Muistikuvat, valemuistot ja
muistin manipulointi II
HANNU LAUERMA, ANTTI REVONSUO, SAKARI KALLIO
| Arkikokemukseenkin perustuvan käsityksen mukaan muistikuvat voivat kadota tietoisuudesta ja myöhemmin palata sen piiriin. Tältä pohjalta on kuitenkin tehty myös virheellisiä oletuksia muistin toiminnasta. Eräissä psykoterapian muodoissa traumaattisiin kokemuksiin liittyvien muistikuvien mieleenpalautumista ja uudelleen käsittelyä pidetään keskeisenä hoidollisena elementtinä. Avainkäsite tietoisuudesta katoamisen ymmärtämiseen on tällöin tiedostamaton psyykkinen puolustuskeino, joko torjunta tai dissosiatiivinen amnesia. Kokeellisen tutkimuksen keinoin tätä kysymystä on vaikea lähestyä, mutta toistaiseksi tutkimus ei tue tällaista mallia muistin toiminnasta. Yhdysvalloissa käydään kiivasta mielipiteenvaihtoa ja oikeudenkäyntejä siitä, ovatko mm. eräät aikuisiällä esiin nousseet insestimuistot virheellisesti toimivien psykoterapeuttien aikaansaamia ns. valemuistoja. Suomessa puolestaan ainakin kaksi maallikkohypnotisoijaa on pyrkinyt esittelemään rikoksesta syytetyn hypnotisointia keinona tuottaa "autenttisia" muistikuvia, joilla todistettaisiin syyttömyyttä tai syyllisyyttä jopa henkirikokseen. Kirjoituksessa tarkastellaan tutkimuksia joiden pohjalta voidaan eritellä muistikuvien syntytapaa, todistusarvoa ja manipuloitavuutta. Lisäksi tarkastellaan muistisuoritusten parantamiseen tähtäävän hypnoosin sovellutuksia ja vasta-aiheita. |
Tämän "artikkelisarjan" ensimmäisessä osassa tarkastelimme
"torjuttujen" muistikuvien olemassaoloa ja niiden paluuta tietoisuuteen
pitkän ajan kuluttua. Tätä vaikeasti lähestyttävää
kysymystä ei kuitenkaan ole läpikotaisin kyetty tutkimaan, ja
torjutun muistikuvan mieleenpalautuminen psykoterapiassa on elämyksenä
hyvin yleinen. Näin ollen ei ole syytä kiirehtiä väittämään
ilmiötä mahdottomaksi tai syntyvää mielikuvaa väistämättä
harhaanjohtavaksi. "Palautunutta" muistikuvaa on kuitenkin syytä tarkastella
kokonaisuuden osana ottamatta kantaa sen totuudellisuuteen, silloinkin
kun muistikuva vaikuttaa kaikin puolin uskottavalta. Suomalaisten insestin
uhrien parhaillaan järjestäytyessä on erityisen tärkeää
huomata, että erityisesti hypnoosissa syntyvät "muistikuvat"
ovat usein odotuksien ja väitettyä tapahtumaa myöhemmän
informaation värittämiä tai jopa niistä rakentuneita.
Valemuistojen synty hypnoosin käytön seurauksena ei edellytä
yleistä todellisuudentajun häiriötä.
Uskonnollisia tunnuksia käyttävien kulttien suggestiivisissa
menetelmissä voi myös olla tekijöitä, jotka johtavat
valemuistojen syntyyn ( ). Toisaalta muistikuvat kultin uhriksi joutumisesta
lapsuudessa ovat usein olleet esimerkkeinä ilmeisistä valemuistoista.
Varsin raakaa loanheittoa on esiintynyt mm. siten, että koko valemuistokäsitteen
on esitetty syntyneen pedofiilien pyrkiessä naamioimaan toimintaansa.
Väite on epäilemättä asiaton, mutta yhtä selvää
on se, että insestiä esiintyy ja että mitä tahansa
käsitettä voidaan väärinkäyttää.
