Elämä
ja Teot

3.6.2006

Seiskan vastainen kampanja nosti taas sananvapauden pöydälle. Enpä uskonut, että media-alan ammattilaiset jaksaisivat alkaa keskustella tästä asiasta ihan vakavastikin, mutta kai Euroviisuvoitto pisti ihmiset sekaisin...

Demokratiassa sananvapaus on pyhä ja loukkaamaton asia. Siksi lehdistön onkin helppo vedota siihen kohdatessaan mitä hyväsä kritiikkiä. Tosiasiassahan tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Kyse on puhtaasti bisneksestä. Oikeus julkaista julkkisjuoruja ja skandaaliuutisia ei ole verrattavissa siihen, että ihmiset ovat menettäneet henkensä, tulleet pahoinpidellyiksi tai saaneet kymmenien vuosien tuomioita puolustaessaan ihmisoikeuksia. Näiden kahden asian samaistaminen on häpeällistä. Todellisuudessa pahempaa on lehtien harjoittama itsesensuuri joka johtuu puhtaasti taloudellisista syistä. Lehdet ovat tuotteita, joiden pitää myydä, ei niissä voi kirjoittaa vakavista asioista. Ihmisoikeuksista kirjoittaminen jääköön lahjoitusvaroin julkaistaville pienilevikkisille yhdistyslehdille.

En minäkään kieltäisi lehtiä kirjoittamasta rangaistuksen uhalla. Mutta hyvänen aika: kyse on kuitenkin julkkiksen naamakuvasta! Ei tässä ole kyse siitä että Stasin haamu olisi yhtäkkiä kaapannut Suomen tiedotusvälineet. Matti Lintulahti kirjoittaa blogissaan etteivät keskustelun eri osapuolet itseasiassa keskustele samoista asioista. Mielestäni ainoa osapuoli joka pitää tätä sananvapauskysymyksenä on nimenomaan toimittajien puoli. Toinen mieleeni tuleva esimerkki on lööppikeskustelu parin kuukauden takaa. Lööpit ovat puhtaasti lehtien tapa markkinoida itseään. Se että lastensuojelun nimissä esitetään sanavalintoihin jotain järkeä, ei ole sananvapauden, vaan puhtaasti hyvän maun asia.

En minä sano, etteikö sananvapaus olisi demokratian peruspilari. Pitäisi kuitenkin muistaa ettei huuda hukkaa turhaan. Ei tässä maassa vakavista asioista liikaa keskustella. Ja kun joku kerran muistuttaa että kyse on juuri sensuurista, eli sananvapauden puutteesta, niin toivottavasti viesti ymmärretään ja otetaan vakavasti.