27.3.2005

Hyvää pääsiäistä. Eli hauskaa kärsimyspyhää. Jos tässä nyt mitään hauskaa tai hyvää on. Pääsiäinenhän sai alkunsa, kun eräs ihminen aikoinaan kidutettiin kuoliaaksi. Miksi kaiken muka pitäisi olla naminamia ja happyhappy-joyjoy:ta? Kerrankin kunnon synkistelyviikonloppu.

Erääänä perjantaina 2005 vuotta sitten Jeesus-niminen henkilö Nasaretin kylästä teloitettiin. Roomalaiset, jotka saksalaisella tarkkuudella pitivät kirjaa kaikesta, arkistoivat myös tämän tapahtuman. Väitetään myös, että sama mies heräsi henkiin seuraavana sunnuntaina.

Sitä en tiedä, oliko Jeesus jumalan poika, tai heräsikö hän henkiin eräänä sunnuntaiaamuna, mutta mitään suurempaa vaikeutta minulla ei ole tunnustaa, etteikö Jeesus-nimistä henkilöä olisi ollut olemassa. Itse asiassa olen aina pitänyt Jeesusta kiinnostavana henkilönä, vaikka olenkin kristinuskoa vastaan sinänsä. Hän oli oman aikansa toisinajattelija, vaikuttava filosifi, joka eli kuten opetti. Ehkä olisi hyvä hiljentyä hetkeksi hänen muistolleen.

26.3.2005

Kevät on ruma. Sori vaan kaikki jotka innostuvat auringon vihdoin puolen vuoden jälkeen sulatettua lumet. Mutta kevät on ruma. Pinnallinen, piittaamaton ja kylmä.

Oheisen taitto alkoi sitten eilen. Vanha kunnon liian-monta-kokkia -ilmiö tapahtui jälleen, kun neljän ihmisen kahdenksan kättä huitoi yhdellä hiirellä. Ehkä on parempi että itse teen kaiken puolivalmiiksi ja kysyn sitten toisten mielipidettä yksityiskohdista. Turhaa että neljä ihmistä kinastelee kaksi tuntia tuleeko kuva sivun ylä-vai alalaitaan.

Usein tulee mieli muokata tekstejä, etenkin jos pitäisi saada se mahtumaan tiettyyn tilaan. Näinhän tietysti kaikissa muissa lehdissä tehdään, mutta tällaisessa kerholehdessä kirjoittajat eivät katso puuttumista hyvällä. Pilkkuvirheitä saa vielä korjata, mutta kaikki sitä suuremmat muutokset ovat kiellettyjä. Vaikka ulkopuolisen lukijan neuvot useimmiten olisivatkin käyttökelpoisia ylipäätään. Tällä en tietenkään tarkoita, etteivätkö tekstit olisi hyviä. Korjattavaahan löytyy vaikka Väinö Linnalta.

Eräs sinänsä hyvien kirjoittajien perusongelma on ns. adjektiivipöhö. Useimmat adjektiivit ovat turhia. Adjektiivimääritettä tulee käyttää ainoastaan, mikäli se kertoo asiasta jotain oleellista lisätietoa. Esim. "kylmä talvi". Koska talvet täällä päin tuppaavat olemaan kylmiä, lukija tietää automaattisesti että talvella on kylmä, ilman että sitä erikseen mainitaan. Mikäli on kyseessä poikkeus, silloin tulee kirjoittaa "lämmin talvi". Jos kuitenkin kirjoittaa "kylmä talvi", niin talven on paras olla sitten todella kylmä, talvisodan henkeen -40 celsiusta.

Kävin ulkona. Siellä on kevättä joka paikassa. Laitoin jalkaani uudet kengät, jotta ne pehmenisivät ensi viikonlopuksi, jolloin olen tilaisuudessa jossa eivät talvilenkkarit sovi asustukseen. Tulos: jalat pehmenivät ennen kenkiä.

Kaupan neiti teititteli minua. Ehkä tämä johtui hyperkorrektista pukeutumisestani uusine kenkineen. Hämmentävää, että minä joka olen köyhä kuin rotta, näytän joltain nuorelta it-miljääriltä. Todellisuudessa koko minun vaatekaappini sisällön arvo ei ole lähellekään uusien muotipöksyjen hintaa.

