Tv2:en dokumentti Miesten vihaajat oli odotetusti melko sensaatiohakuinen. Juurikaan itse ilmiötä ei käsitelty, sen sijaan keskityttiin yksittäiseen tapaukseen, jossa Bellas Vänner-järjestön johtajat joutuivat joukkopsykoosin valtaan ja pakenivat Norjaan. Mukaansa he pakottivat kaksi nuorta tyttöä, joita he "suojelivat" takaa-ajajilta. Tilanne paisui tyttöjen kannalta niin ahdistavaksi, että toinen heistä yritti itsemurhaa kolmesti.
Vaikka dokumentti itsessään paisutteli jonkin verran aihetta pienellä liioittelulla, tummasävyisillä kuvakulmilla ja jännittävällä ambienttimusiikilla, niin toisaalta Ireen von Wachenfeltin lausunnot olivat varsin yksiselitteisiä. Häneen mukaansa kyse on sukupuolten välisestä sodasta ja että sodassa myös väkivallan käyttö tulee kysymykseen. Mieleltään sairas ihminen, jota varmasti valitettavan moni uskoo. Onneksi ei kuitenkaan riittävän moni, ja hän joutuikin lausuntojensa vuooksi eroamaan Roksin puheenjohtajan paikalta viime elokuussa.
Oma suhtautuminen feminismiin on melko ambivalentti. Naisasianaisilla on tapana tuhahtaa halveksivasti maltillisista kanssasisaristaan: kannattaa tasa-arvoa, mutta ei ole feministi. Itsestäni voisin sanoa samalla tapaa: kannatan kyllä tasa-arvoa, mutta en feminismiä. Olen huomannut, ettei näillä kahdella ole välttämättä tekemistä keskenään. Enkä luonnollisesti sukupuoleni vuoksikaan voisi olla feministi.
Syy joka sai Bellan ystävät pakenemaan kauhuissaan oli huhu lapsia uhraavista saatananpalvojapedofiileistä. Tästä tulee mieleen tietenkin heti Toijalan viimeaikaiset tapahtumat. Ehkä saatanapalvonta ja pedofilia ovat ainoita asioita jotka enää onnistuvat shokeeraamaan meitä. Yhdistyneinä ne onnistuvat aiheuttamaan valtaisan joukkopsykoosin, kuin paniikin lammaslaumassa. Ja paniikissa ihminen tekee helposti virhearviointeja.
Oikeata hartiaa särkee, johtunee liiasta tietokoneen käytöstä. Mutta: jos lihakset kipeytyvät, tarkoittaa se, että ne ovat myös rasittuneet. Ja lihasten rasittaminen on vähän niinkuin kuntoilua. Eli tietokoneen käyttö käy bodauksesta. Pian hartiani ovat niin leveät, etten mahdu ovesta ulos kuin poikittain.
No, son! Onanism's a gross orgasm sin -- a no-no, son.
Was it a bar or a bat I saw?
Won't cat lovers revolt? Act now!
A man, a plan, a canal - Panama!
A Toyota. Race fast, safe car. A Toyota
Suomihan on tunnetusti parhaimpia palindromikieliä. Alivaltiosihteerin tietävät kaikki, mutta tässä vielä Esa Hirvosen palindromirunoja.
Netistä löytyi myös tutkimus palindromeista. (Näitä lukiessaan kirjallisuuden tutkijoiden esseet eivät tunnu enää niin turhilta.)
22.9.2005
Monet vanhemmat ovat viime aikoina tehneet huolestuineina havaintoja lapsistaan. Monet ovat alkaneet käyttäytyä omituisesti: kantaa ristiä kaulassaan, pukeutua mustiin, käydä salaperäisissä kulttimenoissa merkillisiin aikoihin. Monet vanhemmat saattavat pelästyä, onko kyse uudesta nuorison villityksestä katolilaisuudesta.
