Pohtiva essee

- Aiheeksi käy mikä tahansa kulttuurihistoriallisesti merkityksellinen ilmiö

- Olennaista on aiheen monitahoinen käsittely, joka kokeilee, etsii monia näkökohtia ja ilmaisee kirjoittajan suhdetta aiheeseen.

- Essee saattaa olla yhtä aikaa puhutteleva ja viihdyttävä ja myös vaikeatajuinen.

- Esseen yleisö on usein pienempi kuin popularisoivan artikkelin.

- Houkutteleva otsikko ja väliotsikot ovat tarpeen.

- Loppuun laaditaan kirjallisuusluettelo

- Essee-sanaa käytetään niin suomen kuin muissakin kielissä monissa merkityksissä. Tämän harjoitustyön kannalta on hyvä muistaa essee-sanan alkuperäinen merkitys "punnita". Essee-sanalla ja sen johdannaisilla on useissa kielissä ollut alunperin merkitys kokeilla, yrittää. Tämä merkitys luonnehtii hyvin monia esseitä ja esseekokoelmia. Essee on tällöin yritys tai kokeilu jonkin tai joidenkin asioiden selvittämiseksi pikemminkin kuin lopullinen selvitys tai systemaattinen tutkimus.

- Esseitä kirjoittaneet historoitsijat ovat ollet taipuvaisia ulottamaan ajatustyönsä myös histotirallisten aiheiden piileviin moraalisiin ja filosofisiin merkityksiin.

- Esseisti voi kokeilla myös ilmaisun ja kertomisen muodon rajoja. Hänta eivät rajoita samat rakenteelliset säännöt kuin tieteellisen tutkielman kirjoittajaa. Esseen on sanottu olevan kaunokirjallisuuden ja tieteellisen kirjallisuuden rajalla. Tietynlaisesta vapaudesta huolimattaa myös esseen kirjoittajalta vaaditaan johdonmukaisuutta ja loogisuutta asioiden käsittelyllä sekä menneisyyden ja nykyisyyden todellisuuksien kunnioittamista.

- Esseen tyyli voi olla kaunokirjallisempi kuin muun tieteellisen kirjoittamisen. Abstraktioiden ja tarkkaan määriteltyjen käsitteiden sijaan tai ohella esseisti voi käyttää metforia, vertauksia, parodiaa, satiiria etc. Kuvakieltä voi käyttää analyysin työkaluna.