Pehmenneitä jalkojani lepuuttamassa kävin kahvilassa. Kahvi 1,7e , lehtiä asiakkaille ei ollut, eikä pöytään palveltu. (ei sillä korrektilla pukeutumisellakaan kaikkea saa. ) Ei sinänsä mitään uutta, mutta pistää taas miettimään, mikä on ravintola- ja kahvilakulttuurin idea. Mistä ihminen maksaa mennessään ravintolaan? Eihän tuote, kuten kahvi, ruoka tai juoma itsessään kovin paljoa maksa jos sen ostaa kaupasta, mutta ravintolassa se maksaa pari kolme kertaa enemmän. Hyvästä palvelusta voisi tietysti maksaa, mutta milloin viimeksi on tullut saatua hyvää palvelua...Hyvä ettei joudu kahviakin itse keittämään. Noh, kyseisen kahvilan henkilökunnassa ei ollut mitään erityistä valittamista, sievä ihminen vieläpä. Lähinnä tämä kulttuuri potuttaa.

24.3.2005

Kyllähän minä tiesin, että tietokoneilla on oma tahto, mutta tämä rakkine käynnistyi itsestään aamulla. Kone herää yhdessä omistajansa kanssa. Noh, onpa joku, joka pitää seuraa.

Tietokoneaiheesta jatkaen: Tampereen TKK:n opiskelija-asuntojen liittymiä suljettiin ja kolme opiskelijaa erotettiin määräajaksi waretuksen vuoksi.(Sieltä ne tulevat) Ehkä tämä TY:n systeemi on toisaalta parempi. P2P-ohjelmien käyttö on estetty, mikä tietysti haittaa niiden laillista käyttöä (onko sellaista?),mutta eivätpähän ainakaan liittymät pala.

Katsoin eilen sarjaa, jonka nimi taisi olla Sillä silmällä tai jotain. Idea kuitenkin oli että viisi homoa tuli antamaan tyylineuvoja heteromiehelle. Yksi sisusti tämän kämpän uusiksi, toinen hoiti ulkonäköä, kolmas opetti tekemään gurmee-ruokalajeja jne. Niinpä, jäämme odottamaan milloin tulee ohjelma, jossa viisi tyypillistä macho-heteroa tulee homon kotiin ja laittaa tämän tyylin uusiksi (mitä, eihän täällä sun jääkaapissa ole kaljaa ja makkaraa! Verkkarit jalkaan ja lippalakki päähän, nyt lähdetään naisia iskemään! Piereskely ja röyhtäily on osa miehenä olemista!) Tai en tiedä, ehkä liian ennalta-arvattava...Miten olisi sarja jossa viisi rekkalesboa tulee heteronaisen kotiin tyylineuvoja antamaan...

Minä tietysti voin laskea leikkiä tällaisesta kaikesta, koska humanistina olen kaiken seksismin ja sovinismin yläpuolella. Koska oikeasti olen tiedostava ja suvaitsevainen, minun vitsailuni on oikeasti vitsailua seksismistä, sovinismista ja rasismista itsestään...eikö niin?

Joskin tänään taas ymmärsin, että kaikesta ei voi laskea leikkiä. Jumalaa saa pilkata, mutta naissukupuolta ei. Vaikka ei omasta mielestään tarkoittaisi sitä henkilökohtaisesti, naiset ottavat sen aina henkilökohtaisesti. Ja naiset ymmärtävät ironian toisella tapaa kuin miehet, se nyt vain on fakta. Kyllähän minä sen tiesin, mutta jotenkin se vain pääsi unohtumaan. Eli ei enää lainauksia Sleepy Sleepersien kappaleista. (Ehkä ei pitäisi ihmetellä, että olen mies joka seurustelee tietokoneensa kanssa....)Teen kuten Sarasvuo, ja pyydän anteeksi.

23.3.3005

Toissapäiväiseen viitaten: Sarasvuo pyytää anteeksi. Sehän ei minun huomiotani erityisesti kiinnittänyt, vaan lähinnä Suomi24-keskustelukanavan kommentit: onneksi näyttäisi siltä että ihmiset eivät häntä uskoisi. Pikemminkin taitaisi narsisti-Jari pillahtaa itkuun, jos tietäisi mitä hänestä ajatellaan.

22.3.2005

Elämäni aadeenä

Työtä pukkaa: tarkoitus olisi taittaa viikonloppuna Muusan lehti Oheinen, ja se Runous Turussa -projektikin on vielä kesken. Muusan kotisivujen uudistaminen on jäänyt sekin osaltani retuperälle niin että melkein hävettää. Tätäkin tulee väsättyä, ehkä joskus vähän liiankin kanssa. Muutakin tekemistä olisi....Joskin tämänkin ulkoasu kaipaisi vuosiremonttia. Useat jutut alkavat kasvaa ulos kehyksistään, kun taas toisista ei tule yhtään mitään. Pitäisi järjestää kaikki uudestaan.