Useimmiten syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Lehdistössä huomiota saaneet pedofiliatapaukset ovat yksittäisiä, eikä niillä sinänsä ole mitään tekemistä katolilaisuuden kanssa. Myös väitteet ns. ehtoollisesta, eli veren juonnista katolisten kulttimenojen aikana ovat suuresti liioiteltuja. Silti usein vaarana on, että mieleltään sairaat ihmiset voivat käyttää uskontoa hyväksikäytön välineenä. Ongelmaa ei tule siis myöskään vähätellä.
Tärkeintä on keskustella nuoren kanssa katolilaisuudesta. Usein katolilaisuus saattaa olla vain nuoren tapa purkaa pahoinvointiaan ja hankkia huomiota.
17.9.2005
Kaikkia tarvitaan:
Dipl. ins. osaa suunnitella koneistettavia kappaleita
Amk ins. osaa ohjelmoida käytettäviä koneita
Ammattikoululainen osaa vaihtaa koneen terän sen mennessä poikki
Fil. kand. osaa syöttää materiaalia liukuhihnalla koneelle
Ja lisäksi:
Fil. maist., amk.ins., ja dipl. ins. oli tuomittu eräässä etäisessä Ranskan siirtomaassa kuolemaan. Ensimmäisenä giljotiiniin joutui fil. maist., mutta giljotiini ei toiminutkaan...ei mutta tämän te jo tiedätte, en taida kertoa enempää vanhoja vitsejä.
Eilen ei levykaupasta tarttunut yhtään levyä matkaan, mutta tänään samaisessa liikkeessä käydessäni taustalla soi orkesteri nimeltä Taipuva luotisuora. Aluksi kuulosti Hidria Spacefolkilta, mutta koska kyseessä ei ollut kumpikaan yhtyeen levyistä, piti asiaa kysyä myyjältä. Ja kun hintakaan ei ollut suuren suuri, pitihän tämä korjata talteen.
15.9.2005
Suvi-Anne Siimes kirjoittaa julkisessa päiväkirjassaan uudesta tekijänoikeuslaista käytävästä keskustelusta. Siimes kritisoi sitä, että keskustelu aktivoituu vasta kun laki on jo miltei valmis, eikä valmisteluvaiheessa, jolloin lain sisältöä olisi ollut helpompi muokata. Sitä minäkin oikeastaan ihmettelen: aiheeesta kuitenkin ollaan kiinnostuneita. Kansalaisyhteiskuntaan kuuluu, että informaatio on kaikkien saatavilla, ja kaikki voivat osallistua yhteisistä asioista käytävään keskusteluun. Mutta miksi informaatio ei ollut saatavilla? Itse luin asiasta Marginaalista 8.9, ja muutaman linkin kautta selviää, että Ylen uutisissa 7.9 oli ollut juttu asiasta. Sitä ennen en ollut asiasta kuullut. Kuinka kansalaiskeskustelua voidaan käydä, mikäli informaatiota ei ole? Toki kaikki eduskunnassa käsiteltävät asiat ovat julkisia, mutta ei tavallisella kansalaisella ole aikaa tehdä selvitystyötä, ellei asiasta tiedoteta mediassa.
Suurimmat pisteethän tässä kerää Jyrki J. Kasvi, joka nosti asian esille eduskunnassa. Tai ainakin äänestäjiltä, kolleegoista en ole niin varma. Ainakin Siimes kritisoi hänen tapaansa pullikoida virtaa vastaan. (Fiksu mies, ei siinä mitään. Kirjahyllystäni löytyy hänen kirjansa Nollia ja ykkösiä, joka on ehdottomasti paras lukemani tietokoneaiheinen kirja.)
Tässä tulee miettineeksi itse lainsäädäntöprosessia: oliko lakia valmistelleille kansanedustajille tosiaan niin suuri yllätys että laki herätti vastustusta? Haluttiinko asia vain nopeasti pois päiväjärjestyksestä?
14.9.2005
Onpa mukava välillä olla oikeissakin töissä. Illalla on oikeasti väsynyt, eikä vain elämäänsä väsynyt. Ja näen työni tulokset heti. Opiskeluputken päätä ei näy, mutta kun olen konepajalla sorvaajana, työn edistyminen on koko ajan nähtävissä. Laitan pätkän terästä koneeseen ja pian on kasa pultteja valmiina.
