Nimimerkki Tuhatkauno käsittelee Arvopaperi Online -forumilla tätä edellämainittua minun kirjoitukseni ja Kalevan jutun yhdenkaltaisuutta. Hän käyttää sanaa plagiointi. Myös Silmänkääntövankilan Ugus lähetti sähköpostia pelästyneenä, mihin kaikkialle hänen tekstiään on leikelty. Itse nukun kuitenkin yöni rauhassa (sikeästi, kellon herätykseen klo 9:15 asti). En ajatellut ajatella asiaa sen enempää, mutta piti vielä kerran kirjoittaa asiasta, kun nyt kuitenkin merkittävä osa kävijöistä saapuu tänne asiaa koskevalla googletuksella.
Tuhatkaunon lainauksesta käykin havainnollisesti ilmi, mitkä kohdat on otettu. Tarkkaavaiset lukijat ovat myös huomanneet muutamia asiavirheitä. Kuten blogi ja verkkopäiväkirja eivät ole sama asia, vaikka toimittaja toiston välttämiseksi onkin korvannut sanoja kyseisellä tavalla. Omassa tekstissäni päinvastoin pyrin määrittelemään käsitettä, enkä suinkaan olisi sekoittanut termejä toisiinsa.
Toisekseen, asiayhteydestä irroitettuna minun tekstini voidaan ymmärtää hieman toisin korostuksin. Tarkoitin sanoa, että varsin suuri osa blogaajista aloittaa kirjoittamisensa "aloitinpa nyt minäkin kirjoittamaan (kun kaikki muutkin) tästä kotiäidin/ sinkkunaisen/ opiskelijan /runopojan /insinöörin /juopon elämästä". Sitten jos jossain välissä joku tokaisee "Vanhanen on ihan tyhmä", niin ei kukaan haasta sen vuoksi oikeuteen. Mutta sen sijaan jos esim. Jani, joka viilaa leiskaa ja kirjoittaa asiallisesti, sanoo jotain radikaalia, niin asiaan suhtaudutaan vakavammin. Juuri se, että blogaaminen on niin moniulotteinen ilmiö, on tärkein pointtini. Mukaan mahtuu sekä harrastelijoita, että ammattikirjoittajia. Harrastelijoiden määrä "99%" oli heitto, minkä Kalevan toimittaja käänsi ilmaukseksi "lähes kaikki". Tarkoitukseni ei ollut väittää, että "lähes kaikki" blogaajat olisivat harrastelijoita, jotka eivät tiedä mitä ovat tekemässä. Tietävät varmasti, mutta harva jaksaa ajatella asiaa aina niin tarkasti. Hyvänä esimerkkinä minä. Asiaan sen kummemmin perehtymättömänä kirjoittelin tajunnanvirtaa mediatutkimuksen tenttiin lukiessani, ilman tietoa siitä, että kyseinen teksti päätyisi joskus jonkun luettavaksi. Ainakaan jossain "oikeassa" lehdessä.
Ehkä siis oli hyvä, ettei nimeäni laitettu juttuun
Mutta ei aiheesta sen enempää kuin se ansaitsee. Keskityn taas opiskelukiireistä valittamaan.
28.4.2005
Etusivullani on pitkään jo pyörinyt juttu liittyen Sinisen Kirjan Marginaalin ja Ilkka Pöyryn ympärillä pyörivään jupakkaan. Viime päivinä onkin Laskuri.net:in mukaan tänne eksytty juuri aiheeseen liittyvillä hauilla. Nyt sitten Kalevan verkkoliite on tehnyt asiasta jutun. Ihan asiallinen juttu, varsinkin, kun lähteenä on käytetty mm. minun artikkeliani. Eihän se mitenkään haittaa, mutta mielellään, jos copy&pasteaa sanantarkasti, niin voisi laittaa lainausmerkit. Olisin myös ollut otettu, jos tietolähde olisi vaivauduttu mainitsemaan. Mutta näinhän se tietysti menee: ihmiset jotka kirjoittavat ammatikseen, eivät varmastikaan vaivaudu joka lausetta enää hiomaan, vaan nykivät tekstiä mistä saavat, kunhan päivän liuskatavoite tulee täyteen. Nöy haart fiilinks.