Kun joku vielä maksaisi palkkaakin. Kyllä minä osaan töitä tehdä, ja teenkin. Kaikki jutut ovat vain tätä vapaaehtoista sisällöntuotantoa, mistä kukaan ei maksa mitään. Joskus tulee miettineeksi, millaista olisi, jos ryhtyisi toden teolla tekemään rahaa. Menisi kauppakorkeaan tai it-alalle. Sen verran uskon itseeni, että en pitäisi mahdottomana että menestyisin. Jos vain moraali antaa myöten. Pitäisiköhän vittuillessaan rikastua...

21.3.2005

Psykologit eivät tiedä mistä puhuvat! Uhosi Sarasvuo tämän päivän lööpeissä. Syy ei kuitenkaan ollut Jarin lääkityksen tarkastuksessa, vaan psykologien kritiikissä Diili-ohjelmaa kohtaan. Heidän mielestään kahden ovarin opinnot kauppakorkeassa eivät vielä anna pätevyyttä käyttää psykologian käsitteistöä. En ole Diiliä paljon katsellut, mutta voin uskoa että sen pseudopsykologiaa ei kannata alkaa soveltaa omaan elämäänsä.

Toisaalta, mitä minä näillä mediakriittisillä vuodatuksillani kuvittelen saavuttavani...Ne jotka ymmärtävät, ymmärtävät muutenkin; ne jotka eivät ymmärrä, tuskin ymmärtävät ihan pienestä kuitenkaan.

Tosin kaikesta huolimatta uskon - tai ainakin toivon - että varsin harva kai uskoo kaikkea mitä kuulee, näkee tai lukee. Sitäpaitsi, mikä minä olen valistamaan. Humanistin ääni postmodernin vuosikymmenillä...

Hymyn suoruutta täytyy kyllä toisaalta ihailla: lehti ei edes yritä teeskennellä olevansa muuta kuin hömppää ja sekoita juttujen väliin mitään turhaa politiikkaa tai yhteiskunnallisuutta. Paitsi jutussa joka kertoo lukutaidottomasta Kälviän kunnallispoliitikosta. Hymy esittelee myös Martina Aitolehden (kenen?) tissit. Sinänsä mielenkiintoista, ettei Hymyä määritellä pornolehdeksi, kuten esimerkiksi Playboyta, jonka sivuilla paljasta pintaa on suurinpiirtein saman verran.

Kiitoksia muuten vain kerrosnaapurilleni, joka näitä ostaa ja jättää keittiöön pitäen näin köyhän mediatutkijan ajan tasalla. (Tämä ei ollut ironiaa, vaikka yleisesti kaikesta mitä sanon 90% on)

20.3.2005

Luin Iltiksestä että niillä joilla nimetön on etsormea pidempi, on keskimääräistä suurempi taipumus väkivaltaan. Oman nimettömäni pituus antaisi syyntakeettomuuden kirvesmurhaan. Artikkelin mukaan selitys on siinä, että suuri testosteronin määrä kasvattaa nimettömän keskimääräistä pidemmäksi. Väitteessä saattaa olla perääkin, sillä joskus testosteroniarvoja muistaakseni minultakin muiden tutkimusten yhteydessä mitattiin, ja ne olivat keskiarvoa huomattavasti korkeammat.

Tosin en ole kyllä ketään koskaan pahoinpidellyt. Enkä ylipäätään ole mikään testosteroniluupää. (Viimeksihän minua sanottiin jopa liian femiiniksi.) Ei testosteroni tee kenestäkään agressiivista, muutenhan kaikki miehet olisivat väkivaltaisia. Ovathan miehet tietysti keskimäärin väkivaltaisempia (ainakin fyysisesti) kuin naiset, mutta siinä lienee kulttuurisilla rooleilla suurempi merkitys. Tai sitten miehet pitäisi julistaa syyntakeettomiksi seksuaali-ja väkivaltarikoksiin. Minkäs sitä luonnolleen voi.

19.3.2005

Lisäsin kauanodotetun kommentointimahdollisuuden. Toistaiseksi se toteutetaan Freebokin kautta, kunnes saan oman systeemin toimimaan...php-skriptejä ei näemmä voikaan vain leikata-liimata ja olettaa että ne toimivat tarkoitetulla tavalla. Eikä minulla tällä hetkellä ole aikaa opetella uutta ohjeilmointkieltä. Kaikki aikanaan.