Mukavaa hommaa sinänsä. Hyvä työporukka, eikä kukaan ole hengittämässä niskaan. Ja veemäisimmänkin työn kestää, kun sen ottaa elämysmatkana. Do the duunari. Tutustu metallimiehen elämään kahden viikon ajan.
Haalarit jätin pukukopin naulaan. Kotiin kävellessä vastaan tuli paljon haalaripukuista väkeä. Jostakin syystä kuitenkin epäilen etteivät he ole tulossa töistä.
10.9.2005
Pirkanmaalainen itsensäsyöjä.
Näytelmä kolmessa näytöksessä
I NÄYTÖS
Idyllinen puutarha, Isä nauttii teetä puutarhatuolissa loikoillen. Äiti astuu sisään.
Äiti: Kultaseni, kuulehan, minulla on meille mainioita uutisia!
Isä: Niin, oma karhunvatukkani, miksi minua huhuilet!
Ä: Kuulehan, pikapikaa sinulle riensin kertomaan tämän ilouutisen: onhan tyttäremme löytänyt sulhasen!
I Mitä! Birgitte vai? Mutta hänellähän on jo...
Ä: Ei, vaan Mathilda!
I: Ai, se ruma.
Ä: Niin, onhan se onnenpäivä, kun viimein saamme viimeisenkin tyttäristämme kunnialla naitettua. Ei jäänyt vanhaa piikaa tähän taloon!
I: Höh, kuka hullu nyt Mathildan huolisi, kerro jo kuka on se hölmö!
Ä: Wilhelmi. Hän on Pirkanmaalta
I: Hmm. Millainen on tämä nuorukainen?
Ä: Aivan kelpo nuori mies.
I: Vai niin.
Ä: Paitsi että.
I: Ahaa!
Ä: Hän on itsensäsyöjä. Pirkanmaalainen itsensäsyöjä.
I: Mikäs se sellainen on, kuulehan..!
Ä: Älä nyt kiivastu kultaseni, tuleehan meidän ymmärtää vieraita kulttuureja. Hän on itsensäsyöjä, autokannibaali. Hän on kutsunut meidät syömään. Eräs ravintola valmistaa meille hänen munuaisensa.
I: Mitä ihmettä!
Ä: Mutta kultaseni, munuainenhan on aivan turha elin, ihminen pärjää yhdelläkin...
I: Viis minä siitä! Mutta tiedäthän, etten voi sietää munuaisia. Englanninmatkallani sain tarpeekseni sisäelimistä.
Ä: Älä nyt ole noin nirso! Tämä on oikein hieno ravintola. Yksi annos ihmisen munuaisia maksaa yli sata dollaria! Ja miehen jolla on varaa tarjota yli sadan dollarin ateria, täytyy olla kelpo mies, eikä suinkaan mikään tyhjätasku.
I: Hmph, minulla on tietyt epäilyni tämän suhteen, mutta olkoon menneeksi. Suostun tapaamaan tämän miehen, mutta sanon vielä: mikäli hän yhtään käy minua ärsyttämään, on se todentotta kerrasta poikki!
II NÄYTÖS
Hieno ravintola. Paikalla ovat Mathilda, hänen uusi sulhasensa Wilhelmi sekä Isä ja Äiti.
M: Hei isä ja äiti, tässä on Wilhelmi
I:Olipa onni, että teillä oli vielä oikea käsi jäljellä, jotta voin teitä kätellä, hyvä herra.
W: Niin, vasemmasta kädestäni valmistettiin jouluna juhla-ateria: haudutettiin pitkään uunissa sipuleiden ja porkkanoiden kanssa ja...
I: Vai niin, entä korvanne?
W: Veljeni häissä, hillosipulien kera.
I: Oikea jalkanne?
W: Varpaista teimme keittoa siskonpojan kastajaisissa, polveen asti nautimme isäni viisikymmenvuotispäivillä, reiden kollegani läksiäisissä. Vasen jalkahan minulla on vielä jäljellä.
