30.1.2005

Tänään on ystäväpariskunnan lapsen laskettu syntymäpäivä. Odotan uutisia, milloin on taas uusi ihminen maailmassa. On se vaan scifiä: joku toinen ihminen tulee toisen sisästä. Jos se ei olisi maailman luonnollisin asia, ei sitä uskoisi kukaan mahdolliseksi. (Tässä kohdassa älkää ajatelko eilen esitettyä Alien I-elokuvaa.)

Katsoin dokkarin Tallinnan Lasnamäestä (Ykkösdokumentti: Valkoinen helminauha TV1). Aika kesy sinänsä, ei näyttänyt esimerkiksi niitä lukuisia puoliksi rakentamatta jääneitä 9 kerroksisia tornitaloja, jotka jäivät NL:n kaatumisen jälkeen rakentamatta, mutta joissa ihmiset silti asuvat. Asunnotkin olivat suht siistejä, ja ohjelmassa haastatelitiin lähinnä virolaisia, vaikka suurin osa väestöstä onkin venäläisiä, ukrainalaisia ja armeenialaisia. Toisaalta kyllä alueen rikollisongelma tuli hyvin ilmi. Alueella asuu lähinnä edellä mainittuja kansalallisuuksia,joita asutettiin maahan neuvostoajalla. 90-luvulle tultaessa suurteollisuus lakkasi kannattamasta, ja he jäivät työttömiksi, eikä kielitaidottomilla ja kouluttamattomilla siirtolaisilla ja heidän jälkeläilsillään ole mahdollisuutta saada työtä. Ja kaikki tuntevat työttömyyden seuraukset. Kun ottaa vielä huomioon slaavilaisen kansanluonteen, ja että heitä on Lasnamäellä 130 000, ymmärtää ongelman kokoluokan.

Itse asuin Tartossa vastaavanlaisessa betonilähiössä, Annelinnassa, joka tosin oli paljon siistimpi. Suurin osa asunnoista on remontoitu hyvään kuntoon, ja tätä nykyä se on jo aika kallista asuinseutua. Kuitenkin kun jatkoi pari sataa metriä talostani pois keskustasta päin, saapui 'Hiinalinnaan' (China-town) joka on vastaavanlainen, ellei pahamaineisempi kaupunginosa. Koskaan ei kuitenkaan tapahtunut mitään, enkä juuri välttänyt liikkumasta ulkona pimeänkään aikaan. Toisaalta, olin kyllä iloinen asuntoni panssariovesta ja kahdesta turvalukosta.

29.1.2005

Kuvittelenko vain, vai oliko koskenlaskija ennen rasvaisempaa? Ovatko terveystädit iskeneet, ja tehneet tästäkin lapsuuden herkusta vähärasvaista, vähäkalorista, vähäkolesterolista ja vähämakuista, ja jos, niin kenen luvalla? Ennen sentään koskenlaskijakin oli kunnon työmiehen juustoa. Aamulla punaista maitoa ja mustaa kahvia, kaurapuuroa ja ruisleipää reilulla koskenlaskijaköntäreellä. Sillä jaksoi sitten huhkia koko päivän. Toista se on nykyään, kun rasvakin on rasvatonta. Perkele.

26.1.2005

Welcome to use Elämä 2.1 beta. Press F1 for troubleshooting.

25.1.2005

Proseminaarityö pitäisi kirjoittaa. Jotenkin aihe luiskahtaa hyppysistäni kuin saippua. Nestesaippua. Tiedän tismalleen mitä haluan sanoa, mutta sitten kun alan sanoa, tulee ulos vain öö.

Haluaisin tutkia, öö, kuinka puhuja ilmaisee intentionsa kielessä. Puheen ilmiasu voi olla täynnä ristiriitaisiakin merkityksiä, joilla ei välttämättä ole yhteyttä intentioon, mutta jotka silti muodostavat kokonaisuuden, ja johtavat haluttuun tulokseen. Mitkä ovat ne olosuhteet, jotka vaaditaan, että viesti ymmärretään ja tuottaa toivotun efektin? Viittaan tässä kahtaalle: ensinnäkin puheaktiteoriaan, toisaalta Barthesin kielen ontologiaan.