16.3.2005

Älä laita käsiäsi luentosalin penkin alapinnalle: sinne on läntätty purkka.

saatan viettää monta päivää ajatelle niitä näitä
vihamiesten hautajaisia ja ystävien häitä
saattaa mennä viikonpäivät
etten yhtään älykästä ajatusta itsestäni pysty nyhtään

15.3.2005

Olen liian, mutten tarpeeksi

Oman alan töitä en saa, ainakaan tällä opiskelumäärällä. Ojankaivuuhommiin ei oteta, koska olen ylikoulutettu; pelkäävät ettei humanistista ole oikeisiin hommiin. Paskat, antakaa vesuri ja näyttäkää puska!

Sain taas kuulla mikä miehissä on vikana. Ylipäätään miehenä oleminen on vika sinänsä, mutta myös se, että nykymiehet ovat liian feminiinejä. Ymmärrän tietysti, ettei kaikkia voi miellyttää, mutta kun vuorotellen syytetään liian maskuliiniseksi ja liian feminiiniseksi, niin mahdoton kai tässä on kaikkien vaatimusten mukaan venyä. Itse olen kyllä pitänyt kaikkea muka-miehekästä pullistelua lähinnä huvittavana, ja toisaalta myös ihmissuhteissa pyrkinyt kohtelemaan toista osapuolta aikuisena ihmisenä, joka on kanssani tasavertainen. Tässäkin näyttäisi olevan sama ilmiö: olen mies sen verran, että minuun voidaaan liittää kaikki maskuliinisuuden negatiiviset tunnukset, mutta en tarpeeksi.

Taidanpa siis löydä jotakuta turpaan. Mielellään naista. Vai ettei minussa muka olisi tarpeeksi miestä?

14.3.2005

Siloposken paluu, eli kirvelevät päätökset

Ajoin partani pois, oli sen jo aikakin mennä. Ehkä seuraavaksi kampaan tukkani. Nyt kun parta on kokeiltu, voisi siirtyä viiksiin. Eihän minua muuten tunnista mieheksi, jos ei naamassa karvoja kasva. Ja mitäs sitten tehdään, jos ei tunnistakaan? Ajatelkaapa sitä. Viiksien lisäksi aion hankkia stetsonin.

Joo, aurinko paistaa, huomattu on.

12.2.2005

Lauantaiaamu. Krapulaa ei ole, ja enemmänkin voisi vituttaa.

Joko olet hankkinut yliopistotuotteen? Ostamalla tuet yliopiston toimintaa. Mitähän seruraavaksi? Firmoille myydään mainosaikaa luennoille? Rehtorille laitetaan mainospaita päälle, niinkuin jääkiekkovalmentajille? Eihän tässä sinänsä mitään uutta ole kun myydään yliopiston logolla varustettuja mukeja ja t-paitoja. Lähinnä tuo lause ostamalla tuet yliopiston toimintaa tökkäsi silmään. Joko yliopistolla menee näin huonosti?

Aasialainen naapurini oli vallannut yhteiskeittiön; he aikovat pitää päivälliskemut. Koko keittiö oli täynnä pieniä ihmisiä, eksoottisia ruoka-aineita ja hassua nopetempoista puhetta. Olisi mukava tutustua lähemminkin, mutta hän ei ole kovin sosiaalinen, ainakaan meitä muita asukkaita kohtaan. Vieraita hänellä on jatkuvasti, mutta käytävällä vastaan tullessa ei tervehdi tai katso silmiin. Ja koska minäkään en ole mikään ihmissuhdetaituri, on lähempi tuttavuus jäänyt vähäiseksi. En edes tarkalleen ottaeen tiedä, mistä päin Aasiaa hän ja ystävänsä ovat. Aluksi ajattelin että Kiinasta, mutta nyt kallistuin jotenkin Japanin suuntaan. Mutta mitäs noista pienistä kansallisuuksista joilla onniin lyhyt historiakin....

11.3.2005

Vanhempani eivät juurikaan opettaneet minulle kristinuskoa. Useat sukulaiseni ovat uskovaisia, mutta siitä huolimatta, tai pikemminkin ehkä siitä syystä, vanhempani eivät halunneet kasvattaa minua mihinkään tiettyyn uskontoon. En ole käynyt rippileiriä, tai osallistunut koulun uskonnonopetukseen.