Ä: Mutta onhan teillä toki vielä tallella...tiedättehän, haluaisimme niin kovin jälkikasvua, lastenlapsia.
W: Tottakai, hyvä rouva. Haluatteko nähdä?
Ä: No mutta tehän käytte aivan liian tuttavalliseksi, hih, ehkä aterian jälkeen, kunhan ette kerro miehelleni.
I: Hmmh, leikinlasku sikseen. Millä elätätte itsenne?
W: Olen myyntiedustaja. Myyn rullatuoleja ja raajaproteeseja.
I: Taidatte katsoa paljon urheilua.
W: Tuskin lainkaan, en pidä urheilusta
I: Mitä! Sehän on aivan käsittämätöntä, kuinka...!
M Älähän nyt isä, rauhoitu toki, ei tämä ole mikään syy menettää hermojaan....
I: Noh, hyvä on. Juotteko?
W: En koskaan. Olen absolutisti.
I: Kuulkaapas, nyt tämä menee kyllä liian pitkälle!
M ja Ä: isä!
I: Ei, nyt minä en rauhoitu. Kunnon mies nyt sentään juo viinaa ja katsoo urheilua. Siitä minä en tingi!
Ä: Isä, olisit nyt järkevä..
I: Ei, kyllä tämän nyt on niin. Kuinka sen jälkikasvunkin kanssa? Epäilen vahvasti pystyykö mies siittämään ainuttakaan jälkeläistä, mikäli ei juo viinaaa ja katso urheilua....
Minä olen tämän nyt päättänyt: Mathilda naitetaan Pekalle.
M ja Ä: Pekalle!
I: Näin minä olen sen päättänyt.
Ä: Mutta Pekkahan on...niin sivistymätön! Hän kaivaa nenäänsäkin julkisilla paikoilla niin groteskisti, aina käsi kyynerpäätä myöten sieraimessa....herrasmies toki vain kevyesti sipaisee pikkusormella, tai korkeintaan etusormella, hieraisee puoli kierosta myötäpäivään, pyörittää löytämänsä palloksi ja pallon napauttaa etusormen kynnellään... mutta Pekka! Hänen tutkimusmatkansa oman klyyvarinsa uumeniin ovat kyllä liikaa! Sellaista tuskin voin suvaita!
I: Mutta hän on Jokerifani ja hänellä on kova viinapää. Se on tärkeintä.
M:Minä en sitä miestä kelpuuta, hän haisee, ja hän välittää vain Corollastaaan!
I:Pötyä! Heittäkää tuo mies ulos! Ja kutsukaa Pekka sisään!
M ja Ä: EI!
I:Pekka sisään!
III NÄYTÖS
Wilhelmi seisoo yksin ulkona. Hän on paennut automarketin tyhjälle parkkipaikalle tultuaan heitetyksi ulos portsarin toimesta.
W:Tuhannen tuhatta kyyn kieltä! Suunnitelmani uhkaa epäonnistua! Voi minua!
Olinhan sen jo varmaksi kuvitellut, että tuo herkkupala olisi minun jo pian. Niin, tunnustaa täytyy, että kaupungin rumin nainen. Lapset pelkäävät ja koiratkin painavat päänsä koipien väliin hänen kulkiessaan ohi. Mutta mitkä kinkut! Ja silavat! On rintaa ja reittä mistä ottaa! Kieltä ja korvaa, sydäntä ja maksaa! Mikä tyttö! Hänestä saisi kiloittain paistia, metreittäin makkaraa! Kyllä tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta!
Vain hääyön kauhut olisi pitänyt kestää. Sitten kuherruskuukausi. Ja sitten eikun syömään!
Eihän ihmisen ole hyvä olla yksin. Sillä olenhan itse jo vallan loppuun kaluttu. Ei ole minusta enää pian perheeni elättäjäksi. On jo aika hankkia vaimo. Sellainen joka lahjoittaaa minulle pojan kantamaan sukumme nimeä eteenpäin. Äiti joka imettää omin rinnoin lapsiaan, ja pian tarjoilee pikkuiselle korvakeittoa. Olisiko se liikaa vaadittu? Eikö meistä jokainen sellaisesta unelmoi?
