1 Vuonna 2035 - yleiskatsaus

Kun maailma ei loppunutkaan vuosituhannen vaihteeseen, ihmiskunta huokaisi kollektiivisesti helpotuksesta. Valtava osa länsimaiden väestöstä kuvitteli, että heidän vaikeutensa olivat jostakin syystä takanapäin, ja että 2000-luku toisi heille ja heidän jälkeläisilleen kultaisen ajan, että kaikki ongelmat jotenkin ratkaisisivat itse itsensä nyt kun tämä rajapyykki oli ohitettu. Tietenkin he olivat väärässä. Planeetalle ei ollut merkitystä sillä, millä numerolla vuosi luetaan, eikä kurssi jolle ihminen oli lähtenyt muuttunut pelkästään uskomalla kaiken olevan hyvin. Vaikka uuden vuosituhannen ensimmäiset vuodet kuluivatkin sivistyneeltä maailmalta onnellisessa huumassa, koitti niiden jälkeen herääminen arkeen, joka oli karumpi kuin koskaan aiemmin.

Valtaisa väestöräjähdys kehittymättömissä maissa, suuret ilmastonmuutokset, järkyttävä ympäristön pilaantuminen, ennennäkemätön energiapula ja kuilun syveneminen omistavan ja omistamattoman luokan välillä olivat tehneet maailmasta hyvin ankean paikan elää. Kun hallitukset viimein oivalsivat, että monikansalliset jättiläisyhtiöt eivät koskaan kykenisi ajattelemaan kokonaiskuvaa pitkällä tähtäimellä, olivat nämä mammutit kasvaneet niin mahtaviksi, ettei niitä enää voinut saattaa kuriin millään yksinkertaisilla keinoilla. Vastaavasti yritykset havaitsivat, että niiden pyrkimyksiä vapaaseen elämiseen ei enää arvostettu totalitarismia lähestyvien valtioiden taholta. Kehittyneessä maailmassa syntyi uusi kylmä sota julkisen ja yksityisen sektorin välillä: kummallakaan ei ollut halua tai varaa avoimeen konfliktiin, mutta oikeastaan minkäänlaista yhteisymmärrystä asioiden suhteen ei saavutettu. Kumpikin tarvitsi toista, ainakin niin kauan kuin toinen ei vain suostuisi luovuttamaan ja alistumaan toisen valtaan, eikä kummallakaan ollut keinoja antaa toiselle kuoliniskua.

Kehittymättömillä seuduilla kulkutaudit ja nälänhädät surmasivat miljoonittain ihmisiä. Pakolaisongelma paisui niin suureksi, että rajoja "sivistyneiden" ja "sivistymättömien" valtioiden välillä suljettiin täysin ja niistä tehtiin miinakenttiä, joista kirppukaan ei pääsisi läpi. Köyhemmät valtiot olivat liian heikkoja vastustaakseen jättiyritysten valtaannousua alueellaan, ja yhtiöistä tulikin todellisia uusia siirtomaavaltiaita Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Kehittyneissä maissa luokkayhteiskunnasta tuli jälleen todellisuutta. Energiapulan autioittaessa syrjäisempiä seutuja ihmisjoukot virtasivat jättiläiskaupunkeihin, jotka eivät kyenneet tarjoamaan kaikille työtä. Tavallisten kansalaisten pakkautuessa ahtaisiin rakennuskomplekseihin yhtiöiden väki eristäytyi omiin kaupunginosiinsa joista 'pesemättömät massat' pidettiin ulkona. Väestöpaine johti rikollisuuteen, jota hallitakseen kansallisvaltiot tiukensivat otteitaan. Yhtäkkiä suuret kaupungit alkoivat muistuttaa yhä enemmän valtavia vankiloita.

Kaupunkien ulkopuolella ilmastonmuutoksen runtelemaa maaseutua piiskattiin tuottamaan ravintoa valtaville ihmisjoukoille. Valtavat tehoviljelmät jotka tuottivat geenimuokattua viljaa ja soijapapua levisivät asutuskeskusten ympärille. Lihasta tuli ylellisyyttä, ravinnon ytimeksi muodostui tofu.

Jatkuva antibioottien ylikäyttö synnytti tappavia bakteerikantoja joihin mikään lääkitys ei enää tehonnut, ja lääketiede astui aimo harppauksen taaksepäin kyvyssään pysäyttää sairauksia, jotka ylikansoittuneessa maailmassa levisivät kulovalkean tavoin. Otsonikerroksen reikiintyminen teki ulkona auringonvalossa kulkemisen haitalliseksi ilman hattua ja suojalaseja; se myös aiheutti valtavasti vahinkoa viljelyskasveille ja karjalle. Alati kaupunkien yllä roikkuvat pilvet eivät pysäyttäneet ultraviolettisäteilyä, joka yhdessä kaikkialle kertyneiden saasteiden kanssa oli jo kauan heikentänyt ihmisten perimää. Kaiken tämän johdosta sivistyneessä maailmassakin keskivertoihmisen odotettu elinikä oli tuskin 60 vuotta: lapsikuolleisuus oli matala, mutta juuri kukaan ei elänyt todella vanhaksi. Alemmat luokat hankkivat lapsia hyvin nuorena, ylempien luokkien miehet pakastivat siementään ja vetäytyessään eläkkeelle 40-vuotiaina ottavat itselleen nuoren vaimon kantamaan jälkeläisiään.

Tuhannet kanavat verkkotelevisiossa suolsivat ulos järjettömiä määriä massaviihdettä, jota ihmiset ahmivat. Todellisuutta paettiin huumeisiin, alkoholiin tai verkkopeleihin. Yhtenäinen maailmankuva hajosi eri uutiskanavien antaessa villisti erilaisia versioita planeetan tapahtumista. Tiede ja uskonnot pirstoutuivat pieniksi lahkoiksi, joiden maailmankuvat erosivat jyrkästi toisistaan.

Silti elämä jatkuu. Kurjuuteen ja surkeuteen ajettuinakin ihmiset kieltäytyvät kuolemasta, jatkavat toivomista ja unelmoimista. Joidenkin toiveet ovat vaatimattomia - työpaikka, suurempi asunto, lapselle koulutus jonkin yhtiön yliopistossa. Joidenkin haaveet ovat korkeammalle kurottavia - vapaus, pilaantumaton luonto, tasa-arvoisempi yhteiskunta. Ja joidenkin unelmat ovat mielipuolisia.


1.1 Historia, aikajana - tapahtumia Euroopassa ja muuallakin
2000 Millennium. Vuosi vaihtuu mellakoinnin ja kaaoksen merkeissä, pari uskonnollista yhteisöä yrittää tehdä joukkoitsemurhan; kuitenkaan mitään suurta katastrofia ei tule. Tilanne vakautuu tammikuun ensimmäisinä päivinä.

2004 Euroopan unionin valtiot hylkäävät projektin EU:n yhteisistä asevoimista. Venäjällä alkaa massiivinen nälänhätä.

2005 Virta vastaliittyneistä EU-maista Länsi-Eurooppaan kiihtyy. EU:n alueelle virtaa lisäksi venäläisiä pakolaisia, joita otetaan ensin auliisti vastaan. Kuitenkin pakolaisten määrän kasvaessa EU alkaa sulkea rajojaan, ja itärajoilla käydään yhteenottoja venäläisten pakolaisjoukkojen kanssa.

2006 EU:n "yhtenäisen ulkopolitiikan" linja rakoilee pahasti pakolaispaineen eri puolilla valtioliittoa aiheuttamien kriisien vuoksi.
Nositek muodostuu.
Kiinalaiset yritykset alkavat vallata alaa maailmanmarkkinoilta. Kiina anneksoi Taiwanin rauhanomaisesti (joskin voimalla uhkaillen); Taiwanin itsenäisyyttä aiemmin suojellut Yhdysvallat ei puutu asiaan.
Karjatalouden raskas vähentäminen Venäjällä ja Euroopassa saa nälänhädän hellittämään. Lihan käyttö ruuaksi vähenee huomattavasti.

2007 Pohjois- ja Keski-Euroopassa reformistinen, "uuskommunistinen" poliittinen liike alkaa nostaa päätään. Tämä liike vastustaa jyrkästi yksityisen sektorin määräysvaltaa poliittisissa asioissa, ja tuomitsee de facto -standardiksi monessa maailman kolkassa muodostuneen lobbausryhmien vetämän politiikan.
Ensimmäiset "nettitohtorit" otetaan koekäyttöön lääkäripulasta kärsivässä Yhdysvalloissa. Ne saavuttavat nopeasti suuren suosion ja leviävät muutamassa vuodessa kaikkialle maailmaan.

2008 Energiapula alkaa piinata Eurooppaa, ja syrjäseutujen energianjakelu kärsii. Rajaseutujen asutuskeskusten autioituminen kiihtyy räjähdysmäisesti.
Taloudellinen ahdinko ja pakolaispaine saavat Puolan ensimmäisenä eurooppalaisena valtiona muuttamaan perustuslakiaan yksityisen sektorin vaikutusvaltaa rajoittavaan suuntaan. Monin paikoin tätä pidetään "paluuna 1900-luvun kommunismiin" ja menneiden virheiden toistamisena.

2009 Euroopan itärajan valtiot vaativat Venäjää saattamaan kuriin käsistä riistäytyneen pakolaistilanteen. Pakolaisia alkaa kerääntyä nimenomaan Valko-Venäjän alueelle, josta heitä ei enää päästetä EU:hun. Yhdysvallat alkaa rakentaa kiertoradalle pysyvää avaruusasemaa, Edison Pointia.

2010 Belgia, Italia ja Tanska ottavat niinikään käyttöön useita rajoituksia yksityisen sektorin vapaudessa vaikuttaa politiikkaan. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana lähes kaikki Euroopan valtiot liukuvat vähitellen tähän suuntaan, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Yhtiöiden ja hallitusten välisten tiukan pesäeron katsotaan alkavan näihin aikoihin.
Quebeck eroaa Kanadasta.

2011 Heikko satovuosi aiheuttaa uuden nälänhädän itäisessä Euroopassa. Seuraa paljon levottomuuksia hallitusten yrittäessä konfiskoida tai kontrolloida yksityistä omaisuutta pyrkimyksissä rajoittaa katastrofia. Kaksipaikkaiset siivet alkavat saada tilaa kaupunkialueiden liikennesuunnittelussa, ja lentolupakirjat yleistyvät vähitellen muidenkin kuin alan harrastajien keskuudessa.

2012 Valtava muuttoliike kaupunkeihin johtaa levottomuuksiin useissa läntisen Euroopan maissa. Samalla kun keskuskaupunkien valtava laajeneminen yltyy yhä enemmän työttömyys kohoaa valtaisiin mittasuhteisiin. Poliisin ja valtiovallan otteet monissa paikoissa kovenevat.

2014 Valkovenäjällä, Minskissä näkiintyvät pakolaiset osoittavat rajusti mieltään hallituksen syrjivää politiikkaa vastaan. Armeija määrätään hajottamaan mielenosoitus, mutta pakolaiset kieltäytyvät lähtemästä rauhanomaisesti. Paljastuu, että suuri osa mellakoijista on aseistautuneita, ja kaupungissa syntyy kaaos. Arviolta 30,000 pakolaista ja 400 sotilasta saa surmansa kuukauden kestävissä levottomuuksissa pääkaupungissa ja sen ympäristössä.

2015 Tammikuussa pommi-isku voimalaan ja varajärjestelmään jättää Kööpenhaminen vaille sähköä puoleksitoista vuorokaudeksi. Kaupungissa vallitsee pimennyksen ajan sekasorto. Useat tahot väittävät olevansa vastuussa iskusta; todellinen tekijä ja syy jäävät hämäriksi.
Maata kiertävä amerikkalais-japanilainen avaruusasema Edison Point otetaan virallisesti käyttöön.
Länsi-Euroopassa odotetun eliniän katsotaan pudonneen kummallakin sukupuolella 70 vuoden alle.

2016 Jan-Mallen Biotechista tulee kerralla suuri yritys sen markkinoille tuoman hermostollisen uudelleenkasvatusmenetelmän ansiosta.

