Elämä
ja Teot

21.8.2006

Srebrenica-oikeudenkäynti jatkui ilman pääsyytettyjä

Todellisuus eroaa fiktiosta siinä, että hyvikset eivät aina voita.

Unkarissa asuessani tunsin erään Bosnian muslimin. Tai muslimi ei ole ehkä paras nimitys, hän ei ole järin uskonnollinen, mutta etniseltä taustaltaan hän on turkkilainen ja syntynyt Bosniassa. En tiedä tarkemmin mistä päin Bosniaa tosin, mutta tuskin Srebrenicasta. Emme juurikaan keskustelleet sodasta, en koskaan kysynyt poltettiinko heidän kotitalonsa tai moniko hänen koulukavereistaan päätyi joukkohautaan. Sellaisia asioita ei voi kysyä kahvitunnilla.

Mutta syy siihen miksi sotarikollisia ei luovuteta, on puhtaasti raha. Serbihallinto tietää että mikäli serbit todetaan syyllisiksi sotarikoksiin Bosniassa, joutuvat he maksamaan korvauksia bosnian muslimeille. Mikäli pelkkä Ratko Mladicin luovuttaminen ratkaisisi asian, olisi hänen päänsä pölkyllä vielä saman päivän iltana. Mutta kävi miten kävi, ainoita voittajia ovat EU-vastauset äärinationalistit.

19.8.2006

17.8.2006

Odotetut sadepäivät alkoivat, voin siis roikkua netissä koko iltapäivän hyvällä syyllä.

Vaan sainpa jotain aikaankin. Kirjoitin tuollaisen aloittelijan oppaan webbisivun tekoon. Lähinnä siis kirjasin ylös käytännön kautta oppimiani hyväksi koetttuja toimintatapoja ja käteviä jippoja.. Opas on vielä kaikinpuolin keskeneräinen, joten vikoja ei tarvitse varmaan etsimällä etsiä. Palautetta ja parannusehdotuksia otan vastaan mielihyvin. 

Blogikin kaipaisi pientä hienosäätöä. Nykyinen versio periytyy noin vuoden takaa, ja sen jälkeen olen oppinut parempiakin tapoja tehdä asioita. Ja ylipäätän moni asia tuli jo silloin tehtyä hieman hutaisemalla. (Huomaisin muunmuassa vasta viikko sitten eräässä nettikahvilassa että joku IE:n versio näyttää otsikot neliöinä. On varmaan olemassa joku hyvä syy miksi ks. fonttia ei ollut koneella käytettävissä, kuten varmaan sillekin että miksi selain ei vallinut font-familystä sitten seuraavaa vaihtoehtoa.. joka tapauksessa otsikot ovat nyt sans-serifiä jonka pitäisi toimia kaikkkia mekaanista kirjoituskonetta monimutkaisemmissa vehkeissä. )

Aurinko pilkistää. Ehdin käydä lähikaupasta hakemassa lisää saarioispitsoja ja palata taksin koneen ääreen. Mukavaa loppukesää kaikille.

14.8.2006

Lienee ensimmäinen kerta kun minut on haastettu meemiin. Kun nyt kerran liittyy omaan alaankin, niin kai tähän on vastattava. Olkaapa hyvät:

1. Kirja joka muutti elämäsi?

Ehkä en laitakaan tähän mitään ylevää vaan Eva Ibbotsonin Pelastakaa kummitukset, joka oli ensimmäinen lukemani kirja. Olin ensimmäisellä tai toisella luokalla, vasta oppinut jotenkuten lukemaan. Ensimmäisen kirjan kannesta kanteen lukeminen tuntui hienolta saavutukselta. Tämä kirja muutti elämäni siinä mielessä että aloin lukea. Kotona harrastukseen tosin ei suhtauduttu kovin positiivisesti ja aikoinaan äitipuoleni muunmuassa takavarikoi kirjastokorttini. Kirjastossa sanoin hukanneeni kortin ja sain uuden, siitä lähtien luin salassa. Nykyään opiskelen kirjallisuutta Turun yliopistossa.