Otetaan esimerkki. Bushin hallinto "puolustaa vapautta". Tämä vapauden puolustaminen tarkoittaa lähinnä vapauksien karsimista: lehdistön oikeuksien karsimista, viranomaisten oikeuksien laajentamista, nuuskijajärjestelmän rakentamista, sananvapauden rajoittamista. Eli siis vapauden rajoittamista. Jos siis joku väittää olevansa vapauden puolesta (esim. sananvapauden) on hän hallitusta ts. vapautta vastaan. Kieliopillinen anomalia. Ovela taktiikka, joka kilpistää kaiken kritiikin. Samoin toimii pitkälti muukin propaganda, esim. kommunistien "taistelu rauhan puolesta" tai kristittyjen "Jumala rakastaa meitä, lapsiaan, niin paljon, että kidutti kuoliaaksi oman poikansa."jne. Barthesin kielikäsityksessä merkitykset kimpoilevat kielen eri tasojen välillä, ilman että niitä saadaan koskaan kiinni ja vastuuseen. Myytti voi liittää toisiinsa kaksi ristiriitaistakin elementtiä, mutta se otetaan kuitenkin itsestäänselvyytenä ja totena.

Puheaktiteoria taas selittää kuinka kielellä voidaan tehdä tiettyjä asioita, kuten esimerkiksi julistaa, kieltää, käskeä, jne. Nämä kaikki toiminnot vaativat tietyt olosuhteet onnistuakseen, esimerkiksi pappi voi julistaa kaksi ihmistä aviopariksi tietyillä sanoilla. Mikäli teoriani pitää paikkaansa, tietyntyyppinen myyttirakenne voisi tuottaa olosuhteet, joiden avulla kieli tuottaa tiettyjä efektejä. Myytillä voidaan laajasti ajatella periaatteessa mikä tahansa tietynrakenteinen tieto, jota ihmisellä on esim. sosiaalisista tilanteista, arvostuksista, rooleista, jne. Periaatteessa puheaktiteoria kai käsittelee kaikenlaisia verbejä, mutta minä keskityn lähinnä imperatiiveihin, tai lauseisiin, joissa on syvärakenteessa imperatiivi. (vrt transformaatioteoria) Voisiko siis tällaisille lausumille, ts. käskyille toimia myyttirakenne kontekstina, joka saa ne toimimaan?

Eli väitteeni on, että kieli on olemukseltaan sellaista, että se mahdollistaa intention esittämisen "peitetysti". Efektin synnyttävä rakenne voi olla jossakin aivan toisaalla, kuin mitä denotatiivinen merkitys antaa ymmärtää.

Tutkimusmateriaalinen käytän Timo K. Mukan romaania "Maa on syntinen laulu". Siinä henkilöt esittävät toisilleen mitä erilaisimpia kehoituksia ja käskyjä. Millaisia erilaisia tapoja henkilöillä on? Mikä saa käskyt ja kehoitukset toimimaan? Useimmiten kehoitukset koskevat seksiä. Ja koska romaanissa eletään vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, kehoituksia ei voida esittää useinkaan suoraan. Esimerkiksi saatetaan sanoa "lähde hiihtämään", jolloin molemmat tietävät mitä sillä tarkoitetaan, koska heillä on tietoa sen kaltaisista sosiaalisista tilainteista. On täysin merkityksetöntä mitä sanotaan, tärkeää on vain heidän rooleillaan. Kun toinen vastaa, ettei aio antaa, kieltää toinen, ettei mitään sellaista ajatellutkaan, kunhan pyysi hiihtämään. Eli pomppaa toiselle tasolle ja kieltää sieltä käsin kaiken.

Tämänkaltainen viettely tietenkin juontaa juurensa syntiinlankeemusmyytistä. Eeva ojentaa kielletyn hedelmän Aatamille. Aatami empii aluksi, mutta Eeva suostuttelee, ja Aatami suostuu. Molemmat ovat ristiriidassa, he tietävät että näin ei saisi tehdä, mutta silti haluavat tehdä. Syntiinlankeemus on viettelyn perikuva.

Noh, tuleehan sitä selitystä, kun vähän yrittää....mutta ota tuosta sitten selvää. Pitäisi poistaa ainakin kaikki "tietty"-sanat. Tietty ei ole tietty, vaan epämääräinen. Yritys sulkea pois asioita, joita ei oikeasti pysty selittämään.

Toisaalta, tämän jälkeen ei varmaan tarvitse ihmetellä, miksi minua ei oteta mihinkään normaaliin paikkaan töihin.

24.1.2004

Täytyy ruveta siistimään itseään mennessään keittiöön. Asun Yo-taloissa, ja jaan keittiön 12 muun asukkaan kanssa, joista valtaosa on nuoria ja kauniita naisia. Ja minä olin taas tukka sekaisin ja päällä paita jossa on ties mitä tahroja, jotka näyttävät ties miltä.