Mutta mitä näenkään, tuoltahan hän jo rientää luokseni!
M: Oi rakkaani, pääsin pakenemaan isäni luota samalla ovenavauksella, kun Pekka tuotiin sisään.
W: Kuinka onnellinen olenkaan sinut nähdessäni, olin jo heittää toivoni!
Isä, äiti ja Pekka saapuvat yllättäen.
I: Täällä te siis olettekin! Onneksi Pekan karvanoppa-Corolla kuljetti meidät tänne!
W: Ei ikinä, me seuraamme sydämiemme kutsua! Mikään ei saa meitä enää erottaa!
Pekka: Vai niin, senkin huijari! Minäpä tiedän, ettei Pirkanmaalla ole harjoitettu itsensäsyöntiä sitten 70-luvun!
W: Mu-mutta...
P: Aivan niin! Sen jälkeen kun ensimmäiset McDonnels- ja Hössöböögör-ravintolat avattiin Tampereen keskustassa, lopettivat pirkanmaalaiset itsensäsyönnin. Sitäpaitsi Eu:n direktiivit luokittelivat ihmislihan lisäainejäämien vuoksi ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi jo vuonna 1997!
W: Voih, minä tunnustan! Ei perheeni ole itsensäsyöjä, vain minä olen! Minä jatkan heimomme kunniakkaita perinteita. Kun ihmisliha on niin hyvää! En voi olla ilman sitä! Mutta sitä ei saa enää mistään, kaikki ovat lopettaneet itsensäsyönnin ja minäkin olen pian aivan tähteiksi syöty! Minun pitää saada lihaa, ja siksi rakastuin palavasti tyttäreenne, josta olisi riittänyt talvivarastoja vuosiksi.
P: Senkin roisto! Jää vain yksi ratkaisu: haastan teidät kaksintaisteluun!
W: Pahoittelen siis jo etukäteen, että joudun teidät surmaamaan, hyvä herra!
P: Älkää rikkoko suutanne suurilla sanoillanne, vaan kaivakaa luottokorttinne esiin!
W: Sallin teidän tehdä sen ensin!
Lyhyen taistelun jälkeen Pekka sivaltaa Wilhelmin hengiltä Mastercardillaan.
M: Voih, armaani on surmansa kohdannut! En voi enää elää! Raastan ranteeni auki Visa Electronillani!
I: Ei, sitä sinä et tee. Nyt me lähdemme kaikki yhdessä kotiin juomaan viinaa ja katsomaan Jokereiden peliä.
Kertoja: Näin kuoli viimeinen pirkanmaalainen itsensäsyöjä. Mathildasta sai vanhapiika ja hän kuoli muutamien vuosien kuluttua tosi-tv:n aiheuttamaan aivovammaan. Pekka jatkoi nenänkaivamista ja syvensi suhdettaan Mathildan isään. Nykyään he asuvat yhdessä ja juovat viinaa ja katsovat urheilua. Mathidan sisko Birgitte menestyi Miss Suomi- kilpailussa huonosti, mutta saavutti julkisuutta poseeraamalla vähissä vaatteissa iltalehtien sivuilla ja deittailemalla rikkaita miehiä. Mathildan äiti löysi itsensä kansalaisopiston kursseilla ja nirvanan saavutettuaan antimaterialisoitui.
-Esirippu-
9.9.2005
Voiko enää kohtalo ivata pahemmin? Jos naisartistin nimi on Katrina, ja taustayhtyeen nimi The Waves, niin voi odottaa että tällä hetkellä pääsee yhdysvaltalaisten radioasemien boikottiin. Vaikka hittikappaleen nimi olisikin Walking on sunshine.
8.9.2005
Ööh...En kyllä ikinä ryhdy juopoksi. Viinanjuonnista tulee huono olo...
Eilen oli siis uusille opiskelijoille tarkoitetut ns. tutustumisbileet. Onneksi alkoi sataa, joten paikalle erehtyneet kuusi uutta opiskelijaa eivät aivan heti päässeet pakoon. Vaikka aika pian kuitenkin.