TODISTAJAN HYPNOTISOINTI RIKOSTUTKINNASSA
Rikosten esitutkinnassa muistisuoritusten parantamiseen tähtäävä
hypnoosi on varsin yleismaailmallisesti käytetty menetelmä. Siinä
todistajia autetaan muistamaan rikoksen selvittämisen kannalta tärkeitä
yksityiskohtia jotka eivät spontaanisti palaudu heidän mieleensä.
Tällaisia voivat olla esim. satunnaisesti havaitun auton väri,
tyyppi ja rekisterinumero tai ohikulkeneen henkilön kasvonpiirteet.
Eräissä vakavissa rikostapauksissa hypnoosissa saatu tieto on
ollut asian selvittämisen kannalta ratkaisevaa. Näyttöä
hypnoosin ylivertaisuudesta muihin muistiinpalautustekniikoihin nähden
ei ole, ja erityisenä ongelmana hypnoosin käytössä
onkin johdateltavuus ( ). Keskeinen periaate on, että syyllisyyden
toteamiseen johtava päättely tapahtuu hypnoosista riippumattoman
aineiston varassa, jolloin hypnoosi toimii vain keinona mahdollistaa tutkimusten
eteneminen. Näyttö hypnoosin kelpoisuudesta esitutkinnassa on
laajuudestaan huolimatta edelleen anekdotaalista. American Medical Associationin
kannanoton mukaan tutkimustieto ei myöskään tue hypnoosin
avulla saatujen todistajalausuntojen käyttöä todisteena
oikeudessa ( ). Esitutkinnankin kannalta on suotavaa, että hypnotisoitu
todistaja olisi puolueeton, jolloin hänellä todennäköisesti
ei ole muistin toimintaa ohjaavaa, tietoista tai tiedostamatonta, pyrkimystä
ohjata asioiden kulkua itselleen mieluisaan suuntaan.
Siinä missä todennäköisesti puolueettoman todistajan
hypnotisointia on koeteltu esitutkintakeino, on hypnoosin käyttö
muistinmenetyksestä kärsivän, esim. raiskatun tai pahoinpidellyn
uhrin tutkimisessa ongelmallisempaa vaikkakin joskus perusteltua ( ). Muistin
toimintaa saattavat tällaisessa tapauksessa ohjata myös sekundaariset
seikat kuten tapahtuneesta rikoksesta riippumattomat kaunan tunteet, jotka
muistiaukkojen spontaanin ja tahattoman täyttymisen eli konfabuloinnin
kautta johtavat tutkimusta harhaan.
RIKOKSESTA EPÄILLYN HYPNOTISOINTI
Rikoksesta syytetyn hypnotisointia voidaan harkita siinä tapauksessa,
että hypnoosin tarkoitus on saada hänet muistamaan vaikkapa syyttömyyttä
todistavan mutta kadonneen materiaalisen todisteen sijainti, jolloin esim.
asiapaperin löytyminen itsessään on pitävä todiste
( ). Syytetyn hypnotisointiin siinä tarkoituksessa, että hänen
muistinsa manipuloitaisiin kokemaan uudelleen itse rikostapahtuma, liittyy
puolestaan uskottavuusongelmien lisäksi tutkittavaan kohdistuvia vaaroja.
Olennaista on ymmärtää, että hypnoosi ei ole keino
ohittaa elämäkerrallisten muistikuvien värittyminen ja muuttuminen
toiveiden, myöhempien havaintojen ja eläytymiseen perustuvien
korvaavien muistikuvien vaikutuksesta. Usko siihen, että muistia
voitaisiin hypnoosin avulla käsitellä kuin videonauhaa ja nähdä
"mitä todella tapahtui", on kuitenkin asianmukaisia perustietoja vailla
toimiville maallikkohypnotisoijille ilmeisesti ominainen. Ns. ikäregressioon
eli mielikuvien tasolla tapahtuvaan ajassa taaksepäin palaamiseen
hypnoosin aikana näyttääkin joskus liitettävän
maagista ajattelua ( ).