2017 Japani ja Kiina ajautuvat lähelle sotaa Itä-Kiinanmeren kaivosalueiden omistuksesta. Aseellisia yhteenottoja ei kuitenkaan käydä, mutta koko maailmalle selviää, kuinka kireät välit näillä kahdella talousjätillä on.

2018 Morkkarimusiikki saavuttaa suosiota Euroopan yliopisto- opiskelijoiden keskuudessa.

2019 Berserkkaaminen, (suurkaupungeissa tapahtuva spontaani järjetön väkivallanpurkaus jolle tekijäkään ei osaa sanoa mitään selkeää syytä) astuu ilmiönä yleiseen tietoisuuteen. Useiden maiden lainsäädännössä "hetkellinen äärimmäinen stressi" otetaan lieventäväksi asianhaaraksi väkivaltarikossyytteissä.

2020 Italiassa äärioikeisto suorittaa nopean mutta ilmeisesti hyvin verisen vallankaappauksen. Joitakin yhtiötahoja, erityisesti RAAM:ia syytetään osallisuudesta kumoukseen. Euroopan monet valtiot tuomitsevat jyrkästi Italian uuden hallinnon, mutta yksityinen sektori ylläpitää aktiivisia suhteita maahan. Minkäänlaista aktuaalista kauppasaartoa ei saada aikaan.

2023 Espanjan sisäministeri Lorena Alvaraz kuolee häiriintyneen salamurhaajan uhrina. Magiaa harrastanut murhaaja sanoi Alvarazin olleen paholaisen palveluksessa. Murhaajan todetaan olleen täyttä ymmärrystä vailla; hänet suljetaan hoitolaitokseen jossa hän tekee itsemurhan puolta vuotta myöhemmin.

2026 Sometaniini-niminen rauhoittava lääke saapuu Euroopan markkinoille, ja siitä tulee suuri menestys.

2028 YK:n Uskontojen tutkimuksen keskus arvioi Euroopan väestöstä 15% olevan jonkin lajin buddhalaisia. Vatikaanista paavi Simon IV kommentoi tilannetta "uskonnolliseksi kriisiksi".

2030 Sometaniinin taipumus aiheuttaa huomattavaa henkistä riippuvuutta ja yhteisöllistä toimintakyvyttömyyttä myönnetään yleisesti, ja lääkkeen myynti kielletään yleisesti joitain erityistapauksia lukuunottamatta.

2031 Yhä pahenevan ympäristötuhon ja saastumisen vuoksi WHO arvioi keskimääräisen odotetun eliniän olevan länsimaissa enää noin 65 vuotta.

2032 Jan-Mallen Biotechin lähes legendaarinen neurokirurgi Fjodor Lemke menettää ensin järkensä ja sitten henkensä aivokasvaimen vuoksi. Ennen kuolemaansa Lemke vajoaa paranoidiin psykoosiin ja ampuu monia työtovereitaan.
Noitatytöistä kertova TV-sarja "Wicca" on suuri menestys Suomessa.

2033 Itä-Euroopassa vaikuttava temppeliritarien uuskristillinen lahko perustaa itsenäisen Salomon-nimisen kääpiövaltion Romanian alueelle Unkarin ja Ukrainan rajalle. Vain harvat Euroopan valtiot tunnustavat tämän muutaman kymmenen tuhannen ihmisen valtion suvereniteetin, mutta Romania ei yritä pakottaa sitä takaisin yhteyteensä.

2034 Japanissa Katsuteku-yhtiö raportoi onnistuneesti sulattaneensa ja virvoittaneensa kuolleen ja pakastetun ihmisen, mutta käytettyä menetelmää ei julkisteta.

2035 Skotlantilaisen Black Point Finance -nimisen yrityksen osoitetaan kokeilleen kemiallisia aseitaan hylkiökylän väestöön, ja hallitus puuttuu sen toimintaan.


1.2 Yhteiskuntakuvausta
Monella tavoin ainakin Euroopan ja jossain määrin muidenkin maanosien sivistyneet valtiot ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Yksilöllisiä eroja toki on. Tämä esitys pyrkii kuvaamaan asioita lähinnä Pohjois- Euroopassa.


1.2.1 Valtiovalta
"Mun mielestä kovat otteet on aivan oikein poliisilta ja armeijalta. Meillä olis täysi anarkia kaduilla, jos valtaapitävät ei pistäisi tiukasti järjestykseen kaiken maailman rettelöitsijöitä. En mä kuvittele, että jossain työläiskortteleissa asuminen mitään herkkua olisi, mutta ainakaan kukaan ei näe nälkää ja kaikilla on katto pään päällä. Ja kaupungissa uskaltaa liikkua, paitsi jos on joku vitun anarkisti. Silloin me pannaan turpaan. Mutta ajat on kovat kaikille ja me vaan tehdään parhaamme pitääksemme ihmisiä hengissä."

"Isot firmat sitä vastoin on täysin perseestä. Jos ne sais päättää, meillä ei olis minkäänlaista työttömyyskorvausta, killinkiäkään ei uhrattais yleisiin kouluihin ja sairaanhoitoon ja ne jotka ei saa duunia vois asua kaduilla. Ne vääristelee uutisia ja myy ihmisille paskaa saadakseen niiden vähätkin rahat huijattua pois niiltä. Vittuun ne kaikki. Mitä nopeammin me päästään eroon korporaatioista, sitä paremmin meillä kaikilla menee."

- Haley Smit, 21, Nuorempi konstaapeli, Amsterdamin poliisi, Hollanti

Selkein ja yleisesti hyväksytyin piirre 2030-luvun yhteiskunnassa on yksityisen ja julkisen sektorin - jättiläisyritysten ja valtioiden - kädenvääntö siitä, kuka maailmassa viime kädessä määrää. Kansallisvaltioilla on takanaan sotavoimat, poliisi sekä väestöllinen ylivoima - mutta on epäselvää, kuinka paljon ne todella saisivat tämän kaiken tukea puolelleen selkeässä yhteenotossa yritysten kanssa. Yrityksillä puolestaan on kehittynyt tiede ja tekniikka, huippukoulutetut spesialistit, kyky toimia nopeasti ja sijoittaa suuria rahasummia valikoituihin projekteihin. Toisaalta, jos yritykset alkaisivat todella kuristaa otettaan kansallisvaltioiden ympärillä, ne saattaisivat havaita joutuneensa aseistettuun taisteluun, ja olivat yhtiön turvamiehet miten hyvin koulutettuja tai aseistettuja tahansa, eivät ne takuulla pärjäisi sata kertaa suuremmalle armeijalle. Kumpikin osapuoli on oppinut kantapään kautta, ettei köydenvetoa vastustajan kanssa kannata viedä liian pitkälle tai omakin asema järkkyy.

Käytännössä ainakin kaikissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa valtiohallinto on muuttunut paljon tiukemmaksi 1900-luvusta: poliiseja on kaikkialla, ja kaikkia yleisiä alueita valvotaan kameroilla. Ilkivallasta, ryöstelystä tai väkivaltaisuudesta rankaistaan pikaisesti ja ankarasti; yleisin rangaistusmuoto on pakkotyö. Tarkka valvonta on enimmäkseen toiminut ja suunnitelmallinen rikollisuus on kaupungeissa hyvin vähäistä. Toisaalta kaupunkeja on verrattu jättimäisiin vankiloihin, joissa asukkaiden liikkeitä valvotaan jatkuvasti. Ja kuten vankiloissakin, täälläkin painostava ilmapiiri purkautuu toisinaan väkivaltaisesti huolimatta tiedosta, että rangaistus on väistämätön. Toisinaan silkka ahtaus tuntuu ajavan ihmisiä järjettömään psykoosiin ja mellakoita saattaa puhjeta täysin spontaanisti ja ilman mitään sen kummempaa syytä kuin tungos kaupassa. Nämä rauhoitetaan käytännössä aina nopeasti ja tehokkaasti.

Valtioiden harjoittama valvonta ei yllä kotiin saakka - tai näin ainakin viranomaiset vakuuttavat. He eivät käytä aikaansa yksityisten kansalaisten asioiden penkomiseen vaan keskittävät suurimman osan tarmostaan pitämään jättiyritykset, terroristit ja anarkistit kurissa. Silti monet 1900-luvulla selviöinä pidetyt vapaudet ovat historiaa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kotonasi saat tehdä mitä tahansa, mutta heti kun siirryt yleiselle alueelle, sinun on parempi käyttäytyä kunnolla. Viranomaisia pidetään yleisesti hyvin lahjomattomina, eikä ihme: käytännössä kaikkia heidänkin toimiaan tarkkaillaan kaiken aikaa. Hallintokoneiston toiminta on hyvin byrokraattista ja jähmeää, vaikkakin tietokoneiden aikakautena vain harvoin hidasta ja tehotonta.

Edustuksellinen demokratia ei ole kuollut, vaikka usko siihen saattaakin olla. Huolimatta kotoa käsin netin välityksellä suoritettavien äänestysten helppoudesta vain harvat ihmiset jaksavat äänestää; politiikkaan suhtaudutaan suuremmalla apatialla kuin koskaan. Tämä ei ole varsinaisesti ihme, sillä yleisesti katsotaan kaikkien ehdokkaiden muistuttavan hyvin paljon toisiaan. Ehdokkaaksi voi päästä vain valtiohallinnon kautta, ja tämä onkin johtanut siihen, että hallintoon viitataan joissain paikoissa pilkkanimellä "Puolue" vanhaan kommunismiin viitaten.

Ammattirikollisuutta esiintyy vain vähän. On yleinen salaisuus, että lakien rikkojat toimivat yleensä joidenkin jättiläisyritysten suojeluksessa; suurempia yrityksistä riippumattomia rikollisorganisaatioita ei katsota olevan olemassa. Ottaen huomioon miten tehokas ja innokas poliisi on, tämä ei ole mikään ihme.


1.2.2 Kaupunkilaiset
"Mä asun mun miehen ja lasten kanssa yksiössä. Se on yhteensä vaan 14 neliötä ja meitä on siellä neljä. Onneks lapset on päivät koulussa, muuten Mats tulis varmaan hulluksi niiden kanssa. Se on ollut tosi vimmainen aina siitä lähtien kun se sai kenkää Bang+Oulsenilta, ja nykyään vaan ryyppää tai trippaa ja katsoo verkkovideoita kaiket päivät. Onneks se vihaa nettipäitä eikä edes yritä hankkia VR-laseja tai datapukua, muuten mä varmaan hukkaisin sen kokonaan jonnekin virtuaalipaskaan. Nyt se sentään vielä puhuukin mulle."

"Mulla on töitä silloin tällöin, koska mä puhun tosi hyvää suomea, ja aina joskus Nositekin tilaisuuksiin kaupungissa tarvitaan lisää kielitaitoisia tarjoilijoita. Ne on vaan satunnaisia keikkoja, mutta niistä saa lisärahaa. Mats dokaa niin paljon, että niitä tarvitaan tosi kipeesti."

"Nositek ei onneks ole kovin tarkka siitä, että niiden tarjoilijoiden tulot ilmotetaan verotukseen, niin että mä saan mun rahat pimeenä. Jos kytät sais tietää nousis helvetinmoinen meteli, mutta ei mulla oikeesti oo varaa maksaa senttiäkään ylimääräistä. Enkä mä taho olla väärällä puolella kun kytät räjähtää. Ei mulla mitään niitä vastaan ole, mutta mä olen nähnyt miten ne jahtaa tyyppejä jotka huijaa valtiolta rahaa. Ne pelottaa mua usein. Nositekin tyypit ei oo yhtään niin pelottavia, ne on aina ystävällisiä ja kohteliaita, mutta mä tiedän ettei ne oikeesti piittaa musta paskaakaan ja käyttää mua vaan koska musta on hyötyä."

