28.2.2005

Hainpa eilen kahteen työpaikkaan, tänään kolmeen. Lähinnä tavan vuoksi, eivät ne minua ota kuitenkaan. Mutta työnhakemuksen kirjoittaminen on taito, jota on syytä harjoitella. Pitäisi joskus piruuttaan soittaa ja kysyä, miksi eivät valinneet minua, ja osaisi sitten seuraavalla kerralla kirjoittaa paremmin.

Lähinnähän kyse on siitä, ettei ole työkokemusta. Ja työkokemusta ei saa ilman työtä. Olen siis hermeneuttisessa kehässä, tai pikemminkin sen ulkopuolella. Älkää vanhemmat antako lastenne viettää liikaa vapaa-aikaa, laittakaa ne ajoissa töihin. Lapsina niille annetaan vielä mokat anteeksi, mutta eiväthän tulevat työnantajat tiedä että he ovat mokailleet. Eikä palkasta tai työstäkään niinkään, kunhan on näyttää paperi työkokemuksesta. Täytyy odottaa että joku on niin tyhmä, että erehtyy ottamaan minut töihin. Sitten kun saan pään auki, niin pääsen taas ensi vuonna eteenpäin.

Iltapäivä kului syvissä vesissä. Sitä kuvittelee päässeensä asioiden yli jo aikoja sitten, kun viidentoista sekunnin puhelut tulevat päälle kuin pendoliino. Ei ihminen pääse asioiden yli, meitä on vain siunattu rajallisella muistilla.

27.2.2005

Marit ovat suomensukuinen kansa Volgan mutkassa. He asuvat Marin Tasavallassa (Mari El), jonka asukasluku on n 605 000, heistä marin kielen lukee äidinkielekseen 81%.

Viimeaikoina Marin tasavallan kehitys on ollut huolestuttavaa, nykyinen presidentti Leonid Markelov toimii Venäjän tuella ja pyrkii tukahduttaman demokraattisen oppositioliikkeen ja estämään marin kielen käyttöä. Helmikuun alussa Kudo + Kodu -lehden päätoimittaja Vladimir Kozlov pahoinpideltiin, eikä syyllisten löytämikseksi ole tehty mitään.

Lue lisää ja allekirjoita vetoomus marien puolesta.

Vironkielen taitoiset voivat lukeaPostimiehen artikkelin.

Eesti keelt valdavatele soovidan lugeda Postimehe artikli.

24.2.2005

"Missä on yleissivistys?" kyseli Paavo Lipponen viime tiistain Iltiksen mukaan Helsingin Savolaisosakunnan 100-vuotisjuhlapuheessaan. Häntä huolestutti se että pitkän linjan duunari pärjää tv:n tietovisoissa paremmin kuin opiskelijat.

Niinpäniin ja joopajoo. Ensinnäkin, mikä vertailukohta muka duunari on? Ei se tarkoita että on huono yleissivistys, vaikka olisikin duunari, etenkään Suomessa, jossa kaikki kansankerrokset seruraavat sanomalehtiä aktiivisesti.

Toisekseen, tv:n tietovisat? Ovatko ne muka jokin mittari yleissivistyksestä? Eihän kukaan oikeasti fiksu edes osallistu giljotiineihin sun muihin. Ja tietovisojen käsitys tiedosta on hyvin pinnallinen (jos se nyt yllätyksenä tulee kellekään) Muistaakseni miljönäärivisassa pisimmälle päässyt pysähtyi kysymykseen "kuka seuraavista ei kuulu Tik-Tak-yhtyeeseen?" Ja ylipäätään tietovisat eivät mittaa ymmärrystä, tai edes tietämystä, vaan ulkomuistia. Kaikki tietävät kuka on kirjoittanut Sodan ja rauhan, joku ehkä on saattanut lukeakin sen, mutta yhdessäkään tietovisassa ei kysytä mitä kyseinen teos oikeasti haluaa sanoa, mikä oli kirjoittamisajankohdan sosio-kulttuurinen tausta, ja kuinka teos on vaikuttanut kirjallisuuden traditioon tai ihmisten ajatteluun. Eikä ulkoaopettelu ylipäätään mielestäni ole mielekästä googlen aikakaudella. Tärkeätä on tietää mistä minkin tiedon löytää, ja siihen tarvitaan ymmärrystä asioiden suhteista.