Eräs "hypnologin" ja "suggestoterapeutin" virallistamattomia ammattinimikkeitä
käyttävä henkilö antoi asianajajan pyynnöstä
hovioikeudelle lausunnon, jossa hän katsoi henkirikoksesta tuomitun
naisen hypnotisoimisella tuottaneensa "autenttisen" uusintakokemuksen siitä
mitä todella tapahtui. Asianajajan julkisuuteen toimittamassa lausunnossa
hypnotisoija totesi kokemukseensa ja asiantuntijuuteensa vedoten, että
väitetyt rikolliset tapahtumat olisivat varmuudella tulleet hänen
tietoonsa sikäli kuin sellaisia olisi tapahtunut. Videoidussa tutkintatilanteessa
oli hypnotisoijan lisäksi paikalla asianajaja, joka lehtitietojen
mukaan uskoi päämiehensä syyttömyyteen niin vahvasti,
että oli ollut "poissa tolaltaan parin viikon ajan" tämän
saatua alemmassa oikeusasteessa langettavan tuomion. Lausunnossa vedottiin
myös siihen, että kauhusta huutavan hypnotisoidun naisen syketaajuus
olisi noussut yli 200:n. Syketaajuuden mittaustapaa tai rytmihäiriön
mahdollisuutta ei eritelty. "Hypnologi" vetosi myös "tuntemuksiinsa"
jotka todistaisivat kokemuksen autenttisuuden. Ennen kuin menettelyn asiallisuudesta
oli alettu käydä kriittistä keskustelua julkisuudessa, samainen
hypnotisoija oli lehtitietojen mukaan myöskin sopinut järjestettäväksi
syytetyn toivomuksesta tutkimuksen eräässä talousrikosasiassa.
Kysymyksenasetteluksi oli suunniteltu sitä, tiesikö pesäluetteloa
vannonut ja langettavan tuomion saanut varatuomari selvityksen vääräksi
siten, että tästä koitui hänelle 1.4 miljoonaa markkaa
ylimääräisiä saatavia ( ).
Edellä esitettyjen omaelämäkerrallisen muistin toimintaa
selvittävien tutkimusten perusteella lienee selvää, että
kuvattu menettely ei kestä varovaistakaan tarkastelua. Runsaaseen
alkoholinkäyttöön liittyneestä henkirikoksesta oli
kulunut vuosi. Kuvatussa tilanteessa tutkittava voi ensinnäkin vilpittömästi
uskoa syyttömyyteensä riippumatta siitä mitä tapahtui.
Hän voi myös eläytyä kuviteltuun versioon siitä
mitä tapahtui, tai yksinkertaisesti valehdella. Henkirikoksille, erityisesti
lausunnon kohteena olleen tyyppisille kaoottisissa oloissa tehdyille henkirikoksille,
on tyypillistä muistikuvien katkonaisuus. Tutkittava on tällöin
erittäin altis konfabuloimaan eli tiedostamattaan peittämään
muistiaukkoja, ja näin syntyvä muistikuva voi tuntua tutkittavasta
kiistattoman todelta. Tutkittavalle itselleen ajatus siitä, että
omat muistikuvat eivät vastaakaan todellisuutta, saattaa olla erittäin
loukkaava. Niinpä hänen tunnereaktionsa epäileviin tai myötäileviin
äänenpainoihin voivat olla voimakkaita ja vakuuttavan tuntuisia.
Kärjistäen voidaan todeta, että minkä tahansa omaelämäkerrallisen
muistikuvan synty vuorovaikutustilanteessa on sosiaalinen tapahtuma. Esimerkiksi
sopivan humoristisella tavalla aloitettu armeija-ajan muisteleminen mukavien
vanhojen kaverien kanssa, erityisesti lasin ääressä, muuttaa
hyvinkin ankeina ja vastenmielisinä koetut tapahtumat hauskoiksi muistoiksi
siitä, kuinka "me pojat painettiin". Ryhmätilanteessa odotusten
vastaisen kannan omaksuminen vaatii yksilöltä itse asiassa poikkeuksellista
suoritusta. Hypnoosi taas lisää voimakkaasti mahdollisuuksia
muistin vääristymiin, eikä keinoa tämän ilmiön
ohittamiseen tunneta ( ). Vääristymisen todennäköisyys
kasvaa kun muistettava materiaali on tutkittavan intressien kannalta tärkeää.
