English
Svenska

Media
Studia
Opera
Magistra

Curriculum Vitae

Vita historica
Vita professionalis

IDENTITEETTIEN MURROS. PAIKALLISAATELIN NAIS- JA MIESKUVAT 1500-LUVUN RUOTSISSA

Tutkimussuunnitelma vuodelta 2002. Englanninkielinen versio on ajantasaisempi.

1500-luvulla Ruotsi kävi läpi ratkaisevia murrosvaiheita. Tanskan kuningasvalta menetti otteensa Ruotsista, kun Kalmarin unioni hajosi. Katolinen kirkko kadotti vaurautensa ja vaikutusvaltansa ja siten myös asemansa maallisen vallan yhteistyökumppanina. Pitkään kauppaa hallinnut Lyypekki väistyi sotien nujertamana. Valtakunta siirtyi perintökuninkuuteen, mikä osaltaan voimisti keskusvallan otetta paikallisiin mahtisukuihin.

Vanhat mahtitekijät eivät silti luopuneet asemistaan vapaaehtoisesti. Lyypekki ja Tanska taistelivat vuosikymmeniä kadotetun valtansa palauttamiseksi. Kirkolliset uudistukset vakiintuivat vasta pitkien hengellisten ja hallinnollisten murrosten jälkeen. Kuningasperheen sisäiset valtataistelut horjuttivat ylimystön valta-asemia, ja paikallinen eliitti piti pintansa varsinkin Suomen alueella.

Ylimyssukujen alueellista valtaa kuvaa hyvin "rautamarski" Klaus Flemingin ja myös hänen leskensä Ebba Stenbockin tapa johtaa Suomen aatelia. Vaikka aikalaiset kauhistelivat Ebba Stenbockin toimia ennenkuulumattomiksi, kuvasti hänen hetkellinen valta-asemansa pikemminkin väistyvää järjestelmää. Paikalliset linnanherrat puolisoineen kuuluivat vanhaan, keskiaikaiseen yhteiskuntaan. Keskusvallan voimistuessa he menettivät entisen vaikutusvaltansa.

Tutkimukseni analysoi sitä, miten aikakauden murrokset ja muutospaineet vaikuttivat paikallisen eliitin itseymmärrykseen ja identiteetin rakentumiseen. Keskiössä on vaikutusvaltainen Fleming-suku, sen 1480-1490 -luvuilla syntyneen sukupolven jäsenet sekä heidän 1530-1540 -luvuilla syntyneet jälkeläisensä. Nämä kaksi sukupolvea joutuivat pohtimaan uudelleen omaa asemaansa sekä suhteessa lujittuvaan keskusvaltaan että yhteisönsä johtohenkilöinä, vaikutusvaltaisen mutta sisäisesti ristiriitaisen sukuryhmän jäseninä.

Vuosisadan valtakamppailuissa ei ollut mitenkään itsestäänselvää, kuka oli valtakunnan suojelija ja kuka sen perivihollinen, kenelle osoittaa kuuliaisuuttaan ja kenen kanssa liittoutua. Fleming-suvun jäsenet reagoivat eri tavoin kirkollisiin, ulkopoliittisiin ja paikallishallinnon muutoksiin sekä uusiin alamaisuuden ja uskollisuuden vaatimuksiin.

Sukuun kuului sekä katolisen kirkon puolustajia - esimerkiksi abbedissa Valborg Fleming - että reformaatiota ajavia ylimyksiä, näiden joukossa Valborgin veli Erik Fleming. Nuoremmassa sukupolvessa joutuivat vastakkain sotakentillä kouliintunut aateli sekä ulkomailla opiskelleet nuorukaiset puolisoineen ja lapsineen. Olennaista on se, miten sukupiirin jäsenet mielsivät itsensä territoriaalisen ja valtakunnallisen valtaryhmittymän jäseninä ja edustajina sekä keitä he katsoivat edustavansa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena on aikalaisten omakuva - heidän tapansa kuvata ja selittää omaa ja toistensa toimintaa. Valtakunnallisella tasolla esiin nousee Flemingien rooli huipputason poliitikkoina, sodanjohtajina ja mm. avioliittoilla poliittisia alliansseja solmineiden muiden ylimyssukujen liittolaisina. Toisaalta on tärkeää tarkastella perheen roolia alueellisten tavoitteiden ajajina.

Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on pohtia, miten sukupuoli määritteli aikalaisten käsityksiä itsestään. Kuten Ebba Stenbockin tapaus osoittaa, kulttuuriset käsitykset vaikuttivat siihen, millaisia rooleja pidettiin naisille ja miehille hyväksyttävinä. Sukupiirin jäsenet rakensivat identiteettiään muuttuvien nais- ja mieskäsitysten pohjalta, liittäen niihin mm. mielikuvia puolison, vanhemman, suojelijan ja hoivaajan rooleista. Näitä mielikuvia he käyttivät myös omiin tarkoituksiinsa, vahvistaakseen ja perustellakseen poliittista ja sosiaalista asemaansa.

Tutkimus tuo uutta tietoa siitä, miten sukupuoli määritteli aatelista identiteettiä ja miten käsitykset muuttuivat, kun paikalliseliitin asema murtui ja keskiajan katolinen nais- ja mieskuva joutui väistymään. Näin tutkimus tarjoaa olennaisesti uuden näkökulman myöhäiskeskiaikaisen aatelin itseymmärrykseen.