Teknillis-geograafillisista syistä siirtyy Elämä ja teot päivitystauolle toistaiseksi. Jatkoa seurannee joskus. Sillä aikaa voi lukea vaikkapa Hidasta räjähdystä. Tai vaikkapa jonkun hyvän romaanin (milloin viimeksi hiljennyit hyvän kirjan äärellä?) tai hankkia jonkun oikean harrastuksen (menisit ulos pelaamaan niinkuin kaikki muutkin terveet nuoret. Siellä on kaunis ilma.)
Talkkari sammuttaa valot ja lukitsee ovet. Elämä ja teot - publicationsin tornitalo hiljenee.
11.01.2006
Presidenttiehdokkaan nimityksistä kiistaa
Presidenttiehdokas aiheutti nimityskiistan varhain eilen aamulla pidetyissä kissanristiäisissä. Vastoin odotuksia kissan nimeksi tuli Mirri, kun taas perheen ehdotus nimeksi oli Pörrö. Presidenttiehdokas puoluistautui sanomalla; näitä kissanristiäisiä nyt on taas joka lähtöön, ettei sitä joka katin nimeä muista.
Törmätä ihmiseen jatkuvasti kuin seinään
ja väittää
kaikki on okei
on sama kuin
ahmia vanhaa suolaa vain siksi että kaikesta muusta
on mennyt jo maku
ja sitten sammuttaa janoaan:
tuoppeja tuoppeja tuoppeja
pakomatka itään
niin kauas ettei kirjekyyhkykään
löydä nokkimaan silmiä päästä
ja päivittäin valaa suolaista vettä
tuntemiskoneensa rattaiden päälle
niin ettei lopulta sen käynnistyessä muuta kuin
vanhan metallin valitus
08.01.2006
Suomen arkkitehtuurin historiaa 1940-60-luvuilta lukiessaan tulee kyllä tippa linssiin.
Esimerkiksi Viljo Revelin ja Keijo Petäjän vuonna 1952 suunnittelemaa Helsingin teollisuuskeskusta kuvaillaan: Talo valmistui olympiakesäksi ja herätti ansaittua huomiota lennokkaalla modernismillaan. (Ars, Suomen taide 6. 1990. 31) Lennokas, varmasti, mikäli muodoton järkäle väritöntä betonia meren rannassa on lennokasta, siinä tapauksessa Teollisuustalo on ehdottomasti lennokas. Nykyään rakennus tunnetaan nimellä Hotel Palace - mikä on varmasti puhdasta ironiaa.
Aallon suunnittelemaa Enso-Gutzeitin pääkonttoria lahden toisella puolella en edes mainitse.
Siinä missä 60-70-luvun kaupunkirakentaminen näyttää Neuvostoliitolta, Aalto ja kumppanit kävivät Kolmannen valtakunnan vieraana vaikutteita imemässä. Yhtä kaikki: tuloksena on kylmää ja epäinhimillistä arkkitehtuuria. Massojen lokeroasumista ja kylmiä virastotaloja byrokraattien päiväunelmista. Ajan ihanteena oli orgaaninen ja vapaasti seisova rakennus. Ihanne näyttää toimineen käänteisesti: betonista ei saa orgaanista sitten millään, eikä harmaiden kuutioiden linjoissa ole mitään vapaata.
Näiden kuutioiden alta ovat hävinnyt miltei koko vanha rakennuskanta. Luulisi, että arkkitehtuuri olisi kokonsa puolesta taidemuodoista pysyvin, mutta silti ensimmäisenä uuden tieltä raivataan nimenomaan rakennukset.
04.01.2006
Tänään tulin pohtineeksi kusipäisyyden syvintä olemusta. Kimmokkseen sain helsinkiläisistä. Tuota lukiessani tuli taas ajatelleeksi helsinkiläisten suhtautumista muihin suomalaisiin. (Kalliossa oli uudenvuoden yönä pidetty meteliä aamuviideltä, joten kaikesta päätellen asialla olivat olleet ulkopaikkakuntalaiset. Miksei kukaan tee mitään?)
Minulla taas - en tiedä onko vain puhdasta sattumaa - on Helsingin vierailuista yksinomaan negatiivisia kokemuksia. Yleensä jos Helsingissä kysyy suuntaa, niin voi olla varma ettei kukaan auta. Tai sitten helsinkiläisten paikallistuntemus on poikkeuksellisen huonoa: lyhyen gallupin perusteella harva vastaantulija tuntuu tietävän missä ovat esimerkiksi rautatieasema tai Katajanokan satama. Oli aika vaikea kerrankin selittää mukana olleelle ulkomaalaiselle kaverille että kaikkialla Suomessa ei ole tällaista, kun ihmiset kävelivät ohi edes pysähtymättä katsomaan.