Viehättävä naapurini kertoi että häneltä oli näpistelty ruokaa jääkaapista. Minultakin oli kadonnut puoli purkkia papuja. Nälkäänsä varmaan joku vienyt, ja nälkäänsä on lupa varastaa. Tosin olisi voinut siivota sotkut mennessään. Eilen ja toissapäivänä söin ryynimakkaraa ja hapankaalia, ne ainakin säilyivät koskemattomina.

23.1.2005

Opiskelijan tärkein työkalu ei ole pää vaan perse. Usein yläpää toimii vielä hyvin, mutta alapää ei kestä enää opiskelua, ts. istumista luento- tai lukusalien penkeillä tai kotona koneen edessä esseetä kirjoittamassa. Nyt on lisäksi kipeänä selkä. Olen saanut selkääni. Kivun nimittäin. Pitäisi ottaa alkuverryttely ennen työpöydän ääreen istumista.

Tänäinen Turun Sanomat kirjoittaa yliopiston pyrinnöistä tehostaa opiskeluja: "...on alettu karsastaa vapautta, joka käytännössä tarkoittaa liian usein silkkaa saamattomuutta, ellei suorastaan lievähköä laiskuutta." En ole unohtanut, että Turun Sanomat on kokoomukselainen lehti. Eivät opiskelijat ole laiskoja, vaan järjestelmä on tehoton. Artikkelin mukaan opetusta annetaan "enimmillään 38 ja vähimmillään 32 viikkoa vuodessa" Sen kun näkisi. Opetus aloitetaan syksyllä lokakuussa, lopetetaan keväällä toukokuussa, eli loka-marras-joulu, tammi-helmi-maalis-huhti, tulee seitsemän kuukautta, joista nipistetään vielä alusta ja lopusta viikko tai kaksi. Useimmat luentosarjat alkavat vasta helmikuussa, ja useimmat loppuvat reilusti ennen vappua. Mihin väliin mahtuu 32 viikkoa, jolloin annetaan opetusta?

Toisekseen opinnot eivät etene suoraa linjaa. Opintojen suunnittelu on huomattavan tärkeää. Ja se on asia, jonka valitettavasti ainakin minä opin vasta kolmantena vuonna.

22.1.2005

Aina siinä vaiheessa, kun alkaa etsiä työtä tulee miettineeksi opintojensa mielekkyyttä. Minä olen päntännyt kirjaviisautta päähäni jo neljättä vuotta, mutta silti minulla ei ole pätevyyttä millekään alalle. Olisi sitä joskus mukava katsoa työhönottoilmoituksista pidempään niitä muitakin kuin siivoojien tai puhelinmyyjien paikkoja.

Työvoimatoimiston sivuilla ohitan ensin kaikkein epäsopivimmat, aivokirurgin, uimaopettajan ja yliopiston rehtorin työpaikat. Joskus välillä aina suhtautuu hivenen pilkallisesti levyseppähitsaajiin ja sorvareihin, mutta ilmoituksia katsellessaan ne kuitenkin niputtaa samaan joukkoon kirurgien kanssa: en osaa hitsata saumaa sen enempää kuin leikata kasvaimiakaan. Sitten alan silmäillä kaupallisen alan paikkoja, sivuutan kaikki, joissa vaaditaan kaupallista koulutusta, ja myös ne jotka alkavat "Haluatko esitellä tuotetta, joka säilyttää arvonsa kymmeniä vuosia, on valmiin asiakaskuntamme arvostama ja meillä edustuksessa yksinoikeudella", eli sellaiset joissa todennäköisesti tarkoitetaan läähätyspuhelinta tai 'varainhankintaa' sairaiden lasten tms. hyväksi. Jos firma mainostaa kuuluvansa maailman suurimpiin ja toimivansa maailman nopeimmin kehittyvällä alalla, mutta ei kerro mikä tuo ala on, kyseessä saattaa olla myös maailman vanhin ammatti. Tai ainakin siihen rinnastettava.

21.1.2005

Aina joskus tulee miettineeksi, ymmärtääkö naisia ollenkaan. (ei, tämä ei johdu edellä olevasta testistä). Ehkä miehet voisi jakaa tässä kahtia: ne, jotka ns. osaavat käsitellä naisia, ts. saavat helluntai-iltamistakin petiseuraa, tai ainakin antavat ymmärtää niin; ja sitten ovat ne, jotka osaavat kuunnella, ottaa huomioon, ja näyttää tunteitaan. Edellinen olen tuskin koskaan ollut, ja jälkimmäinen luulin joskus olevani.