Ensimmäinen kohtaamiseni kristinuskon kanssa oli päiväkodissa ollessani viiden vanha. Ensimmäisen adventin aikaan pastori tuli puhumaan meille. Hän halusi kertoa meille erittäin tärkeän tarinan, joka tietenkin oli jouluevankeliumi Luukkaan mukaan. Tylsä tarina minun mielestäni, enkä saanut siitä juuri mitään irti. Tämän jälkeen meidän tuli piirtää mitä kertomus toi meille mieleen. Muut tietenkin, jotka olivat selailleet kuvaraamattua vanhempiensa kanssa, osasivat piirtää Josefin ja Marian aasin selässä, paimenet tähteä seuraamassa ja lapsen kapaloissa. Minä piirsin ladon ja sen sisään ukkelin. Onkos tuo Joosef? pastori kysyi. Eikun se on se poika....se Jeesus, vastasin. Mutta Jeesushan oli se lapsi, pastori intti. Niinniin, se on se Jeesus, joka muutti vanhempiensa kanssa sinne navettaan, vastasin. Se on kuule nyt niin, että tuo on Joosef, ja Jeesus on se lapsi, pappi keskeytti, eikä suostunut kuuntelemaan vastaväitteitäni. Yritin selittää, että tässä kuvassa Jeesus on kasvanut suureksi ja oppinut kävelemään. Kyllä minä tiedän kuinka se käy, vai kumpi tässä viimeksi on ollut lapsi, hä?

Myöhemmin murrosiän aikoihin setäni opetti minulle enemmän uskonasioista. Osaan Raamatun suurinpiirtein kannesta kanteen, muutamia Vanhan Testamentitn vähäisempiä profeettoja lukuunottamatta. Olisihan se ollut mukava nähdä setääni muutenkin. Olin juuri siinä iässä, että olisi ollut käyttöä aikuisen ihmisen mallille, mutta hyvin pian kun ymmärsin, ettei kristinusko ole minun juttuni, ei tullut enää paljon yhteyttä pidettyä. En jaksa enää kuunnella sivulauseisiin kätkettyjä raamatunviisauksia, tai vältellä tiettyjä puheenaiheita, jotka eivät ole sopivia. Jo pelkästään vastaamalla kysymykseen "mitä sinulle kuuluu", tulisin kertoneeksi tehneeni syntiä. Joo: olen asunut yhdessä naisen kanssa ilman että olemme avioon vihityt, juon itseni usein humalaan, enkä ajatellut valmistua lähiaikoina. En häpeä lainkaan, mutta en jaksa kuunnella asiasta merkitseviä myhäilyjä.

Viime viikonlopulta sellaisia uutisia, että sain mainitun dvd-soittimen toimimaan. Tosin koko muu kone oli sen vuoksi poissa toiminnasta, ja sen vuoksi en kirjoitellut tännekään.

Tietokoneliikkeitä etsiessä oli se mukava puoli, että tuli käveltyä. Pitkästä aikaa kuljeskelin Turun keskustan ulkopuolella. Huomasin eräässä vaiheessa myös katsovani vanhoja puutaloja hyvin juoksuhaudantiemäisesti.

4.3.2005

Passiiviset tupakoitsijat haittaveron piiriin! Tutkimusten mukaan passiiviset tupakoitsijat saavat 20% yhtä paljon häkää, tervaa ja nikotiinia, kuin aktiivitupakoitsijatkin. Silti he eivät maksa mitään! Vaadinkin, että passiivisten tupakoitsijoiden tulee maksaa osansa, koska kuluttavat samoja terveyspalveluja. Vääryys on korjattava!

Piti ostaa dvd-soitin itselleen lahjaksi, mutta enpä päässyt perille kauppaan asti ennenkuin se meni kiinni. Tietokoneet ovat iso bisnes, mutta katteet pieniä: firmojen täytyy sijaita jossain kaukana keskusta-alueen ulkopuolella, jonne ei löydä ilman alkuasukasopasta. Pahus. Olin ajatellut viettää romantttisen illan itseni kanssa; vuokrata filmin, tilata pitsan ja röhlöttää kalsareissa ja rööki huulessa sohvalla.

3.3.2005

Vieraita minulla yleensä ei käy, silloin kun käy, vähintään seitsemän, kuten eilen. Ei siinä muuta, mutta kun neliöitä on huimat 22, niin tässä tilassa se on väenpaljous. Mukavaahan se on, saada vieraita. Voisi jakaa heidät joka viikonpäivälle erikseen, niin ratkeaisi samalla kaksi ongelmaa.

Ei mennyt erityisen myöhään eilen, mutta en ole mikään aamuvirkku. Kirjasuomen harjoituskurssi ei olisi huvittanut, mutta koska ryhmässä on 4 opiskelijaa, ja jos maikka viitsii tulla sinne sen vuoksi, niin kai se on minunkin viitsittävä.

Talvi näyttäisi olevan uhkaavasti lopuillaan.

1.3.2005

jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä

voit vain hävitä

jos häviät voit vain häipyä täältä

oah, paska kaupunki