- Carita Wallenius, 22, työtön, Malmö, Ruotsi

Monille tavallisille kansalaisille hallituksen ja yhtiöiden välinen köydenveto on varsin merkityksetön asia; elämä on riittävän surkeaa ilmankin. Valtiot eivät todellakaan vedä keskenään yhtä köyttä, kuten eivät yrityksetkään; keskinäisiä riitoja esiintyy hyvin paljon, ja toisinaan hallitus saattaa tehdä yhteistyötä yritysten kanssa vierasta valtaa vastaan. Kansainvälinen politiikka - ja kansainvälinen yrityspolitiikka - on mutkistunut lähes käsittämättömäksi asti, ja tiedotusvälineistä virtaavat ristiriitaiset uutiset johtavat siihen, että tavallisen ihmisen on lähes mahdotonta sanoa, mikä taho on minkäkin ystävä tai vihollinen. Tätä vielä mutkistaa se seikka, että liittolaisuussuhteet tuntuvat joskus muuttuvan miltei päivittäin. Tiedotusvälineistä saatava tieto on epävarmaa ja monesti hyvin ristiriitaista. On harvinaista, että hallituksen ja yritysten uutiset raportoivat samoista aiheista, saati sitten että olisivat yhtenäisiä näkemyksissään. Kaikkialle yltävän tietoverkon datatulva pursuaa lisäksi loputtomasti "ainutlaatuista asiantuntijatietoa", jonka todenperäisyydestä ei ole mitään keinoa varmistua.

Tämän kaiken seurauksena ei ole mikään ihme, että keskivertoihminen - useimmiten satunnaisesti työllistetty, kansalaispalkalla tai sosiaaliavulla elävä, hyvin ahtaasti asuva kaupunkilainen - hakee elämäänsä turvallisuutta muualta. Monet turvautuvat alkoholiin tai huumeisiin, joista monet kevyempinä pidetyt on laillistettu pelkästään niiden yleisyyden tähden. Verkkotelevisio- ja verkkopeliaddiktiot ovat myös yleisiä. Monet harrastusyhteisöt yhdistävät ihmisiä; useat näistä harrastuksista vaikuttaisivat 1900-luvun ihmisen näkökulmasta hyvin omituisilta. Niinikään yleistä on liittyä johonkin uskontokuntaan - tai itse asiassa, on milteipä harvinaista olla kuulumatta mihinkään. Käytännössä jokainen 2030-luvun ihminen on ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kuulunut johonkin uskonnolliseen organisaatioon: tämä saattaa olla perinteinen kristillinen seurakunta, tai eksoottista magiaa harjoittava noitapiiri.

Alati läsnä kaupungeissa on tilanpuute, joka rajoittaa kaikkea toimintaa. Ihmiset asuvat valtavissa rakennuskomplekseissa hyvin pienissä tiloissa, julkiset kulkuvälineet ovat aina aivan täynnä, ja yleisesti menit kaupungissa minne tahansa mihin kellonaikaan tahansa, voit odottaa näkeväsi muita ihmisiä. Koulut ovat ylitäysiä ja opetuksen taso on varsin matala. Useimmat tasokkaammat korkeakoulut ovat jonkin yrityksen omistamia. Kilpailu niihin pääsystä on kova; monesti yhtiön kouluun pääseminen merkitsee ainakin näennäisesti lippua parempaan elämään.

Vallitsevin mielentila tyypillisellä kaupunkilaisella on apatia. Hän tietää, ettei hän voi vaikuttaa mihinkään, että kaikki voimakkaat tahot hänen ympärillään valehtelevat hänelle ja ettei hän ole koskaan menossa minnekään muualle. Suurempi maailma ei häntä juuri kiinnosta, paljon tärkeämpi hänelle on se pieni nurkka maailmaa joka on hänen elämänsä ja josta hän yleensä haluaa tehdä niin mukavan ja turvallisen kuin mahdollista.


1.2.3 Yritysmaailma
"Ovatko kaikki maailman hallitukset unohtaneet mitä merkitsee yrittämisen vapaus, vapaus tehdä mitä tahtoo? Monesti tuntuu siltä. Valtiovalta tahtoo nykyään murskata kaiken, joka ei sovi sen totalitääriseen maailmankuvaan. Vapaa ideoiden vaihto tahdotaan tukahduttaa, tiedotusvälineitä halutaan hallita ja ihmisille ei kerrota mitä maailmassa todella on tekeillä. Kaikkien ihmisten tahdotaan olevan harmaata, tottelevaista, ajattelematonta massaa."

"Niinikään ihmisiltä tahdotaan ottaa pois heidän valtansa luoda itse työllään onnensa. Valtiot katsovat yksityisen sektorin vihollisekseen, koska se edustaa mielikuvitusta, innovaatiota ja pyrkimystä parempaan, kaikkea mitä hallituksilta puuttuu. Tämä muistuttaa erästä 1900-luvun yhteiskunnallista katastrofia. Sen nimi oli Neuvostoliitto."

"Olisin typerä jos väittäisin, että yksityinen sektori puolustaa yksilön oikeuksia puhtaasta altruismista. Ei kukaan meistä koskaan tahtonut mihinkään vapauden esitaistelijan asemaan. Mutta tähän tilanteeseen me olemme joutuneet, koska yhteiskunta on ajanut meidät ahtaalle. Yritteliäisyys voi menestyä vain vapaassa ilmapiirissä, ja sitä vapautta valtiot yrittävät syödä."

- Ylo Kuusk, 25, osastopäällikkö, Jan-Mallen Biotech, Tallinna, Viro

Erillään valtiovallasta ja keskivertokansalaisten surkeudesta toimivat monikansalliset jättiläisyritykset. Näiden tarkkaa määrää tai varallisuutta on lähes mahdotonta arvioida, sillä omistussuhteet ovat sekavia ja poissa yleisestä tiedosta. Edes yhtiön omat työntekijät eivät läheskään aina osaa sanoa, onko jokin taho liittolainen vaiko vihollinen.

Jättiläisyritysten ohella on yhä olemassa pienempiä tekijöitä perheyrityksistä muutaman sadan hengen organisaatioihin, mutta yleensä nämä tulevat melko nopeasti sulautetuiksi johonkin suurempaan konserniin jolleivät muuten vaan kuole pois. Yksityisyrittäjyys on hyvin harvinaista: jos olet hyvä, joku suurempi yhtiö tahtoo yleensä ostaa sinut ja jos et ole, et ole kilpailukykyinen etkä siten elinkelpoinen. Toki löytyy yhä jääräpäitä jotka kieltäytyvät olemasta missään tekemisissä suurempien organisaatioiden kanssa; joskus isommat kalat hätistelevät heitä, joskus eivät.

Yritysmaailman palveluksessa on valtavasti ihmisiä, mutta vasta tärkeämmät työtehtävät suuressa firmassa alkavat mahdollistaa todellisen pukumiehen elämäntyylin. Ensimmäinen askel, jonka jälkeen sinut voidaan katsoa todelliseksi yhtiön mieheksi, on asunto yhtiön alueella. Ennen sen saamista olet vain palkattua aputyövoimaa, mutta kun muutat yrityssektorille, sinusta tulee kertaheitolla joku, todellinen korporaatti, korppi. Ja silti tämä suuri askel, tämä kultainen omena, on vain ensimmäinen pieni porras valtaisassa pyramidissa, jonka huipulla häämöttää paikka yhtenä eliitistä, niistä ihmisistä jotka todella ovat yritys ja joiden ei tarvitse jatkuvasti pelätä ylempiään ja vahtia alempiaan.

Elämä suuryrityksessä on valtavan kilpailuhenkistä. Yrityksen työntekijä joutuu jatkuvasti tekemään vaikutuksen ylempiinsä, varomaan alempiaan ja kilpailemaan samanarvoisten kanssa. Alalla kuin alalla paikoista on suunnaton kilpailu, ja suorituksen tason on heijastettava tätä. Yhtiö ei ole "vain työpaikka", se on koko elämä ja korpin odotetaan kasvattavan perhettä tai harrastavan asioita vain satunnaisesti. Yrityksen palvelukseen saavutaan nuorena, monesti vielä opintojen ollessa kesken, ja yleensä yhdestä yrityksestä pois pudonnut ei helpolla uuteen sisään pääse.

Huolimatta raadollisesta sisäpolitiikastaan (ja monesti hyvin karusta ulkopolitiikastaan) yrityksillä on hyvin vahva yksilönvapautta painottava näkemys. Useimmat yritykset vastustavat hyvin avoimesti hallitusten kaikkia pyrkimyksiä kontrolloida nitä, ja tämä heijastuu myös yhtiöiden näkemyksissä kansalaisten oikeuteen. Yhtiöalueilla pidetään ylpeyden aiheena sitä, ettei mitään ympärivuorokautista valvontaa ole eikä sitä edes tarvita: väkivaltaiset elementit pidetään ulkopuolella. Yhtiöalueilla, tai oikeammin niiden rajoilla, partioivat yhtiöiden omat turvamiehet, ja yleensä yhtiöt katsovat, ettei paikallisella poliisilla ole edes minkäänlaista toimivaltaa niiden maalla.


1.2.4 Ulkopuoliset
"Se on kaikki samantekevää, tajuutsä? Yhtiöt, hallitukset, kaikki se paska. Ne on yhdessä tuhonneet maailman, nyt ne vaan tappelee siitä kelle muruset kuuluu. Mä en rupea koko hommaan. Sen takia mä lähdin vittuun Suur-Odessasta. Olis mulla voinut olla tulevaisuus työmuurahaisena jossain Audin osamyllyssä, mutta mitä se olis mulle muka tarjonnut?"

"Mieluummin mä asun täällä erämaassa. Ei tänne tule sähköä, vettä tai sairaanhoitoa, mutta eipä myöskään suitteja eikä poliiseja. Täällä saa tehdä mitä tahtoo ja naapureina on vaan muita samanmielisiä, semmoisia ihmisiä jotka ymmärtää ettei suurkaupunkien helvetissä voi elää."

"Ne paskiaset ei vaan jätä meitä rauhaan. Kun niiden soijaviljelmät kaupunkien ympärillä köyhtyy ne alkaa puskea syvemmälle erämaahan. Ne tekee sitä jo, ihan koko ajan. Mutta mä sanon, että siinä vaiheessa kun puskutraktorit alkaa kaataa metsää meidän alueelta, me ei lähdetäkään tyynesti kävelemään. Me pannaan hanttiin niin lujaa, että Minskin taistelu näyttää siihen verrattuna junioribuddhistien kesäleiriltä."

- Georgi Bakarin, 30, viljelijä, Uljanovsk, Etelä-Venäjä

Vaikka valtiovalta ja yhtiöt katsovat yhteensä hallitsevansa koko maailmaa, on selvää, että tämän yhteiskunnan ulkopuolella eläviä ihmisiä on länsimaissa enemmän kuin koskaan. Nämä ulkopuoliset vaihtelevat kaupunkien lähellä majailevista anarkisteista tai jengiläisistä kaukana erämaissa yksin tai joukoissa eläviin yksinkertaisemman elämäntavan kannattajiin.

Suuret alueet monista maista on hylätty kuluneen parinkymmenen vuoden aikana. Syitä on monia: energiapula johti pimennyksiin ja sähkövajeeseen muilla kuin kaikkein keskeisimmillä alueilla hallinnon katsoessa viisaimmaksi ratkaisuksi pyrkiä ylläpitämään vakaata sähkönjakelua valikoiduilla sektoreilla. Suuryritysten jättimäiset konttorit ja tuotantolaitokset sijoitettiin luonnollisesti näille seuduille, mikä johti työpaikkojenkin keskittymiseen. Kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen ilmaston lämmetessä johti autioitumiseen vanhojen kasvien kuollessa nopeammin kuin uusiin oloihin sopeutuneet ehtivät saada jalansijaa, mikä autioitti seutuja entisestään. Näillä hylätyillä seuduilla oikeastaan kukaan ei hallitse, ja jotkut tahot pitävät sitä hyvänä asiana: kenties raiskattu luonto saa tilaisuuden toipua, tai rakentaa itsensä uudelleen, kun ihminen ei ole kaiken aikaa sen kimpussa.

Ihmisille, jotka eivät jostain syystä viihdy tiukassa kontrolliyhteiskunnassa tai yritysmaailman oravanpyörässä, nämä erämaat ovat luonnollinen paikka jonne lähteä. Etsityille rikollisille ne tarjoavat piilopaikan, kaikkeen kyllästyneille jotakin uutta, itsensä täysin sopeutumattomiksi kokeville keinon lähteä pois.