Monien tutkimusten mukaan juuri hypnoosi lisää myös todennäköisyyttä
siihen, että tutkittava pitää kiistattoman totena muistikuvaa,
joka kuitenkin varmuudella todetaan vääräksi (esim. ,
). Hypnoosissa saaduista harhaanjohtavista todistuksista on lukuisia esimerkkejä
puolueettomienkin todistajien kyseessä ollen. Eräässä
murhaoikeudenkäynnissä hypnoosin avulla lausuntonsa antanut todistaja
pysyi istunnon jälkeenkin vakuuttuneena siitä että hän
oli antanut tarkat tiedot murhaajan kasvoista, vaikka silmälääkärin
lausunnon mukaan havaintojen tekeminen 76 metrin päästä
puolipimeässä oli täysin mahdotonta (6). Onkin perustellusti
esitetty, että hypnoosissa syntyneiden muistikuvien jäykistyminen
osaksi henkilön kokemusta vie mielekkyyden todistajan ristikuulustelulta
( ).
Vaikka monista hypnoosiin liittyvistä kysymyksistä vallitsee
erimielisyyksiä alan asiantuntijoiden välillä, oikeuslääketieteellisen
hypnoosin asiantuntijaryhmä oli yksimielinen siitä, että
hypnotisoitu henkilö tietää mitä tekee( ). Tälle
rinnakkainen seikka on se, että hypnoosia vastaavat transsi- hurmos-
ym. tilat eivät alenna yksilön oikeudellista syyntakeisuutta,
koska hän tajunnantilansa poikkeavuudesta huolimatta kykenee tietämään
mitä tekee ( ). Asiantuntijat eivät ole pystyneet erottamaan
toisistaan aitoja muistoja, tahallista valehtelua, konfabulointia ja hypnotisoijan
huomaamattomiin vihjeisiin perustuvia valemuistoja ( ). Varsinkin maallikkohypnotisoijille
tuntuu kuitenkin olevan ominaista maagiseen tapaan uskoa, että "hypnoottinen
kyky" mahdollistaa myös totuuden erottamisen pelkän intuition
perusteella.
Niissä tapauksissa jolloin hypnoosia on käytetty keinona hankkia
muistikuvia itsenäisiksi todisteiksi, eikä pelkästään
esitutkintatiedoiksi tai avuksi materiaalisten todisteiden löytämiseen,
on lähtökohtana aina puolueettomaksi arvioidun todistajan käyttö.
Edellytyksiksi tällaiseenkin hyvin epävarmana pidettyyn menettelyyn
on hypnoosille ominaisen johdateltavuusherkkyyden vuoksi asetettu seuraavat
seikat: 1) hypnoositutkimuksen suorittaa puolueeton psykiatri tai psykologi;
2) tutkija ei ole yhteistyösuhteessa kumpaankaan kiistan osapuoleen
vaan oikeuteen; 3) kaikki kontaktit tutkijan ja tutkittavan välillä,
ei siis pelkkä hypnoosi-istunto, videoidaan alusta saakka; 4) hypnoosi-istunnossa
ei ole paikalla muita kuin tutkija ja tutkittava, vaan jos tarkkailijoita
tarvitaan, he seuraavat istuntoa puoliläpäisevän peilin
tai videokameran avulla (6).
VALEMUISTOT - VAARA TODELLISUUDENTAJULLE
Kuten edelläolevasta käy ilmi, ajatus syytetyn palauttamisesta
"autenttiseen" muistamistilaan nimenomaisesti hypnoosin avulla on absurdi
ja kaiken tutkimustiedon vastainen. Sen lisäksi itse prosessi ei täyttänyt
kirjallisuudessa esitettyjä puolueettomankaan todistajan tutkimisen
minimivaatimuksia. Jos vielä otetaan huomioon se mahdollisuus, että
syntyvä fantasianomainen muistikuva on hypnotisoidulle henkilölle
itselleen perin todellinen, niin totuuden erottaminen kuvitellusta ei ole
mitenkään inhimillisesti mahdollista.
Vielä suurempi ongelma kuin syytetyltä hypnoosilla saatavan
tiedon epäluotettavuus on se, että hypnoottisesti manipuloitu
muistikokemus voi olla tutkittavalle vaarallinen. Jos tutkittava olisi
syyllinen ja hypnoosi todella ohittaisi psyyken todellisuutta vääristävät
puolustusmekanismit, tutkittava voisi joutua kokemaan sietämättömän,
henkirikokseen johtaneen tai sitä seuranneen ristiriitatilanteen uudelleen.
