Maailmakuvaus

Sota oli jatkunut Louhinmaan ja Tuulenhovin valtakuntien välillä oli jatkunut jo kolmatta vuosikymmenettä. Viha kansojen välillä ulottui vuosisatojen taakse. Se oli muovannut suuren saaren historiaa niin kauan kuin muistiinkirjoitettua historiaa oli linnojen arkistoihin kätkettynä.

Hieman yli kuukausi sitten sotiminen lakkasi. Eräänä yönä lähellä valtakuntien välistä rajaa Louhinmaan puolella sijaitseva pieni Vaskenmajan kaupunki tuhottiin täydellisesti. Eloonjääneitä oli kahden ihmisen sormilla laskettava määrä. Yhdelläkään ei ollut selvää mielikuvaa tapahtuneesta tai hyökkääjistä. He saattoivat vain muistaa pimeyden läpi tunkeutuvan korkean, kirkuvan äänen sekä pelon kun he yrittivät löytää tietään ulos palavalta hurmeelta lemuavasta kaupungista. Vaskenmajan tuho oli selvä voimannäyttö, mutta kuka sen takana oli, siitä ei kenelläkään tunnu olevan tietoa.

Louhinmaa ja Tuulenhovi sopivat pikaisen välirauhan. Molemmat kansat – kuten muutkin saarella asuvat – valmistautuivat ottamaan vastaan sen mitä tuleman pitää. Rauhattomuus ja epävarmuus sekoittuvat piinaavaan hiljaisuuteen kun osapuolet odottavat seuraavaa siirtoa ja etsivät kuumeisesti vihjeitä siitä mistä on kysymys.

Kansat ja valtakunnat:

Louhinmaa: Saaren pohjoisosien laajoja tasankoja ja suoalueita hallitsee Louhinmaan valtakunta. Muutama vuosikymmen sitten alue oli lukuisten keskenään riitelevien pienten kuningaskuntien täplittämä. Louhinmaan valtakunnan johtoon nousi voimakas kuningas Emerius III, joka lyhyessä ajassa yhdisti kuningaskunnat valtansa alle. Muutaman vuoden rauhan ajan jälkeen Emerius suuntasi katseensa etelään ja aloitti sodan Tuulenhovin kanssa. Suuren joen takana sijaitsevan vuoristoisen maan valtaaminen ei ollut kuitenkaan helppoa ja sota pitkittyi. Louhenmaan valtakuntaa asuttaa lähinnä ihmisiä, joskin kolme vuotta sitten valtakuntaan liittyi myös pieni kuudensadan örkin pesä länsirannikolla.

Tuulenhovi: Tuulenhovin valtakuntaa on jo kahdeksankymmenen vuoden ajan hallinnut käskynhaltija. Käskynhaltijan valta-asema on kuitenkin lähinnä näennäinen. Todellisuudessa etenkin sodan alettua määräykset on antanut Tuulenhovin valtauskonnon Solaruksen sotilasjärjestö. Solarus on aurinkojumala ja Tuulenhovissa sen papisto on jakaantunut hengelliseen ja sotilaalliseen järjestöön. Vaikka valtakunta onkin pieni verrattuna Louhinmaahan, Solaruksen sotilaskaartin ja puolustustaistelulle edullisen maaston ansiosta se on taistellut onnistuneesti Louhinmaan hyökkäysarmeijaa vastaan.

Haltiat: Saaren itärannan suurissa metsissä ja rannikolla sijaitsevilla saarilla asuu pelätty haltioiden kansa, jonka tunnistaa heidän lähes valkeasta ihostaan ja suipoista korvistaan. Haltiat pysyttelevät enimmäkseen omassa metsässään, johon harva ihminen on innostunut astumaan. Toisinaan metsästä tulee esiin pieniä haltiaretkikuntia metsästämään saaren muita asukkaita. Nämä metsästysretket ovat pelättyjä, sillä haltioiden julmuus uhrejaan kohtaan on lukuisten tarinoiden aiheena. Haltioiden keskuudessa elää myös outoja, hyvin väkivaltaisia olentoja, joita kutsutaan verihurtiksi. Verenjuonti tuntuu kuuluvan haltioiden tapoihin.

Nomadit: Suurten valtakuntien ulkopuolelle jää laajat erämaa-alueet, joita kansoittavat monet heimot ja kansat. Tähän joukkoon sisältyy pieniä sotaisia örkkiheimoja, usein kaupunkien kauppapaikoilla näkyviä metsästäjiä ja erilaisia paimentolais-joukkoja. Nomadien joukossa merkittävin voimatekijä on saaren pohjoissarvea hallitseva Lunor-metsästäjäheimo, jonka nimi tulee heimon palvomasta kuu-jumalasta. Monien kiinnostuksen on herättänyt myös Veren kansan nimellä tunnettu ryhmä vaeltavia ihmisiä. He ovat vähälukuinen joukko naamioiden taakse piiloutuvia sotureita ja profeettoja, joiden taustaa tai kotiseutua ei tiedetä.

Vuoristolaiset: Louhinmaan ja Tuulenhovin raja-alueille ulottuvan Iltavuorten vuorijonon rinteitä asuttava kansa, joka löytää elantonsa metsästyksestä, lampaiden ja vuohien kasvatuksesta, keräilystä ja muutamien viljelyskelpoisten laaksojen hyödyntämisestä. He koostuvat enimmäkseen ihmisistä, mutta etenkin sotajoukkojen mukana liikkuu myös muutamia väkivahvoja tuomilaisia. Vuoristolaiset ovat ajoittain sekaantuneet Louhinmaan ja Tuulenhovin väliseen sotaan käydessään omaa sissisotaansa molempia osapuolia vastaan, mutta viimeisen vuoden aikana he ovat olleet varsin rauhallisia. Vuoristolaiset palvovat omia esi-isäjumaliaan sekä vuorenhenkiä.

Kuolleiden metsä: Kuolleiden metsä on seissyt Punajärven itärannalla kauemmin kuin Louhinlinnan aikakirjatkaan tietävät kertoa. Paikkaa pelätään, sillä harvat siellä käyneet kertovat puiden välissä liikkuvista uhkaavista varjoista ja ikiaikaisista kuolleiden joukoista, jotka toisinaan yöaikaan nousevat maasta vaeltamaan metsässä. Harvassa eivät ole ne tarinat, joissa kerrotaan uskaliaista miehistä jotka eivät ole koskaan metsästä palanneet.