Nämä tämänvuotiset opiskelijat ovat jotenkin hämmästyttävän....normaaleja. Tavallisesti kirjallisuuden opiskelijat ovat kaikki pitkätukkaisia poikia ja lyhyttukkaisia tyttöjä, taivaanrannan maalareita ja angstikimppuja. Mutta hyvänen aika, nämähän voisivat olla vaikka lääkiksestä! Kirkasotsaisia nuoria vaaleita neitejä jotka pukeutuvat huolitellusti kuin amerikkalaisessa college-sarjassa tai EF:n mainoksessa. Missä maailmantuska? Missä punaviini ja huonot runot? Nämä tulevat varmasti valmistumaankin määräajassa.
Eräs uusista sanoi, että oli odottanut yliopistossa olevan tosi himmeitä bileitä. Noh, ainoa joka oli himmeä, oli allekirjoittaneen pää loppuillasta. Niinhän se tietysti on, että kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden bileet ovat aika pienimuotoisia, meitä on niin vähän. Joka odottaa vaikkapa oikeustieteen opiskelijoiden kaltaisia megabileitä, niin saattaa joutua pettymään. Suurehko satsaus oli jo sinänsä se, että tarjolla oli syötävää ja boolia (syy päänsärkyyn alkaa selvitä, toim.huom.). Olisihan se mukavaa, että viihtyisivät.
Huomaan kirjoittaneeni tuon viikon takaisen vuodatukseni tietynlaisessa moraalisessa krapulassa. (Tunne alkaa olla jo tuttu.) Joten siihen ei ehkä tarvitse suhtautua erityisellä vakavuudella. Mutta ehkä se todistaa, että en ole aivan nilkki, jos kerran jaksan välittää pidetäänkö minua nilkkinä. Vaan eipä asiasta sen enempää, tämä ei ole mikään vuodatusblogi. Huomenna jälleen moralismia ja maailmanpolitiikkaa.
(Mutta opinpahan eilen ainakin yhden asian: kauneinta mitä naiselle voi sanoa, on mennäänkö yhdessä Ikeaan?)
6.9.2005
Pastori Bill Shanks New Orleansista sanoo:
"Nyt New Orleans on aborttivapaa. Nyt New Orleans on vapaa Mardi Grassista. Nyt New Orleans on vapaa Etelän Dekadenssista ja sodomiiteista, noituuden harjoittajista, väärästä uskonnosta -- se on vapaa kaikista noista asoista," Shank Sanoo. "Jumala yksinkertaisesti, uskon näin, armossaan pyyhkäisi kaiken tuon pois -- ja voimme aloittaa jälleen alusta." [käännös minun} Agape Press, Reliable News from a Christian Source 2.9.2006
Tässä sitä itseään. Olihan se odotettavissakin.
Pahimmat oltavat paikan päällä on tietenkin köyhillä. Eli käytännössä afro-amerikkalaisella kansanosalla. Onhan sekin yksi tapa ratkaista köyhyysongelma... Tämä video on jo pari päivää vanha, mutta ellei muussa yhteydessä ole tullut vastaan, niin kannattaa katsoa. (Lähde Crooks and liars -blog)
Jonka jälkeen voi lukea kuinka Barbara Bush kommentoi tapahtunutta käytyään Texasin pakolaiskeskuksessa miehensä kanssa.
Suurin osahan näistä areenalla oleskelevista on vähäosaisia joka tapauksessa (hän naurahtaa), joten tämä sopii heille mainiosti.
Rotukysymys on esillä myös arvioitaessa ketkä ovat "ryöstelijöitä" ja ketkä vain "lainaavat". Eikä tässä ole kyse vain piilorasismista tai pilkunviilaamisesta (pitääkö sanoa musta vai neekeri), muistammehan että " New Orleansiin on lähipäivien aikana tulossa yli 40 000 sotilasta. -- Joukoilla on lupa tarvittaessa tappaa lainrikkojat."