Tällaisen ristiriitatilanteen tulos voi olla psykoosi tai itsemurha.
Suomestakin tunnetaan tapaus, jossa rikoksesta syytetylle tutkimusmielessä
aikaansaatu regressio oli niin läheisessä ajallisessa yhteydessä
vakavan mielisairauden puhkeamiseen, että syy-yhteyttä on pidettävä
todennäköisenä (lääkintöneuvos Matti Tuovinen,
suullinen tiedonanto). Eräässä toisessa tapauksessa muistinmenetyksestä
kärsinyt mies surmasi itsensä raportoituaan ensin hypnoosissa,
että olisi surmannut vaimonsa vahingossa yrittäessään
ampumalla itsemurhaa ( ).
On luontevaa olettaa, että hypnoositilanteessa läsnäolevat,
hyvässä tarkoituksessa toimivat henkilöt kokevat ahdingossa
olevaa syytettyä, "asiakastaan", kohtaan myötätuntoa, tahtoivat
he sitä tai eivät. Olisi outoa jos he eivät toivoisi hänen
kannaltaan myönteistä ratkaisua, sillä päinvastainen
tilanne olisi kaikille läsnäolijoille perin ikävä,
syytetylle itselleen jopa kohtalokas. Hypnoosin käyttö taas lisää
suggestioalttiutta, ja jos tilanteessa läsnäolevat uskovat syyttömyyteen,
on tulos voimakkaasti odotusten sanelema. Myös tiedostamattomat odotukset
vaikuttavat herkästi hypnoosin aikana ei-kielellisen ilmaisun, mm.
hengityksen ja ruumiinliikkeiden kautta. Kun syntyvän mielikuvan luonne
on tutkittavalle ratkaisevan tärkeä, voidaan hypnoosissa myös
tahattomasti saada aikaan tekoon syylliselle sitkeä syyttömyysfantasia,
jonka kahleissa hän viettää loppuelämänsä.
Oikeudellisesti ja kliinis-psykiatrisesti on syytä huomata, että
tosiasioista riippumaton usko hypnoosissa koettujen väärienkin
muistikuvien todellisuuteen on eräs johdonmukaisimmin toistunut kokeellisten
hypnoositutkimusten tulos.
Vankilaviranomaisille on tuttua, että eräät henkirikoksista
tuomitut vangit näyttävät todella sitkeästi uskovansa
syyttömyyteensä silloinkin, kun syyllisyydestä on laaja
objektiivinen näyttö. Ilmiön taustalla lienee se, että
henkirikoksen kautta omaan minäkäsitykseen liittyvät "elämän
ja kuoleman" kysymykset ovat usein muistikuvissa hämärtyneet
tai pirstoutuneet, jolloin tie on auki ihmismielen luontaiselle taipumukselle
hakea siedettävissä olevaa selitystä. Näin syntyvä
uskomus johtaa kuitenkin vainoharhaisuuteen ja katkeruuteen, jotka varsin
usein kehittyvät ns. vankilapsykooseiksi. Vaihtoehto, syyllisyyden
tunteminen, voi kuitenkin olla lyhyellä tähtäimellä
vielä sietämättömämpi. Kuvatunkaltaisen hypnoosi-istunnon
jälkeen voidaan olla tilanteessa, jossa ihmisen luontaisia mutta todellisuudentajua
vääristäviä puolustusmekanismeja vielä tukee hypnoosissa
syntyneen, "autenttiseksi" kivenkovaan väitetyn mielikuvan suggestiivinen
paine. Kun tähän edelleen liitetään varauksettomasti
syyttömyyttä vakuuttava näennäistieteellinen lausunto,
ei tilanne anna tutkittavalle psyykkistä joustamisen varaa. Hypnoosissa
kehittyvien muistikuvien syntytapa saattaa muistuttaa unennäköä,
ja henkirikokseen syyllistyneet miehet raportoivat hyvin usein toiveiden
värittämiä unikuvia uhreistaan. Näissä unikuvissa
rikosta ei ole tapahtunut, vaan vuorovaikutus on lämmin ja positiivinen
( ). Syytetyn todellisuudentajun säilyttämisen kannalta on siksi
keskeistä pidättäytyä kuvatun hypnotisoimisen kaltaisista
toimenpiteistä, jotka lisäävät harhaisten uskomusten
kehittymisen riskiä. Näin siksi, että vaikka tulokseksi
saataisiinkin todellista tapahtumien kulkua vastaava muistikuva, ei näyttö
voi olla uskottavaa. Riskin ja hyödyn suhde tällaisessa menettelyssä
ei jätä arvailun varaa toiminnan mielekkyydestä. Poikkeuksen
voi muodostaa riippumattomien lisätodisteiden hankinta hypnoosin avulla.