Jürgen Habermasilla olisi varmasti mielipide yleissivistyksen heikkenemisestä. Yksi syy varmasti on kirjastojen määrärahojen puute, josta oli juttu samalla aukeamalla alalaidassa. Ehkä sattumalta, ehkä ei.

Että näin.

Mutta noin muuten....Kirjoittelimme yhdessä Marimban kanssa esseetä blogaamisesta. Aihe on vain niin höyryävän tuore, että mitä tahansa siitä sanookin, joutuu seuraavana päivänä miettimään asiaa uudestaan. Tässä tapauksessa miettimään pani Sinisen kirjan marginaalin tapahtumat. Esseetä kirjoitellessamme vertasimme blogia kahvipöytäkeskusteluun, blogaaminen on jutustelua ja harrastelua. Joku voi kirjoittaa blogiinsa kuin pöytälaatikkoon. Ylipäätään blogaus on korostuneen subjektiivista, siinä esitetään omia mielipiteitä ja ajatuksia siinä missä tuiki tavallisessa keskustelussakin. (ja muistaakseni ainakin viimeksi kun vilkaisin Suomen perustuslakia, niin siinä oli vielä mielipiteenvapaus.)

Iranissa blogaaja sai 14 vuotta vankeutta. Onneksi Suomessa sentään ei näin pitkällä olla.

Tätä vain kirjoittelee puolihuolimattomasti, sen enempää ajattelematta lukeeko tätä joku. Minulla ei ole edes laskuria, tunnen kaksi ihmistä jotka ovat sanoneet joskus lukeneensa tätä, molemmat tuttuja jo useampaa vuotta. Ei tässä tule sellainen olo, että tämä olisi jotenkin julkista. Ehkä pitäisi kirjoittaa häväistyskirjoitus jostakusta, niin saisi huomiota.

20.2.2005

Kävin katsomassa edellämainitun tuttavapariskunnan muksua. Vieläkään he eivät suostuneet paljastamaan nimeä, hän on kulkenut tähän asti työnimellä Tyyppi. Pieni ihminen oli. Pidin ensimmäistä kertaa vauvaa sylissäni. Enkä onnistunut rikkomaan sitä sen viiden minuutin aikana. Ehkä se on hyvä alku.

Only the good die young. Sain kuulla entisen psykologian ja uskonnonopettajani kuolleen. Harmittaa. Hän oli hyvä tyyppi, ihminen joka vaikutti paljon ajatteluuni. Juuri lukiovuosina kun oma maailmankuva muodostui, hänellä oli suuri vaikutus. Jos häntä ei olisi olemassa, tuskin opiskelisin humanistisessa tiedekunnassa. Itse asiassa pitkään lempiaineeni löytyivät luonnontieteiden puolelta ja melkein kaikki kaverini lähtivätkin opiskelemaan tekniseen tiedekuntaan.

Guru kuoli sydänkohtaukseen, ei mitenkään niin vanhana, hän oli kai n 50-vuotias. Olisi ollut mukava käydä kahvilla ja keskustella filosofiasta. Harmi etten usko kuolemanjälkeiseen elämään.

Tämänpäiväiset aiheet liittyvät siis syntymään ja kuolemaan.

18.2.2005

Kuvitelkaa mielessänne oravaa suuren paperinenäliinan kanssa.

16.2.2005

Koprofiilien ei tulisi ottaa kristinuskon kultaista käskyä kirjaimellisesti

10.2.2005

Vastaan Uguksen haasteeseen, ja julkistan päivittäisen näkymäni. Sen verran huijaan, että laitan hieman viheriöivämpään vuodenaikaan liittyvän kuvan (tällä hetkellä ulkona on vuosisadan paskin keli muuten. Eikä sana 'paska' kuulu kirjalliseen ilmaisuuni kuin ääritapauksissa.) Tästäkin voi helposti paikallistaa asuntoni, mutta ei se ole mikään salaisuus (joo, tervetuloa kylään. Ilmoittakaa vain ensin, että tiedän tuulettaa ja laittaa kahvin tippumaan.)

