Kirja-arvostelu Turun työväen shakkikerhon (TuTS) Tutsari -lehdessä kesäkuussa 2002  Muita arvosteluja shakkikirjoista   inorri@utu.fi

Richard Rétin (Rf3) henkinen testamentti

Richard Réti       Ilkka Norri 06/2002 (päivitetty 21.6.2006)

Shakkilaudan mestareita, Richard Réti, toimittanut ja kääntänyt Erkki Vänskä, Kustannusosakeyhtiö Ajatus, Helsinki 2001, 296 sivua.

Richard Réti (pelejä) syntyi nykyisessä Slovakiassa, Pezzinokin kylässä lähellä Bratislavaa 28. toukokuuta vuonna 1889. Hän muutti Itävaltaan perheensä mukana jo lapsena, liittyi myöhemmin kuuluisaan Wienin shakkiklubiin ja ryhtyi ammattimaiseksi shakinpelaajaksi keskeytyneiden yliopisto-opintojen jälkeen. Hänen parhaisiin saavutuksiinsa kuuluivat voitot Charousek Memorial -turnauksessa (1918), Göteborgissa (1922) ja Tepliz-Schönaussa (1922) sekä viides sija New Yorkissa (1924). Näistä parhaiten muistetaan New Yorkin turnaus, jossa Réti voitti kahdeksan vuotta ilman tappioita pelanneen Capablancan (pelejä). Avauksena oli myöhemmin tunnetuksi tullut Réti gambiitti (1. Rf3 d5 2. c4). Tämä voitto teki hänet suhteellisen kuuluisaksi ja hän sai lukuisia ihailijoita erityisesti naisten keskuudessa. Hän solmi avioliiton erään venäläisen ihailijattarensa kanssa, mutta onni jäi valitettavan lyhytaikaiseksi ja pikaisesti solmittu liitto päättyi eroon pari vuotta myöhemmin. Myös hänen elämänsä jäi lyhyeksi. Richard Réti kuoli traagisesti tulirokkoon nuorella iällä (40) Prahassa 6. kesäkuuta vuonna 1929. 

Réti oli taitava pelaaja, jolle kuitenkin pelin taiteellinen puoli oli jopa turnausvoittoa tärkeämpi. Hänen kilpailijaminänsä ja taiteellinen minänsä joutuivat usein avoimeen konfliktiin keskenään. Kerrotaan, että hän erään kilpailun aikana vietti koko yön mielenkiintoisen loppupeliongelman parissa, mistä seurasi se että hän seuraavana päivänä väsyneenä menetti jo selvän turnausvoiton. Hänet tunnettiin paitsi loppupeliongelmien laatijana myös loistavana sokkopelaajana, jolla parhaimmillaan (ottaen takaisin ennätyksen Gyula Breyerilta > pelejä) oli 29 vastustajaa (+21-2 =6).

Réti oli yksi oman aikansa parhaista shakinpelaajista, mutta tuon ajan shakkikirjoittajista hän oli paras. Nyt käsillä oleva teos Die Meister des Schachbretts (postuumisti 1930), Shakkilaudan mestareita (2001), jäi häneltä hieman kesken ja jotkut viimeisistä luvuista ovat muiden kirjoittajien käsialaa. Tätä kirjaa, samoin kuin hänen aikaisempaa teostaan Neue Idéen im Schachspiel (1921), Shakin uudet aatteet (1984), pidetään edelleen eräinä shakkikirjallisuuden kirkkaimmista helmistä. Ne ovat Richard Rétin henkinen perintö koko shakkimaailmalle, joiden kääntämistä suomeksi on saatu odottaa aivan liian kauan (venäjän- ja englanninkieliset käännökset ilmestyivät pian julkaisemisen jälkeen).

Kirja on helppolukuinen, muodoltaan selkeä ja erittäin mukaansatempaava, suorastaan maagisen tenhoava (luin ja pelasin kirjan läpi lähes tauotta). Réti toteaa itse, että vaikka kirja onkin esitetty pelikokoelman muodossa, se on itse asiassa oppikirja. Hän esittelee aika- järjestyksessä 23:n shakkimestarin saavutuksia Adolf Anderssenista (pelejä) Carlos Torreen (pelejä) kommentoiden koko ajan siirtojen merkitystä ja päämääriä. Erityisen mielenkiintoinen on luku, jossa hän esittelee omaa avausjärjestelmäänsä todeten, että "…sen jälkeen kun on saatu osoitetuksi, etteivät perinteiset avaussiirrot ole kaiken epäilyn ulkopuolella, on jokaisen shakinpelaajan velvollisuus yrittää laatia parempi järjestelmä". Shakin taiteellisen puolen arvostus näkyy kirjan esipuheessa:

"Shakkipelin oppikirja on harrastelijalle vain seuralainen, neuvonantaja, joka ohjaa häntä ohi erheellisten ajatusten, joita hän on saattanut itse hankkia ja säästää häntä hankkimasta lisää. Samalla se paljastaa hänelle vapaahetkinä jotakin taiteenalamme kauneudesta ja kiehtovuudesta antaen mielihyvän tunteen shakkia kohtaan, joka on menestyksen oleellinen edellytys."
Kirja ei ole hypermodernistisen koulukunnan puolustuspuhe (Rétin mukaan Savielly Tartakowerin (pelejä) lanseeraama termi, jota koulukuntalaiset itse vieroksuivat), vaan kokoelma suurten mestareiden aikaansaannoksia, joka avaa tämänkin päivän nuorille pelaajille ikkunan pelin kehitykseen varsin mielenkiintoisena ajanjaksona. Myös nykyinen shakkitekniikka pohjautuu aikaisempiin kokemuksiin ja sen vuoksi tämänkin päivän huippupelejä on mahdotonta "lukea" ymmärtämättä entisten mestareiden ajatuskulkuja. Mestaripelien avulla Réti kuvaa lukijoille avausteorian ja shakkistrategian kehittymistä 1860-luvulta 1920-luvulle.

Parasta antia tavalliselle pelaajalle ovat eri avausten takana olevat ideat. Tarkkoja muunnelmia käsittelevää kirjallisuutta on runsaasti, mutta tällöin lukija pakotetaan tutustumaan avauksiin induktiivisesti - etenemällä yksittäisistä siirroista ja muunnelmista vähitellen koko avauksen perusperiaatteiden tajuamiseen. Tätä synteesiä kuitenkin tapahtuu nuoren pelaajan päässä harvoin tai jos sellainen "ahaa-väläys" tai "click" ollenkaan tulee, se vie ainakin kohtuuttoman paljon aikaa. Kirjat ovat täynnä väsyttäviä muunnelmia muunnelmien perään, joita ei aina jaksa ottaa loputtomasti takaisin ja tutkia (tietokone on tässä mielessä hyvä apuväline). Jos yrittää opetella avauksia ulkoa, yksikin vastustajan poikkeaminen tutusta teoriasta romuttaa koko pelin. Oikea tapa oppia avauksia on mielestäni deduktiivinen - pelaajalle selostetaan havainnollisesti avauksen perusperiaatteet. Näin tässä kirjassa toimitaankin:

"Vasta-alkaja samoin kuin kokeneempikin pelaaja parantaa silminnähden pelitasoaan pyrkimällä käsittelemään kutakin avausta sopusoinnussa sen perusajatuksen kanssa, seuraamalla laadittua etenemissuunnitelmaa. Esimerkiksi kuningasgambiittia pelattaessa on aina pidettävä mielessä tämän avauksen kaksi keskeistä tavoitetta [maksaisin paljon jos joku kertoisi minulle tunnetuimpien ja käytetyimpien avausten kaksi keskeisintä tavoitetta; kirjoittajan huomautus], jotka ovat siis f-linjan hallinta ja sotilaskeskustan muodostaminen. Jos pelaaja sitä vastoin antaa muiden ajatusten johtaa itsensä harhaan, hän hylkää ensimmäisten siirtojensa päämäärän ja tämä epäjohdonmukaisuus on osoittautuva hänelle kohtalokkaaksi […] Vaikka muunnelmista löytyy mustaa valkoisella tieteellisessä muodossa esitetyistä paksuista kirjoista, ne osoittautuvat yleensä muutamassa vuodessa virheellisiksi, joskus jo siinä vaiheessa kun tulevat ulos painosta. Sitä vastoin se, joka ymmärtää avausten oikean hengen, voi olla varma ettei milloinkaan tuota huonoja pelejä, muunnelmia tuntemattakin."
Keskustelimme Rétin kirjasta syksyllä 2001 tuoreen todella lahjakkaan huippupelaajamme Tomi Nybäckin kanssa Kreikassa nuorten EM-kisan yhteydessä. Kehuin kirjan hyviä puolia helteisessä bussissa matkalla Thessalonikista pelipaikalle Kallitheaan. Yllätyksekseni hän totesi, ettei tuollaisesta kirjasta ole juuri hyötyä, koska hän voittaisi nykykunnossaan kaikki nuo vanhat kävyt. Matkan aikana hän kuitenkin korosti koko ajan, että pitää aina pelata sopusoinnussa avauksen perusajatuksen kanssa. Opin tuolloin ymmärtämään, mitä tarkoittaa kun esimerkiksi Volga-gambiitissa (lisää shakkiavauksista + chessgames.com) siirrellään niin kuin siirrellään. Olen kokenut silti sen jälkeen silläkin avauksella karvaita tappioita osaksi hätäilemiselläni ja osaksi väärällä siirtojärjestyksellä. Nyt osaan jo kuitenkin analysoida sitä mitä tein väärin ajatellen avauksen yleisiä periaatteita. Se on jo paljon. Ehkä muutaman vuoden päästä…