Josta päästään pohtimaan, millainen on ylipäätään hyvä parisuhde. Ihmiset ymmärtävät omaa elämäänsä tarinoiden kautta, etenkin naisten ja miesten välisen suhteen. Ensin tavataan se oikea, se jota on odotettu koko elämä, sitten tutustutaan, rakastutaan, saadaan vastakaikua tunteilleen, mennään naimisiin ja eletään onnellisena elämänsä loppuun asti. Joskus tuntuu, että jotkut ovat kykenemättömiä käsittämäänkään elämäänsä muuna kuin tarinana. Ja parisuhteen toista osapuolta tarinan prinssinä tai prinsessana. Kuka tahansa käy, kunhan täyttää tuon roolin. Ja kaikki mikä poikkeaa tuosta roolista, on väärin.

Mielestäni tärkeintä on kuitenkin ystävyys. Sen päälle tulee toisaalta seksi, toisaalta se sosiaalinen rooli joka ihmisillä on parisuhteessa. Usein näkee kauan yhdessä olleita pariskuntia, joiden rakkaus on kitunut kuoliaaksi jo kauan sitten, ystävyys samoin, jos sitä on koskaan ollutkaan, seksiä harrastetaan kerran viikossa, kunnes se unohtuu kokonaan. Jää vain se sosiaalinen rooli, jota näytellään mahdollisesti lapsien tai tuttujen ja sukulaisten vuoksi. Tai pelkästään siksi, ettei uskalleta lähteä suhteesta. Ja sen jälkeen petetään, tapellaan, nalkutetaan, muututaan etäisiksi, lakataan välittämästä mistään, ottamaan parisuhde itsestäänselvyytenä, tai pikemminkin kirouksena, josta minnekään ei pääse.

Mutta jos ystävyys säilyy, pystytään elämään yhdessä vielä silloinkin, kun se alkusuhteen hohto on kadonnut. Puolisoaan on helppo pettää, mutta tekisikö sellaista parhaalle kaverilleen?

Puhuin naisista ja miehistä, mutta sama pätee varmaan homoseksuaalehinkin. Tosin heillä ei ole yhtä paljon tarinoita, kuin heteroseksuaaleilla. Olen tosin kuullut, että homoseksuaalien suhteet ovat keskimääräistä onnellisempia. Ehkä samaa sukupuolta olevat pystyvät olemaan helpommin ystävinä, kuin heterot, joilla on taakkanaan se rooli, jota tulee parisuhteessa näytellä.

Tai mistäs minä tiedän.

19.1.2004

Iltapäiväni koekaniinina.

Ugus oli laittanut blogiinsa muutaman testin, jotka tietenkin tenttiin lukemisen sijasta tein.

Tämä vain vahvistaa pelkojani. Minussa siis asuu ainakin pieni nörtti. Auttaisiko tähän lääkitys, tai leikkaushoito?

Olen vieläpä suht luuserikin. Onneksi sentään juon paljon kaljaa, joten se tekee minusta hieman coolimman.

"Olet mies. Sinussa on paljon mieheyttä, miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei ole juuri lainkaan naisellisia persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Miehekkyys on sinulle tärkeää ja osaat nauttia mieheydestäsi."

"Haluat liittyä miesten ryhmään sekä erottautua selkeästi naisten ryhmästä. Olet valinnut maskuliinisen ja hyvin epäfeminiinisen kohdan. Olet siis sukupuolisesti äärilaidan ihminen. Mieheytesi ja naiseutesi eivät ole tasapainossa, vaan maskuliinisuus hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla feminiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää feminiinisiä puoliasi."

Setan testissä sain miehekkyyspisteitä 2, eli juuri ja juuri miehen ja sukupuolineutraalin rajalle. En ole siis kunnon mieskään. Tosin sen verran, että sain kaikki mieheyden negatiiviset piirteet, (mielenkiintoista että sukuolineutraali ja androgyyni on testissä kuvailtu positiivisesti, kun taas 'perinteiset' roolit negatiivisesti) Omasta mielestäni minulla kylläkään ei ole femiinisyyteen liittyviä pelkoja tai huolia (edeltävät kirjoitukseni parisuhteesta jätettäköön huomiotta...), eikä sukupuoli-identiteettni ole epäharmoniassa.

