uusimmat merkinnät löytyvät uudesta osoitteesta
Olen kehittänyt menetelmän kunkin kansallisuuden seksikkyyden määrittelemiseksi. Menetelmä on yksinkertainen: kysytään googlelta. Vielä tarkemmin, googlen kuvahaulta. Yksinkertaisesti kirjoitetaan kansallisuuden nimi (käytän tässä vertailtavuuden vuoksi kaikissa englantia) ja katsotaan moniko 18:ssa kuvassa olevasta naisesta esiintyy seksuaalisessa kontekstissa. Seksuaaliseksi kontekstiksi laskettakoon alastomuus, bikineissä/alusvaatteisillaan esiintyminen, sukupuoliyhdynnän harrastaminen tai jos kuvan nainen on tilattavissa postimyynnistä.
Seuraavassa tuloksia:| Russian | 5 |
| Latvian | 5 |
| Estonian | 2 |
| Finnish | 0 |
| Swedish | 5 |
| American | 0 |
| British | 0 |
| German | 0 |
| Italian | 0 |
| Hungarian | 2 |
| Filipina | 11 |
| Brasilian | 3 |
| Columbian | 4 |
| Persian | 1 |
| Somalian | 0 |
| Ethiopian | 0 |
Venäjä näyttäisi selviytyvän tässä kilvassa melko hyvin. Pienikokoinen Latvia tulee kannoilla, mutta ratkaisen tämän Venäjän hyväksi, koska yksi latvialaisista on itseasiassa venäläinen. Muutenkin Venäjä saa kunniamaininnan imuroimalla hakuja muista entisistä itäblokin maista. Länsinaapurimme Ruotsi on kilvan yllättäjä, noin muuten trendi näyttäisi kasvavan idästä länteen, mutta ruotsittaret keikistelevät niukoissa vaatteissa peräti viiden pisteen verran (maailmaa kiertäneet tietävät että anglokontekstissa blondi on seksikkyyden synonyymi ja ruotsalaisuus blondin. Ehkä tämä selittää osaltaan. )Yksi kuva on tosin kahteen kertaan, mutta prinsessa Madelainen avoin kaula-aukko kyllä kompensoi.
Suomalaiset olemme yhtä tylsiä kuin muutkin länsieurooppalaiset, kielisukulaiset unkarilaiset ja virolaiset saavat molemmat kaksi pistettä.
Etelä-Amerikassa indeksi näyttää kolmesta viiteen, lähi-Idässä on muutama uimapukutyttö. Afrikan maista on vain muutama esimerkki, mutta vähiin näyttäisi paljas pinta jäävän.
Mutta ehdoton voittaja on Filippiinit. Yksitoista kuvaa kahdeksastatoista esittää morsianehdokasta jonka voi tilata suoraan kotiin. Eikä lukuun ole laskettu mukaan vakiintumattomia kirjoitusasuja kuten philipina. (Tässä vaiheessa google muistuttaa että minulla on suodatin päällä).
Noniin, vakavasti ottaen: ehkä meillä Internetin keksineillä länsimaalaisilla olisi varaa hieman asenteiden tarkistamiseen. Oliko tämä nyt oikeasti se kuuluisa tiedon valtatie... Googlen lisäksi kokeilin myös Altavistaa, mutta vertailu oli vaikeampaa: filtterin kanssa tulokset olivat nollia, ilman filtteriä 100% kovaa p*rnoa miltei miltei kaikilla hakusanoilla.
Jälleen, en minä varsinaisesti moralisoi. Mutta tämä kun alkaa haitata jo normaalia tiedonhakua. Millä tahansa naisen nimellä on miltei mahdotonta hakea, kokeilkaapa vaikka millaisen kuvan google antaa vaikkapa äidistänne, siskostanne tai tyttöystävästänne. Esimerkkeinä Hanna, Maria, Anna, tulokset ovat sitä parempia, mitä kansainvälisempi nimi on. Vielä paremman tuloksen antaa jokin itäperäinen nimi, kuten Tatjana.