Lukiossa lukemani Harri Sirolan Abiturientti oli myös aika voimakas kokemus, sen ikäiselle. Yritän olla lukematta sitä uudelleen, koska pelkään että jälkeenpäin paljastuisi ettei se niin hyvä kirja ollutkaan.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Taru Sormusten Herrasta kuului tietenkin ahmimisikään. Opuksen mammuttimaisuudesta huolimatta olen lukenut sen kolme, neljä kertaa suomeksi ja kerran alkuperäiskielellä. Harvemmin tulee kaunokirjallisuutta luettua useampaa kertaan, sen vuoksi en juuri kirjoja ostakaan omaksi. Suomessa on mainio kirjastolaitos, ja minulle riittää kyllä kirjan lainaaminen siinä missä omistaminenkin.

3. Kirja, jonka tahtoisit mukaan autiolle saarelle?

Kaveri sanoi Saarikosken koottujen teosten pokkaripainoksesta, että olisi ahdistavaa jos koko elämäntyö olisi yksiin pehmeisiin kansiin koottuna. Autiolle saarelle moinen opus olisi tietenkin kompaktiudessaan mainio. Tosin minulla on kaikkien nettitestien jälkeen autiolle saarelle niin paljon rompetta varattuna, että ei siellä varmaan mitään ehtisi lukea.

4. Kirja, joka teki sinusta huikentelevaisen?

Että huikentelevaisen... ehkä Tuomas Vimman Helsinki 12 ja Kaur Kenderin Itsenäisyyspäivä olivat jollakin tapaa niin nihilistisiä, että jos olisin saanut tartunnan, olisi se ehkä ollut melko lähellä "huikentelevaisuutta".

5. Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin

Mietin tätä koko päivän, mutta ehkä niin traumaattinen kokemus on pyyhkiytynyt muististani.

6. Kirja jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi?

Maailmassa on kirjoitettu jo liikaa kirjoja. Säästäkää sademetsät.

7. Kirja, josta toivot ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu?

En nyt mitenkään haluaisi omia kirjallisuuskenttää vain meille joilla on alan koulutus, enkä sano etteivätkö vapaapainijat ja playboymallit voisi olla yhtä hyviä kirjailijoita kuin vaikkapa Väinö Linna tai Paavo Haavikko, mutta ehkä Tony Halmeen ja Kata Kärkkäisen kirjoitelmista ei pitäisi puhua kirjallisuutena (yritin oikeasti lukea Minä ja Morrisonia päästen melkein loppuunkin, mutta kun paljastui että matkalaukussa on atomipommi en kyennyt enää jatkamaan.)

8. Kirja, jota luet parhaillaan?

Ferenc Karinthyn Epepe kertoo unkarilaisesta miehestä joka matkustaa Helsinkiin, mutta nouseekin väärään koneeseen ja saapuu tuntemattomaan paikkaan jossa on kylmää ja harmaata, ihmiset ovat töykeitä ja välinpitämättömiä (varsin pitkän aikaa kuvittelin hänen sittenkin saapuneen Helsinkiin.) Loppukirjan mies yrittää selvittää olinpaikkaansa ja kuinka päästä takaisin kotiin.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea?

Marquesin Sadan vuoden yksinäisyys taisi olla jossain kirjatentissäkin, mutta jäi lukematta. Omistan kirjan, ja sitäpaitsi vieläpä pidän teoksesta, mutta jotenkin en vain ole saanut luettua sitä loppuun.

Buddhalaisuuden pyhiin kirjoituksiin olisi mielenkiintoista syventyä ajan kanssa. Ja tarkoitan siis niitä oikeita kirjoituksia, en mitään amerikkalaisten kirjoittamia kansantajuistettuja pikameditaatio-oppaita kiireisille liikemiehille/naisille.

10. Haasta viisi muuta blogaajaa

Olenkohan viimeinen joka tähän ei ole vastannut... Sanotaan nyt vaikka Marimba. Ja kaikki ne neljä muuta lukijaa.