ENTÄ MURHAFANTASIAT?
Kolmas rikoksesta syytetyn hypnoosinkäytön keskeinen vasta-aihe
on "väärän positiivisen" löydöksen mahdollisesti
langettava asema. Syytön mutta sisäisten syyllisyysrasitteiden
raskauttama muistikatkoksesta kärsivä ihminen voi tuottaa hypnoosissa
elävän murhafantasian, ja muiden todisteiden viitatessa samaan
suuntaan voisi täten mahdollisesti tulla väärin perustein
tuomituksi. Vaikka tulokseen ei suhtauduttaisikaan vakavasti, olisi syyllisyyden
taakka tutkittavan mielessä. Eräässä toisessa paljon
julkisuutta saaneessa erikoisessa murhatapauksessa lääkäri
ennättikin kieltää iltapäivälehden innolla järjestelemän
hypnotisoinnin, johon muuan toinen maallikkohypnotisoija oli ryhtymässä
(lääninlääkäri Antti Jääskeläinen,
suullinen tiedonanto).
Kuvatut hypnoosin käytön vasta-aiheet eivät ole uutta
erikoistietoa, vaan kyseisiä ongelmia pohdittiin jo 1800-luvun lopulla
( ). Sen lisäksi että ns. lautamiesjärki ja peruskurssitasoiset
psykologian tiedot puhuvat syytetyn "rikostilanteeseen palauttamisen" uskottavuutta
vastaan, on hypnoosin oikeuspsykologisesta ja -psykiatrisesta soveltamisesta
ilmestynyt mm. tunnetun alan lehden teemanumero, jossa on lukuisia tässä
erittelemättömiä esimerkkejä hypnoosin harhaanjohtavuudesta
oikeussalikäytössä( ). Toistuvat pyrkimykset soveltaa hypnoosia
perusteetta ja yleisesti tunnetuista vasta-aiheista huolimatta ovat esimerkki
sen aseman vakiintumattomuudesta Suomessa. Asian TV:n pääuutisissa
saaman sinänsä asiallisen julkisuuden vuoksi on syytä todeta
kaksi asiaa. Ensinnäkin, syytetyn hypnotisoimisesta kuvatulla tavalla
ei vallitse mitään "koulukuntakiistaa" kuten lehdistössä
on esitetty ( ). Asialla ovat olleet yksittäiset ja rekisteröimättömiä
ammattinimikkeitä käyttävät ns. maallikkohypnotisoijat,
jotka muutoinkin varsin katteettomasti saattavat esitellä hypnoosia
ratkaisuksi perin moniin ongelmiin. Toiseksi, emme ota kantaa syyllisyyskysymyksiin
kuvatuissa rikostapauksissa, vaan ainoastaan toteamme mielekkään
tutkintatavan rajat. Kaupunginviskaali emerita Ritva Santavuoren tulkinnan
mukaan syytetyn hypnotisoiminen poliisin aloitteesta kuulustelua varten
on ehdottomasti esitutkintalain vastainen teko ( ). Koska hypnoosin vaarana
tällaisessa tilanteessa on valemuistojen tai konfabuloinnin jäykistyminen
osaksi syytetyn totena pitämää kokemusmaailmaa, ei menetelmä
ole ongelmaton silloinkaan kun aloitteen tekee jokin muu taho kuin poliisi.