Pää auki linkitti tänne. Että kiitosta vaan. Pitäisi varmaan vaihtaa nimeä. 'Elämä ja teot' tulee siitä, että se oli tarkoitus olla ikäänkuin blogin synonyyminä, koska se oli, ja on edelleen, lähinnä pieni osa tästä koko sivustosta, Tuossa yläpalkissa se näyttääkin ihan hyvältä, mutta jos joku viittaa jostain muulta, vaikuttaa se hieman siltä kun ei olisi jaksanut keksiä kunnon nimeä. Toisaalta, aivan sama. Kun nyt tähän on jo niin tottunut.
27.4.2005
Hammaslääkärini on mukava 40-vuotias täti, joka ei ole varmaan eläessään kiroillut. Voin kuitenkin kuvitella, että suuhini katsoessaan hän toteaa: No voi vittu sun kanssas . Pitänee varata aika. Vielä ei satu, mutta kun kielellä koettaessa tuntuu kuin reikä olisi porattu kauniisti kahden millin poralla, luulen että pian saavutetaan se piste, jossa hammassärky pian ylittää operaation aiheuttaman kivun. Onneksi kyseessä on viisaudenhammas, joten se hoituu reilulla kiskaisulla.
Rahalla ei saa onnea, mutta rahalla saa onnen illuusion. Ja mikä parasta, saa muut kateellisiksi. Rahalla saa valtaa, ja sen kautta voi nöyryyttää ihmisiä (kokeile vaikka ensi kerralla antaa juomaraha heittämällä kourallinen kolikoita olkasi ylitse). Vaikka olisit muuten millainen luuseri hyvänsä, rahalla saat kunnioitusta: huomaat kuinka saat paljon ystäviä jotka viettävät kanssasi paljon aikaa. Rahalla saa myös rakkautta. Enkä tarkoita nyt vain fyysistä, jota tietysti saa myös, vaan oikeita tunteita, välittämistä, ihailua. Tunnetta siitä että olet erityinen. Ja mikä tärkeintä: onnellisuudella ei saa rahaa.
Toinen tärkeä asia on ulkonäkö. Kaunis tyttöystävä on kuin nopea auto. Kertoo siitä mikä olet miehiäsi. Mitä iloa on sisäisestä kauneudesta, jos kaverit eivät ole kateellisia? Jos olet syntyjäsi ruma, rahalla saa onneksi myös kauneutta. Suotta ei maailmassa käytetä enemmän rahaa plastiikkakirurgiaan kuin lastensairaaloihin.
Eli älä siis huolestu, vaikka olisitkin syntynyt kusipääksi. Toivoa on vielä.
26.42005
Vappu tulee kohti kuin sirkkelin terä. Vappuna tapahtuu kauheita asioita. Vappu on pelottavampi kuin halloween. Todennäköisesti juon taas liikaa ja suututan jonkun pahasti (näin on tapahtunut viimeisenä kolmena vappuna). Toinen vaihtoehto on lukkiutua kotiin, sulkea kännykkä ja puolittaa pankkikortti. Ja potea vitutusta siitä että kaikilla muilla on hauskaa.
Näemmä edellisen merkinnän viittaukset eivät enää ole valideja, koska niiden kohde on muuttunut. Sen sijaan minä pidän tuon virheistä huolimatta ennallaan, minulle on vierasta muuttaa vanhoja merkintöjä. Eilistä ei saa takaisin. Ja mikäli joku näki vittuilun kavalan käärmeen luikertelevan lauseideni lomitse, niin on erehtynyt. Kaipaisihan sitä tietysti tunnustusta itse kukin.
22.4.2005
Lehtorimme on pahalla päällä, koska opiskelijat valitsivat Vuoden Opettaja -ehdokkaaksi tänä vuonna hänen sijastaan assarin. Loistava hetki palauttaa surkea seminaarityö, asiallisesti pari päivää myöhässä. "No more mr Nice guy", hän uhoaa. Kuulostaa katkeralta kuin sitruunamehucampari.
Tämä Runous Turussa-projektikin on myöhässä. Lupauduin hoitamaan sen ulkoasullisen muotoilun, ja ennenkuin huomasinkaan, olinkin oikeastaan projektin vetäjä. Ja kun homma kusee, menee se tietenkin minun piikkiini. Ei huvittaisi mennä pahantuulisen lehtorin luokse 'nokun'-alkuisia lauseita esittämään.