Ulkopuolisten maailmankatsomus ja elämäntyyli vaihtelevat valtavasti. Heidän joukossaan on erakonelämää viettäviä taiteilijoita ja tiedemiehiä, uskonnollisia yhteisöjä, takaisin luontoon pyrkiviä menneisyyden ihannoijia, kulkurilaumoja, terroristijärjestöjä, kokeiluyhteiskuntia - kaikkea, joka toimii paremmin kun kukaan ei oikeastaan pyri valvomaan. Jotkut hallitukset pyrkivät kontrolloimaan kaikkea mitä niiden valtapiirin alueella tapahtuu, mutta useimmat hyväksyvät sen, että maa on yksinkertaisesti liian suuri valvottavaksi, ja puuttuu vain törkeimpiin väärinkäytöksiin tai rikkomuksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi kaupunkien liepeillä asuvat jengiläiset, joita joillain jättiläiskaupungeilla on riesaksi asti. Poliisi keskittyy yleensä pitämään nämä ulkona sivistyneiden ihmisten parista, mutta aina silloin tällöin jengin ja poliisin tai armeijan välinen yhteydenotto paisuu valtaviin mittasuhteisiin, erityisesti jos jengi on osoittanut olevansa vaarallinen ja voimakas.

Monille kaupungeissa asuville ulkopuolisten elämäntyylissä on tiettyä romantiikkaa, ja mahdollisuus lähteä pois kaiken sivistyksen parista autioihin erämaihin toimii henkisenä varoventtiilinä, pakomahdollisuutena jota ilman kaupunkijättiläiset tuntuisivat vielä enemmän vankiloilta.



2 Valtioita, politiikkaa

2.1 Suomi
Suomi on monella tavoin tyypillinen kehittynyt ja varakas valtio - vaikka keskivertokansalaiselta kysyttäessä moista vastausta tuskin saisi. Asutus on hyvin voimakkaasti keskittynyt maan eteläosaan, lähinnä koska siellä energian- ja ruuanjakeluverkko toimii ja koska siellä kuitenkin tarvitaan eniten työvoimaa. Silti työttömyysprosentti on kaikkialla maassa valtavan korkea - lähes 40. Pari suurempaa kaupunkia löytyy muualtakin maasta, enimmäkseen koska jokin yritys pitää niiden alueella toimipistettään. Tällaisia kaupunkeja ovat mm. Joensuu ja Oulu, joista kummassakin sijaitsee tärkeä Nositekin haarakonttori ja tuotantolaitos.

Suomen hallitus on tyypillisen harmaa 30-lukulainen kasvoton byrokraattinen elin, jonka jäsenet näyttäytyvät harvoin julkisuudessa. Hallinnon johtaja on pääministeri Sami Langen, viisikymmenvuotias poliitikko jota pidetään tiukkana ja kovana miehenä. Ennen hänen aikaansa Nositekin uskottiin sanelleen maan hallinnolle miten asioiden tahdotaan olevan, mutta nykyään kolossaalisen yrityksen voima on hieman vähentynyt.

Suomi on monella tavoin tärkeä tekijä pohjoisessa Euroopassa, lähinnä Skandinaviassa, Baltiassa ja Venäjällä. Tärkein syy tähän on epäilemättä Nositek, luultavasti Pohjois-Euroopan merkittävin jättiläisyritys. Nositekin vaikutuksen ansiosta suomen kieli on laajasti puhuttu niin idässä kuin lännessäkin; Venäjällä suomen puhuminen katsotaan monesti merkiksi yritysasemasta (tai snobbailusta).


2.2 Muu Eurooppa
Vaikka Euroopan unioni valtioliittona epäonnistuikin, pitivät monet sen jäsenvaltiot toisiinsa varsin läheisiä suhteita. Jotkut väittävät EU- maiden juonittelevan yhdessä alueen yrityksiä vastaan, toiset taas katsovat tämän olevan silmälumetta ja olevan yhdessä yritysten kanssa Amerikan ja/tai Aasian vastapeluri. Varmuutta ei ole; valtioiden viralliset tiedonannot vakuuttavat yleensä ylintä ystävyyttä, mutta näiden luotettavuudesta ei ole takeita.

2.3 Aasia
Kiina on nykyään kaukoidän jättimahti, monilla tavoin 1900-luvun parin viimeisen vuoden Venäjää muistuttava suurvalta, jolla on hyvin rikkaat keskusalueet ja valtavan köyhät syrjäseudut. Kiinassa hallitus ja suuryritykset ovat hyvin todellisesti yhtä - tai paremminkin, hallitus kontrolloi lujalla otteella yritysmaailmaa, ja yritysten johto on sama kuin maan korkein hallinto. Kiina ja Japani käyvät köydenvetoa Aasian ja Tyynenmeren alueen hallinnasta, ja ovat pari kertaa olleet ajautua avoimen sodan partaalle. Näiden valtioiden välit ovat äärimmäisen kireät, ja Kaukoitä on varmaan tällä hetkellä maailman tulenarimpana pidetty alue.

2.4 Amerikka
Yhdysvallat, Kanada ja Quebeck hallitsevat kolmestaan Pohjois-Amerikkaa, joka on alueena hyvin vaihtelevaa. Jotkut seudut mantereella ovat hyvin rikkaita, toiset taas äärimmäisen köyhiä, ja Yhdysvaltojen sisällä Quebeckin esimerkin innoittamat separatistiset liikkeet pyrkivät hajottamaan liittovaltion. Ainakin Teksas, länsirannikko ja Illinois- Minnesota- seutu pyrkivät itsenäistymään, eikä maan keskushallinto ilmeisesti pidä tästä lainkaan.

Pohjois-Amerikasta käsin toimivien yrityksien valta yltää Väli- ja Etelä-Amerikkaan, jossa kädenvääntö mantereen resursseista on yhä käynnissä.

2.5 Afrikka
Siirtomaavalta on palannut Afrikkaan, vaikka monet väittäisivät, ettei se sieltä koskaan todella lähtenytkään. Heikkojen, keskinään kinastelevien kansallisvaltioiden maailmassa yritykset pitävät valtaa varsin häikäilemättömästi; yleisesti pidetään tosiseikkana, että jättiläisyritykset näkevät Afrikan pelkästään alueena jossa on halpoja raaka-aineita ja halvempaa työvoimaa. Uutisia tältä alueelta tulee varsin vähän.



3 Yrityksiä
Vaikka todellisten jättiläisyritysten toimiala onkin maailmanlaajuinen, ainakin Euroopassa tärkeimmät yritysmaailman vaikuttajat ovat eurooppalaisia. Muutamat japanilaiset kuten Mitsubishi, tai amerikkalaiset kuten Coca-Cola Company omistavat oman markkinarakonsa, mutta valtaosa jokapäiväisistä yksityisen sektorin tuotteista tulee Euroopasta.

Nykyään monet jättiläisyritykset ovat haaroittuneet ja levinneet joka alalle, eikä niiden erikoisalaa ole monesti kovin helppoa nimetä.


3.1 Nositek
Nositek, joka syntyi Nokian ja Siemensin fuusion tuloksena 2000-luvun alussa, on arviolta Euroopan suurin yritys. Se on myös todellinen joka alan jätti, jolla on sormensa pelissä kaikessa energiantuotannosta lääketeollisuuden ja tietotekniikan kautta massaviihteeseen. Nositekin tuotteet ovat yleensä korkealaatuisia, mutta yhtiön politiikka ja tuotantostrategia on varsin konservatiivista. Nositekin pääkonttori sijaitsee Suomessa, ja yhtiön johtokunta sekä ylimmät toimihenkilöt ovat valtaosin suomalaisia.

3.2 E-Labs
E-Labs on englantilainen tietokonejättiläinen, joka tuottaa ohjelmistoa, laitteistoa, viihdesisältöä ja pienelektroniikkaa. E-Labs on luultavasti suosituin rauta- ja softatuottaja mantereelle, ja sillä on paljon kysyntää Euroopan ulkopuolellakin. Erikoistuneisuudestaan huolimatta se painii arvollisesti samassa superraskaassa sarjassa kuin Nositek. Viihdeteollisuuden puolella E-Labs on profiloitunut yleensä jossain määrin aikuisempaan viihteeseen kuin esim. Disney tai Lorrent.

3.3 RAAM
RAAM on italialainen asetekniikan titaani, jolla on hyvin läheisiä suhteita Italian hallitukseen ja joka eri lähteiden mukaan näytteli vaihtelevan suuruista osaa maassa 2020 tapahtuneessa vallanvaihdoksessa (jota jotkut nimittävät suoraan sotilasvallankaappaukseksi). RAAM keskittyy suureen kalustoon ja kokonaisratkaisuihin enemmän kuin henkilökohtaiseen aseistukseen.

3.4 Lorrent
Lorrent on ranskalais-sveitsiläis-belgialainen viihdejättiläinen, jolla on sivuraiteita lelutuotantoon ja ruokateollisuuteen. Lorrent on hyvin sovinnainen sisällöntuottaja, jonka siipien alla Euroopan "koko perheen viihdeteollisuus" enimmäkseen pyörii valikoituneemman ohjelmiston päätyessä yleensä E-Labsin alle. Jatkuvasta yrittämisestä huolimatta Lorrent ei ole onnistunut syrjäyttämään Disneytä maailman viihdetuotannon ykköspaikalta.

3.5 Jan-Mallen Biotech
Jan-Mallen Biotech on nuori hollantilainen lääke- ja biotekniikkayritys, joka nousi suuren yleisön tietoon joitakin vuosia sitten patentoituaan nerokkaita hermostollisia regeneraatiomenetelmiä. Se on välttänyt tulemasta suurempien yritysten syömäksi ja on juuri ja juuri riittävän iso (tai riittävän äänekäs) tullakseen lasketuksi eurooppalaisten suuryritysten joukkoon.

3.6 Katsuteku
Katsuteku on japanilainen lääketieteen jättiläinen, jonka kehittämiä menetelmiä kybernetiikassa ja elintensiirrossa käytetään kaikkialla maailmassa. Euroopassa Katsutekun varsinaisia edustajia nähdään vähän; yhtiö myy tuotteitaan pääasiassa paikallisten tahojen kautta.



4 Teknologia ja teollisuus
Tekniikan kehitys on ollut varsin huimaa koko kuluneen vuosisadan, vaikka vähitellen näyttää siltä, että tahti saattaisi olla hieman hidastumassa.


4.1 Tietokoneet
Tietokoneverkko yltää jokaiseen kaupunkilaiskotiin, jopa jokaiseen kannettavaan puhelimeen (jollainen on käytännössä kaikilla yli 8- vuotiailla). Se on perinteinen tekstillä, kuvilla ja äänellä ohjattava verkko, ei minkäänlainen täydelliseen virtuaalitodellisuuteen perustuva vaihtoehtoinen maailma. Virtuaalitodellisuuksiakin toki on olemassa, mutta mitään suoraneuraalikytkentää ei ole, eikä kukaan pahimpia datafilejä lukuunottamatta oikeastaan tahdo tehdä tutkimuksiaan datapuvussa VR-kypärä yllään. Vaikka kaikilla onkin tietokone, vain harvalla on varaa virtuaalitodellisuusvälineisiin.

Tietokoneverkko on yhdistynyt massaviestimiin saumattomasti. Nykyään televisiota ei eroteta tietoverkosta oikeastaan mitenkään; "verkkotelevision" ohjelmat vaihtelevat perinteisistä passiivisesti seurattavista esityksistä aktiivista osallistumista vaativiin jaettuihin maailmoihin. Vielä enemmän kuin klassinen TV, myös tietoverkkojen on havaittu olevan hyvin mukaansa imevä media, ja perinteisten riippuvuusongelmien kuten huumeiden ja pelinhimon joukkoon lasketaankin nykyään verkkoriippuvuus. Tietoverkkojen ongelmakäyttäjät haaskaavat monesti kaikki rahansa kalliiseen VR-laitteistoon ja virtuaalipelien kuukausimaksuihin.