Ja useammin kuin kerran olen eksynyt julkisella tai tutun koneella varsin epäilyttäville sivuille (eksynyt, siis aivan vahingossa,uskokaa jo). Klassiset esimerkit whitehouse.com ja blogilista.net ovat onneksi jo tosin lopettaneet.
Joopajoo, lähden tästä nukkumaan. Onpahan ainakin pää täynnä nättein tyttöin kuvia. Ehkä tulisi uniinkin.
Unkarin tuliaisia osa 2, Attila József.
Ei minulla ole isää, äitiä; uskontoa tai isänmaata; kotia, suojaa, tai suudelmia, rakkautta. Kolmeen päivään en ole syönyt, enempää, vähempää. 20 kovaa vuottani ovat kaikki kaupan. Jollei kukaan muu, niin tulkoon paholainen. Kevein sydämin varastan; ja jos pitää, myös murhaan. He ottavat minut kiinni; lynkkaavat & hautaavat; ja myrkkyruoho kasvaa suloisesta sydämestäni.
Attila József Tiszta szívvel. Käännös JK.
Yllä olevan Attila kirjoitti 20-vuotiaana nuorena vimmaisena miehenä ja tuli tämän vuoksi potkituksi Szegedin yliopistosta. Myöhemmin kun Józsefista tuli maansa kansallisrunoilija, nimettiin yliopisto postuumisti hänen mukaansa, mutta tämä tuskin lohdutti nuorena kuollutta runoilijaa.
Attila József oli peräisin kurjista oloista: hänen renttuisänsä jätti perheen oman onnensa nojaan ja karkasi Romaniaan. Äiti ei kyennyt elättämään perhettä pyykkärintyöllään ja joutui lähettämään Attilan ja tämän veljen lastenkotiin. Äitikin kuoli pitkän sairastelun jälkeen Attilan ollessa neljäntoista. Kuten Adykin, on Attila József varsin synkkämielinen runoilija, kepeätä paimenidylliromantiikkaa hänen teoksistaan ei löydy. Runoilija kärsi masennuksesta ja skitsofreniasta ja päätyikin viimein lopulliseen ratkaisuun astumalla junan eteen.
Viikonloppu tapahtui Tampereella. Ulkoilutin päätäni ja kaulastani roikkuvaa vartaloksi kutsuttua selkäranganjatketta, joista edellinen herätti siloisuudellaan huomiota. Ihmiset jotka ovat tunteneet minut viidentoista vuoden ajan, ovat tunteneet minut kutreistani. Nyt sitten ihmetytti.
Eksyin myös Hirvikatu 10:een eli Pispalan nykytaiteen keskukseen. Suosittelen muillekin kotimaanmatkailijoille. Ja maailman pienuuden kohdalla voi jälleen sanoa mot kun sattumanvarainen henkilö lähettää terveisiä mukanani toiseen kaupunkiin.
Kummipoika muistutti taas että eivät ne kakarat aina niin kamalia ole. Varsin pitkään pidin mahdollista kumppanini raskaaksi tuloa yhtä toivottavana kuin sukupuolitautia. Nykyään kun ajatellut asiaa tarkemmin niin ei se tunnu elämänlopulta (ja asiaa on joutunut ajattelemaan enemmän tai vähemmän siitä asti kun aloitti aikuisten oikean sukupuolielämän harrastamisen). Ehkä jos eläisin vakinaisessa pitkäntähtäimensuhteessa, johtaisi se varmasti ennenpitkää lapsien hankkimiseen. Vauvakuumetta minulta tuskin koskaan tullaan diagnosoimaan, mutta muutos entiseen on melkoinen, ainakaan en enää harkitse siemenjohtimien katkaisua. Ehkä tämä on aikuistumista. ( Ja terveisiä tietenkin aina näissä merkeissä myös Ugukselle, joka on äijä. )
Laitoin tuon tämän kevään Oheisen, eli Turun yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden yhdistyslehden myös verkkoon saataville. Lukekaa sitä minun jorinoihini kyllästyttyänne. (Varoitus, pdf. Lukemiseen tarvittavan ohjelman saa tosta. )
Ylläpitäjän pään ulkoasu uudistui. Myös myös sisältöä pyritään päivittämään säännöllisesti. Ulkoasun muutos ei heijasta pään omistajan poliittisten asenteiden muutosta eikä suhtautumista maahanmuuttajiin.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt
on tukka päästä lähtenyt
Lapilanhden linnut
Sama koskee uusia kotisivujani.