---

Etelänaapurissa Gay Pride marssilla mellakoitiin ja uhattiin pommilla.

Vaikka itse olenkin paatunut hetero, harmittaa kuitenkin kaikkien värikkäämpää vaihtoehtoa edustavien puolesta. Virossa, ja koko postkommunistisessa itäisessä Keski-Euroopassa on vallalla yllättävänkin konservatiivinen suhtautuminen sukupuolijakoon.

Väkivalta on varjostanut tänä kesänä Gay Pride - paraateja myös muualla Baltiassa ja Puolassa. Virallinen, ja kaikkien vähänkään asiaa järkevästi ajattelevien, kanta huliganismiin on tietenkin tuomitseva, mutta kansan syvissä riveissä homoille ei juuri sympatiaa heru. Asenne ylipäätään on "mitäs kerjäsivät". Ja homoseksuaalisuushan on ylipäätään väärin ja ällöttävää. Ja kaikki väärä ja ällötävä muodostaa uhkan joka tulee torjua käyttämällä riittävää väkivaltaa. Ainakin tämän kuvan saa lukemalla lehtien keskustelupalstoja. (Päevaleht, Postimees)

Homofobien argumentaatio ei ole kovin kaksista. Mikko Ellilä on koonnut mainion kokoelman argumentaatiovirheitä (kotitehtävä: tulosta lista ja vedä rasti kunkin virheen jälkeen kuultuasi homofobin sitä käyttävän. ) Vanha klassikko on sanoohan sen terve järkikin, että se ei ole luonnollista. Sanokaapa minulle mikä tässä vuoden 2006 maailmassa on luonnollista? Lisäaineet? Silikonitissit? Ehkäisypillerit? Pullovesi? Sitten kun joku luonnollisuuden kannattaja luopuu sähkövalosta, kännykästä, keskuslämmityksestä ja mikroaterioista ja muuttaaa alasti metsään elämään biodynaamisella ravinnolla, kuuntelen mielelläni hänen argumenttejaan luonnollisesta sukupuolielämästä. Ja niin sanottu terve järki on varsin heikko argumentti itsessään. Pari sataa vuotta sitten varsin terveellä järjellä ajateltiin maapallon olevan litteä. (Sanoohan se terve järkikin että jos maapallo olisi pyöreä, luiskahtaisimme sen reunan yli. Puhumattakaan jos se vielä pyörisi.) En minä jaksa lähteä asian vuoksi kadulle mellakoimaan mutta älkää tulko minulle puhumaan terveellä järjellänne luonnollisuudesta.

Tunnustan tässä osittain syyllistyneeni ns. olkinukke-argumentaatiovirheeseen, mutta kommenttilootassa sana on vapaa. Mikäli joku todistaa minulle pitävästä homoseksuaalisuuden vahingollisuuden, lupaan poistaa yllä olevan kirjoituksen. (Vahingollisuudella tarkoitetaan tässä vaikka yhtä vahingollista kuin pommit ja skinien katuväkivalta, tasapuolisuuuden vuoksi.)

12.8.2006

Helsingissä pistäytyessäni kävin myös Ateneumissa, Luonnon lumo -näyttelyä katsomassa. Näytteillä oli pohjoismaista maisemamaalausta vuosilta 1840-1910, eli ajalta hieman ennen modernismia. (Tosin vaihtelun vuoksi mukaan oli otettu hieman modernimpi Munch, vaikkei hän olekaan kovin tunnettu juuri maisemistaan.)