Keinotekoisen älyn kehittelyssä ollaan edistytty melkoisesti. Todellista ihmisen tavoin ajattelevaa konetta ei ole pystytty rakentamaan, mutta keinotekoiset lemmikit voittavat ihmisten sydämiä puolelleen ja jotkut verkossa toimivat koulut, palvelukeskukset, pelimaailmat tai seksipalvelujärjestelmät toimivat tekoälytyöntekijöiden voimalla. Monet virtuaalitodellisuusaddiktit vannovat suosikkitekoälynsä omistavan aivan oikean ajatusmaailman ja persoonallisuuden. Tekoälyille ei kuitenkaan ole löydetty laajamittaista käyttöä; tietokoneita ei yleensä rakenneta laitteisstoltaan periaatteille, jotka tukisivat keinoälyn olemassaoloa, ja ohjelmina tekoälyt ovat äärimmäisen raskaita.


4.2 Kulkuneuvot
Vaikka henkilökohtainen auto ei olekaan kulkuneuvona kuollut, on sen käyttö kaupunkiliikkumisessa vähentynyt huomattavasti. Joissakin kaupungeissa yksityiset autot ovat lähes kokonaan kiellettyjä; toisissa niitä ei paljoa rajoiteta, ja tästä luonnollisena seurauksena ovat ällistyttävät liikenneruuhkat. Joissain paikoissa oma auto on edelleen jonkinlainen vapauden symboli; Euroopassa se on enimmäkseen ylellisyystuote johon useimmilla ei ole varaa ja jolle ei varsinaisesti paljoa käyttöä ole.

Autojen rinnalle ovat tulleet siivet. Siipi on yleensä kaksipaikkainen, hyvin keveistä materiaaleista rakennettu aerodynaamisesti muotoiltu pienoishelikopteri, joka kykenee nousemaan ja laskeutumaan pieneen tilaan ja liikkumaan varsin ketterästi kaupunkialueella. Siivet ovat rikkaiden ihmisten kulkuvälineitä, joita käytetään pääasiassa kaupunkialueella. Niiden toimintasäde on varsin rajattu.

Suurkaupunkien sisällä julkinen liikenne on yhtä monimuotoista kuin nykyäänkin. Varakkaammat käyttävät takseja tai omia siipiään (monesti kuljettajien ajamia), köyhempi väki tyytyy joukkokuljetusvälineisiin. Polttoaineena suurin osa kulkuneuvoista käyttää edelleen bensiiniä, joskin myös akuilla tai vetypolttokennoilla käyviä kulkuvälineitä löytyy.


4.3 Energiantuotanto
Energiaa ei ole liiaksi. Sen tuotantomenetelmät eivät ole suunnattomasti kehittyneet 1900-luvusta: syrjäseuduilla käytetään yhä fossiilisia polttoaineita, keskusalueilla voimaa tuottavat fissioreaktorit. Vaihtoehtoiset energiamuodot eivät menesty kovin hyvin. Fuusiovoimaa ei ole vieläkään saatu toimivaksi, aurinkoa näkyy liian harvoin tehokkaasti hyödynnettäväksi ja tuulivoiman käyttöä on hankaloittanut varsin kaoottiseksi muuttunut sää.

Raakaöljy ei ole vielä loppunut - valitettavasti, sanovat monet. Maakaasu, öljy ja kivihiili tuottavat kyllä tarvittua energiaa monille alueille, mutta niiden polttaminen vapauttaa ilmakehään edelleen paljon kasvihuonekaasuja ja muita hiukkasia, jotka ennestään pahentavat planeetan tilaa. Fissiovoimalat ovat sentään nykyään hyvin turvallisia. Perinteisten uraania käyttävien fissiovoimaloiden rinnalle on viimeisten parin vuosikymmenen aikana ilmestnyt myös plutoniumia käyttäviä reaktoreja, mutta näiden laitosten turvallisuus on hieman kyseenalainen. Vakavilta onnettomuuksilta on tosin toistaiseksi vältytty.

Useimmilla alueilla vakaa ja luotettava sähkönjakelu keskitetään kaupunkeihin. Periferioissa energianjakelu on joko säännösteltyä tai epävakaata - tai täysin puutteellista. Järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolisilla yhteisöillä on monesti omat energialaitoksensa: monet näistä käyttävät fossiilisia polttoaineita, joskin siellä täällä myös valtavia vetypolttokennoja löytyy. Monet "takaisin luontoon" -henkiset yhteisöt pyrkivät tulemaan toimeen ilman mitään polttopuuta ja lihasvoimaa mutkikkaampaa.


4.4 Ruuantuotanto
Maanviljelys on suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa raskaasti koneistettua suurtilaviljelyä. Hallitusten tai yritysten omistamat jättiläismaatilat tuottavat ympäri vuoden tehokkailla kasvatusmenetelmillä valtavia määriä ruuaksi kelpaavaa biomassaa: tofua, levää, riisiä tai muita helppotuotantoisia aineita. Alueilla, joilla otsonikerros rakoilee tilat ovat monesti suunnattoman suurien UV- säteilyä hylkivien muovitelttojen alla.

Tyypillinen koneistettu tila työllistää vain kourallisen ihmisiä, jotka ovat yleensä biologian, biokemian tai konetekniikan spesialisteja. "Tyhmiä duunareita" ei koneistetuilla tiloilla tarvita. Jos tila on lähellä kaupunkia, työntekijät saattavat asua kaupungissa, mutta syrjemmässä suurtilojen väki asuu monesti tiloilla. Asutuskeskusten lähellä sijaitsevien tilojen ympärillä on aseistettuja vartijoita tai puolustuslaitteita kaupunkien ulkopuolella elävien hylkiöiden poissa pitämiseksi. Eivät maatilat mitään suosittuja kohteita jengihuliganismille ole, mutta niillä on silti kallista laitteistoa, ja puolustusjärjestelmien tärkein vaikutus on ennaltaehkäisevä. Menneisyydessä myös terroristit ovat tehneet tuhoisia iskuja ruuantuotantolaitoksiin, ja näiltä tahdotaan välttyä tulevaisuudessa.

Keskitetyn ruuantuotannon lisäksi on olemassa myöskin pienempiä tiloja, yleensä yksityisjohdettuja ja suurempien tahojen kontrollista erillään olevia laitoksia jossain heikompilaatuisilla tai hankalien kulkuyhteyksien päässä olevillla paikoilla. Näiden tuottamat kasvit vaihtelevat suuresti; joissain paikoissa pyritään kasvattamaan myös karjaa, mutta yleensä tätä pidetään liian tehottomana. Yleensä tällaiset pientilat sijaitsevat kaukana kaupungeista ja keskittyvät ylläpitämään omavaraistaloutta.


4.5 Avaruustutkimus
Lukemattomien sateliittien lisäksi Maata kiertää tällä hetkellä yksi pysyvä avaruusasema, amerikkalainen Edison Point. Edison Point on enemmän amerikkalaisen yhtiövallan kuin hallitusten projekti, ja sen rakentamiseen sekä ylläpitoon ovat osallistuneet myös useat japanilaiset yritykset. Edison Pointin rakentaminen osoittautui niin häkellyttävän kalliiksi ja niin vähän käytännön tuloksia tuottavaksi, että ainakaan toistaiseksi mikään taho maailmassa ei ole edes vakavasti harkinnut toisen aseman perustamista.

Edison Point toimii tällä hetkellä pääosin tieteellisenä tutkimusasemana sekä sateliittien huoltopisteenä. Siellä on jatkuvasti 40 hengen miehistö, enimmäkseen amerikkalaisia ja japanilaisia. Edison Pointista ollaan kaavailtu lähetettäväksi miehitettyjä lentoja Marsiin, mutta näiden lentojen taloudellinen kannattamattomuus on järjestään kaatanut suunnitelmat.

Mikään lukuisista tutkimusohjelmista ei vieläkään ole löytänyt mitään merkkejä maanulkopuolisesta sivistyksestä (vaikka jotkut salaliittoteoreetikot väittävätkin tämän johtuvan ainoastaan siitä, että tieto tällaisesta pidetään visusti salassa).


4.6 Aseet
Henkilökohtaisen aseteknologian kehitys ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen vauhdikasta. Vaikka uusia aseita on markkinoille tasaisesti tullutkin, näistä hyvin harvoja nähdään koskaan muualla kuin sotilaiden (tai yhtiöiden turvaväen, tai poliisin) käsissä tai laboratorioissa. Sivistyneet yhteiskunnat lähes kaikkialla suhtautuvat aseistukseen hyvin nuivasti, ja ainakin kaupungeissa yksityisen ihmisen mahdollisuus kantaa käsiasetta on tasan nolla.

Kaupunkien laita-alueilla tai maaseudulla elävillä ihmisillä on paljon yleisemmin tuliaseita, mutta nämä ovat yleensä vanhoja ja huonolaatuisia.



5 Lääketiede
Vaikka lääketiede onkin menetelmiensä ja tietomääränsä puolesta kehittynyt, on sen todellinen vaikutuskyky moniin asioihin vähentynyt. Tämä johtuu pääasiassa elinympäristön muuttumisesta ihmiselle sopimattomammaksi. Erilaiset allergiat ja perinnölliset taudit ovat hyvin yleisiä, monien ihmisten vastustuskyky on matala, ja liikakansoitus lisää epidemioiden vaarallisuutta dramaattisesti. Vaivoista ja terveysongelmista rupatteleminen on nykyään yleistä ajanvietettä jo 20-vuotiailla, ei pelkästään eläkeläisillä.


5.1 Perusterveydenhoito
Valtioiden terveydenhuoltojärjestelmä pyrkii tavoittamaan kaikki kansalaiset, ja on osittain onnistunutkin. Jonkinlaista terveydenhuoltoa on saatavana käytännössä ilmaiseksi hyvin nopeasti; palvelevien terveyskeskuksien ruuhkaa helpottavat verkossa toimivat älykkäät asiantuntijajärjestelmät, jotka osaavat diagnosoida monia ongelmia ja antaa hoito-ohjeita. Nämä järjestelmät ovat yleensä tekoälyjä joilla on ystävällinen persoona ja rauhoittava käytös, sekä pääsy huomattavaan lääketieteelliseen tietopankkiin. Keskivertoihmisen sairastuessa tai loukkaantuessa hän ottaa yleensä ensimmäiseksi yhteyden nettitohtoriinsa, joka antaa ilman jonotusaikaa ohjeita ja tarvittaessa lähettää terveyskeskukseen.

Huumeiden väärinkäyttöongelmasta johtuen nettitohtorit eivät voi määrätä lääkkeitä asiakkailleen, vaan tämä on tehtävä edelleen inhimillisen tutkimuksen kautta. Kuitenkin nettitohtoreiden olemassaolo on helpottanut huomattavasti terveydenhoidon ruuhkaa, ja nettitohtorit ovatkin suosituimpia ilmaisia palveluita joita verkosta löytyy. Niitä on olemassa paitsi perinteisen lääketieteen myös psykiatrian alalla.

Raskaudet ovat yhä useimmiten kehonsisäisiä: ne tulevat halvemmiksi kuin ulkopuoliset. Sikiöitä tarkkaillaan niiden kehityksen ajan: pahasti epämuodostuneet tai muuten ilmeisen vialliset sikiöt abortoidaan lakisääteisesti. Ihmisten lisääntymistä ei muuten ole juurikaan yleisesti säännöstelty; sosiaaliturva ei tee mahdolliseksi kovin monen lapsen hankkimista useimmille ihmisille, ja tämä on yleensä riittävä kontrollimekanismi. Ehkäisymenetelmät ovat kehittyneitä; molempien sukupuolen edustajat voivat lääkityksellä ylläpitää hedelmättömyyttä.

Varakkaammat ihmiset eivät käytä julkista terveydenhoitoa. He eivät tahdo asioida koneiden kanssa ja yhtiösektoreilla onkin omat yksityiset lääkäriasemansa, joista hoitoa saa nopeasti ja tehokkaasti, joskin varsin kalliilla hinnalla.

