1.4 ITSEOHJAUTUVUUS

KVY

Johdanto

1.  Metakognitio

1.1  Metakognition kehittyminen

1.2  Opiskelijan oppimisprosessien itsesäätely

1.2.1  Kognitiiviset prosessointitoiminnot

1.2.2  Affektiiviset oppimistoiminnot

1.2.3  Metakognitiiviset säätelytoiminnot

1.3  Oppimisstrategiat

1.4   Itseohjautuvuus

2.  Metakognition kehittäminen ja tukeminen

2.1    Reflektio

2.2    Itsearviointi

2.3  Metakognition kehittämisen esteitä

3.  Ohjeita metakognitiivisten taitojen kehittämiseen ja tukemiseen  

Kirjallisuutta

Verkkotutor:

Opintojen suunnittelu

Opintojen tavoitteet

Ajankäytön suunnittelu

Ongelmat opiskelun arjessa

Linkkejä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itseohjautuvuuden käsite on laaja.Tutkijat ovat määritelleet sen eri tavoin (self-directed learning, esim. Candy 1991) tai (self-regulated learning, esim. Ruohotie 1994, Ruohotie 1996d).  Termi self-regulated learning tulee kognitiivisesta psykologiasta ja eroaa hieman self-directed learning-termistä, joka pohjautuu andragogiikkaan.  

Itseohjautuvuuteen liittyy suomen kielessä useita termejä, jotka ovat merkitykseltään lähellä toisiaan: mm. itsekasvatus, autonomia, omaehtoinen oppiminen (Ahteenmäki-Pelkonen 1994).  Åhlberg (1997) pitää itseohjautuvuutta yhtenä osana metaoppimista, eli oppimaan oppimista.  Metaoppiminen taas on korkealaatuisen oppimisen tärkeä osa-alue. 

Varila (1990) on havainnut itseohjautuvuudessa kaksi toisistaan poikkeavaa näkökulmaa, kun pyritään määrittelemään tai edes kuvaamaan itseohjautuvaa oppimista.  Toisessa näkökulmassa painotetaan itseohjautuvaa oppimista prosessina ja toisessa tietoisuuden tilana.   Tavallisesti itseohjautuva oppiminen on ymmärretty verbinä, jolloin se mielletään oppimistoimintona tai niiden sarjana.  Kuitenkin lisääntyvässä määrin on itseohjautuva oppiminen viime aikoina ymmärretty myös tietoisuuden tilaksi.  Mikäli korostetaan prosessia, niin yleensä määritelmät pitävät sisällään sen, että itseohjautuva oppija on kykeneväinen suunnittelemaan, toteuttamaan ja evaluoimaan omaa opiskeluprosessiaan tilanteen vaatimusten mukaan joko yksin tai yhteistyössä muiden kanssa.  Itseohjautuvan oppijan oletetaan kykenevän vaativaan ongelmanratkaisuun: hän kykenee diagnosoimaan itsensä ja elämäntodellisuutensa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa sekä päättämään muutoskeinoista.

Käsitys itseohjautuvasta oppijasta liittyy humanistiseen ihmiskäsitykseen.  Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän vastuuntuntoinen.  Humanistinen ihmiskäsitys korostaa ihmisen potentiaalia oppimiseen ja kehittymiseen. (Hiemstra & Brockett, 1994).  Itseohjautuva ihminen luottaa itseensä ja omiin kehitysmahdollisuuksiinsa. Humanismin näkökulmasta itseohjautuvuus on myös tavoite jonka saavuttamista tuetaan kaikin tavoin, jotta sitä voidaan käyttää oppimisvälineenä myöhemmin.  (Koro, 1993b).