Lista lauseista jotka haluaisin kuulla juuri nyt

• Ei sillä asialla ole kiire
• Otatko muuten oluen?
• Ei se mitään.
• Meillä tarvittaisiin kaltaistasi osaavaa työntekijää
• Niin minäkin sinua.
• Olet ihan hyvä jätkä
• Ding Dong, the witch is dead

9.2.2005

Miksi opiskelen kielitiedettä? Selvittääkseni kuinka kieli ylipäätään toimii. Tästä on hyötyä vieraiden kielten oppimisessa, esimerkiksi ranskan opiskeluani helpottaa tietää mitä ovat esim. adverbit. Toisekseen kielen ymmärtämisen avulla ymmärtää muutakin ihmisen käyttäytymistä. Joskaan kielen ja ajattelun välille ei pidä vetää yhtäsuuruusmerkkejä, mutta kielen tutkimisen metodeja voidaan soveltaa monien muiden inhimillisten ilmiöiden tutkimiseen.

Sen sijaan joskus ihmettelen, miksi moni muu opiskelee kielitiedettä. Joskus suomen kielen opiskelijoiden kanssa keskustellessani, moni kieltää olevansa kiinostunut vieraista kielistä. Yleisen kielitieteen peruskurssi, joka on pakollinen kaikille suomen kielen ja kääntämisen opiskelijoille, tuntui olevan pakkopullaa, vaikka nimenomaan minusta se oli yksi mielenkiintoisimmista kursseista yliopistossa. Kirjallisuudesta harva on sen enempää kiinnostunut, kirjallisuus otetaan sivuaineeksi puolipakolla, jos halutaan opettajaksi.

Asia nousi ärsytyskynnyksen yli, kun kirjallisuuden tunnilla opponenttina eräälle työlle oli suomen kielen opiskelija, joka nussi työstä joka pilkun. Sen sijaan sisältöä hän ei käsitellyt lainkaan. Olen kyllä kuullut kauhujuttuja niistä suomen kielen opiskelijoista, jotka vapaantahdon vastaisesti käyvät kirjallisuuden opinnoilla, ja sitten terrorisoivat ympäristöään Kielikello-sitaateillaan. Noh, onhan se helppoa puuttua muotoseikkohin ja näin osoittaa olevansa muita terävämpi. (Hän hehkui niin, että olisi varmaan hohtanut pimeässä, jos olisi sammuttanut valot.)

Mistä näitä intoiljoita riittää? Edes tuntemani opettajat eivät edusta ns. 'pilkunnussijoiden koulukuntaa'. Eräs tarttolainen viron kielen opettaja sanoi, ettei ortografia kuulu kielitieteeseen. Nykyinen lauseopin opettajanikin tekee jatkuvasti lyöntivirheitä, ja naureskelee monisteistaan puuttuville isoille alkukirjaimille. Auttaako oikeakielisyydestä saatava ylemmyyden tunne jaksamaan?

Yleisön pyynnöstä käännän blogini suunnan. En sisällöllisesti, vaan konkreettisesti. Vanhan koulukunnan miehenä olen tavannut kirjoittaa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas, mutta blogeja kirjoitettaneen siten, että uusin on ylhäällä. Hoidanpa asian kuntoon saman tien, ja nyrjäytän päivät nurinpäin.

8.2.2005

Jos minun blogini taso heilahtelee välillä niin riman kuin vyönkin ali, samaa voi sanoa Ilta-lehdestä....Tämän päivän numerossa: ensimmäisellä sivulla juttu turkulaisesta bussikuskista, jota on lyöty turpaan. Kaksi sivua kuvilla. Seuraavalla aukeamalla kerrotaan, että Ylen näyteikkunassa oli ollut erehdyksessä pornoa, ja joku oli soittanut poliisit paikalle. Samoin kaksi sivua, paljon kuvia. Siis mitä helvettiä? Eikö näissä lehdissä ennen olliut uutisiakin?