Huolimatta terveydenhoidon tavoitettavuudesta se on kaukana täydellisestä. Moniin sairauksiin tai ongelmiin ei ole olemassa varsinaista hoitoa, ja syöpä on kehittyneessä maailmassa ylivoimaisesti tärkein kuolinsyy. Syöpäkasvaimia löytyy puolelta kolmikymmenvuotiaista ja lähes jokaiselta nelikymmenvuotiaalta, eikä niistä ole juuri mitään keinoa päästä pysyvästi eroon; niiden ilmeneminen on tavanomainen ja hyväksytty osa ikääntymistä. Kasvaimia hoidetaan useimmiten niiden leviämistä hidastavalla lääkityksellä ja säteilytyksellä; joissain paikoissa, kuten hermostossa, ei kasvaimia voi pysäyttää juuri mikään.


5.2 Erikoisterveydenhuolto: elinpankkeja ja kryoniikkaa
Useimmilla ihmisillä on nykyään elinluovutustestamentti. Tämä ei koske enää pelkästään sisäelimiä: käytännössä kaikki käyttökelpoiset osat menevät elinpankkeihin kuoleman jälkeen. Valitettavasti nykyään vain harvat jättävät jälkeensä monia käyttökelpoisia elimiä.

Yleisiä elinpankkeja ylläpitää valtio. Niistä jaetaan ainakin teoriassa kaikille ilmoittautumisjärjestyksessä tarvittavia siirrännäisiä. Käytännössä jonot ovat hyvin pitkät ja vaatii paljon onnea saada käyttökelpoinen elin järkevässä ajassa. Elimensiirtoleikkaukset ovat monimutkaisia ja vaativat viikkojen tarkkailujakson siltä varalta, että potilaan elimistö alkaa hylkiä siirrännäistä.

Vaikka joillakin alueilla yksityisten elinpankkien pitäminen on laitonta, yritykset tekevät sitä silti kaikkialla. Yksityiset elinpankit myyvät elimiä eniten tarjoaville, ja joidenkin niistä väitetään hankkivan uusia, käyttökelpoisia elimiä kyseenalaisin keinoin. Lait eivät juuri missään salli omien elimiensä myymistä, mutta tätä tapahtuu kaikesta huolimatta. Ja joissain tapauksissa saattaa käydä niinkin, että jos harvinaisen immuunijärjestelmän omistava yhtiömies tarvitsee kipeästi esimerkiksi uuden sydämen, sellainen hankitaan ei-niin vapaaehtoiselta luovuttajalta. Äärimmäisistä elinsiirroista, kuten kokonaisten aivojen istuttamisesta uuteen ruumiiseen, kuulee joskus huhuja, mutta vahvistusta ei ole.

Kuolema ei ole aivan niin lopullista kuin joskus aiemmin. Pahasti sairaita ihmisiä voidaan pakastaa joskus myöhemmin elvytettäviksi. Tämä vaatii paljon rahaa ja onkin yleensä tarjolla vain yritysmaailman ihmisille. Tiedetään, että kryoniikkayritykset pystyvät nykyään jopa turvallisesti sulattamaan ainakin joitain pakastamistaan ihmisistä, mutta tarkat menetelmät eivät ole yleisessä tiedossa.


5.3 Kehomuunnokset: kybernetiikka ja bioware
"1900-luvulla kaiken maailman nuijat kuvitteli, että seuraavalla vuosisadalla joka jätkällä olis keinotekoisia osia kropassaan. Helvetin mäntit. Kuka muka vapaaehtoisesti tahtoisi itselleen esmes metallisen käden? Sillä on jumalattoman karkea tuntoaisti eikä sillä tee paskankaan vertaa tarkkaa työtä. Kun siihen tulee pienikin vika, se pitää käydä korjaamassa jossain. Sen liitoskohta kroppaan tulehtuu, sen takuu menee umpeen, se saa toimintahäiriöitä, siihen tulee haamukipuja... vaikka jossain tietyssä tilanteessa siitä saattaakin olla etua, on koko osasta yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä sellaista tahdo ainakaan jos alkuperäinen vielä toimii. Ellei sitten ole tosi fetisisti."

- Karen Lansing, 28, erikoissairaanhoitaja, Dublin, Irlanti


"Tämä maski vai? Viime kesänä meillä oli pieni matsi Pirunkuoron kanssa, ja yks niistä sohi mua stiletillä naamaan. Mä vuodin kuin huora ja mun kasvot oli aivan suikaleita sen jälkeen. Ei niitä ollut varaa korjata, mutta Hanskin varastosta löytyi korealainen naamaproteesi. Se oli vielä metallia, eikä mitään muovimössöä. Mä rakastuin siihen heti. Nää syöksyhampaat mä kiinnitin vasta jälkeenpäin. Ne tekee mahtavan ensivaikutelman."

- Janne "Leuka" Kervinen, 17, jengiläinen, Suur-Helsinki, Suomi

Huolimatta keinotekoisten proteesien ja lisäkkeiden nopeasta kehittymisestä vuosituhannen vaihteen jälkeen ei kyberneettisistä istukkaista ole tullut erityisen suosittuja. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että alkuperäiset biologiset osat ovat lähes joka suhteessa ylivertaisia niihin nähden.

Keinotekoisia elimiä ja kehon osia löytyy, mutta yleensä nämä ovat halpoja korvikkeita jossakin onnettomuudessa menetetyille luonnollisille osille. Tekokäsiä ja tekojalkoja asennetaan proteeseiksi, ei korvaamaan alkuperäisiä raajoja. Kybernetiikan etu on huomattavan halpa hinta: muovisen Kiinassa valmistetun käden saa onnettomuudessa menetetyn tilalle jopa sosiaaliavustuksella elävä. Sen istuttaminen paikalleen on hyvin nopea ja helppo prosessi, johon ei kovin monimutkaisia lääkintätiloja tarvita.

Joissakin alakulttuureissa kyberraajat ovat kuitenkin aivan toisessa asemassa. Keinotekoiset osat nähdään siellä täällä ikäänkuin äärimmäisinä lävistyksinä ja niiden toiminnallinen heikkous on toissijaista niiden symboliseen merkitykseen verrattuna. Heikko liha ei enää voi elää nykyajan maailmassa, joten mitä pikemmin ja täydellisemmin sen saa korvattua koneilla, sen parempi. Tällaisia näkemyksiä tavataan joidenkin uskonnollisten ja aatteellisten yhdistysten piirissä.

Hyvin väkivaltaisilla seuduilla kyberneettiset lisäkkeet ovat niin ikään yleisiä. Jatkuvan sodan tai muun konfliktin vammauttaessa on paljon nopeampaa palauttaa haavoittunut kuntoon koneistettuna kuin rakentaa hänet uudelleen orgaanisesti. Joillain hyvin rauhattomilla alueilla esiintyvät boosterijengit ovat juuri tämän ilmiön tuotosta, ja näissä jengeissä kyberosaan suhtaudutaan merkkinä taistelukokemuksesta.

Yksipuolistavien ja typistävien konelisäkkeiden ohella on kuitenkin olemassa vaihtoehtoisia tapoja muokata ihmisruumista. Nämä menetelmät tarkoittavat yleensä biologisia lisäkkeitä. Ne ovat hyvin kalliita ja vaivalloisia valmistaa, mutta niillä saadaan aikaan todellisia tuloksia kehon tehokkuuden kasvattamisessa.

Bioware tehdään aina mittatilaustyönä, ja kasvatetaan omistajansa sisään. Biowaren asentaminen on työläs operaatio, vielä vaativampaa kuin uuden elimen istuttaminen paikalleen. Lopullisesti oikein asennettu bioware on kuitenkin hyvin kiinteä osa omistajansa elimistöä; se ottaa ravinteensa tästä ja paranee itse vahingoittuessaan. Biowarella toteutetuista muunnoksista yleisiä ovat mm. tehostettu paranemiskyky ja kivunsieto, vahvempi lihaksisto tai parempi hämäränäkö. Eksoottisempiakin muutoksia biowarella saa aikaan: esimerkiksi hännät tai kynnet ovat periaatteessa mahdollisia valmistaa, vaikkakin äärimmäisen harvinaisia.


5.4 Huumeet
Ylivoimaisesti suurin osa 2030-luvun huumausaineista on synteettisiä. Erilaisia aineita on valtavia määriä, eikä niitä ole kovin mielekästä yrittää luokitella tässä. Uusia yhdisteitä saapuu markkinoille kaiken aikaa; useimmat käyvät kaupaksi hetken ja sen jälkeen tulee syrjäytetyksi. Muutamat vakiinnuttavat asemansa. Suurin osa suosituista huumeista on enemmänkin lamauttavia kuin aktivoivia.

Lainsäädännön suhtautuminen huumeisiin on enimmäkseen kielteinen. Kevyet huumeet - lähinnä alkoholi, tupakka ja marihuana - ovat laillisia, muut ovat yleensä kiellettyjä. Ongelma on, että lainsäädännön on vaikea pysytellä perässä nopeasti muuttuvalla alalla; monin paikoin on jopa menty niin pitkälle, että minkä tahansa ihmiskehon kanssa reagoivan aineen (ruuan, lääkkeiden, nautintoaineiden, kybernetiikan, biowaren yms) on läpäistävä hallituksen testi ennen kuin sitä saa käyttää..

Joitakin pysyvämmiksi jääneitä synteettisiä huumeita:.

Nolla. Inkapasitoiva tabletti, joka tainnuttaa käyttäjänsä noin tunniksi ja saa hänet elämään uudelleen hyvin elävästi joitain intensiivisiä osia menneisyydestään. Useimmiten osuu miellyttäviin muistoihin, mutta ehkä joka kahdeskymmenes annos löytää jonkun hyvin traumaattisen kokemuksen joka on tallentunut aivoihin. Nolla aiheuttaa ymmärrettävästi hyvin paljon mielihyvää ja on lähinnä henkisesti vahvasti addiktoiva; se on samalla vakava hermomyrkky, joka aiheuttaa aktiivikäyttäjälleen hyvin pahoja aivotoiminnan häiriöitä ja johtaa Alzheimerin tautiin muutamassa vuodessa.

Sometaniini ("iisi"). Rauhoittava lääke, joka ehkäisee stressihormonien (mm. adrenaliinin) tuotannon pariksi tunniksi ja saa kaiken tuntumaan etäisen pumpuliselta. Iisi on reseptilääke jota määrättiin hyvin herkästi 2020-luvun loppupuolella ennenkuin sen vahvat henkisesti addiktoivat ominaisuudet ilmenivät: iisin käyttäjän totuttaminen tavalliseen yhteiskuntaan on hyvin vaikeaa, ja huumeen aiheuttamaan rauhallisuuteen tottuminen tekee käyttäjälle tuskalliseksi sopeutua enää normaaliin elämänrytmiin. Iisi on satunnaisesti käytettynä fysikaalisesti vaaratonta, joskin jatkuvalla tai pitkäaikaisella käytöllä vahingoittaa hormonitasapainoa. Iisiä ei Euroopassa määrätä enää lääkkeeksi, mutta laittomasti sillä on suuret markkinat.



6 Tiede ja kulttuuri

6.1 Tieteen lahkot
Tiede ei ole enää se yhtenäinen voima minä sitä joskus pidettiin. Nykyään löytyy tieteentekijöitä kannattamaan jokseenkin joka ainoaa maailmankuvaa ja ajatusta, eikä yleistä alan pätevyyden mittaria enää ole. Tuloksena tieteellisetkin maailmankuvat ovat jakautuneet hyvin lukuisiin lahkoihin, jotka selittävät maailmaa mitä erilaisimmilla malleilla. Keskivertoihmiselle nämä eri versiot tieteestä ovat vähintäänkin hämäriä, ja ne kertovat lähinnä sen, että ei ole mitään syytä luottaa siihen, mitä tiedemiehet sanovat. Tätä asiaa ei suinkaan paranna se, että erikoistuneimmat tutkijat ovat yhä enemmän alkaneet kuulostaa maallikoiden silmissä mystikoilta.