Réti antaa vastauksia ja selityksiä sellaisiin kysymyksiin, joihin varsinkin aloitteleva pelaaja törmää koko ajan. Miksi lähettipari on hyvä? Millaisia ovat huonot ja hyvät lähetit? Milloin ratsut ovat parempia? Millainen sotilasaseman tulisi olla missäkin tapauksessa? Mitä asemapeli oikein tarkoittaa? Voiko sommittelemaan oppia vai onko se myötäsyntyistä? Mikä on psykologian merkitys shakkipelissä? Voiko shakissa pärjätä tuurilla? Mitä tempo itse asiassa tarkoittaa? Miten torniloppupelissä tulisi menetellä? Miten surkeissa ja ahtaannäköisissä asemissa pitäisi pelata? Onko helpompaa puolustaa ahdasta asemaa kuin heikkouksia? Miksi keskustan hallinta on tärkeää? Mitä voin tehdä itse parantaakseni pelitaitoani? Nuoria aloittelevia shakinpelaajia Réti neuvoo pelaamaan avopelejä. Hän toteaa, että taktiikka on asemapelin perusedellytys. Tämä sääntö on hänen mukaansa kestänyt kaikki historian koetinkivet, eikä sen tärkeyttä voi korostaa liikaa. Aloittelijan tulisi välttää suljettuja avauksia, kuten kuningatargambiittia tai ranskalaista puolustusta. Saattaa olla, että voitot avopeleissä ovat ensin vähäisiä, mutta se kompensoituu ajan mukana hyvällä pelin tuntemuksella. Hänen mukaansa avopelit ovat taktiikan mukana olon takia hauskempia ja tapahtumarikkaampia - vähemmän tylsiä. Niistä saa helpommin uusia ideoita, koska taktiikka on mukana pelissä. Edelleen ne ovat oppimisen kannalta parempia, koska niissä on paljon taktiikkaa.

Havaintojen ja teorian riippuvuus kulkee induktiossa (jo Aristoteles painotti kokemukseen perustuvan päättelyn merkitystä) yksittäistapauksesta yleistyksiin. Havainnot reaalimaailmasta antavat impulsseja uusien teorioiden kehittämiseen. Tarkoitan sitä, että jotkut ymmärtämättömät tekevät ehkä mielessään case -tutkimuksen (osa kvalitatiivista tutkimusperinnettä - tapaustutkimus, joka tutkii mennyttä tai nykyistä todellisuutta, tapahtumaa tai toimivia ihmisiä todellisessa kontekstissa ja jossa ilmiön ja kontekstin rajapinta ei ole selkeä), jossa he ensin toteavat minun lukeneen ja pelanneen Rétin kirjan läpi, muistelevat pelejään minua vastaan ja lopuksi tarkastavat nykyisen vahvuuslukuni. Loppupäätelmäksi jää mahdollisesti se, että kirjassa on jotakin vikaa. Tähän totean vain, että kun havaintojen perusteella lähdetään etsimään uusia hypoteeseja ja konstruoimaan uutta teoriaa, yhtenä keskeisimpänä edellytyksenä on, että havainto tai havainnot joudutaan analysoimaan yksityiskohtaisesti ja monessa dimensiossa.  Tämä on välttämätöntä, jotta monidimensioisesta ilmiöstä ja vaikeasti hallittavasta yksityiskohtien määrästä voidaan jäsennellä mahdollisia teoreettisia selityksiä. Tässä mielessä onkin hyvä ajatella oleellisesti laajempaa käsitettä "tarkastelun kohde", jota havainnoidaan monesta toistaan tukevasta näkökulmasta ja monessa dimensiossa.


Takaisin TuTS:n kotisivulle
Takaisin alkuun


Rudolf Charousek (pelejä) syntyi Tsekkoslovakiassa 1873 ja aloitti shakkiuransa 16 vuotiaana vuonna 1889. Hän löi Emmanuel Laskerin (pelejä) Nürnbergissä vuonna 1896, jolloin häntä alettiin pitää kuuluisan vastustajansa seuraajana. Toisin kuitenkin kävi. Charousek kuoli 19.4.1900 tuberkuloosiin 26 vuoden ikäisenä.

Rudolf Charousek
Rudolf Charousek

Takaisin alkuun


Kisan "kongressijulkaisu" saatavissa joistakin antikvariaateista. Kts. esimerkiksi: Antiquariaat A. Kok & Zn ., Amsterdam, Hollanti. Kongressbuch Tepliz-Schönau 1922. Teplitz, 1923. 664 pp. Hinta EUR 102,00.

Henry Tanner huomautti 17.6.2002 ystävällisesti artikkeliani koskevassa, mieltäni lämmittäneessä palautteessa, että kirjasta on olemassa myös Olmsin uusintapainos vuodelta 1981, jonka hinta antikvariaateissa ei ole aivan näin korkea. Hän totesi myös, että tuota painosta on ollut joskus saatavissa Välkesalmen antikvariaatista ja Raimo Lindroosin Shakerilista . Kummallakaan ei nettisivujen mukaan ollut Olmsia varastossa tällä hekellä (Tannerin tarkistus).

Takaisin alkuun

Kirja-arvosteluja (shakki)

Seagaard - Chess Reviews
John's Chessbook Reviews
The Chess Cafe Archives
Chess Geek - Chess reviews
British Chess Magazine : Chess Books & Reviews
Chess Books / Chess Book Reviews & Chess Book Publishers and Dealers

Takaisin alkuun