Vaihteeksi kristillisiä uutisia (Daily christian news)
Jouko Piholla on varsin Outo tie, aka. Minä, Jumala ja naiset. Oireisiin kuuluu tietenkin myös Jumalan ilmoittama Karjalan palautus.
Ja satiirikko vetää liipasimesta. Ehkä hieman ohi kuitenkin.
Otaanpa sitten oikein kunnon katsaus Raamattuun, tuohon Joukon ja muiden vara-Veijosten lempparikirjaan. Aloitetaan vaikka ajankohtaisesta Israelin tilanteesta. Jouko Pihon mukaan kun Jumala on luvannut Israelin israelilaisille. Hän ei pahemmin lähdeviittaa mitä Raamatunkohtaa tarkoittaa, joten luvallani valitsen näytteet itse. (Käytän siis vuoden 1992 Raamatunkäännöstä ) Kaananinmaan (myöhemmän Israelin) valloitus kuvaillaan Joosuan kirjassa. Näin se käy:
Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut. Joosua poltti Ain kaupungin, ja siitä tuli autio rauniokumpu, jollainen se on vielä tänäkin päivänä. Mutta Ain kuninkaan hän surmasi, ja ruumis sai riippua puussa iltaan saakka. Auringon laskettua Joosua käski ottaa ruumiin alas. Se heitettiin kaupunginportin ulkopuolelle ja sen päälle kasattiin suuri kiviröykkiö, joka on siellä vielä tänäkin päivänä. (Joos. 8:24-29)
Tämä siis ei ole viimeisin uutissähke Etelä-Libanonista, vaan Raamatun kuvaus Ain kaupungin hävityksestä. Koko Kaanaaninmaa oli luvattu israelilaisille, mutta vain sillä ehdolla että kaikki sen aikaisemmat asukkaat hävitettäisiin. Sillä kaikki tuli julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota (14:20) Ennen Aita hävitettiin Jeriko jonka muurien sortumisesta koulussakin rallateltiin. Laulussa ei kuitenkaan kerrota - syystäkin - mitä tapahtui valloituksen jälkeen:
Silloin Jerikon muurit sortuivat, ja joukot hyökkäsivät kaupunkiin, joka mies siitä paikasta missä seisoi. Näin israelilaiset valtasivat kaupungin. He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.(6:20,21)
Samassa lähteessä ei mainita kuinka suuri oli Jerikon asukasluku, mutta kymmeniä tuhansia kuitenkin. Olisi varsin karmivaa laulaa tuhansien lasten joukkomurhasta koulussa.
Seuraavaksi vuorossa oli Makkeda:
Hän julisti kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja surmasi Makkedan kuninkaan ja kaikki sen asukkaat; ainoatakaan ihmistä ei jätetty henkiin. Hän teki Makkedan kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.(10:28)
Ja edelleen Libna, Lakis, Geser, Eglon, Hebron, Debir, Negevin alue, Kades- Barneasta Gazaan sekä koko Gosenin aina Gibeoniin saakka. (10:29-43). Raamatun mukaan kaikki näiden kaupunkien ja lähialueiden asukkaat surmattiin viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen. Tämä oli vasta eteläinen Kaananinmaa, mutta Joosuan johdolla vallattiin koko alue joka rajoittui idässä Jordaniin, pohjoisessa Eufratiin, ja suurimmaksi osaksi näiden alueiden asukkaat kokivat saman kohtalon.