17.1.2005

Sain vanhoja valokuvia tuttavaltani. Niissä minulla oli tyhmä ilme, kuten tavallista. Aina joskus tyhmiä ilmeitä katsellessaan tulee miettineeksi, tuolla tavallako muut minut näkevät? Tyhmäksi ilmeeksi lasketaan esimerkiksi hymyily. Kuvissa kuuluu olla vakava. Kameraan tulee katsoa salaperäisesti, korkeintaan kyyninen pilkahdus suupielessä.

Naisten kanssa ulkonäöstä keskustelemisesta tulee kategorisesti kieltäytyä. Yleinen keskustelu kääntyy aina ennenpitkää henkilökohtaiseksi, ja henkilökohtaisessa keskustelussa tulee esittää mielipiteitä. Ja mielipiteen esittäminen on aina vikatikki. Jos sanot jotain positiivista, sinua ei uskota, jos sanot jotain negatiivista, tulee turpaan (jälkimmäinen vaihtoehto tulee kyseeseen vain erehdyksessä).

Jos taas olet rehellinen, nainen ei aluksi usko sinua, sitten tulkitsee sanomasi negatiiviseksi. Esim. kun nainen kysyy"Olenko minä mielestäsi kaunis?" ja vastaat:

• Kauniimpi kuin tämävuotinen missi.
• Ihanko oikeesti olen kauniimpi kuin Suomen kauneimmaksi valittu nainen?
• No ei se tämänvuotinen missi niin kauhean hyvännäköinen kyllä ollut.
• Ai no en sitten varmaan minäkään!

• Kyllä armaani, olet maailman kaunein nainen.
• Ihanko oikeesti?
• Kyllä, sillä rakastuneelle miehelle oma kulta on kaikkein kaunein.
• Että oikeasti minä sitten en olekaan kaunis vai?!

• Kyllä rakkaani, erityisesti tänään olet todella ihastuttava.
• Mitäs vikaa minussa eilen oli?!

• Kyllä armaani, olet huikaisevan kaunis. On olemassa vain kauniita naisia.
• Eli minäkö en ole sen kummempi kuin kuka tahansa muu?!

Ainoa vaihtoehto on välttää tämänkaltaisia keskusteluita. Ne ovat suora putki umpikujaan. Kokenut parisuhteilija yleensä osaa aavistaa tämän kaltaiset tilanteet, mutta mikäli vahinko on jo tapahtunut, voi yrittää u-käännöstä sanomalla esim: "oletko tehnyt jotain hiuksillesi?" tai "naapurin pirjolla ei ole kyllä yhtään tyyliä!" tai "jos minä vaikka tiskaisin tänään!"

Toinen aihe josta ei keskustella on ikä. Ei ole olemassa minkäänlaista tekosyytä, jolla voisi perustella erehtyneensä kyseiseen teemaan. Seuraavista tapahtumista saa syyttää vain itseään.

7.12004

Seksiä tulvii joka paikasta. Minä en ole edes mikään konservatiivi, mutta liika on liikaa; jos haluan paljasta pintaa, katson pornoa. Havaitsin tämä kun katsoin pitkästä aikaa televisiota. Yleisimmin käyttämässäni mediassa webissä sisältö on pitkälti valittavissa ja lukemissani sanomalehdissä keskitytään pinnan sijasta asiaan. Televisiossa sen sijaan seksiä tulee virtanaan. Kokemusta tehosti se, että katsoin televisiota yhdessä (tulevien) appivanhempieni kanssa. Miksi ei voisi olla televisiokanavaa nimeltä Anoppila, jossa ei käytettäisi kaksimielistä kieltä eikä polven yläpuolelle ulottuvia hameita, ja jota katsellessa eivät korvat punoittaisi?

Tosiasia on, että seksi on helppo tapa kiinnittää huomio. Seksuaaliset vihjeet ovat visuaalinen ärsyke, joka aiheuttaa reaktion. Se on osa sitä biologista käyttöjärjestelmäämme, joka toimii tietoisuuden alapuolella. Ihmisurokset kuolaavat pavlovin koirina mainosten naaraille; havaintoreaktio muuttuu kulutuskäyttäytymiseksi. Mutta ennenpitkää ärsykekynnys nousee: voimakkuudeltaan sama ärsyke ei enää aiheuta toivottua reaktiota. Mitä tapahtuu silloin käyttäytymisellemme luonnossa? Eikö enää arki sykähdytä? Muuttaako televisio meidät impotenteiksi?