Itseohjautuvan oppimisen peruslähtökohtana on, että oppija on avoin omille oppimistarpeilleen ja on oman oppimisensa ohjaaja.  Guglielminon (1977) mukaan voimakkaasti itseohjautuva oppija on aloitteellinen, riippumaton ja sitkeä oppija, joka on vastuussa omasta oppimisestaan ja näkee ongelmat haasteina.  Hänellä on utelias, kurinalainen ja itseensä luottava elämänasenne, joka ilmenee voimakkaana haluna oppia tai muuttua.  Hän hallitsee oppimisen perustaidot, sekä osaa organisoida oppimisprosessin etenemisen.  Varila (1990) lisää itseohjautuvan oppijan piirteeksi päämääräsuuntautuneisuuden.  Zimmerman (1990) on koonnut useiden tutkijoiden määritelmistä itseohjautuvan opiskelijan muotokuvan.  Itseohjautuva opiskelija on sisäisesti motivoitunut ja itseään sekä oppimistaan ja sen tuloksia tarkkaileva, kontrolloiva ja arvioiva.  Siten opiskelijan itseohjautuvuuden aste voidaan määritellä sen mukaan, miten hän on metakognitiivisesti, motivationaalisesti ja toiminnallisesti aktiivinen ja motivoitunut osallistuja omassa oppimisessaan.

Useat itseohjautuvuuden määrittelijät katsovat itseohjautuvuuden koostuvan neljästä perusulottuvuudesta.  Ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva ulottuvuus on vastuullisuus ja halu oppia.  Oppimishalussa nousee esiin itseohjautuvan oppijan sisäinen motivaatio oppimisen tahtomisesta ja haluamisesta.  Toinen ulottuvuus on luova ja itsenäinen ongelmanratkaisu.  Tähän sisältyy oppijan avoimuus ja uteliaisuus uusille haasteille.  Hän on kriittinen ja valmis kyseenalaistamaan perinteisiä ratkaisuja sekä kokeilemaan uusia.  Kolmas itseohjautuvan oppijan ulottuvuus on itsenäisyys ja varmuus.  Hän pystyy ottamaan palautetta vastaan ulkopuolelta, mutta kykenee myös itse arvioimaan omaa oppimistaan.  Itsenäinen oppija pystyy tekemään myös valintoja.  Neljäs, viimeinen ulottuvuus, on oppijan itseluottamus.  Joustavien ratkaisumallien hakeminen ja käyttö liittyvät itseluottamukseen.  Jollei oppija luota omaan toimintaansa, hän ei pysty myöskään näitä ratkaisumalleja käyttämään.  (Vesisenaho, 1998)  

Mäkisen (1998) mukaan itseohjautuvuuden ulottuvuuksista keskeisin on metakognitio.  Mäkinen pohjaa  käsityksensä Lindnerin ja Harrisin (1992) laajaan  itseohjautuvuutta käsittelevään tutkimukseen, joka toteaa, että useimmat itseohjautuvuuden eri ulottuvuudet asettuvat seuraavaan luokitteluun: 1. metakognitio, 2. oppimisstrategiat, 3. motivaatio/luottamus omaan oppimiskykyyn ja henkilökohtaiseen kontrolliin, 4. kontekstuaalinen herkkyys (sisäinen: oman oppimisprosessin tarkkailu, säätely ja muuntelu tarvittaessa /  ulkoinen: kurssin ja opettajan asettamien vaatimusten huomioon ottaminen; tieto, missä ja miten opiskella; kenen luo, milloin ja minne mennä apua hakemaan) sekä 5. ympäristön hyödyntäminen/kontrolli.  Mikään näistä komponenteista ei ole kuitenkaan toisista komponenteista riippumaton ja itsenäinen, vaan kaikki vaikuttavat toisiinsa.

Vesisenahon (1998), Guglielminon (1977) ja Zimmermanin käsitykset itseohjautuvuuden ulottuvuuksista sopivat osittain Mäkisen (1998) esittelemään viisijakoon.  Kun mukaan otetaan kognitiivisen psykologian määritelmiä oppimisen itsesäätelystä, syntyy kuva metakognitiosta, jota kehittämällä voidaan tehdä opiskelu mielekkäämmäksi ja opiskelijan kannalta hallittavammaksi prosessiksi.

aloitussivulle

edellinen sivu

sivun alkuun

seuraava sivu

copyrightŠ Kalle Virta