ETUSIVU       KENTTÄTUTKIMUKSET        JULKAISUJA         MUUT        LINKIT

 

 

    JULKAISUT > UUTTA JA VANHAA JUVAN REMOJÄRVEN KAPPELINPELLOLTA

 

Uutta ja vanhaa Juvan Remojärven Kappelinpellolta

Kadonnut kappeli

Kesäkuun 2007 ajan etsittiin Etelä-Savossa sijaitsevan Juvan Remojärven Kappelinpellon alueelta siellä perimätiedon mukaan sijainnutta kappelia sekä tutkittiin paikalla jo aiemmin todetun kalmiston laajuutta, ikää ja luonnetta. Kohde sijaitsee nykyisen Saarijärven eli entisen Remojärven koillisrannalla aivan Mikkelin ja Juvan kuntien rajalla. Etäisyys molempien mainittujen pitäjien keskuksiin on Kappelinpellolta noin 20 km. Varsinainen Kappelinpelto on loivasti järveen viettävää pelto- ja metsäaluetta, jonka pohjoispuolella on pieni kallioinen mäki nimeltä Kappelinmäki.

Vaikka Juvan seurakunnan perustamisvuosi 1442 tunnetaan säilyneen perustamisasiakirjan ansiosta täsmällisesti, ei pitäjän kirkollisen järjestäytymisen muista varhaisista vaiheista ole yhtä tarkkoja tietoja. Juvan Remojärven kylän Kappelinpellon alue eli Kapalpelto, Kappelinrannan kalmisto, Kaipeelan kalmisto tai nykyisin myös terminä mielikuvituksellisen ”Tuhkalan kirkon” paikka on osoittautumassa avaintekijäksi tutkittaessa keskiaikaista Juvan – ja laajemmin koko Savon ja Sisä-Suomen – kirkollista kulttuuria sekä paikallistason yhteisöä.

Kappelinpellon kappelista tai hautausmaasta ei ole lainkaan säilyneitä kirjallisia lähteitä. Ainoa mahdollinen viite kappelin olemassaoloon on läheisen Halolan talon sijainniksi mainitut ”Kappale by” ja ”Kappellby” vuosilta 1588 ja 1591. Halola liittyy myöhempiin nuijasodan tapahtumiin, sillä paikalla tapettiin sinne kokoontuneet nuijamiehet tammikuussa 1597. Kappelinpellon kalmistoa on jossain yhteyksissä – ilman tarkempia perusteluja - pidetty myös näiden surmattujen nuijamiesten hautapaikkana.

Eri tutkijoiden tulkintojen mukaan paikkaa on pidetty muun muassa jäännöksenä ortodoksisen kirkon toiminnasta alueella ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1323. Kyseessä olisi siis pitäjänhistoriassakin mainittu Remojärven kreikkalaiskatolinen kappeli. Toisaalta paikalla on ajateltu olleen Juvan ensimmäinen kappelikirkko, joka olisi perustettu sen jälkeen kun Savilahden liittäminen hallinnollisesti Ruotsin – ja kirkollisesti roomalaiskatolisen kirkon – yhteyteen oli tapahtunut 1300-luvulla. Uusimpien ehdotusten mukaan kyseessä saattaisikin olla edellisiä nuorempi, keskiajan lopulle tai uuden ajan alkuun ajoittuva seutukappeli hautausmaineen.

Kohteen tarkempi luonne ja ajoitus on kuitenkin toistaiseksi ratkaisematta. Koska uusia kohdetta koskevia asiakirjalöytöjä ei juurikaan odotettavissa, arkeologiset tutkimukset ovat ainoa tapa saada paikasta lisätietoa. Paikkaa tutkittiinkin allekirjoittaneen toimesta vuoden 2007 kesäkuun ajan.

