Elokuvan kulttuurihistoriaa
1950-luvun lopulta nykypäivään

Robert Altman: Pitkät jäähyväiset (The Long Goodbye, 1973)

Marraskuussa 2006 kuollut Robert Altman oli uuden yhdysvaltalaisen elokuvan keskeisiä vaikuttajia, joka uudisti estetiikkaa ja tarttui vaikeisiin, traumaattisiinkin teemoihin. Pitkien jäähyväisten ohella Altmanin tunnetuimpia elokuvia ovat MASH (1970), McCabe & Mrs Miller (1971), Täyskäsi (California Split, 1974), Nashville (1975) ja Mitkä häät (A Wedding, 1978).

Pitkät jäähyväiset perustuu Raymond Chandlerin salapoliisiromaaniin ja jatkaa Marlowe-elokuvien sarjaa, pääroolissa tällä kertaa Elliot Gould. Käsikirjoituksen kirjoitti Leigh Brackett, joka oli tekemässä jo Howard Hawksin Syvää unta (The Big Sleep, 1946), mutta Altman muutti tekstiä dramaattisesti. Tarina on Altmanin ohjauksessa sijoitettu 1970-luvulle, ja kertomus on usein tulkittu aikansa Hollywoodin dekadenssin kuvaukseksi. Elokuvassa kannattaa kiinnittää huomiota myös Vilmos Zsigmondin kuvaukseen sekä päällekkäiseen ja risteytyvään dialogiin, joka on Altmanin tavaramerkki. Elokuvan musiikin sävelsi John Williams, joka sittemmin tuli tunnetuksi Steven Spielbergin (Tappajahai, 1975) ja George Lucasin (Tähtien sota, 1977) hovisäveltäjänä.

Pohdiskelukysymyksiä:
Analysoi sukupuolen ja väkivallan merkitystä Pitkissä jäähyväisissä.

Aikalaisaineistoa:
David Robinson: Marlowe in an alien age, The Times 2.11.1973.

Lisätietoa:
Pitkät jäähyväiset, Internet Movie Database
Harri Kilpi: Vakuuttava johdatus uuden Hollywoodin syntyvaiheisiin, Wider Screen 3/2005

Paluu kurssin kotisivulle

Hannu Salmi, hannu.salmi(a)utu.fi