Näihin jakeisiin kristityt viittaavat, kun he perustelevat että Lähi-idän kriisissa on vain yksi osapuoli oikeassa. Tai sitten eivät, kristityt itse kun eivät tapaa juurikaan pyhää kirjaansa lukea. En minä varsinaisesti halua ketään saada luopumaan uskostaan, mutta muistutanpa vain että mistä puhutaan, kun viitataan Raamattuun. Uskontoa on kuitenkin käytetty verukkeena hirmuteoille kautta historian, ja tässä suhteessa juutalais-kristillinen perinne on pitkä. Muslimit joutuvat vielä tuhannen vuotta kivittämään vaimojaan ja räjäyttelemään julkisia paikkoja saadakseen meidät kiinni tässä suhteessa.
Ugukselta kopioin päivän aiheen, eli laitoin levyhyllyni suosikit aikajanalle. Olkaapa hyvät:
Siinä se. Tuskin on vaikea huomata, että musiikkimakuni keskittyy ns. progressiivisen rockin sarkaan, jopa melko kliseisesti... Ja nimenomaan 70-luvun alkupuolelle, vuodelta 1972 on edustettuina peräti neljä levyä. Toinen keskittymä on vuodella 1998, en varsinaisesti osaa selittää miksi, mutta noista levyistä en jättäisi pois ainuttakaan. 80-luvulta sen sijaan en mainitse ainuttakaan levyä. (Koska 80-luvulla ei tehty mitään hyvää, korkeintaan käväisin syntymässä, siitäkin asiantuntijat kiistelevät onko se hyvä vai huono asia.) Linjasta poikkeavin levy on Hectorin Kadonneet lapset, levy joka saa aikuisen miehen itkemään.
Hämmästyksekseni huomaan tosin, että omalla listallani on vain kaksi yhteneväistä Uguksen listan kanssa. Vaikkakin henki on kyllä melko sama...
Puuttuvien lista voisi olla miltei yhtä kattava kuin best-of-listakin. Jätin luonnollisesti pois kokoelmat, kaverilta kopioidut ja mp3:set (niitäkin on tullut harrastattua, nolostunut hymiö) Poissaolollaan loistaa ehdottomasti eräs 70-luvun prog-art-rock-whateva-klassikko Jehtro Tull. Valitsisin tähän Thick as a Brickin (1972!), mutta en ehkä Aqualungia joka löytyy levyhyllystä. Suomeksi laulettu musiikkikin on varsin huonosti edustettuina. Esimerkiksi Kauko Röyhkä on tehnyt monta hyvää albumia alkaen Steppaillen - levystä. Ismo Alangon tuotanto on sen verran mutkittelevainen, että hänen levyistään on vaikea puhua saman otsakkeen alla. Itse omistan Vain Taiteilijaelämän (1995), mutta se ehkä ei ansaitse tulla mainituksi listalla. Sen sijaan Hassisen kone - kokoonpano teki monta vitun kovaa levyä (sori, mutta puhumme sentään punk-levyistä). Absoluuttisella Nollapisteellä on muitakin hyviä levyjä, mutta Suljettu on niistä ehdottomasti paras. Ehkä jopa koko listan paras. Yup:n puuttuminen hävettää, maininnan arvoisia ovat kaikki levyt välillä Huuda harkiten - Normaalien maihinnousu.
Jazz-puolelta lista kaipaisi kipeästi täydennystä: instituutiot kuten Herbie Hancock, Miles Davis ja John Coltrane jäivät pois koska en ottanut mukaan kokoelmia. Ainoa varsinainen jazz-levy lienee Slowhill, eikä sekään ole ehkä Tapani Rinteen paras levy. Kauppalistalla ovat myös muunmuassa norjalaisen sähkömiehen Bukke Wesseltoftin Film'ing, bossa-nova kokoonpano Thievery Corporationin kaikki levyt, samoin kuin ainakin Bossa-electrican Eletrificacao, kasa latinokitarasankari Paco De Lucian levyjä, James Taylor Quartetin tulinen The Oscillator....ja monia muita joihin rahat eivät tällä hetkellä riitä.