Ja ulkomailta. Äskettäin valittu Ukrainen ulkoministeri Julia Tymoshenko on kaunis nainen. Naisellinen, tyylikäs, suloinenkin. Ja 44-vuotias, väittävät lehtitiedot. Epäilen, että kyseessä on painovirhe, mielummin 24-vuotias. Voisi harkita uskomista rakkauteen ensi silmäyksellä.

Tämä kaikki tietysti paljastaa millainen sovinnisti olen. Jos poliitikko on mies, kysyn mikä on hänen ulkopoliittinen kantansa, jos hän on nainen, kysyn onko hän hyvännäköinen. Toisaalta, ei se miksikään muuta sitä tosiseikkaa, että hän on hyvännäköinen, eikä sitä seikkaa ole jätetty käyttämättä hänen julkisuuskuvaansa rakennettaessa. Katsokaa vaikka www.tymoshenko.com.ua

Ystäväpariskuntani lapsi alkoi syntyä kaksi tuntia sitten. Minua on pyydetty kummisedäksi. Pitää kai alkaa puhua matalalla käheällä äänellä (I made an offer he can't turn down, capisce?) Jos nyt suoraan sanotaan, niin taitaa olla suurin kunnianosoitus, mitä olen eläissäni saanut. Onnea Mikko ja Jarna.

7.2.2005

En ole eläissäni kuullut naisen piereskelevän. En koskaan, vaikka olen asunut kahden naisen kanssa yhdesssä, ja useammankin, jos sukulaiset lasketaan. Miesten sen sijaan sitäkin useammin.

Ei sillä että nyt välttämättä haluaisin, mutta tulipa vain mieleeni. Naisia koskevat tiukemmat käyttäytymissäännöt kuin miehiä. Ylipäätään kulttuurissa on kyse siitä, että ruumista ja sen toimintoja yriretään kontrolloida. Ruumis tulee verhota vaattein, eritteitä tulee hallita, seksuaalisuus on tabu jne. Etenkin kaikki rajapinnat ovat tärkeitä: kaksi käänteistoimintoa, ruokailu ja ulostaminen ovat tarkasti kulttuurin määrittelemiä. Jälkimmäinen on saastaa ja edellistä sitoo etiketti ja tapakulttuuri. Mitäpä muuta yksinkertaista asiaa määrittäisivät niin monet normit joita on hiottu huippuunsa vuosisatojen saatteessa: miltä puolen ruokaa tulee tarjota, mitä sopii syödä ennen ja mitä jälkeen, millaisella haarukalla mitäkin syödään. Ulostaminen taas on saastaista ja se tapahtuu salassa ja yksin.

Tähänhän ei ole olemassa mitään "luonnollista" syytä. Yhtä hyvin voitaisin kuvitella maailma, jossa syöminen olisi erittäin häveliästä ja ulostaminen sosiaalista toimintaa. Ruokailu tapahtuisi pienissä kopperoissa pienellä jakkaralla istuen, ruokailun jälkeen pyyhittäisiin suu seinästä vedettävään paperiin ja pestäisiin kädet. Sitten olisi vuorossa yhteinen ulostamishetki. Sukulaiset ja ystävät kerääntyisivät yhteen ja istuisivat kukin omalle potalleen. Rakastavaiset treffeille ulos ulostamaan. Vieraat kyselisivät ulostamisen lomassa toistensa vatsan toiminnasta ja ulosteen koostumuksesta. "No, tulikos hyvä kakka?" saattaisi herttuatar kysyä vierustoveriltaan juhlaulostajaisilla. Tämän jälkeen tarjoilija pyyhkisi pyllyt.

Akateemisuus on sitä, että tunnistaa pieruhuumorin groteskiksi.
Toistaiseksi tuntematon kirjallisuudenopiskelija

2.2.2005

Missä Saatana on, kun haluaisit myydä sielusi?