Sen sijaan Oheinen lähti painoon viime yönä. (Tosin viikon myöhässä. Kaikki on myöhässä. Saisinpa viikon lomaa. Ei loman vuoksi, vaan että saisin tehtyä kaikki tekemättömät työt, ja askeleen edelle.) Tämän kevään numero on hiano. Sormet syyhyävät laittaa pdf jakeluun, mutta ehkä maltan odottaa virallista julkaisua.
Huomasin tänään, että minulla on itseopittu pätevyys kahteen ihan oikeaankin ammattin. Taittaja ja kääntäjä. Itse suosisin kuitenkin termiä 'vääntäjä'.
19.4.2005
Töitä. Ei muuta.
Proseminaaria pitäisi kirjoittaa tänään kymmenisen sivua. Palautus olisi periaatteessa tänään kello 16.15, mutta ehkä annetaan anteeksi, jos se tulee vasta huomenna noudettavaksi oppiaineen toimistosta. Yleensä muut ovat palauttaneet päivää ennen käsittelyä. Mikä on ehdottomasti liian myöhään. Jos nimittäin olettaa, että opponentin pitäisi valmistua asiaan jotenkin.
Oheisen piti mennä painoon jo....joskus. Vielä pitäisi hieman toimittaa, itse asiassa viimeiset tekstinpätkät tulivat tänä aamuna. Ja oikeastaan pitäisi keksiä jostain yksi aukema lisää: sivumäärän kun pitää olla jaollinen neljällä, jotta se voidaan painaa nätisti vihkoksi.
Ja vielä olisi se yksi sivusto, mikä pitäisi jaksaa tehdä...ei olisi pitänyt ottaa liikaa vastuuta. Ja siihenkin viimeiset tekstit tulivat toissapäivänä. Koko homman piti olla valmis n. kuukausi sitten. Ei hyvä.
12.4.2005
Lähikaupan vanhapiika hymyili kauniisti. Ostin kaksi kaljaa, valmislihapullia ja roiskeläppäpitsan: Ilmiselvä poikamies. Ei komistus, mutta kehityskelpoinen. Pyytäisi ulos, niin lähtisin.
Ei vaineskaan. Ei hän mikään vanhapiika ole. Tai mistäs minä tiedän onko. Ja sitäkään että lähtisikö.
Legenda kertoo että joku oli pienin muutoksin ostanut samanlaisen satsin: Ootsä sinkku?kysyi kassaneiti. Ai, mietitsä näitä mun ostoksia vai?Eiku sä oot niin saatanan ruma.
Elämä on julmaa. Mutta osaan arvostaa saamaani hymyä.
Kotikatuni varrella on kaksi kauppaa vastakkain. Valitsen sen, jossa myyjillä on kauniimpi hymy. Tämä ei ole edes tällä kertaa mikään sovinnistinen asenne: hyvä palvelu on osa tuotetta. Ostan roiskeläppäni sieltä missä on mukava käydä.
Toisessa kaupassa myyjä meni vaikeaksi, kun päivänä eräänä ostin paketin ehkäisyvälineitä. (en kerro miksi, koska tämä ei ole itsetunnustuksellinen blogi) Kolmissakymmenissä oleva neiti/nainen/täti/rouva vilkuili seiniä ja pudotteli pankkikorttiani. Joskus itse olin kaupassa myyjänä Yo-kyän kaupassa. Silloin tuskin edes huomasin, jos joku osti paketin sukellusasuja. Kerran nuori poika oli hieman hermostunut, mietin ensin pitäisikö kysyä paperit, hermoiliko hän koska osti myös päkin olutta? Aika vähän kuitenkaan kondomeja kioskista myytiin. Ehkä tämä johtui siitä että olin länsipuolella, jossa oli pääasiassa perheasuntoja. Ehkä itäpuolen sinkkuyksiöiden asukkaat kuluttivat niitä enemmän.
9.4.2005
'napunapnapu' sanoo näppäimistö kun tämä poika koodaa. Uudistustyö jatkuu. Hitaaasti tosin, pala kerrallaan.