 

Paikan tutkimushistoriaa

Esko Sarasmo teki vuonna 1938 Kappelinpellolle tarkastusmatkan tutkittuaan sitä ennen muun muassa tuolloin tunnettuja Mikkelin rautakautisia kalmistoja ja muita löytöpaikkoja. Hän kaivoi paikalla muutamasta kohtaa esiin ihmisluita ja arkun nauloja sekä lahoa puuta. Sarasmon mukaan Kappelinpellolla olisi kaksi lähekkäin sijaitsevaa pyöreää halkaisijaltaan kolmemetristä kuoppaa, joiden seinämät olisi ladottu luonnonkivistä; näitä olisi tarinan mukaan pidetty paikalla sijainneen kirkon viinikellareina. Kuoppien itäpuolella olevasta kaivannosta on 1800-luvun lopulla vedetty hiekkaa suolle. Tuolloin paikalta olisi löytynyt mm. kaksi pääkalloa ja muita luita. Löydöksen jälkeen Kappelinpellolle olisi kirkkoherra Kyanderin toimesta pystytetty yksinkertainen muistokivi, johon on hakattu kirjoitus ”Kirkon paikka”. Lisäksi Sarasmo kuuli paikkakuntalaisilta tarinoita muun muassa paikalla sijainneesta kellarimaisesta ”hautakappelista”, jota pidettiin ruumiiden väliaikaisena säilytyspaikkana.

Kohdetta on aiemmin tutkittu kaivauksin vuosina 1972 ja 1973. Tuolloin tutkimukset tehtiin Savonlinnan kesäyliopiston aloitteesta ja arkeologi Matti Huurteen johdolla. Varsinaiset kaivaustutkimukset jäivät molempina kesinä kuitenkin varsin pienimuotoisiksi. Paikalle perimätiedon tunteman kirkonpaikan tuntumaan, ”viinikellarin” länsipuolelle vanhalle pellolle, avattiin tuolloin tasokaivausalue. Lisäksi kalmiston laajuutta pyrittiin selvittämään eri puolelle Kappelinpellolle kaivettujen koekuoppien perusteella. Maaperä paikalla oli ruokamullan jälkeen hienoa hiesua, jossa haudankaivamisesta sekoittunut maa erottui hyvin.

Pienestä kaivausalueesta huolimatta Huurteen tutkimusten aikana saatiin selviä jälkiä ainakin 14 haudasta, joista vain osa kaivettiin pohjaan. Kaikki tuolloin tutkitut haudat olivat esineettömiä, sisältäen ainoastaan luuta ja joissakin tapauksissa myös arkunnauloja sekä jäänteitä arkusta. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon tasokaivausalueelta löytyneet muutamat palaneen luun sirut. Luuaineisto paikalla oli heikosti säilynyt ja lähes ainoastaan hammaskiillettä, ihmisessä kestävintä, saatiin talteen. Tutkimusalueella dokumentoiduilla haudoilla ei ollut mitään tiettyä ilmansuuntaa. Hautausmaan pitkästä käyttöajasta kertoo lisäksi se, että suuri osa haudoista leikkasi toisiaan tai oli toistensa päällä.

Huurre piti kaivausalueen ja koekuoppien perusteella kalmistoaluetta huomattavan laajana. Tosin juuri hautojen runsas lukumäärä pienellä alueella ja leikkautuminen toistensa kanssa saattaisi kieliä myös siitä, että hautaamiseen käytetty alue olisi ollut suppea. Sarasmo arvelikin vuosikymmeniä aikaisemmin hautausalueen laajuudeksi vain noin toistakymmentä metriä läpimitaten.

Perimätiedon tuntemaa kappelia ei 1970-luvun tutkimusten yhteydessä ryhdytty erikseen etsimään eikä maan ja irtokivien täyttämää viinikellaria tyhjentämään. Viinikellarin yläpuolelle avatusta koealueesta tuli kuitenkin esiin muutamia kookkaita kiviä, joiden Huurre arveli voivan liittyä jonkin rakennuksen perustaan.

Ajoittavien löytöjen puuttuessa hautausmaan käyttöä ei kaivaustilanteessa kyetty tarkemmin ikäämään. Paikalta otetuista näytteistä teetettiin kuitenkin kaksi radiohiiliajoitusta. Mahdollisesti arkun laitaa oleva puunäyte ajoitettiin radiohiilimenetelmällä lähinnä keskiaikaiseksi, tulos kalibroituna yli 50 prosentin todennäköisyydellä menee aikavälille 1380-1520. Toinen näyte – lahoa arkun laitaa toisesta haudasta - osoittautui ajoitettaessa yllättäen moderniksi. Kalmistoa on onnistuneen radiohiiliajoituksen perusteella pidetty siis lähinnä myöhäiskeskiaikaisena.