6.2 Viihde ja taide
Vielä enemmän kuin 1900-luvulla, massaviihde hallitsee 2000-luvun ihmisen maailmaa. Tietoverkot pursuavat esityksiä, joiden tarkoitus on viedä ihmisten huomio pois arkipäivän murheista, ja näitä on niin paljon, ettei yksittäinen ihminen voi millään seurata niistä kuin pienen pientä osaa. Muodit viihteessä vaihtelevat valtaisan nopeasti: jokin verkkopeli tai videodraama voi olla in viikon tai pari, ja sitten sen jo korvaa jokin muu. Sisällöntuottajien, ts. käsikirjoittajien, ohjaajien ja ideoijien ammattikunta on kasvanut valtavasti, eikä mediassa esiintymiseen nykyään liity automaattisesti mitään "julkkiksen" leimaa. 15 minuuttia parrasvaloissa on kutistunut enemmänkin 15 sekunniksi. Ainoastaan harvat tuotteet onnistuvat pysymään suosittuina pidempään, mutta muutamia tällaisiakin löytyy.

Kaikkialle yltävä tietoverkko on johtanut siihen, että mitä tahansa verkkkoon sopivaa pystytään kopioimaan lapsellisen helposti. Niinpä välittömyys on myyntivalttia. Menestyvimmät verkkoviihteen muodot ovat nimenomaan "suorat lähetykset" tai ensijulkaisut; parikin päivää vanha tuote menettää arvonsa nopeasti, koska kuka tahansa voi saada sen kopioitua mistä tahansa. Tämä on käytännössä johtanut siihen, että ainoastaan ensijulkaisun ainutlaatuisuutta pyritäänkään suojaamaan: kun jokin taideteos on esitetty kerran, se on efektiivisesti public domainissa. Tämän vuoksi elävää musiikkia arvostetaan paljon enemmän kuin tallenteita: kellä tahansa voi olla tallenne Mick Jaggerin viimeisestä keikasta, mutta kuinka moni oli oikeasti paikalla?

Hyvä esimerkki välittömyyden kasvavasta suosiosta on 2020-luvulla muodostunut "fiistariliike" punk-, metalli-, ja goottirokkarikuvioista kasvaneissa morkkarimusiikkipiireissä. Fiistissä yhdistetään idea festarista, kotibileistä, diskosta ja konsertista. Yleensä ne ovat isoissa sisätiloissa pidettyjä yökerhoja, puolikutsutilaisuuksia jotka tarjoavat livebändejä, kahvilamaisia keskustelutiloja, sekä tanssia, huumeita ja seksiä. Fiistarikulttuuri muodostaa hyvin vahvan ja elävän alakulttuurin, joka pitää nimenomaan kokea livenä, ei tallenteena.

Korkeaprofiilisempi taide, kuten teatteri tai ooppera, kärsii tavallaan melkoisesta lamaannuksesta: mikä tahansa, mitä massat eivät tahdo tai ymmärrä ei saa juuri minkäänlaista rahoitusta. Jotkut suuryritykset ovat ottaneet harteilleen mesenaatin tehtävän, ja tukevat kuvataiteita, musiikkia, teatteria tai oopperaa jonkin verran. Tämäkin on kuitenkin johtunut jossain määrin kaupalliseen sävyyn näissä taidemuodoissa, ja yhtiöiden sponsoroimien taiteilijoiden kesken vallitsee ankara kilpailu. Yhtiörahoitusta hylkivät taiteilijat ovat useimmiten täysin varattomia.


6.3 Uskonnot
Vuosituhanteen vaihteen maailmanlopun välttäminen ei suinkaan vetänyt mattoa alta uskonnoilta, paremminkin päinvastoin. Osittain tieteen hajanaisuuden vuoksi mitä erilaisimmat uskonnot ovat vahvistuneet valtavasti uudella vuosituhannella, ja nykyään useimmat ihmiset kuuluvat johonkin järjestäytyneeseen uskontoon. Suuret kirkot ovat menettäneet kannattajiaan pienemmille järjestöille ja aiemmin länsimaissa valtauskontona ollut kristinusko on sirpaloitunut ja sekoittunut niin pahoin, ettei sitä ole enää 1900-luvun ihmiselle tutussa muodossa olemassa kuin siellä täällä. Luultavasti yleisimpiä uskonnollisia suuntauksia ovat erilaiset buddhalaisuuden lajit, mutta myös gaialaisuutta ja uuspakanismia tavataan laajasti kaikkialla.

Vaikka useimmat tunnustavatkin jotain uskoa, vaihtelee vakaumuksen taso laidasta laitaan. Valtaosalle uskonto on aikuisiässä valittu oppisuunta, johon ihminen on päätynyt sen mukaan mistä on pitänyt. Tavallisessa elämässä uskonto ei yleensä näyttele kovinkaan suurta osaa; se astuu mukaan kuvaan lähinnä elämän kriiseissä tai epätavallisissa tilanteissa, muttei oikeastaan seuraajansa jokapäiväistä käytöstä sanele sen kummemmin kuin tapaluterilaisuus määräsi 1900-luvun suomalaisen tietoista toimintaa. Uskonnollinen suvaitsevaisuus on hyvin voimakasta; tämä on välttämätöntä, koska saman perheenkin sisältä voi helposti löytyä usean eri uskontokunnan edustajia. Harvat uskonnot tekevät kovin aggressiivista käännytystyötä, mutta toisaalta uskonnostaan kertoviin ihmisiin ei oikeastaan missään suhtauduta vihamielisesti. Uskontoa saatetaan vaihtaa hyvin kevein perustein. Tavallisten "harrastelijauskovaisten" lisäksi on tietenkin myös olemassa ihmisiä, joille jokin tietty uskonto on hyvin olennainen osa elämää.

Uskonnossa on useimmille ihmisille kyse enimmäkseen turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen hakemisesta. Uskonnolliset ryhmät muodostavat monille tärkeitä tukiryhmiä ahdistavassa maailmassa. Uskonnollisuus ei todellakaan rajoitu "tavallisen rahvaan" pariin; yritysmaailmassakin ihmiset yleensä kuuluvat johonkin hengelliseen ryhmään, vaikkeivät pukumiesten seurakunnat koskaan sekoitukaan rahvaan vastaaviin.


6.3.1 Katolinen kirkko
Roomalaiskatolinen kirkko on edelleen varmaankin suurin yksittäinen eurooppalainen uskonto; ainakin se on suurin järjestäytynyt uskonto. Sen päämies on edelleen Vatikaanissa istuva paavi, nykyään Simon IV, Herran lähettiläs maan päällä. Katolinen kirkko on seurannut aikaansa metodiensa, vaikkakaan ei oppiensa puolesta: tärkeimpiin sakramentteihin kuuluva ripittäytyminen on nykyään mahdollista tehdä myöskin netitse (joskin se on vähintään kahdesti vuodessa tehtävä myöskin lihassa) ja verkon virtuaalimaailmoista löytyy rekonstruktioita uskonnon tärkeimmistä pyhistä paikoista, joissa sopivalla laitteistolla varustautunut uskovainen voi käydä kulkemassa ja hiljentymässä. Näiden ajanmukaistusten alla kirkon opit ovat kuitenkin samoja kuin ne ovat olleet jo kaksi tuhatta vuotta. Katolisella kirkolla on eniten kannattajia Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä-Amerikassa.


6.3.2 Kristilliset lahkot
Protestanttiset liikkeet ovat pirstoutuneet enimmäkseen tuhansiksi pienemmiksi lahkoiksi, joista useimmilla on paljon yhteistä keskenään mutta jotka eroavat pienissä vaikkakin olennaisissa yksityiskohdissa. Työetiikkaa korostavilla evankelis-luterilaisilla on edelleen vankka kannatus Pohjois-Euroopassa, mutta tästäkin kirkosta on eronnut niin monia pienempiä ryhmittymiä (maineikkaampana kenties itsenäiseksi valtioksi julistautuneet Itä-Eurooppan temppeliritarit), että mistään yhtenäisestä opista on enää vaikea puhua.


6.3.3 Buddhalaisuus
Tämän vuosisadan alkupuolen suurin yksittäinen uskonnollinen muutos Euroopassa on varmastikin ollut buddhalaisuuden eri muotojen leviäminen. Vaivihkaa erilaisten mietiskelyharjoitusten ja "tieteellisten menetelmien" kautta buddhalaisuuden opit ovat sopeutuneet eurooppalaiseen yhteiskuntaan kuin itsestään, ilman minkään tahon erityisen aktiivista levitys- tai käännytystyötä. Buddhalaisia tavataan aivan kaikista yhteiskuntaluokista; joillekin uskonto on pelkästään meditaatiotekniikkaa, toisille hyvän elämän ohjenuora, joillekin taas kokonainen ja selittävä kuva maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Vaikka se on Euroopassakin enemmän elämäntapa ja ajattelumalli kuin järjestäytynyt uskonto, sen ympärille on muodostunut myös monia järjestäytyneitä yhteisöjä, ikäänkuin tukiryhmiksi uskontoa harjoittaville.


6.3.4 Gaialaisuus
Tavallaan 1900-luvun lopun luonnon arvoa korostavan ajattelun jälkeläisenä kulttuurin osaksi jäänyt Äiti Maan kunnioittaminen ja palvonta on pieni mutta monin tavoin varsin yhtenäinen uskonto. Gaialaisten vakaumukset ja näkemykset heidän uskontonsa keskuksesta vaihtelevat: toisille Maa ja Luonto ovat olemassaolevia henkiä, voimia joita ihmisen tulee palvella hallitsemisen sijasta, toisille ne ovat vain symbolisia konstrukteja mutta tarpeellisia osoittamaan ihmisille heidän todellisen paikkansa suhteessa muuhun maailmaan. Hieman erilaisista näkemyseroista huolimatta luonto ja planeetan hyvinvointi ovat hyvin tärkeitä kaikille gaialaisille, ja tämä yhteisymmärrys toimii melko vahvana yhdistävänä tekijänä jonka avulla jopa kaikkein mystisin ja kaikkein tieteellisin gaialainen voivat ymmärtää toisiaan.


6.3.5 Muut
Kun Lähi-idän öljykentät ehtyivät, myös islamin taloudellinen vauraus ehtyi siinä sivussa, ja vaikka uskonnolla on edelleen vahva jalansija Arabiassa ja Afrikassa, se ei ole enää maailmanpoliittinen vaikuttaja. Intia on yhä hindulainen valtakunta, ja juutalaisuus edelleen enemmän kansakunta kuin varsinainen uskonto: heprealaisten jumalan valittua kansaa löytää edelleen kaikkialta maailmasta, enimmäkseen ylempien yhteiskuntaluokkien parista.

Animismi, wiccalaisuus ja shamanismi ovat harvinaisia mutta selvästi esillä olevia oppeja. Monet kaupunkien ulkopuolella asuvat yhteisöt saattavat palvoa joitakin luonnonhenkiä, ja melkein minkä tahansa asutuskeskuksen ulkopuolelta löytyy lehto, jossa modernit noidat uhraavat Jumalattarelle. Satanismi, discordianismi, paholaisen palvonta, gnostilaisuus, pelkästään tietoverkoissa toimivat uususkonnot - näillä kaikilla on seuraajansa.


6.4 Nettikulttuuri
Todellisen maailman kutistuessa kaupungeissa asuville sadoille miljoonille pieneksi, ahtaaksi ja ahdistavaksi tietoverkot ovat avanneet heille uusia, hämmästyttäviä maailmoja. Ei olekaan ihme, että verkkoaddiktoituminen ja todellisuudesta vieraantuminen ovat kenties huomattavimmat 2030-luvun sosiaaliset ongelmat kaupungeissa.

Verkot muodostavat hämmästyttävän maailman, jossa osallistujan ja katsojan roolijako hämärtyy. Kaikille avoimista keskustelufoorumeista kehittyneissä keinomaailmoissa kuka tahansa voi lähteä osallistumaan mihin tahansa verkossa esiintyvään toimintaan - poliittiseen keskusteluun, fiktion suunnitteluun tai virtuaalitodellisuuden jokapäiväiseen elämään. Toisaalta, kuka tahansa voi myös ottaa katsojan aseman ja vain seurata ympärillään tapahtuvia asioita - ja vaivattomasti vaihtaa yhdestä roolista toiseen, ilman että kukaan muu tietää hänen tekevän tätä.