Tämä palsta vain ei tahdo oikein asettua jiiriin. Tarkoitus olisi, että sekä tekstimassa, että kuva olisivat nätisti 400 pikseliä leveät, sen jälkeen tulisi 30 pikseliä tyhjää, ja sen jälkeen reunus, ja tuolla oikealla nuo valikot. Näemmä kuitenkin Firefox ja Internet Exploiter tekevät tuon tyhjän tilan eri tavalla: edellinen lisää tilan tekstimassan ulkopuolelle ja näin leventää koko elementtiä. Exploder taas kaventaa tekstiä, jolloin elementti pysyy oikeaan kokoisena, mutta teksti ei. Tästä seuraa, että kumpikaan ei näytä tekstiä ja kuvaa saman kokoisena, vaan FF:llä teksti on liian leveä, ja IE:llä liian kapea. Pitäisi kai ottaa helmitaulu esiin ja laskea, kuinka monta pikseliä mikin asia on, että saisi kaiken kohdalleen...ei tämä yritys-erehdyksellä kuntoon tule.
8.4.2005
Aloitin sitten eilen tämän sivuston uudistustyön. (Olisi sitä kaikkea paljon hyödyllisempää tekemistäkin ollut...) Poistin pääsivu/subsivu-erottelun. Käytän samaa tyyliä molemmissa, mutta nostin alasivut samalla tasolle pääsivujen kanssa. Ulkoasullekin voisi tehdä jotain, ehkä vaihtaa pois tuo masentava harmaa tausta. Vaihtaa kesäväritys.
Korkeakoulututkintokin elää uudistumisen aikaa, Turun yliopisto siirtyy ensi syksystä Bolognakastikkeeseen ja uudistaa tutkintorakenteen. Opintoviikkojen tilalle tulee opintopisteitä. Edelliset pitäisi muuttaa jälkimmäisiksi suhteella 1:2. Juttuhan piilee siinä, että vanha ovari vastaa 40 tunnin puurtamista, kun taas opintopiste 27 tunnin aherrusta. Eli mikäli sama kurssi suoraan siirretään systeemistä toiseen käyttäen kertoimena kahta, vanhassa systeemissä tehdään töitä 40h, kun taas uudessa 54h. Saa nähdä, kuinka käy: nouseeko työkuorma. Nopeasti laskettuna, mikäli maisterin tutkintoon aikaisemmin tarvittiin 160 ov, oli se tunteina 160x40= 6400h. Uudessa systeemissä pisteitä tulee kerätä 300, eli 300x27=8100h. Jälkimmäinen on ~20% enemmän. Tarkoittaako se 20% enemmän työtä?
Viikonloppu meni sellaisissa merkeissä, että niistä kykenee kirjoittamaan vasta seuraavana perjantaina. Sotaretki aivotoimintaa vastaan alkoi torstaina. Matkan tarkoituksena oli mennä kummipoikani nimenantojuhliin ja siinä samalla käydä auttamassa ystävieni bändiä heidän keikallaan. Toimin ns. "miksaajana" (myös puhuttaessa näytän etu-ja keskisormellani lainausmerkkejä tämän sanan yhteydessä.)
Esikuvani Buster Keatonin mukaan olin pukeutunut mustaan pukuun. Toinen samaistumiskohde oli luonnollisesti Don Corleone. (Jos joku ei arvaa miksi, niin nostakoon kätensä ylös. Selitän sitten. ) Myös keikkapaikalla oli kravatti&pikkutakkipakko, koska kyseessä oli erään tamperelaisen teekkarikillan vuosijuhla. Kastajaistilaisuus oli täysin alkoholiton, mikä oli tietenkin aivan oikein. Edes ruuan kanssa ei viiniä tarjottu. Teekkarikillan tapahtumassa sen sijaan tarjottiin alkoholia, aika paljonkin (tautologia). Ehkä tästä johtuen miksauksen taso ei häirinnyt ketään.
6.4.2005
Aamu on kaunis. Harmaa ja hieman sateinen. Hermostunut auringopaiste ei tunge kaikkialle ja paljasta valollaan likaa ja rumuutta. Odotin puhdistavaa sadetta jo toissapäivänä, mutta ehkä tänään...Tämä aamu kaipaa paljon kahvia, nopeita paikanvaihtoja lyhyillä kävelyretkillä ja sateen laantumisen odottelua hyvässä seurassa.
Sivusto kaipaa edelleen uudistavaa kättä. Ehkä ohitan iltapäivän itseopiskelun, eli lintsaan omilta tunneiltani, ja naputtelen tämän uuteen uskoon.
