin sirpaloitunut minäni kuitenkin pyrkii kyseenalaistamaan ajatuksen
kaikesta olevaisesta, puhumattakaan sellaisista asioista kuin jatkumot
ja rakenteet.
Luotan siihen, että menneisyyteen katsomalla löydämme jotakin arvokasta
- voimme pallotella kysymyksiä nykyisyydestä menneisyyteen ja takaisin.
Mutta minulle historian tutkimus on pikemminkin konstruktion kuin rekonstruktion
tekemistä, ja joskus epäilen, onko tekstin ja "todellisuuden" välillä
minkäänlaista viittaussuhdetta. Tämä on tietyssä ristiriidassa yhteiskunnallisen
minäni kanssa.
Nämä kysymykset ovat minulle olennaisia ja vaikeita. Toisaalta näyttää
siltä, että mielelläni haen vaikeuksia ts. haasteita elämääni.
Siihen viittaavat monet uravalintani. Oletan, että riitasoinnuista kuitenkin
syntyy myönteistä dynamiikkaa, joka loppujen lopuksi rikastuttaa sekä
tutkimustyötä, poliittista toimintaa että yksityiselämän arvopohdiskeluja.