Teologin ammatti on hyvin vanha ja voidaan jäljittää jo Aatamin paratiisista karkotuksen jälkeiseen aikaan.  Kaikissa kulttuureissa kaikkialla maailmassa on ollut teologeja, jota hyvin usein ovat kuuluneet korkeimpaan valtion hallintoon. Näin on ollut vanhoissa metsästystalouteen perustuvissa valtioissa kuin myös myöhemmin. Tuhansia vuosia vanha tapa Amerikassa , Euraasiassa, Afrikassa ja Australiassa on ollut eläinten uhraaminen jumalille. Useimmiten on voitu uhrata myös esineitä tai kasvikunnan tuotteita yms. Tähän on liittynyt monimutkaisia tarkoin määrättyjä rituaaleja. Erilaisiin muihin tilanteisiin kuten sairauksien hoitoon on liittynyt myös erityyppisiä rituaaleja, loitsuja yms.

     Kristinuskon leviämisen myötä Israelista ensin Eurooppaan ja sitten kaikkialle maailmaan on levinnyt eettinen teologia. Tämän piirissä on nyt puolet maailman väestöstä n. 3.2 miljardia ihmistä ja toinen  puoli on menossa siihen suuntaan. Kristinusko opettaa, ettei ole olemassa mitään paholaista, pahoja henkiä riivaajia ym. Nämä ovat muinaisia tietämättömien ihmisten selitysyrityksiä pahan ongelmaan.

  Kristinusko toi julkisuuteen ns. kolmen käskyn lain "Älä tapa, Älä varasta, Älä pidä extra tyttö/poikaystävää". Laajasti tulkittuina nämä käskyt kattavat koko lainsäädännön. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ja muut käskyt, jotka eivät toimi useimmiten käytännössä eivät voi olla yleispätevien käskyjen luettelossa. 'Synti' ja muita hämääviä sanoja kristinuskossa ei sallita. Kristinusko määrittelee niitä yleisiä etupäässä eettisiä lakeja, jotka vallitsevat ihmisten ja ihmisyhteisöjen maailmassa. Keskeinen on armon käsite. Ihmiset toimivat epäloogisesti ja joutuvat vaikeuksiin johtuen puutteellisesta opetuksesta ja monista ihmiselämänvaikeuksista ja siksi anteeksiannolla ja armolla on oma paikkansa kristillisessä yhteisössä. Armo vaatii yleensä kykyä kompleksiseen ja johdonmukaiseen päättelyyn ja syvälliseen asioihin paneutumiseen, mikä puuttuu papeilta lähes kokonaan.

Kristinuskossa seurakunnan johtajasta käytetään nimitäystä 'episkopoi' , millä ei ole kattavaa suomenkielistä vastinetta. Se tarkoittaa "asianhoitajaa" tms. Seurakunnan johtajan esimerkin antoi Jeesus kulkiessaan toreilla, teillä ja aitovierillä keskustelemassa ihmisten kanssa sekä opettamassa synagogissa ja  ulkoilmakokouksissa. Apostolit jatkoivat Jeesuksen viitoittamalla tiellä helluntaina, kun apostolit saivat voiman ja taidon lähteä opettamaan kansaa ja etsimään kadonneita. Apostolit valitsivat sitten totuuden tuntoon tulleille joukoille kaitsijat tai johtajat. Apostoli Paavali perusti seurakuntia Eurooppaan, jolloin alkoi laaja seurakuntien perustamisen kausi. Paikallisjohtajien yläpuolelle nimitettiin piispat. Raamatusta muodostui keskeinen opin teos muun teologisen kirjallisuuden ohella.

Seurakunnan papille on Jeesuksen ja apostolien esimerkin ohella annettu seuraavia edellytyksiä  :

1. Seurakunnan johtajan ominaisuudet
Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.
2. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,
3. ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa.
4. Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.
5. Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?
6. Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa

7. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.

1 Tim 3 : 1-8

7. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Hän ei saa olla ylimielinen eikä äkkipikainen, ei juomiseen taipuvainen, väkivaltainen eikä oman edun tavoittelija,
8. vaan hänen on oltava vieraanvarainen, hyväntahtoinen, harkitseva, oikeamielinen, hurskas ja itsensä hillitsevä.
9. Hänen on pidettävä kiinni oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta, niin että hän kykenee myös rohkaisemaan toisia terveellä opetuksella ja kumoamaan vastustajien väitteet.

Tiit 1 : 7-9

1. Seurakunta ja sen kaitsijat
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa - minä, joka itsekin olen vanhin* ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä:
2. Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta.
3. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana.
 

1 Piet 5 1-3

    Seurakunnan johtajiksi Jeesuksen ja Apostolien yhteisössä sopivat vain miehet kuten Jeesuksen esimerkki ja yllämainitut Raamatun lauseet antavat ymmärtää. Papin sukupuolella ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta naisilla ei ole mitään edellytyksiä itsenäisesti hoitaa seurakunnan johtajan keskeisintä tehtävää liikkua yhdessä muiden kanssa teillä, toreilla ja aitovierillä ja kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Kirkolliset toimitukset vievät keskimäärin noin 10% työajasta papin 10% menee hallintoon ja muihin tilaisuuksiin. 80% papin ajasta pitäisi olla aitovierillä, kodeissa, mökeistä kartanoihin, tehtaissa, kouluissa jne. viemässä valtakunnan evankeliumia.

      Perinteisesti papin lisäksi on paljon muitakin samantapaisia työtehtäviä, joissa naiset eivät voi toimia, kuten sotilaan, poliisin ym. tehtävät. Naiset voivat toimia erilaisissa aputöissä, mutta varsinaista työtehtävää - ihmisten kohtaamista - he eivät voi tehdä, siihen tarvittavia henkisiä ja fyysisiä resursseja heillä ei ole.

  Kirkossa keskeinen tavoite on pääjohtajan yllämainittuja suuntaviittoja seuraten kirkon ylimpien viranhaltijoiden tason nosto. Naispapit tulisi poistaa pappisviroista ja siirtää pyhäkoulunopettajiksi ym. kykyjään vastaaviin tehtäviin. Piispat eivät tunne Raamattua eivätkä Jumalaakaan ja tilalle tulisi saada pätevämpää väkeä. Piispat, joita ei näy missään ja jotka seurustelevat vain poliitikkojen kanssa ja ajavat omia ja etujärjestöjensä taloudellisia etuja kirkon jäsenmaksutuloilla ja valehtelevat jatkuvasti Jumalan nimissä eivät voi olla minkään Jumalan suosiossa. Jumalan nimissä valehtelevia piispoja ja pappeja ei näissä viroissa tarvita. Yllämainittuihin Raamatun jakeisiin sisältyy paljon muitakin kohtia kuin papin sukupuoli. Piispoille kysymys oikeudenmukaisuudesta ym. ovat täsyin tuntemattomia sekä teoriassa että käytännössä.