Kuten ympärilleen vilkuilemalla voi todeta, on ulkoasua jälleen uudistettu. Blogi sai kotisivujeni ulkoasun, koska se tuntuu sopivan tähän tarkoitukseen paremmin. Itse kotisivuja taas muokkaan huvin vuoksi ja harrastan taiteilua. (Internet Explorerilla surfaavien ei kannata vaivautua, en ole vielä optimoinut niitä IE:lle. Alkaa pikkuhiljaa kyrsiä korjata virheitä maailman suurimman ohjelmistofirman jäljiltä.)
Niille jotka tykkäävät lukea blogeja rss-virtana, julkaistaan Elämä&tekoja nyt myös sellaisena. Olkaapa hyvät. Tosin tästäkin kyseessä on vielä kokeiluversio.
3.9.2005
Yhdysvallat lähettää New Orleansiin kymmeniä tuhansia kansalliskaartilaisia. Sotilaiden on tarkoitus lopettaa valloilleen päässyt ryöstely ja ammuskelu, joka haittaa myös pelastustöitä.
Liittovaltion pelastustoimen viraston johtaja Michael Brown sanoi perjantaina, että New Orleansiin on lähipäivien aikana tulossa yli 40 000 sotilasta. Heistä 14 000 on jo perillä. Joukoilla on lupa tarvittaessa tappaa lainrikkojat.
Mitäpä tästä kirjoittaisi, ettei tulisi jälkiviisastelleeksi... Mietityttää vain tuo amerikkalainen filosofia, että joka jannulla on ase, ja paniikin sattuessa ammutaan kaikkea mikä liikkuu. Riippuu tietysti siitä, mitä valitaan kulloinkin uutisoitavaksi, mutta käsittääkseni Aasian tsunamin aikaan ihmiset kykenivät jonkinlaiseen yhteistyöhön ja avustustoimet etenivät rivakasti.
EJ (East Jefferson Hospital) oli onnekas muihin verrattuna. Meillä oli sähköä. Meillä oli ruokaa ja vettä. Me emme joutuneet veden varaan ja me olemme turvassa. Sairaalan ulkopuolella on 40-60 Kansalliskaaartin vartiomiestä, joten olemme jatkuvasti vartioituja. Huolestuimme jonkin verran ulkona liikkuvista ihmisistä, mutta he eivät aiheuttaneet ongelmia. Tällä hetkellä valvonta on tiukkaa.
(The aftermath of Hurricane Katrina One Person's Experience - Käännös minun.)
Tämä varmasti tulee jättämään amerikkalaiseen yhteiskuntaan vastaavanlaisen jäljen kuin 9/11-ilmiökin. Tällä hetkellä amerikkalaiset blogaajat syyttelevät vuoroin konservatiiveja, vuoroin liberaaleja tapahtuneesta tuhosta. Toiset miettivät miksi liittovaltion apu tulee perille niin hitaasti, toiset syyttävät YK:ta ja Eurooppaa välinpitämättömyydestä. Vielä vastaani ei ole tullut tämä-on-jumalan-rangaistus -hehkutusta, mutta eiköhän sekin ole aika yleinen teoria erilaisten fundamentalistien keskuudessa. Tämä Columbia Christians for Life:n kuva kuitenkin tuli sentään vastaan. (Via Adam)
2.9.2005
Elämä&teot -toimitus on saanut haltuunsa valonarkaa materiaalia Bodom-oikeudenkäynnistä. Tämän luettuaan tuskin enää voi kyseenalaistaa Gustafssonin syyllisyyttä:
...eväsvoileipiä valmistaessani, tuota, ensin viipaloin tomaatin, niin, ja sitten leikkasin veitsellä kurkun poikki, ja tota viipaloin toisen puolen, säästin toisen, sitten siivutin juustoa...
Tässähän Gustafsson tyynesti tunnustaa ainakin yhden verityön! Ei tässä enää mitään muuta kaivata, lynkataan se!
Nuori vihainen nainen Katrina on sitten päästetty irti Yhdysvaltain etelärannikolla. Uutisten mukaan uhrien määrä nousee tuhansiin, eli siis jopa korkeammaksi kuin syyskuun 11:nen iskuissa.