Vaikka hautojen esineettömyys viittaa selvästi kristilliseen aikaan, hautaussuuntien perusteella Huurre on pitänyt mahdollisena, että kalmiston alku ajoittuu jo rautakauden lopulle 1200-luvulle. Väitteeseen onkin joitain perusteita, sillä esimerkiksi Kappelinpellon edustalla Saarijärvessä sijaitsevasta Huihatsaaresta on mainittu löytyneen pronssinen kupurasolki; lisäksi Remojärvi on asiakirjalähteisiin 1500-luvulla ilmestyessään Juvan suurin seutukylä, joten kylän perustaminen on hyvinkin voinut tapahtua jo vuosisatoja ensimainintaa aikaisemmin.

Kappelinpelto on huomioitu kiinteänä muinaisjäännöksenä eri inventoinneissa sekä 1980- että 1990-luvuilla, mutta kaivaustutkimuksiin paikalla ei ole enää ryhdytty. Edellä mainituista mielenkiintoisista lähtökohdista johtuen paikka soveltui hyvin allekirjoittaneen laajempaan Sisä-Suomen hautapaikkoja, kristillistymistä ja kirkollista järjestäytymistä käsittelevään tutkimushankkeeseen.

 

Tutkimukset kesällä 2007

Tutkimukset Kappelinpellolla kesäkuussa 2007 toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston tuella. Tutkimuksiin osallistujat olivat Turun yliopiston arkeologian opiskelijoita sekä jo valmistuneita arkeologeja. Kaivaukset olivat avoimia myös yleisölle, mutta ilmeisesti varsin myöhäisestä tiedottamisesta johtuen vapaaehtoiskaivajia ei paikalle juurikaan ilmestynyt – tutkimuksista kiinnostuneita vierailijoita ja tiedotusvälineiden edustajia kyllä sitäkin enemmän.

Tutkimukset Kappelinpellolla jakautuivat vuonna 2007 kolmeen pääosaan, jotka olivat alueen yleiskartoitus, hautausmaan laajuuden selvittäminen sekä kappelirakennuksen etsiminen. Lisäksi lähialueella tarkastettiin mm. Saarijärvessä sijaitseva Kuolionsaari sekä tehtiin tutkimusmatka läheiseen Huihatsaareen, jossa kappelin pappilan kerrotaan sijainneen.

Paikalle avattiin koeojien kautta kirkon muistokiven eteläpuolelle vajaan 30 neliömetrin kokoinen tasokaivausalue sekä lisäksi tunnetun kalmistoalueen itä- ja länsipuolille kolmeen kohtaan yhteensä noin 25 metriä koeojia ja -kuoppia. Koeojituksen tarkoituksena oli etsiä tarkempaan tutkimukseen soveltuvia tasokaivausalueita sekä mahdollisia kiinteitä rakenteita ja hautakuvioita. Metsään ja pelloille sijoitetuilla koeojilla pyrittiin pääasiassa selvittämään kalmiston laajuutta ja sen rajoja. Lisäksi koko aluetta ryhdyttiin mittaamaan ja yleiskartoittamaan takymetrillä tarkan maastomallin aikaansaamiseksi.

Kaikkiaan pääkaivausalueelta havaittiin jälkiä lähes kahdestakymmenestä hautakuviosta, joista tosin vain osa osui tutkimusalueelle kokonaisuudessaan. Lisäksi esiin tuli jälkiä yhdestä tai kahdesta pyöreähköstä kuopasta, jotka on todennäköisesti kaivettu alueelle myöhemmin hautojen läpi. Ainoastaan yksi kaivausalueelle kokonaan ulottunut hauta ehdittiin tutkimusten aikana kaivaa kokonaan loppuun.

Paikalta havaittu luuaines oli erittäin heikosti säilynyt. Luut olivat maatuneet lähes olemattomiin jättäen jälkeensä hiekkaan vain ympäristöään hieman tummemman hahmon. Ainoastaan hammaskiillettä löytyi talletettavaksi asti. Esiin tulleiden hautakuvioiden koon perusteella paikalle on haudattu sekä lapsia että aikuisia. Mielenkiintoista on, ettei Kappelinpellolta löydetty viime kesänä murustakaan Huurteen mainitsemasta palaneesta luusta.

Joistakin haudoista löydettiin, naulojen lisäksi, arkusta peräisin olleita puujäänteitä, ainakin mahdollista arkun reunaa ja kantta. Minkäänlaisia säännöllisiä kivirakenteita ei kaivetuista haudoista kuitenkaan tavattu. Vain yhden haudan päälle oli mahdollisesti asetettu isohko laakakivi. Maaperä kaivausalueella oli hienoa hiekkaa, jossa eri-ikäiset hautakuviot erottuivat selvästi. Vainajia on Kappelinpellolle todennäköisesti haudattu sekä arkuissa että ilman arkkua. Lukuisten hautojen täyttömaassa oli runsaasti kookkaitakin hiilenpalasia sekä muutoin nokista maata.

 

Uusia löytöjä

Ellei aikaisemmin löydettyjä rautanauloja huomioida, saatiin paikalta vuonna 2007 talteen ensimmäiset selkeät esinelöydöt. Nämä tulivat esille lähinnä kaivausalueen pintakerroksista sekä haudoista ja niiden sekoittuneesta täytemaasta. Mielenkiintoisimpana esineenä mainittakoon täyttömaasta löytynyt pienikokoinen kolikko, joka on alustavasti - ennen konservointia - ajoitettu 1400-luvun loppuun tai 1500-luvun alkuun. Raha oli sen verran huonokuntoinen, ettei edes siitä otetuista röntgenkuvista saatu lisävalaistusta rahan lyöntivuoteen.

Toinen vuonna 2007 löytynyt mielenkiintoinen esine on vaatehakasen vastakappale eli raksi. Esinetyyppiä on mahdotonta ajoittaa tarkasti, sillä vastaavanlaisia pronssisia hakasia on käytetty vaatteiden kiinnittämiseen ainakin keskiajalta 1700-luvulle asti.

Lukumääräisesti eniten paikalta kuitenkin löydettiin, 1970-luvun tutkimusten tapaan, erilaisia rautanauloja. Osa nauloista oli selkeän kirkkaanpunaisen palopatinan peitossa ja nämä kuulunevatkin paikalla muinoin palaneeseen rakennukseen. Osaa nauloista voitaneen taas pitää todennäköisinä ruumisarkun nauloina. Etenkin pienemmistä nauloista monet olivat kotkattuja. Muina rautaesineinä saatiin paikalta lisäksi talteen mahdollinen haka ja saranan osa sekä toistaiseksi tunnistamattomia rautaesineitä ja niiden katkelmia.

Alueen sekoittuneista pintakerroksista ja pellolta löydettiin lisäksi tasolasin palanen, dreijattua ja lasitettua punasavikeramiikkaa sekä tiiliskiven kappale. Kontekstien puuttuessa mainittuja löytöjä ei ole mahdollista yhdistää alueen keskiaikaisiksi oletettuihin kerrostumiin. Kellarikuopasta tehty ainoa löytö edusti posliinisen kahvikupin reunapalaa – kuoppa oli siis tyhjennetty 1980-luvulla. Hautausmaa-alueen reunalta rannalle menevän polun kohdalta löytyi 5 pennin kolikko vuodelta 1966 – olisiko raha pudonnut löytöpaikalleen Huurteen tutkimusten yhteydessä?

 

Kivikautinen asuinpaikka

Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon pellolle ulottuneesta koeojasta löytyneet hyvälaatuiset kvartsi-iskennät, jotka indikoivat kivi- tai varhaismetallikautista asuinpaikkaa. Tähän viittaavia löytöjä on lähistöltä tullut esiin jo aiemminkin, sillä Kappelinmäen pohjoispuolelta on inventoinnissa saatu irtolöytönä talteen yksittäinen kvartsikaavin. Nyt löydetty mahdollinen asuinpaikka nimettiin aluetta esittävän vanhimman yksityiskohtaisen, vuodelta 1773 peräisin olevan, kartan mukaisesti (Remojärven) Rantapelloksi. Paikka onkin jo kivikaudella ollut varsin otollinen pyyntiyhteisön asuinpaikka, lounaaseen loivasti viettävä hiekkarinne laajan ja kalaisan järven rannalla.

 

Viinikellari ja kivijalkaa

Tutkittu tasokaivausalue ulottui eteläreunastaan paikalla olevaan kellarikuoppaan, jonka reunat on ladottu luonnonkivistä. Kuoppaa on perinteisesti pidetty paikalla sijainneen kappelin viinikellarina. Kuten jo edellä on mainittu, Huurre ei 1970-luvulla ryhtynyt kivi- ja maa-ainesta täynnä olevaa, halkaisijaltaan noin kolmimetristä kuoppaa tyhjentämään. Niinpä vuoden 2007 tutkimussuunnitelmassa kaavailtiin kellarikuopan hallittua tyhjentämistä tarkasti dokumentoiden. Paikalle tultaessa kävi kuitenkin ilmi, että kellari on ilmeisesti Kappelinpellolla 1980-luvun alussa pidetyn maakirkon aikoihin tyhjennetty pohjiaan myöten ja sieltä löytyneet irtokivet ja -maa on heitetty heti kellarin eteläpuolelle eräänlaiseksi valliksi. Kellarista esiin tulleista löydöistä tai muista havainnoista ei saatu tietoja. Kellarikuopan pohja jaettiin puoliksi ja tyhjennettiin eteläosastaan sinne joutuneesta irtomaasta, jolloin havaittiin kuopan maa-aineksen koostuvan lähinnä hiilestä tai nokimaasta. Kuopassa on todennäköisesti poltettu puita ja muita roskia vielä varsin myöhään.

Rakenne on myös muutoin osoittautunut ongelmalliseksi. Säännönmukaisen pyöreä kuoppa vaatii jonkinlaisen katon tai tason päälleen, jossa olisi ollut tilaa myös maan sisään johtavalle kulkuaukolle. Kokonaisuudessaan kellarin liittyminen paikalla mahdollisesti sijainneeseen kirkolliseen rakennukseen on toistaiseksi varsin epävarmaa. Tutkimukset kellarin luonteen ja ajoituksen selvittämiseksi jatkuvat kesällä 2008.

Sarasmon ja Huurteen mukaan mainitun kellarin alapuolella olisi sijainnut toinenkin vastaavanlainen kellari. Tutkimuksissa ei kuitenkaan tällaisesta saatu todisteita. Tutkitun viinikellarin läheisyydessä havaittiin tosin rakenteeton ja pääosin täytetty kuoppa, johon on haastattelujen mukaan kärrätty pelloilta irtokiviä vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Jo Huurre kiinnitti huomiota pellon laidalla kellarikuopan vieressä sijaitsevaan kiveykseen, joka hänen mukaansa saattoi muodostaa rakennuksen kiviperustuksen. Vuoden 2007 tasokaivausalueelle ulottui yhteensä lähes viiden metrin matkalla rivissä kookkaita ja paikalleen selvästi asetetultuja kiviä. Tulkinnan mukaan kivet muodostavat selvästi rakennuksen kivijalan osan.

Ajoituksellisesti merkittävänä havaintona voidaan pitää hautakuvioiden sijoittumista kivijalkaan nähden. Osa kuvioista näytti menevän selvästi kivien alle, kun taas ainakin yhtä oli selvästi soviteltu kookaan kiven viereen. Näin ollen kivirivi ajoittuisi selvästi kalmiston käyttöperiodille. Rakenteen tarkempi funktio ei kuitenkaan kesän 2007 tutkimuksista tarkemmin käynyt ilmi ja tutkimuksia myös tämän osalta jatkettaneen tulevana kesänä.

 

”Fossiilinen” oja

Vaikka hautausmaa-alueen ulottumista nykyiselle pellolle pidettiin melko selvänä, ei alueelle tehdystä kymmenmetrisestä koeojasta tullut esille lainkaan hautakuvioita. Multakerroksen kuorimisen jälkeiset havainnot koostuivatkin pääasiassa vain muuta aluetta syvemmälle ulottuvista yhdensuuntaisista kyntöjäljistä. Mielenkiintoisena kuriositeettina koeojan tasokaivausalueen puoleisesta päästä löytyi selkeitä merkkejä vanhasta ojasta.

Havaittu ”fossiilinen oja” rajaa idänpuolelta vanhaa hautausmaa-aluetta joko sattumalta tai tarkoituksellisesti. Ellei kyse ole peltoaluetta tai tiluksia rajaavasta vanhasta ojasta, saattaisi eräänä vaihtoehtona kyseeseen tulla jo kalmiston käyttöajalta periytyvä rajaoja. Tähän viittaa ojan edellä mainitun rajaavan luonteen lisäksi se, ettei sen linjaus kulje nykyisen pellon reunan suuntaisesti. Hautausmaata kiertävä oja tai aita oli pyhän profaanista erottava tekijä ja jo keskiajalta lähtien kristillisen hautausmaan edellytys. Nämä Kappelinpellolta havaitut jäänteet tulisikin ottaa tarkemman tutkimuksen kohteeksi.

 

Jatko

Kohteelta otettiin runsaasti sekä maa-, hiili- että puunäytteitä, mutta tuloksia odotellaan vielä tällä hetkellä. Myös säilynyt luuaineisto, eli lähinnä hammaskiille, on parhaillaan analysoitavana. Uusia radiohiiliajoituksia ei otetuista näytteistä ole toistaiseksi rahoituksen niukkuudesta johtuen teetetty.

Lähes koko tutkimusalueella ainakin 1800-luvulta jatkuneesta viljelyksestä ja laajasta hiekanotosta huolimatta Kappelinpelto on varsin hyvin säilynyt muinaisjäännöskohde. Savon mittakaavassa kyseessä on ainutlaatuinen kirkollinen muinaismuisto, josta historialliset lähteet ovat kaikki vaienneet.

Tätä kirjoittaessa on rahoitus jatkotutkimuksille varmistunut vuodelle 2008. Paikalla on tarkoitus jatkaa viime vuonna avattujen alueiden tutkimista pohjaan, selvittää tarkemmin kellarin rakenteita sekä etsiä lisätodisteita rakennuksen iästä ja sen luonteesta. Samalla pyritään hakemaan kalmiston rajoja koeojia kaivamalla. Lisäksi eri arkistoista hankitusta historiallisesta kartta-aineistosta tehtäneen alueen maankäytön historiaa valaiseva kartta-analyysi.

 

Lähteet ja kirjallisuus:

Huurre, Matti 1972. Ruumishautojen kaivaus Kappelinpellossa 1972. Kaivausraportti. Museovirasto, arkeologian osaston arkisto.

Huurre, Matti 1973. Ruumiskalmiston tutkimus Juvan Remojärven Kappelinpellolla 1973. Kaivausraportti. Museovirasto, arkeologian osaston arkisto.

Huurre, Matti 1992. Remojärven kappelin jäljillä. Orro, Leena (toim.) Juvemmalle. Juhlakirja Juvan täyttäessä 550 vuotta. Juva. 20-22

Poppius, Liisa 1957. Juvan esihistoria ja vaiheet seurakunnan perustamisesta Uudenkaupungin rauhaan. Juvan historia. Pieksämäki.

Pärnänen, J. A. 1947. Savon asuttaminen keskiaikana. Savon historia. I osa. Kuopio. 39-64

Rinne, Juhani 1947. Savon kihlakunta ennen Pähkinäsaaren rauhaa. Savon historia. I osa. Kuopio. 83-94

Sarasmo, Esko 1938. Mikkelin ja Juvan seutujen kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kertomus Savon maakuntahistorian toimituskunnan stipendillä ajalla 28/7 – 28/8 suoritetuista tarkastuksista ja tutkimuksista v. 1938. Museovirasto, arkeologian osaston arkisto.

 

(kirjoitus on julkaistu arkeologian harrastajien Hiisi-lehdessä 1/2008)

 

21.8.2008

Kappelinpellon kalmisto ja perimätiedon tuntema kirkonpaikka sijaitsevat loivasti Saarijärveen viettävällä rinteellä metsän reunassa. Rinteen korkeinta kohtaa on kutsuttu Kappelinmäeksi.

 

Kirkon oletetulle paikalle 1800-luvun lopulla sijoitettu muistokivi varustettuna kirjoituksella ”Kirkon paikka”.

 

Kellarin ja kiveyksen välissä sijaitseva hauta, jossa säilynyt todennäköisesti arkusta peräisin olevia puujäänteitä.

 

Kappelinpellolla sijaitseva kellarikuoppa, jota on pidetty kirkon viinikellarina. Kesän 2007 tutkimuksissa kellari kaivettiin pohjaan vain eteläosastaan. Pohjalla oleva kookas kivi on peräisin pellolta.

 

Tuettua rakennuksen kivijalkaa. Kuvassa näkyvä rakenne sijainnut todennäköisesti kulmassa. Taustalla hautakuvioita.

 

Huonokuntoinen kolikko löytöpaikallaan. Raha on mahdollisesti peräisin 1400- ja 1500-lukujen vaihteesta.

 

Pronssinen vaatehakasen vastakappale eli raksi.

 


LINKIT:

Juvan kunta

Juvan seurakunta


 

 

© J. Ruohonen 2001-2008