Todistajien muistisuoritusten parantamisessa hypnoosilla katsotaan olevan
paikkansa. Olennaista on kuitenkin ensin harkita muita muistinvirkistyskeinoja,
joita pidetään vähemmän alttiina provosoimaan vääristymiä.
On mahdollista, että hypnoosilla saavutetut tulokset olisi joissain
tapauksissa saatu yksinkertaisesti antamalla ajan kulua ja toistamalla
yhä uudestaan ja uudestaan pyyntö muistaa, mitä tietyssä
tilanteessa on tapahtunut. Myös sijoittamalla todistaja uudestaan
siihen fyysiseen ympäristöön, missä muistijäljen
oletetaan syntyneen, voidaan olennaisesti auttaa muistikuvien palautumista.
Myös tutkijan asenne ja olemus voi vaikuttaa siihen, kuinka kuulusteltava
pystyy palauttamaan mieleensä asioita. Kokeellinen muistitutkimus
ei tue käsitystä hypnoosin ainutlaatuisuudesta. (6).
LOPUKSI
Muisti on dynaaminen järjestelmä, jonka toiminta on hyvin kaukana videonauhamaisesta tai tietokonemuistia vastaavasta tietoarkistosta. Erityisesti omaelämäkerralliset muistikuvat syntyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen määrittelemissä puitteissa rekonstruktioina, eivät tietopankista haettavina muuttumattomina tallenteina. Tämä muistikuvien värittyminen, muokkautuminen ja vääristyminenkin on lievässä muodossa osa normaalia psyyken toimintaa. Psyykkisten kriisien yhteydessä sekä intensiivisissä vuorovaikutustilanteissa kuten psykoterapia- tai hypnoosi-istunnoissa ilmiö voimistuu. Niinpä muistikuvien manipuloiminen hypnoosin, psykoterapiana markkinoitavan puoskaroinnin tai uskonnollisin tunnusmerkein varustettujen riittien keinoin on mahdollista, eikä erityisen vaikeaa. Potilaille ja heidän omaisilleen tällainen toiminta voi olla haitallista. Vaikka psykoterapeutin ammattinimike on nyttemmin suojattu, ei hypnoosin käyttöä ole Suomessa vielä asianmukaisesti rajattu koulutettujen ja viranomaisten valvomien terveydenhuoltoalan ammattilaisten käyttöön. Tätä on ehdottanut mm. hypnoosiin ja siihen liittyviin ongelmiin aikanaan monipuolisesti perehtynyt dosentti Reima Kampman ( ).
Hypnoosia käyttäville lääkäreille ja psykologeille
tulee aika ajoin puhelintiedusteluja siitä, voitaisiinko hypnoosin
avulla selvittää mitä lapsuudessa on tapahtunut. Varauksellinen
suhtautuminen "totuuden paljastamisen" mahdollisuuksiin johtaa herkästi
kontaktin katkeamiseen, eikä kenenkään tiedossa liene, minne
nämä potilaat hakeutuvat. Suomessa Tieteellinen Hypnoosi ry:n
jäsenistö koostuu kansainvälisen katto-organisaation (International
Society of Hypnosis) sääntöjen mukaan ensisijaisesti psykologeista,
lääkäreistä ja hammaslääkäreistä
sekä määräaikaisista opiskelijajäsenistä.
Hypnoosia hyvinkin aktiivisesti markkinoivien, terveydenhuollon koulutusta
vailla toimivien yksityisyrittäjien tausta on kuitenkin hyvin kirjavaa,
eikä potilasturvallisuudesta ole takeita. Koulutustaustan niukkuudesta
aiheutuvien ongelmien on arvioitu vaihtelevan ohimenevistä vähäisistä
ongelmista vakaviin psykiatrisiin komplikaatioihin ( ). Lainsäädännöllinen
muutos olisi periaatteellisena kannanottona tärkeä siitäkin
huolimatta, että alan valvonta on varsin vaikeaa. Erityisen merkittäväksi
tämä koituu siinä tapauksessa, että sinänsä
aiheellisen insestikeskustelun lieveilmiöt vyöryvät Suomeen
samalla tavalla kuin monet muutkin Yhdysvalloista leviävät virtaukset.