Progressiiviselta puoleltakin puuttuu vielä monta levyä, Genesiksestä alkaen (kauammas tuskin pääsee, asiassa kuin asiassa), mutta ehkä tämä lista riittää tänään.
Tällä hetkellä soi muuten Suljettu
sydän pettää joutomaalla kylmän kaataminen rikkoo kuuman astian tanssitalolla takana vaaran kenties tyttöjoukko kerää kolehdin sitten juovuttaakseen juhannusmorsiamen viikko häitä ennen alla vaaran valkea vene vedessä vene veneessä kylä
Hidas räjähdys etenee hitaasti, mutta postaus kerrallaan. Tänään arviossa Imre Kertészin Kohtalottomuus.
Kuin antaisi ladatun aseen satiirikon käteen:
Uskontunnustuksesta syntynyt riita ratkesi (HS)Kirkko joutuu polttamaan roviolla tällä kertaa omia kirjojaan rikottuaan tekijänoikeuksia. Tosin Kirkkohallituksen asianajajan Risto Rydin mukaan (asianajajan nimi on oikeasti Risto Ryti, ei tämä mikään Lehti ole) uskonnollinen yhteisö on tekijän oikeudellisten määräysten yläpuolella. Onneksi Helsingin käräjäoikeudella oli hallussaan päivitetty painos Suomen perustuslaista. Samalla sivulla näemmä kerrotaan että vapaa-ajattelijoiden pilakuvia epäillään jumalanpilkasta. Nähdään pian taas, onko uskonnollinen yhteisö myös sananvapauden yläpuolella. (Vapaa-ajattelijoiden sivuilla näköjään on myös vanhan kaverini >Eroa kirkosta -kortteja). Ja Vanhanen: Ei perustuloa bilettäjille. Ei muuta mutta miksi juttu on kulttuurisivujen alla?
Olen kuoleman omainen.
Rakastan rakastaa katoavaista.
Rakastan viimeisiä suudelmia,
niiden jotka lähtevät.
Rakastan ruusuja jotka
kuihtuvat ja kuolevat;
väriseviä naisia joiden
rakkaus kammoksuttaa;
kirkuvia, kirkkaita syyskuun päiviä.
Rakastan masentavia hetkiä
jotka kutsuvat, viettelevät;
suuri Kuolema, siunattu Kuolema,
on tuttu leikkitoveri.
Rakastan luopuneiden väsymystä,
kyynelettömiä huokauksia, rauhaa;
vanhusten, viisaiden
ja runoilijoiden pakoa.
Rakastan petettyjä, rampoja,
eksyneitä, toivonsa kadottaneita,
uskostaan luopuneita, epäonnistuneita,
vääräuskoisia, maailmaa.
Olen kuoleman omainen.
Rakastan rakastaa katoavaista.
Rakastan viimeisiä suudelmia,
niiden jotka lähtevät.
Endre Ady, A halál rokona, kokoelmasta Vér és Arany. Käännös JK.
Endre Ady on heti József Attilan jälkeen tunnetuimpia unkarilaisia runoilijoita, jota pidetään kansainvälisestikin merkittävänä 1900-luvun alun symbolistina. Häneltä on suomennettu valitettavan vähän, eikä kyseistä runoa ole käsittääkseni ennen käännetty (korjatkaa jos olen väärässä).
Mukavaa lukea vähän vanhempaa lyriikkaa välillä, vuonna 2006 en enää itse kirjoittaisi "rakastan ruusuja jotka kuihtuvat", mutta vielä sata vuotta se oli ihan sallittua, ja tässä tapauksessa se lienee paras käännös. Lisää ehkä tulossa, kunhan jaksan paneutua.
Haukka olikin aivan kesy. Joni on palautettu takaisin Suomeen.