Nyt taatusti ympäri maailmaa pohditaan, kuuluuko Luonto pahan akseliin? Toisaalta, onhan Yhdysvallat jo ajat käynyt kylmää sotaa Luontoa vastaan.
Leikki leikkinä. Oikeasti ainakin minua pohdituttaa, voisiko olla mahdollista, että Yhdysvallat käyttäisi yhtä paljon voimavaroja ilmastonmuutoksen ehkäisyyn kuin mitä terrorismin vastaiseen sotaan? Noh, tuskinpa sentään. Kysymyshän on siitä, että ase-ja öljyteollisuus ovat kaksi maailman tuottavinta bisnestä. Ne ovat tehneet useista ihmisistä käsittämätömän rikkaita. Niin käsittämättömän rikkaita, että he voisivat ostaa Suomen kaltaisia pieniä kansantalouksia. Usein näistä asioista päättävät juuri nuo kyseiset ihmiset jotka hyötyvät ase-ja öljyteollisuudesta.
Ja lähi-Idän pommittaminen vauhdittaa ase-ja öljybisnestä vallan mainiosti. Toisin kuin ilmastonmuutoksen torjuminen, joka päinvastoin tarkoittaa tappiota näille teollisuudenaloille. Lienee turha siis odottaa mitään suuria muutoksia.
Tietenkään ilmaston lämpenemisen ja Katrinan välillä ei ole vielä osoitettu mitään yhteyttä, mutta osoitettiinko Irakin ja Al Qaidan?
Tätä olen jo jauhanut kyllästymiseen asti, mutta kun kerran tuli niin hyvä esimerkki, niin palattakoon tähän vielä kerran: isänmata puolustetaan pyssy kourassa, eikä energiaa säästämällä. Ihmisen voi pakottaa kuolemaan maansa puolesta, mutta ei käyttämään julkisia kulkuneuvoja.
1.9.2005
Eilen siis tuutorointini jatkui iltamyöhään Turun baarien esittelyllä. Epämääräinen määrä räkälöitä tuli käytyä läpi. Mitäköhän ne mahtoivat ajatella mm. Vanhasta Portista tai Hassen pubista? Koska 40 ihmistä on mahdotonta mahduttaa juuri mihinkään ravintolaan mukavasti, oli baarikierros melkoista sähläystä. Ehkä uudet opiskelijat tutustuivat vanhoihin ainakin jonkin verran.
Toivottavasti ihmiset eivät kuvittele minun liikaa ylpistyneen uudesta tehtävästäni. Henkilökohtaisesti olen pyrkinyt välttämään virtsan kertymistä kehon yläosaan, eli ns. kusipäistymistä. Olisi ikävää saada nilkin maine pikkuasioiden vuoksi. Lähinnä jotkut vanhemmista opiskelijoista saattoivat pahoittaa mielensä, koska en huomioinut heitä tarpeeksi. Yritin toimia linkkinä uusien ja vanhojen välillä, joten jaoin itseni n. 30-40 ihmisen kesken, enkä ehtinyt seurustella tarpeeksi vanhojen kavereiden kanssa. Itsellänikin oli pienen stressin takia pinna tiukalla, joten jos joku huusi "Joni tuu tänne!", en välttämättä enää kolmannella kerralla mennyt. Tai jos joku pummasi kaljakuponkeja (tähän väliin sponsorin Proffan kellarin mainos), niin en välttämättä antanut, koska pyytäjiä oli enemmän kuin lippuja. Minut tunnetaan ihmisenä joka ei koskaan sano ei. Sen kerran kun sanon, niin silloin helposti ajatellaan minun muuttuneen ylpeäksi. Enkä yleensä ole suuna päänä vaan pitäydyn hiljaisena tarkkailijana, joten kun kerran pidän meteliä tavallista enemmän, niin se saattaa herättää kummastusta. Ihmisten pitäisi olla aina samoja.
Mutta ainakin minulla oli hauskaa. Vaikka baarissa kaljan kittaaminen noin yleensä on lakannut olemasta hauskaa jo kauan sitten.