Se miksi helsinkiläiset eivät ota kontaktia kadulla vastaantulevien ihmisten kanssa, saattaisi selittyä sillä, että varsin usein vastaantulijat pummaavat rahaa. Eivätkä vain laitapuolen kulkijat, vaan aivan tavallisen näköiset ihmiset. Eräällekin pyytäjälle minulla ei ollut euroa (ihan oikeasti ei ollut, olin juuri tullut Suomeen, ja ainoa mukana oleva suomalainen maksuväline oli Visa), "no haista sitten vittu", huusi tyttö perään. Harmi etten antanut, kun kerran vaikutti niin mukavalta ihmiseltä.
Ja tästä päästään tietysti helposti haukkumaan myös muita paikkakuntia. Esimerkiksi Turku ei ole aivan turhaan ansainnut nimitystään suomen perse. (Mainittakoon tähän väliin etten ole turkulainen.) Turun seudulla liftaamista esimerkiksi on turha yrittää: kaksi tuntia Tampereentien varrella seisottuani mummeli huusi jehovantodistajien valtakunnansalin pihalta "taitaa olla vaikeampi saada kyytiä kuin rikkaan päästä Taivasten valtakuntaan!". Enpä ole sen jälkeen jehovantodistajille pahemmin ovea avannut.
Tai vaikkapa sekin kerta kun Suonenjoella paloivat käämit kun yksikään kymmenestä vastaantulijasta ei suostunut lainaamaan puhelinta kun piti soittaa tärkeä puhelu, ja paikkakunnan ainoa puhelinkoppi oli potkittu paskaksi.
Mistä tätä porukkaa riittää? Mikä on kusipäisyyden syvin olemus? Eikö äiti opettanut että tuntemattomille pitää olla kohtelias? Miten on niin vitun vaikeata sanoa tuossa suunnassa? Ei se ole kovin paljon pidempi lause kuin en tiedä. Kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat etuilla jonoissa ja töniä rappusissa? Eikö yhtään hävetä törmätä vastaantulijaan, kun ei viitsi väistää?
Ja mitä liikkuu niiden päässä jotka kävelevät ohi kun joku tekee kuolemaa kadulla (muistuma kotikunnastani Laukaasta: nuori nainen pyörtyi postissa sokeritaudin vuoksi. Virkailija soitti poliisit: "mikä lie huumehörhö". ).
Nämä ihmiset voisi siirtää vaikka jonnekin Ahvenanmaan ulkosaaristoon, missä saisivat opetella tulemaan keskenään toimeen. Luulen että he ratkaisisivat ongelman varsin pian meidän puolestamme.
Noniin, tulipa vuodatettua. Helpotti.
01.01.2006
Uudempi vuosi valkeni taas sellaisena kuin se on valjennut joka vuonna sen jälkeen kun 16-vuotiaana opin että juhliminen tarkoittaa tolkuttoman alkoholimäärän kaatamista kurkusta alas. Tällä hetkellä maksaparkani koettaa tehdä parhaansa ja polttaa etanolia muuttamalla sitä aldehydeiksi, jotka taasen ovat vahvoja hermomyrkkyjä. Niiden aiheuttamiin oireisiin kuuluvat muunmuassa voimakas punoitus kasvoilla, sydämentykytys, verenpaineen lasku, pahoinvointi, vilunväristykset ja raajojen puutuminen. (1, 2) Psyykkisiä oireita ovat mm. masennus ja ns. moraalinen krapula. Vaikka vähemmän tuli möhläiltyä mitään, monet välähdykset edelliseltä illalta ovat epämääräisen häpeän sävyttämiä. Ja aloitekyky juuri nyt ainakin on kuin kolmivarvaslaiskiaisella lobotomian jälkeen.
Illanvietto oli peruskamaa: kavereiden luona pohjia, sitten baariin. Mutta eipä siinä, ihan mukavaahan se oli. Juoma oli hyvää ja sitä oli riittävästi, seura oli miellyttävää. Silminnäkijähavaintojen mukaan olin 'laittautunut'. Käytännössä minulla oli samat kamppeet kuin arkipäiväisinkin, mutta kravatti kaulassa. Niin helposti se meiltä miehiltä käy: 70cm kaistale kangasta kaulasta roikkumaan, ja onkin juhlakunnossa.
Lähden etsimään ravintoa. Jos tästä oppisi ja ensi kerralla ottaisi vähemmän, mutta tuskinpa. Ei ole koskaan ennenkään.
