Tämä nettisivusto on verkkoversio Turun yliopiston Biologian laitoksella Kulttuuriekologian kurssilla keväällä 2002 tekemästäni harjoitustyöstä. Tekstiosuuden asiasisältö on aivan sama kuin paperiversiossa, mutta kuvituksessa olen käyttänyt hyväkseni tietokoneen suomia monipuolisia mahdollisuuksia. Tekstiin olen tehnyt verkkoversion uuden kuvituksen vaatimia muutoksia.
Kuvat olen esittänyt tekstistä erillisinä sivuina, jotta latautumisajat modeemilla pysyisivät edes lähellä kohtuullista, koska kuvat ovat suuria. Kuvat avautuvat uuteen ikkunaan, joten voit liikkua avoimen kuvan ja tekstin välillä siirtymällä ikkunasta toiseen. Sulje kukin kuvaikkuna lopetettuasi sen tarkastelu. (Kehittelen tähän ehkä joskus hienostuneemman järjestelmän.)
Tämä tutkielma perustuu maakirjakarttaan vuodelta 1692 Perniön Strömman kartanon mailta. Kartan on piirtänyt J. Wettervik ja se on saatavissa internetistä osoitteessa http://www.csc.fi/maakirjakartat/a2a.htm (Kemiö: Mjösund, Strömma). Maakirjakarttaa on vertailtu alueen peruskarttaan vuodelta 1981 ja Landsat TM-satelliittikuvaan vuodelta 1984. Lisäksi alueella on tehty maastohavaintoja viimeksi vuonna 2001. Käytetyn peruskartan löydät kuvasta 1 ja satelliittikuvan kuvasta 2.
Maakirjakartan käytetty osa on esitetty pienennettynä kuvassa 3. Netin kautta saatavan kartan tarkkuus ei ole paras mahdollinen, joten kaikista teksteistä ei saa selvää (tästä pienennetystä kuvasta ei ole tarkoituskaan saada selvää, vaan tarkoitus on esittää tutkittu alue). Pelto- ja niittykuviot erottuvat kuitenkin selvästi muista alueista, samoin purot ja rantaviiva ovat tarkasti merkitty. Jonkin verran epävarmaksi jää joidenkin alueiden osalta ovatko ne olleet peltoa vai niittyä. Rakennusten paikat erottuvat hyvin.
Peruskartasta on käytetty lehtiä 201206 Kimito ja 201209 Ylönkylä vuodelta 1981. Karttojen ilmakuvaus on suoritettu 1962 ja uusi kuvaus 1977 sekä täydennyskartoitus 1978. Maakirjakartta ja satelliittikuva on oikaistu peruskartan mukaisiksi. Voidaan havaita maakirjakartan tarkkuuden olevan hämmästyttävä, sillä useiden kilometrien säteellä voidaan kohteiden todeta olevan oikeilla paikoilla toistensa suhteen.
Kuvassa 4 on esitetty peruskartan päälle piirrettyinä vuoden 1692 pelto- ja niittykuviot, Strömman asuinrakennukset sekä rantaviiva ja purot. Karttaa tarkasteltaessa voidaan havaita rantaviivan pysyneen paikallaan Strömman pohjoispuolella, jossa rannat ovat kallioisia ja jyrkkiä. Sitä vastoin Strömman saaret ovat kasvaneet yhteen ja suurentuneet ja kartanon edustan matalaan lahteen on muodostunut vesijättömaata. Alueen eteläreunassa voidaan havaita puron tuoman maa-aineksen muodostaneen pienen niemen matalaan lahteen. Purojen paikat ovat joiltakin osin täsmälleen samat vuosien 1692 ja 1981 kartoissa. Uudesta kartasta voidaan havaita, että metsiä on ojitettu runsaasti ja tämä on jossain määrin myös muuttanut purojen linjauksia, kuten myös peltojen parantaminen. Karttoja vertailmalla voidaan todeta kiinteiden maastokohteiden osuneen niin hyvin samaan paikkaan, että voidaan pitää vuoden 1692 karttaa tämän tarkastelun kannalta erittäin luotettavana.
Satelliittikuva on otettu toukokuun 17 päivänä 1984. Keväisen ajankohdan vuoksi valtaosa pelloista erottuu hyvin ympäristön havumetsistä. Sitä vastoin paljaat pellot eivät erotu kunnolla muista kasvillisuudeltaan niukoista alueista. Tässä tutkielmassa on käytetty kasvillisuusindeksiä (NDVI) kuvan kanavilta 3 ja 4, johon on lisäksi liitetty kanavan 7 informaatio. Runsas kasvillisuus nähdään kuvassa vihreänä kun taas kasvillisuuden puuttuminen näkyy oranssina värinä. Kuvassa 2 on satelliittikuvaan liitetty jo kuvassa 1 esitetyt maankäyttömuodot ja vesistöt.
Kuvassa 5 voidaan havaita myös satelliittikuvan vastaavan hyvin vuoden 1692 karttaa. Erityisen selvästi tässä erottuu kartanon edustan lahteen muodostunut vesijättömaa, jonka laaja ruovikko erottuu keväisessä kuvassa kuolleena. Strömman saarten kohdalla havaitaan myös selvästi niiden pinta-alan kasvaneen merkittävästi. Osittain tämä johtuu varmaankin myös ihmisen toimista, sillä aiemmin erilliset saaret on osittain keinotekoisesti yhdistetty. Vanhat viljelyskuviot vastaavat aika hyvin nykyisiä, mutta ovat useimmiten pienempiä, sillä peltoja on myöhempinä aikoina pyritty laajentamaan niin paljon kuin se tällä kallioisella alueella suinkin on ollut mahdollista.
Seuraavalla sivulla kerron maankäytön muutoksista.