Itselleni jäi mieleen erityisesti se taidokkuus jolla taiteilijat kykenivät maalaamaan luonnon eri materiaaleja ja tekstuureja (vaikka taidokkuus noin taiteen laadun mittarina on muuten aika huono, ei taide mitään sirkusta ole). Esimerkiksi Gustav Fjaestadin Talvi-ilta joella jäljentää uskomattoman tarkasti virtaavaa ja väreilevää vettä. Itse en ole koskaan kyennyt kuvaamaan vettä: kuinka maalata jotain joka on muodotonta ja läpinäkyvää? Toinen mainio maalaus oli Peder Krøgerin Skagerin rannalta, jossa on käytännössä pelkkä rantaviiva. Pelkällä värien käytöllä taiteilija pystyy luomaan valokuvamaisen illuusion rantahiekasta ja merivedestä; kuvassa ei ole juuri muuta kuin vaaleanruskea värimassa vasemmalla ja syaaninsininen oikealla.

Pysyvässä näyttelyssä oli myös Nils Schillmarkin maalaus Kynttiläasetelma, joka oli ensimmäinen teos joka herätti kiinnostukseni taidehistoriaan. Muistin asian vasta nyt pitkästä aikaa ja itsekin ihmettelin miksi juuri kyseinen, varsin vaatimaton, harmaa ja pienikokoinenkin teos teki minuun vaikutuksen.

Tämä tapahtui yläasteen kahdeksannella luokalla, kuvaamataidon tunnilla. Opettajamme, (jota noin jälkeenpäin muistelen pätevänä, ja mukavanakin ihmisenä, vaikkei tuohon aikaan aina siltä tuntunutkaan) antoi tehtäväksi kirjoittaa essee vapaavalintaisesta teoksesta. Minua tehtävä kiinnosti juuri niin paljon kuin ketä tahansa kasiluokkalaista huligaania se voisi kiinnostaa ja flegmaattisena selailin niitä kattotiilen painoisia ARS-Suomen taide -kokoomateoksia. Jollakin satunnaisotannalla valitsin sitten juuri tämän työn. Ehkä siksi että muut kyseisen taitelijan työt papiljonttipäisistä miehistä tuntuivat korneilta, ehkä puhtaasti vain siksi että halusin osoittaa opettajalle, että ainakaan tästä työstä ei voi kirjoittaa yhtään mitään. Opettaja ei tietenkään hyväksynyt mitään puolensivun sepustuksia vaan laittoi meidät tutkimaan teoksen taustoja, tyylisuuntia, jäljentämään teoksesta hahmotelman, analysoimaan värejä jne. Lopulta huomasin kuinka paljon yhdestä teoksesta voikaan saada irti.

(Muistaakseni yhdeksännellä luokalla tein vastaavanlaisen työn Alvar Aallosta, vain osoittaakseni että ainakin moderni arkkitehtuuri on mahdollisimman kaukana "Taiteesta". Heikosti kävi tämänkin kanssa.)

Tähän liittyy vielä sellainenkin tarina että kuvaamataito oli 8-9 luokilla valinnaisaine. Jotain syystä valitsin puukäsityön sijasta kuviksen ja huomasin olevani ainoa poika ~30 tytön keskellä. Tämä siis aikana jolloin tytöt olivat vielä kohtalaisen ällöttäviä. Tätäkin käsitystä olen korjannut vuosien saatossa useaan kertaan.

9.8.2006

Viikon verran php:tä opiskeltuani vihdoin kyllästyin ja tänään päätin leikkiä vanhalla kunnon css:llä.Kun ei sattunut telkkaristakaan tulemaan mitään, päätin kuluttaa iltapäivän layouttien näpertelyyn. Tuloksia voi katsella tuosta: http://olento.net/leiskautus/omasivu.html.

Kyseessä on siis sama sivu kaikissa esimerkeissä, vain tyylitiedosto vaihtuu (tyylien välillä voi vaihtaa Mozillassa View->Page Style. Jos sattuu selaamaan Internet Exporerilla, niin suosittelen osoitetta www.getfirefox.com). Ideana oli koittaa kuinka kauas alkuperäisestä pääsee kajoamatta itse tiedostoon. Noh, en minä nyt niin kauhean kauaksi päässyt, mutta tulipa kaikenlaista noihinkin ympättyä. Sen verran oikaisin, että käytin kahta eri taustakuvaa, mutta muuten kaikki muutokset on tehty pelkkää css:ää käyttäen. Linkkien takaa löytyvillä sivuilla tietenkään sama tyylisivu ei toimi, vaan selain palauttaa oletustyylin, en minä nyt sentään mahdottomia jaksanut panostaa.

