Elokuvan kulttuurihistoriaa
1950-luvun lopulta nykypäivään

Vasili Shukshin: Punainen heisipuu (Kalina krasnaja, 1974)

Vasili Shukshinin (1929-74) Punainen heisipuu oli merkittävän venäläisen kirjailijan, ohjaajan ja näyttelijän viimeinen elokuva. Shukshin esittää itse pääroolia, vankilasta vapautuvaa Jegor Prokudinia, joka tapaa kirjeenvaihtoystävänsä Ljuban (Lidija Fedosejeva-Shukshina). Shukshin oli syntynyt vuonna 1929 Strotskin kylässä, Altaissa Siperiassa. Hänen isänsä Makar Shukshin oli maanviljelijä, joka kieltäytyi osallistumasta maatalouden kollektivisointiin ja teloitettiin vuonna 1933. Sodan jälkeen Shukshin opiskeli Moskovassa elokuvaohjausta, mutta debytoi myös näyttelijänä Sergei Gerasimovin elokuvassa Hiljaa virtaa Don (1957). Ensimmäisen novellinsa Shukshin julkaisi seuraavana vuonna. Uransa aikana Shukshin ohjasi kuusi pitkää näytelmäelokuvaa, joista Punainen heisipuu jäi ohjaajan testamentiksi.

Punainen heisipuu oli Shukshinille läheinen teos, ja hänen kerrotaan samastuneen voimakkaasti elokuvan päähenkilöön Jegoriin. Suorassa tv-lähetyksessä Shukshin purskahti itkuun kertoessaan Jegorista. Punainen heisipuu yhdistää taitavasti arkipäivän kuvauksen ja huumorin neuvostoyhteiskunnan kritiikkiin.

Pohdiskelukysymyksiä:
Analysoi, miten elokuva kuvaa venäläisyyttä ja Neuvostoliitoa.

Aikalaisaineistoa:
Vasili Shukshinin kirjoituksia (valikoima englanninkielisiä käännöksiä)

Lisätietoa:
Punainen heisipuu, Internet Movie Database
Vasili Shukshin, Wikipedia
Lauri Piispa: Ihmiskasvoista elokuvaa, Wider Screen 4/2004
Pentti Stranius: Kapinallinen Vasili Shukshin, Wider Screen 2/2000

Paluu kurssin kotisivulle

Hannu Salmi, hannu.salmi(a)utu.fi