Kaikki verkkoyhteisöt eivät missään nimessä ole "pelejä" sanan kapeimmassa merkityksessä; monet niistä ovat virtuaalimaailmoja, joiden asukit ainakin teoriassa esiintyvät omana itsenään ja esittävät todellisia mielipiteitään. Toisaalta monet osallistujat suhtautuvat niihinkin peleinä verkon suoman anonymiteetin turvin. Verkkoyhteisöt toimivat yleensä kuukausimaksuilla, joskin joillain tämä on kertamaksu ja monilla muilla taas ilmainen tutustumisvaihe. Yhteisöjä on aivan järjetön määrä; tässä on mainittu vain muutamia tunnetuimpia.

Ihmisten nettipersoonat eroavat joskus huomattavasti heidän todellisista olemuksistaan. Jotkut käyttävät omaa nimeään kaikkialla, toisilla on yksi ainut pysyvä "verkkominä" jota he ylläpitävät. Useimmilla verkkoharrastajilla on kuitenkin kymmeniä erilaisia kutsumanimiä ja "persoonia" erilaisissa verkkoympäristöissä.

Useimmilla ihmisillä on laajoja tuttavapiirejä netissä, ja joillekin nämä ovat tärkeämpiä ja todellisempia kuin heidän fyysisen maailman tuttunsa. Verkkomaailmoissa passiivisen katsojan asemassa olevat ihmiset saattavat tietää ja tunteakin monia muita verkkopersoonia, kenties hyvinkin intiimisti, ilman että kukaan tuntee heitä. Toisaalta aktiivisesti kuulumisia ja mielipiteitä vaihtavat verkkotuttavat saattavat elää eri puolilla maailmaa ja olla koskaan näkemättä toisiaan. Useimmat ovat asioihin aivan tyytyväisiä tällä tavoin.

On yleinen uskomus, että verkossa muodostuneet ystävyys- ja rakkaussuhteet eivät koskaan toimi verkon ulkopuolella. Tämä todellisen ja virtuaalisen ero on 2030-luvulla lähes vastaava truismi kuin miesten ja naisten "ilmiselvät erot" olivat joitakin vuosikymmeniä aiemmin. Luonnollisesti läheskään kaikki eivät allekirjoita tätä uskomusta, ja yrittävät urheasti lähestyä todellisessa elämässäänkin niitä ihmisiä, joiden kanssa ovat keinomaailmoissa ystävystyneet. Ei ole mitään tilastotietoa siitä, kuinka usein nettiystävykset sietävät toisiaan virtuaalimaailmojen ulkopuolella.


6.5 Muoti
2030-luvun muoti on vähintään yhtä poukkoilevaa ja häilyväistä kuin aiempienkin vuosikymmenien. Vaikka keskiluokan keskinkertaisuuden puolessa ajaton "farkut ja t-paita" -look puolustaa edelleen asemaansa joukosta erottumattomuutta kaipaavien joukossa, on muissa yhteiskuntaluokissa tapahtunut koko lailla muutoksia.

Liituraitapuvusta ja solmiosta on tullut hallituksen edustajien symboli. Harmaaseen tai mustaan pikkutakkiin, suoriin housuihin, valkoiseen kauluspaitaan ja solmioon pukeutunut ihminen on mitä luultavimmin joko julkisen sektorin viranhaltija tai työntekijä, tai ainakin omistaa näiden kaltaisia poliittisia näkemyksiä. Julkisen sektorin muoti on harmaata, eleetöntä ja samankaltaisuutta korostavaa, sukupuoletonta ja persoonatonta lookia tavoittelevaa.

Yksityinen sektori pyrkii hyvin jyrkästi erottumaan tästä ilmiasusta. Yhtiön edustajienkin tulee näyttää tyylikkäiltä ja varakkailta, mutta kukaan korppi ei missään nimessä tahtoisi näyttää poliitikolta tai virkamieheltä. Yhtiömiehen haaste pukeutumisessa onkin näyttää vakavalta, elegantilta ja luottamusta herättävältä, mutta silti erottua selvästi puolueen edustajasta. Solmio oli muotisodan ensimmäinen uhri yksityisen sektorin puolella: siitä on tullut lähes täydellisesti valtiohallinnon symboli, ja jos yhtiömies käyttää solmiota, hän tekee niin ironisessa tarkoituksessa - ja silloin solmion tulee olla vähintäänkin loukkaavan värinen. Vakavaan vaikutelmaan pyrkivä yhtiömies pukeutuu kyllä pukuun, mutta värikkäämpään kuin puolueen jäsen, ja solmion sijasta hänellä on kaulassa rusetti, kaulakoru tai jokin persoonallinen koriste. Yksityisellä sektorilla muoti vaihtelee hitaasti, ja yleensä tyylikäs pukeutuminen on hienovaraista tasapainoilua omaleimaisuuden ja eleganssin välillä. Aina varma ratkaisu miehille on värillinen puku, värillinen kauluspaita ilman solmiota, kävelykengät, kenties jokin persoonallinen tai uskonnollinen koru kaulassa ja ehkä yhtiön logon malliset kalvosinnapit; naisille värikäs jakkupuku, korkokengät ja joitakin omaperäisiä koruja.

Tietenkin yksityisen sektorin paristakin löytyy individualisteja, jotka kieltäytyvät sopeutumasta valtakulttuurin muotteihin ja luovat pukeutumisen suhteen omat sääntönsä. Jos he ovat riittävän taitavia ja menestyviä, ei kukaan heitä tästä ainakaan avoimesti kritisoi.

Erilaisten alakulttuurien parissa muoti on villiintynyt täysin. Mitä erilaisimmat lookit tulevat ja menevät: teknoa (kromia ja kiiltoa), sotilaslookkia, hippireleitä, pelkkää ihomaalia, erilaisia kansallisia ja aikakaudellisia teemoja - kaikkea löytyy, joillakin ryhmillä pysyvämmin, joillain häilyvämmin. Pelkästään suurkaupunkien erilaisten viiteryhmittymien muodista voisi kirjoittaa kymmeniä sivuja, joten tämän esityksen puitteissa riittänee toteamus, että oikeastaan mikä tahansa kuviteltavissa oleva pukeutumistyyli omistaa varmasti kannattajia.


6.6 Slangia, sanastoa
Sanastoa on jaoteltu hieman sen yleisimpien käyttäjien mukaan. Y: yhtiö/yläluokka, K: kaupunki/keskiluokka, U: ulkopuoliset /alaluokka /nuoriso, E: erikois/ammattislangia, jos ei kirjainkoodia, kaikkien tuntema ja käyttämä

aatee (aitotyhmyys, RS, real stupidity) - oikea ihminen (ei tekoäly; käytetään esim. palveluista joissa on molempia. "Mulla oli niin paha karsta silmässä, että piti kysyä mielipidettä aateelta.")

almut (K) - työttömyyskorvaus/sosiaalihuolto/kansalaispalkka

barbi (Y) (barbie, barbinukke) - kauneusleikattu nainen, jolla on kosmeettisen kirurgian yleensä tuottamat kauniit mutta valjut piirteet. Vrt. keni

botti - automaattijärjestelmä, ei yhtä monimutkainen tai elävän tuntuinen kuin teetee, mutta kuitenkin näennäisesti kommunikoiva. Puhuva pankkiautomaatti voisi olla botti, netistä löytyvä sijoitusneuvoja taas teetee

darwin - typerä ja turha mutta yleisöä huvittava kuolema, uhrin omasta tietämättömyydestä tai ajattelemattomuudesta johtuva. Darwinoida, tehdä darwinit: kuolla em. tavalla. Yleensä käytetään viittaamaan mediassa esiintyviin tapauksiin (nimenomaan todellisuuteen pohjautuvassa eksploitaatioviihteessä). (U) Joissain hyvin väkivaltaisissa alakulttuureissa myös omassa tuttavapiirissä käytetään myös omassa tuttavapiireissä sattuneista tällaisista kuolemista. "Jussi kiipesi katolle tanssimaan jotain rituaalia kesken ukonilman ja salama darwinoi sen saman tien."

fiistari - henkilö, joka käy fiisteillä ja osallistuu myös niiden järjestämiseen, ks. fiisti

fiisti - pienellä budjetilla järjestetty "alakulttuurillinen" morkkarimusiikkitapahtuma

G - (puheessa giga) miljardi kappaletta, esim. 3G tarkoittaa "3 miljardia". "Pelkästään Euroopan osaston liikevaihto on 8 gigaeuroa vuodessa."

lepakko (alunperin elohopealepakko) (E) - hämärä tai kiistanalainen tieteellinen ilmiö, verb. lepattaa, elohopealepattaa

JVA - (useimmiten vain kirj.) Joka Vitun Asia; yleensä turhautunut viittaaus byrokraattisiin / tietellisiin lyhenteisiin tai muihin hallinnollisiin koukeroihin. "Haastattelussa otettiin EKG, EEG, VP ja yleensäkin JVA." Myös muodossa JVH (Joka Vitun Homma) ja JVJ (Joka Vitun Juttu).

K - (puheessa kilo) tuhat kappaletta, esim. 10K tarkoittaa "10 tuhatta". "Mun kuukausipalkka on 2 kiloeuroa, kyllä sillä elää."

karja (Y) - (halventava) keskiluokka, kuluttajat

keni (Y) (ken, ken-nukke) - kauneusleikattu mies, jolla on kosmeettisen kirurgian yleensä tuottamat kauniit mutta valjut piirteet. Vrt. barbi

kivi (U) - cooli, tyylikäs, elegantti. "Vähä kivi toi sun tatska."

KKL - Kolmikirjaiminen lyhenne.

korppi (korporaatti, yhtiömies) - yhtiösektorin työntekijä, yleensä vähintään alemman toimihenkilön tasoinen

leipä (U) - ääliö, typerys

M - (puheessa mega) miljoona kappaletta, esim. 50M tarkoittaa "50 miljoonaa". "Helvetin sähkökatko aiheutti meille 20 megaeuron tappiot."

morkkari - muusikko tai musiikinharrastaja, jonka alaa on punkin, goottirokin ja metallin yhdistelmästä syntynyt "musica mortem". Morkkareiden ulkonäkö ja tyyli on niinikään sekoitus mainittuja musiikkisuuntia.

nenä, datanenä - (joskus halventava) nörtti, tekniikkaan suuntautunut ja sosiaalisesti lahjaton ihminen

nolla - synteettinen huume, joka tuo miellyttäviä muistoja

nukke (Y) - kauneusleikkauksilla lähes sukupuolettoman näköiseksi ja yleensä keijumaisella tavalla kauniiksi tehty ihminen.

Puolue - (halventava) valtiohallinto

puru (Y) - (halventava) kasvispainotteinen ruoka, lihaa syövien ja varakkaiden käyttämä. "Mitä söit lounaaksi?" - "Purua vaan."

rauta - tietokonelaitteisto, teknologia, kyberistukkaat

sieni (U) - uncool, tyylitön, mauton. "Se jätkä on aivan sieni."

siipi - yhden tai kahden hengen kevyt helikopteri

teetee (tekotyhmyys, AS, artificial stupidity) - tekoäly

zerkki (serkki, berserkki) - spontaani järjetön raivonpurkaus, useimmiten väkivaltainen joskin harvoin vaarallinen, nimenomaan kaupungeille ominainen, yleensä katsotaan urbaanista väestöylipaineesta johtuvaksi. Verbi zerkata. "Viereisessä metrossa joku zerkkasi, ja kytät joutui kaasuttamaan koko vaunun."



7 Maailmankirjoittajan huomioita
Maailmakuvaus on monissa suhteissa ekstrapoloitu meidän maailmastamme, vaikkakin useat yksityiskohdat ovat erilaisia. Tarkkuuteen ja yhteyksiin tähän todellisuuteen ei ole ylettömän paljoa pyritty; ensisijaisia tavoitteita ovat olleet maailman eheys, toimivuus ja mielenkiintoisuus. Maailma saattaa vaikuttaa huomattavan synkeältä ja osittain tämä on ollut tarkoituskin. Kuitenkin kaikki pelissä esiintyvät tulevaisuudennäkymät ovat todellisia. Pelottavin seikka kirjoittajan kannalta on, ettei minun tarvinnut oikeastaan yrittää keksiä mitään uusia uhkakuvia, vaan kaikki löytyivät iltauutisista.

Influenza on Turun sisemmän piirin tuotantoa. Maailmakuvauksesta on vastannut Dare Talvitie.