Valokuva tallentaa luontokokemusta 

   Vanhalla Raatihuoneella galleria Justissa on mahdollisuus kokea maata, taivasta, vettä ja kiveä. Ollipekka Kankaan näyttely Toinen yritys nostaa kivi kehottaa katsojaa hiljentymiseen ja mietiskelyyn; siis samaan, mitä Kangas itse tekee luonnossa.
   Kangas tasapainottaa kiviä vaikuttaviin asentoihin ja tallentaa tekemänsä valokuvauksellisesti ansiokkaiksi kuviksi. Lopputuloksena on näyttely taiteilijan kokemuksista, kauniista valoista ja näyttävistä, poikkeuksellisista muodoista.

Luonnossa tekemisen pitkät juuret

   Kankaalle ovat maisema ja paikkakokemus ehdottoman keskeisiä ja tärkeitä. Tässä tavassaan hän liittyy performatiivisten maataiteilijoiden joukkoon niin käsitteellisesti kuin kuvallisestikin. Periaatteellisesti valokuva tekee performanssista ja maisemassa tehdystä kokemuksesta taidetta vasta siinä vaiheessa, kun kuva tuodaan galleriaan. Onneksi Kangas käyttää hallittuja valokuvallisia keinoja, valoa ja rajausta hyvin.
   Tässä mielessä näyttely on mahdollista muidenkin kokea mielenkiintoisena ja vaikuttavana. Kyseessä on taideteko, joka on dokumentoitu valokuvin. Kangas on tuonut galleriaan jatkuvan kokemuksen, tekemisen ja kokemisen fuusion.

Luonnon metafysiikkaa

   Kankaan tapa tehdä kuvaa on korostuneen metodinen; tämän hän itsekin allekirjoittaa. Prosessi tuntuu myös varsin metafyysiseltä. Kangas itse puhuu mm. kivien kuuntelusta etsiessään oikeata kiveä. Kyseessä tuntuukin olevan luonnon kanssa harmoniaan pääsemisen riitti nöyryyden ja vaatimattomuuden saavuttamiseksi. Tuntuu kuin Kankaalla olisi tarve määritellä luonnon ja kulttuurin erot luonnon alkuperäisyyttä etsien ja painottaen.
   Samaan aikaan Kangas kuitenkin viittaa reviirin merkitsemiseen, paikassa käymisen todistamiseen. Tallenteilla hän indikoi käymistään ja puuttumistaan paikkaan. Tämä puolestaan kertoo hyvinkin kulttuurisesta toimijasta, jonka vallan indikaationa toimivat merkit reviiristä.
   Näyttely voi siis myös kertoa yrittämisen ja voittamisen tarpeesta, pyrkimyksestä saada sitkeydellä aikaan haluamansa. Epäonnistumisen näyttäminen ei kuulu tähän vaatimatonta monumenttaalisuutta tavoittelevaan tapaan tehdä kuvaa. Kaikki on lopulta hyvin hallittua.
   Toisaalta Kangas kertoo purkavansa tekeleensä ja palauttavansa luonnon alkuperäiseen olotilaansa. Hän ei siis haluakaan hallita luontoa, vaan toimia sen ehdoilla. Luonto on materiaalia ihmisen taiteelle, kuitenkin niin, ettei luonto itse siitä muutu. Kunnioitus on näin olemuksellisesti läsnä. Lisäksi kivien tasapainottamisen mukana kuviin tulee kiinnostavaa haurautta.

Galleria tilana

   Galleria Justin ensimmäinen huone koostuu pitkälti värillisistä, kohtalaisen kokoisista valokuvista. Tilassa on myös muutama kivi-installaatio. Huone muodostaa hienon kokonaisuuden niin väriensä kuin ripustuksenkin suhteen.
   Toisessa huoneessa on sitten enemmän erilaisuutta ja hajanaisuutta. On kivi-installaatioita, pienempiä sävytettyjä mustavalko-valokuvia sekä sekatekniikalla toteutettuja abstraktimpia kalliomukaelmia.
   Näyttelyn ripustus on rohkea ja ristiriitainen, mikä loppujen lopuksi tuntuu hienolta tavalta esitellä asioita. Miksi olisi tarpeellista tehdä ehjääkin ehjempi kokonaisuus asiasta, joka on olemuksellisesti monitahoinen ja rönsyilevä!
   Näyttele kehottaa katsojaa harhailemaan ja hiljentymään. Tätä meditatiivisen antautumisen kehoitusta tosin häiritsee gallerian sijainti meluisan lippupalvelun kupeessa, joten onnistuneesta ripustuksesta sekä mielenkiintoisesta näyttelystä huolimatta katsomiskokemus häiriintyy. Valitettavasti.

HARRI PÄLVIRANTA

Ollipekka Kangas: Toinen yritys nostaa kivi. Galleria Just - 27. 2.

Päivitetty:  00:42:33 13.02.2000  Copyright © 2000 Turun Sanomat