Artikkeli perustuu Tieteellinen Hypnoosi ry:n muistin
toimintaa käsitelleeseen koulutustilaisuuteen Tampereella 15-16.3.
1997. Kiitämme tilaisuuteen osallistuneita keskustelijoita. Lisäksi
kiitämme lääkintöneuvos Matti Tuovista, lääninlääkäri
Antti Jääskeläistä ja Tieteellinen Hypnoosi ry:n kunniajäsentä,
Leo Hildeniä kommenteista tämän artikkelin käsikirjoitukseen.
KIRJALLISUUTTA
West LJ. A psychiatric overview of cult-related phenomena. J Am Acad
Psychoanal 1993;21:1-19.
Wagstaff GE. The enhancement of witness memory by "hypnosis": A review
and methodological critique of the experimental literature. Br J Exp Clin
Hypnosis 1984;2:3-12.
American Medical Association, Council of Scientific Affairs. Scientific
status of refreshing recollection by the use of hypnosis. J Am Med Assoc
1985;252: 1918-1923.
Karlin RA. Forensic hypnosis - two case reports. Int J Clin Exp Hypnosis
1983;31:227-234.
Annon JS. Detection of deception and search for truth: a proposed model
with particular reference to the witness, the victim, and the defendant.
Forensic Reports 1988;1:303-360.
Pinizzotto AJ. Memory and hypnosis: implication for the use of forensic
hypnosis. Professional Psychology 1989;20:322-328.
Iltasanomat 14.2. 1997, s.11.
Karlin RA. Illusory safeguards: legitimizing distortion in recall with
guideline for forensic hypnosis - two case reports. Int J Clin Exp Hypn
1997;45:18-40.
Timm HW. The effects of forensic hypnotic techniques on eyewitness
recall and recognition. Journal of Police Science and Administration 1981;9:188-194.
Sheehan PW, Tilden J. Effects of suggestibility and hypnosis on accurate
and distorted retrieval from memory. Journal of Experimental Psychology:
Learning, Memory and Cognition 1983;9:283-293.
Reiser M, Howell M. Investigative hypnosis: a brief legal update. Am
J Forensic Psychol 1989;7:19-27.
Wagstaff GE. Who says misconceptions about hypnosis are misconceptions.
Contemporary Hypnosis 1995;12:188-193.
Beahrs JO. Spontaneous hypnosis in the forensic context. Bull Amer
Acad Psychiatry & the Law 1989;17:171-181.
Perry C, Laurence JR. Hypnosis in the forensic context: trial by fantasy?
Aust J Clin Exp Hypnosis 1989;17:21-31.
Tayloe DR. The validity of repressed memories and the accuracy of their
recall through hypnosis. A case study from the courtroom. Am J Clin Hypnosis
1995;37:25-31.
Lauerma H, Karlsson H, Korkeila JA, Häyrynen M, Holmström
R. Dreams of homicidal and suicidal men - a blind comparison. J Sleep Res
1992; suppl.1: 129.
Laurence JR, C Perry. Forensic hypnosis in the late nineteenth century.
Int J Clin Exp Hypnosis 1983;31:266-283.
International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis. Special
monograph issue 1979; 27(4):311-466.
Lääkärit ja hypnologit napit vastakkain. Turun Ylioppilaslehti
4/97 s. 6.
Santavuori S. Rouva Syyttäjä. Oy Edita Ab, Helsinki 1997.
Kampman R. Ihmisen rajat - miksi hypnoosi parantaa? WSOY 1992.
Stanley RO. The protection of the professional use of hypnosis:
The need for legal controls. Aust J Clin Exp Hypnosis 1994,22:39-51.
Kirjoittajat
Hannu Lauerma
LT, psykiatrian erikoislääkäri,
psykoterapeutti
ylilääkäri, Vankimielisairaala
tutkija, TYKS
Antti Revonsuo
PsT, Suomen Akatemian nuorempi tutkija
Turun yliopisto, kognitiivisen neurotieteen tutkimusyksikkö
ja
filosofian laitos
Sakari Kallio
KK, psykologi, tutkija
Turun yliopisto, kognitiivisen neurotieteen tutkimusyksikkö
ja
psykologian laboratorio