OPPILAAT MUKAAN KIRJALLISUUDEN OPETUKSEEN MYÖS TUNNETASOLLA Lauantaina 13.3.1999 vietettiin Äidinkielen opetustieteen päivää OAJ:n tiloissa Turussa. Päivä koostui kirjailija Reijo Mäen haastattelusta sekä erilaisista kirjallisuuteen ja kirjallisuuden opetukseen liittyvistä esitelmistä. Kirjallisuuden opetuksesta keskusteltiin päivän aikana myös vapaamuotoisesti. Monet tilaisuuteen osallistujista olivat opettajia, joko ala-asteen luokanopettajia tai yläasteen ja/tai lukion äidinkielen opettajia. Kirjallisuuden opetus on tällä hetkellä julkisenkin mielenkiinnon kohteena, joten tämä oli myös opettajia kiinnostava aihe. Kirjallisuuden opetukseen liittyvissä keskusteluissa tuli esille mm. opetukseen käytettävissä olevan ajan niukkuus. Suomessa äidinkielen tuntimäärät ovat muihin maihin verrattuna vähäisiä. Erilaisia mielipiteitä esitettiin esimerkiksi siitä, pitäisikö oppilailla luetuttaa yksi tai muutama teos kokonaisuudessaan vaiko ottaa opetuksessa esille katkelmia useista teoksista. Opettajat kokivat ongelmalliseksi myös kirjallisuuden opetuksen johdonmukaisen jatkuvuuden turvaamisen opettajien vaihtuessa siirryttäessä luokka-asteelta toiselle. Lukuharrastuksen herättämistä pidettiin joka tapauksessa yhtenä keskeisenä opetuksen tavoitteena. Esille tuli myös se, ettei kirjallisuuden opetus voi pohjautua pelkästään kirjallisuuden tutkimuksen lähtökohtiin, toisin sanoen tekstien analysointiin ja lähilukuun. Judith A. Langerin teoria kirjallisuuden opetusta rikastamassa Omista kokeiluistaan kertovat opettajat olivat saaneet myönteisiä kokemuksia kirjallisuuden opetuksesta, jossa hyödynnettiin oppilaita aktivoivia menetelmiä. Taustalla oli mm. Judith A. Langerin teoria kirjallisuuden opetuksesta. Viime syksynä Turun yliopistossa vierailleen amerikkalaisen kasvatustieteiden professorin Judith A. Langerin teoria on otettu myönteisesti vastaan yhtenä mahdollisuutena kehittää kirjallisuuden opetusta. Langerin teoriassa korostuvat lukijoiden erilaiset tulkinnat luetusta ja mahdollisuus rikastaa ja monipuolistaa näitä henkilökohtaisia tulkintoja lukijaryhmän avulla. Tärkeää on, että lukija on lukemistapahtumassa mukana myös tunnetasolla. Langer käyttää hyväksi ryhmäkeskusteluja lukijoiden tulkintojen kehittämiseksi. Samalla oppilaiden keskustelutaidot harjaantuvat vastuun keskustelun etenemisestä siirtyessä vähitellen opettajalta oppilaille. Myös oppilaiden ajattelu- ja päättelytaitojen kehittyminen kirjallisuuden opetuksen avulla on Langerin teoriassa keskeistä. Langerin teorian sovellus suomalaisessa kirjallisuuden opetuksessa Kasvatustieteiden lisensiaatti Jaana Arvonen on kehittänyt Langerin teorian pohjalta prosessilukemismenetelmän, Näkymöintistrategian, jota hän on kokeillut toisluokkalaisten oppilaiden kirjallisuuden opetuksessa. Luettavana kirjana on ollut Tuija Lehtisen lastenromaani Janne ja sammakkoklaanin kosto (1994). Näkymöinti (envisionment) tarkoittaa lukijan mielessä tietyllä hetkellä olevaa tekstimaailmaa, ymmärrystä, joka kehittyy koko ajan lukemisen edetessä. Alkuopetuksessa painottuu helposti mekaanisen lukutaidon kehittäminen tekstien syvällisemmän ymmärtämisen kustannuksella. Näkymöintistrategiassa on keskeistä oppilaiden luetun ymmärtämisen ja tulkinnan kehittyminen lukijaryhmän tukemana. Näkymöintistrategiassa hyödynnetään ryhmää paitsi ryhmäkeskusteluissa, myös muissa työskentelyn vaiheissa, kuten miellekarttojen laatimisessa, draamassa ja tunnelman tulkitsemisessa. Oppilaiden yksilöllinen työskentely pohjustaa ryhmätyöskentelyä. Näkymöintistrategia sisältää useita erilaisia tapoja käsitellä luettua tekstiä (em. ryhmätyövaiheiden lisäksi mm. piirtämistä, askartelemista ja kirjeiden kirjoittamista kirjan henkilöille, ongelmanratkaisua ja oman lopetuksen keksimisen tarinalle) ottaen näin huomioon oppilaiden erilaisuuden. Kaikille oppilaille suurryhmässä keskustelu ei ole välttämättä paras tapa tuoda esille omia ajatuksiaan, vaikkakin se voi tarjota silti aineksia omien tulkintojen rikastamiseksi ja monipuolistamiseksi. Elämykset lukemisen mauste Toisluokkalaiset oppilaat pystyivät selviytymään kokonaisen, vaativahkon lastenromaanin lukemisesta Näkymöintistrategian tukemana. Lukemisen jaksottaminen toiminnallisten vaiheiden avulla sekä eritasoisia lukijoita sisältävän ryhmän tuki auttoivat lukemisprosessissa. Janne ja sammakkoklaanin kosto sopi hyvin toisen luokan kevätlukukaudelle luettavaksi mm. hauskan huumorinsa, omaperäisten henkilöhahmojensa ja toiminnallisuutensa vuoksi. Oppilaat kokivat arvioinneissaan lukemisen olleen miellyttävää. Oppilaiden aktiivisuutta vaativat menetelmät olivat suositumpia kuin toisinaan yksilöllisen työskentelyn vaiheessa käytetyt tehtävämonisteet. Näkymöintistrategian avulla luettu teksti saatiin elämään. Lukijoille tarjoutui strategian monissa vaiheissa mahdollisuus päästä itse elämään kirjan henkilöiden elämää ja samastumaan heidän kokemuksiinsa. Lukijoiden omakohtaisilla kokemuksilla ja elämyksillä oli puolestaan vaikutusta siihen, miten he luettua tekstiä tulkitsivat. Lukijoiden tulkintojen kehittymistä seurattiin Näkymöintistrategiassa alku-, väli- ja loppunäkymöinnissä, joissa myös pyrittiin ryhmän avulla lukijoiden henkilökohtaisia tulkintoja rikastamaan ja monipuolistamaan. Elämyksellisen lukemisen tavoite saavutettiin Näkymöintistrategian avulla hyvin. Elämyksellinen lukeminen onkin yksi kirjallisuuden opetuksen keskeinen tavoite. Tärkeää on myönteisen asenteen saavuttaminen lukemista kohtaan. Näin voidaan vaikuttaa myös oppilaiden pysyvään, omaehtoiseen lukuharrastukseen.

Äidinkielen opetustieteen päivän ohjelma oli seuraavanlainen:

Suudelma kotimaiselle kirjallisuudelle
Lauantaina 13.3.1999