Kuvio 3.1. Klikkaa
| 3.1. | 3.2. | 3.3. |
Jotta olisi mahdollista havaita hiukkasia esimerkiksi koronan massapurkauksista tai soihtupurkauksista, täytyy havaintolaitteen olla magneettisesti kytkettynä kohteeseen. Auringon magneettikentän spiraalirakenteen merkitys hiukkaspurkauksien havaitsemiseen käy hyvin ilmi kuviosta 3.1. Siinä auringossa tapahtuu hiukkaspurkaus, joka on kuvitteellinen siinä mielessä, että se on hetkellinen ja pistemäinen. Aiheutunut hiukkasryöppy seuraa tarkasti magneettisia kenttäviivoja. Näin ollen, ainoastaan yksi hiukkasilmaisin havaitsee hiukkaset. Tämä hiukkasilmaisin on siis magneettisesti kytkeytynyt tapahtumaan.
Koronan massapurkaus on kuitenkin aivan erilainen tapahtuma kuin tällainen purkaus. Liikkuvan CME:n eteen voi muodostua shokkirintama, mikäli CME:n nopeus on tarpeeksi suuri (suurempi kuin paikallinen Alfvén-nopeus). Shokkialue on laaja-alainen suurenergiaisten hiukkasten lähde eli se toimii hiukkasten kiihdyttäjänä liikkuessaan auringosta poispäin. Kuvio 3.2 kuvaa koronan massapurkauksen etenemistä interplanetaarisessa avaruudessa. Kuvion CME:n edelle on syntynyt shokkirintama. On syytä korostaa, että CME kulkee auringosta poispäin suoraviivaisesti, eli se ei seuraa spiraalirakennetta. Nämä seikat vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten koronan massapurkauksesta tuleva hiukkaspurkaus havaitaan hiukkasilmaisimen paikasta riippuen. Kuviossa 3.2 on koronan massapurkaukseen nähden kolmesta eri paikasta havaittu hiukkasia. (Ei ole kuitenkaan havaittu samaa CME:tä.) Kolme diagrammia on sijoitettu suurin piirtein niihin paikkoihin, joissa havaintolaite on ollut tapahtuneeseen koronan massapurkaukseen nähden. Diagrammeissa on kolmen energia-alueen protonien intensiteettiprofiilit ajan funktiona. Diagrammeissa ensimmäinen pystyviiva tarkoittaa CME:n tapahtumista ja toinen pystyviiva merkitsee puolestaan shokkirintaman ja havaintolaitteen kohtaamista. Kuvaajista käy hyvin ilmi, että spiraalirakenne vaikuttaa voimakkaasti havaittuun intensiteettiprofiiliin. Voidaan hyvin ajatella, että se magneettinen sektori, jossa havaintolaite sijaitsee, ikään kuin pyyhkäisee CME:n yli. Tästä johtuu saadut profiilit. Ensimmäisessä (vasen) diagrammissa intensiteetin huippu havaitaan lähes silloin, kun CME tapahtuu ja shokin saavuttaessa havaintolaitteen, ei magneettista yhteyttä enää ole. Toisessa diagrammissa (keskimmäinen) intensiteetin huippu osuu samaan kohtaan kuin shokkirintamakin. Tämä on symmetrian perusteella ilmeistä. Viimeisessä diagrammissa huippuintensiteetti saavutetaan vasta shokin jälkeen, koska vasta tällöin havaintolaite on hyvin magneettisesti yhteydessä CME:hen.