8.8.2006

Palatessani pelaamasta uhkapeliä ja juomasta alkkohoolia näin siilin joka pakeni minua pensaikkoon. Ihmiset eivät ole kovin hyviä, kuin siilit. Tämän jälkeen näin humalaisen nuoren naisen parvekkeella tupakalla ja huutamassa kännykkään. Jos minulta olisi syntyessä kysytty, olisin syntynyt siilinä. Mutta kun ei kysytty.

1.8.2006

Dilemma:

Maailmassa on asia A.

Maailmassa ovat Henkilö 1 ja Henkilö 2.

Sekä Henkilö 1 että Henkilö 2 ovat todistetusti älykkäitä henkilöitä (molemmilla ÄÖ väh. 140)
Sekä Henkilö 1 että Henkilö 2 ovat saman alan experttejä.
Sekä Henkilöllä 1 että Henkilöllä 2 on alalta tohtorintutkinto.
Sekä Henkilö 1 että Henkilö 2 ovat tutkineet alaa vuosia.
Sekä Henkilö 1 että Henkilö 2 ovat hyviä ja pyyteettömiä ihmisiä.
Kumpikaan heistä ei ole pysyvän mielialalääkityksen alaisena.
Kumpikaan heistä ei vastaanota lahjuksia.

Asia A kuuluu henkilöiden 1 ja 2 erikoisalaan. Asia A on konkreettinen ja yleisesti kaikkia koskettava (esim. tulovero, ydinvoiman lisärakentaminen, "globalisaatio", jumaluuteen uskominen, aluepolitiikka, sukupuolten välinen tasa-arvo, Karjalan palautus, siirtolaisuus)

Henkilöt 1 ja 2 ovat asiasta A vastakkaista mieltä.

Mitä tämä kertoo asioiden perimmäisestä luonteesta?

Jatkokysymys: Henkilöiden 1 ja 2 erikoisala on lääketiede. Molemmat heistä tupakoivat päivittäin ja käyttävät säännöllisesti alkoholia. Kuinka selität tämän?

---

Jahas, ennen Simpsoneiden alkua Subtv näyttää Suomenneito-karsinnan. Eipä siinä, ihan nättejä tyttöjä (vähän mitäänsanomattomia ja toistensa kopioita, eivät erityisesti vastaa minun naisihannettani, mutta ihan sieviä.) Tyttöjen sijasta tällä kertaa huomioni kuitenkin kiinnittyy siihen miten vasemmalla kädellä ohjelma on toteutettu. Teemana on joku kliseinen 60-luku psykedeelisillä väreillä ja woodstockrokilla höystettynä. Juontaja ei oikein osaa valita sanojaan "Neiti Virtanen on y senttimetriä pitkä ja kiloja hänelle on kertynyt x kiloa..." Miten niin kertynyt? Ei naisille kerry kiloja, jopa minä olen oppinut naisista tuon.

Kilpailun webbisivu räjäyttää potin toden teolla: hyvä muistutus ainakin siitä, ettei flashilla tulisi tehdä nettisivuja. Tai kai tämä on parodiaa, ei kai näitä kökköjä animaatiota ja saksilla leikattuja muovimissinkuvia ole tarkoitettu tosissaan otettavaksi. Varmaan mainostoimiston kahvitaolla joku on leikkinyt flashilla ja vahingossa tekele joutui nettiin asti. Tätä teoriaa ainakin tukee se, että katselemiseen tarvitaan vähintään 1440×900 resoluution näyttö ja vielä 10megan yhteydelläkin lataaminen takkuaa.

Tapahtuman takaa löytyy ohjelmistoyhtiö Blue Media joka mainostaa olevansa Suomen suurin ohjelmistoyhtiö. Heidän omat kotisivunsa...noh, ilmeisesti niitäkään ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle.