Osasto: Yleiskatsaus

Pääsivulle
 
 

Hypnoosiin liittyvien käsitysten pohjalla on usein sarjakuvissa tai televisio-ohjelmissa tarjoillut näkemykset. Näin saatu informaatio saattaa osin pitää hyvinkin paikkansa, mutta pääasiassa kuva ilmiöstä muodostuu tällöin vähintäänkin yksipuoliseksi tai on kokonaan vailla todellisuuspohjaa. Tilanne ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon parempi ns. "asiallisten tahojen" levittämän informaation suhteen. Esimerkkinä voidaan mainita erään julkista koulutusta tarjoavan tahon opetusmateriaalista otettu väite: "...transsin tuntomerkkejä on mm, että silmien koordinointi katoaa. Silmät saattavat kääntyä ylöspäin tai kiertää kehää. Joskus toinen silmä kiertää myötäpäivään ja toinen vastapäivään...". On myös yllättävää, että ihmiset, jotka ammatissaan käyttävät itse hypnoosia, ovat valitettavan usein tietämättömiä aiheeseen liittyvästä tieteellisestä kirjallisuudesta ja täten taipuvaisia tekemään omista kokemuksistaan hyvinkin subjektiivisia tulkintoja.
 

Hypnoosille tarjotaan yleensä erilaisia selityksiä, jotka vaihtelevat huomattavan paljon selittävästä tahosta riippuen. Seuraavassa esitetään muutamia yleisimpiä selitysmalleja, tarkastellaan ilmiöitä lähinnä kokeellisiin tutkimuksiin nojautuen sekä esitetään kaksi tärkeintä vallalla olevaa teoreettista koulukuntaa.
 

MITEN HYPNOOSI MÄÄRITELLÄÄN?
 

Hypnoosi on APAn (The American Psychological Association) mukaan menettely, jonka aikana terveydenhuollon ammattilainen tai tutkija antaa suggestioita asiakkaalle, potilaalle tai koehenkilölle muutoksista tuntemuksissa, havainnoissa, ajatuksissa tai käyttäytymisessä (1). Hypnoosin aikaansaamiseen ("hypnotisointi") käytetään yleensä tietyntyyppisiä tekniikoita l. induktioita. Tyypillisessä induktiossa koehenkilöä pyydetään kiinnittämään katseensa johonkin pisteeseen tai esineeseen (piste seinässä, kynän kärki tms.) ja keskittymään hypnotisoijan sanoihin. Tämän jälkeen annetaan suggestioita yhä syvenevästä rentoutumisesta samalla kun lasketaan lukuja esim. yhdestä kymmeneen. Usein käytetään myös univertausta eli annetaan suggestio uneen vaipumisesta. Hypnotisointi on todellakin näin yksinkertainen tapahtuma, vaikka tyypillisesti luullaan sen olevan monimutkainen loitsu tai vaativan hypnotisoijalta joitain erikoisia kykyjä tai voimia. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että induktion sanamuodot voivat vaihdella paljonkin (2,3) ja esim. nauhalta soitettu induktio toimii suunnilleen yhtä hyvin kuin elävä vuorovaikutustilannekin (4). Mistä sitten ovat peräisin nämä ajatukset oudoista voimista?
 

HYPNOOSIIN LIITTYVIÄ SELITYSMALLEJA
 

Hypnoosiin liittyviin ilmiöihin on esitetty huomattava määrä erilaisia selityksiä. Hypnoosia käyttävien eri intressiryhmien tulkinnat ovat myös yleensä poikenneet toisistaan huomattavasti. Kun pyydettiin (5) lavahypnotisoijia, maallikkohypnotisoijia sekä lääkäreitä ja psykologeja selittämään mihin hypnoosi perustuu, tuli esille seuraavanlaisia näkemyksiä:
· Lavahypnotisoijat korostivat ilmiöön liittyvän magiaa ja yliluonnollisuutta. He myös tyypillisesti näkivät kaiken perustana olevan hypnotisoijan henkisen voiman tai kyvyn, jonka seurauksena henkilöt vaipuvat hypnoosiin ja ovat silloin hypnotisoijan vallassa.
· Maallikohypnologit painottivat hypnoosin olevan ns. muuntunut tajunnantila, jossa alitajuntaan vaikuttamisella on keskeinen merkitys. Hypnoosia käytetään kaikessa hoidossa.
· Hypnoosia käyttävistä lääkärestä ja psykologeista suurin osa kannattaa myös ajatusta muuntuneesta tajunnantilasta. Hypnoosia käytetään muun hoidon ohella.
 

Tutkijoiden keskuudessa ollaan hyvin erimielisiä siitä, miten hypnoosiin liittyvät ilmiöt ja kokemukset selitetään. Tutkimusta sävytti lähes 1960-luvulle saakka selviönä pidetty ajatus erityisestä hypnoositilasta, joka "selitti" nämä muutokset kokemuksissa ja käyttäytymisessä. Nykyisin tämä näkemys tunnetaan ns. "state"-mallina ja sen keskeinen ajatus on, että hypnoosi-induktio saattaa hypnotisoitavan muuntuneeseen tajunnantilaan tai transsiin. Muuntunut tila mahdollistaa sen, että henkilö voi kokea mielikuvat erittäin elävinä ja todentuntuisina. Tämä malli joutui kuitenkin vähitellen puolustuskannalle, koska tälle oletetulle tilalle ei löytynyt minkäänlaisia fysiologisia korrelaatteja ja mitään selvää yhdenmukaista tapaa reagoida hypnoosiin ei myöskään ilmennyt. Sittemmin ns. sosiaalipsykologiset mallit ovat tulleet tämän traditionaalisen ajattelun rinnalle. Niiden keskeinen huomio on kiinnittynyt tilanteen sosiaalisten piirteiden analysointiin, ja koko muuntuneen tajunnantilan käsitteen katsotaan olevan täysin tarpeeton selittäjä. Tämän koulukunnan edustajat katsovat nykyisten psykologisten käsitteiden riittävän hyvin selittämään kaikki hypnosiin liittyvät ilmiöt. Tärkeinä tekijöinä nähdään mm. henkilöiden odotukset, eläytyminen ja ennakkoluulot sekä niiden aiheuttamat seuraukset jopa hallusinaatioiden kokemiseen saakka. Vaikka koehenkilöiden on täysin mahdollista "huiputtaa" tai valehdella kokemuksensa, ovat tutkimukset viitanneet tämän olevan melko harvinaista. Koehenkilöiden reaktioita on mm. salaa videoitu ja todettu käyttäytymisen olevan pääasiassa yhdenmukaista riippumatta siitä, onko hypnotisoija tarkkailemassa mahdollisia reaktioita (6).

Näiden kahden koulukunnan välillä käydään edelleen kiivasta kädenvääntöä muuntuneen tajunnantilan käsitteen tarpeellisuudesta. Muutamat viimeaikaiset tutkimustulokset ovat kuitenkin viitanneet melko vahvasti siihen, että joillakin koehenkilöillä hypnoosi-induktio todella johtaa jonkinlaiseen muutokseen aivojen informaationkäsittelyssä (7) ja mahdollisesti sen myötä myös kykyyyn kokea aidompia hallusinaatioita verrattuna esimerkiksi kuvitteluun ilman hypnoosia (8).
 

 MITEN ERI IHMISET REGOIVAT HYPNOOSIIN

 Hypnoosiin liittyvän informoinnin yhteydessä korostetaan usein, että tilanne on täysin normaalia vuorovaikutusta ja että hypnotisoitava on jatkuvasti täysin tietoinen mitä tapahtuu ja säilyttää myös kontrollinsa kaikissa olosuhteissa. Samalla kuitenkin esitetään, että tilanne on jotain aivan muuta kuin normaalia mielikuviiin eläytymistä. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen miten vuorovaikutustilanne voi olla aivan normaalia ja kuitenkin samalla sisältää jotain täysin poikkeuksellista, kuten vaikkapa alitajuntaan vaikuttamisen. Jos hypnotisointi on sitä, että annetaan toimintaohjeita tyyliin "..silmäsi tuntuvat raskailta ja painuvat pian kiinni...", ja sen seurauksena toinen sulkee silmänsä, niin onko kysymyksessä vain näytelmä, jossa ohjeet annetaan pasiivimuodossa (ts. lausutaan, että jotain tulee pian tapahtumaan) ja kutsutaan sitä mystisesti hypnoosiksi. Miksi ei sen sijaan sanota yksinkertaisesti: "sulje silmäsi ja kuvittele, että olosi on raskas ja väsynyt" ja kutsuta sitä arkisemmin mielikuvaharjoitteluksi? Ja missä sitten on se "hypnoottinen vuorovaikutus" joka ratkaisevalla tavalla poikkeaa normaalista?
 

 Itse asiassa ero näiden kahden kuvatun tilanteen välillä saattaa kokemuksellisesti olla hyvinkin pieni, mutta toisaalta ero saattaa myös olla huima: tämä riippuu siitä, minkälainen on hypnotisoitavan kyky reagoida suggestioihin eli ns. hypnoosiherkkyys. Tätä herkkyyttä mielikuvien kokemiseen arvioidaan tutkimuksissa mittareilla, jossa induktion (hypnoosiin johdatus) jälkeen annetaan erilaisia suggestioita. Nämä jaetaan tyypillisesti kolmeen luokkaan seuraavasti(9):
· Ideomotoriset suggestiot eli mielikuvan seurauksena tapahtuva motorinen muutos (esim: "...kätesi tuntuuu niin kevyeltä, että se nousee itsekseen ilmaan").
· Vasteen inhibitio eli kyvyttömyys toteuttaa jokin normaalisti yksinkertainen motorinen toiminto (esim: "...silmäluomesi ovat liimautuneet kiinni ja sinun on mahdotonta aukaista silmiäsi, vaikka kuinka yrität").
· Kognitiiviset suggestiot eli aistimuksiin tai ajatteluun suunnatut mielikuvat (esim: "...kun avaat silmäsi niin näet kuinka muumipeikko astelee ovesta sisään").
 

Hypnoosiherkkyys arvioidaan sen mukaan miten tutkittava henkilö näihin suggestioihin reagoi ts. nouseeko hänen kätensä ilmaan tai pysyvätkö silmäluomet kiinni aukaisuyrityksistä huolimatta.

Eräs hypnoosiin liittyvistä selkeimmistä tutkimustuloksista on se, että eri ihmiset reagoivat hypnoosi-induktion jälkeen esitettyihin suggestioihin hyvin eri tavoin. Jotkut henkilöt todella kokevat nämä em. suggestiot erittäin elävinä ja todellisina ja toiset puolestaan eivät tunne tilanteessa mitään outoa ja kokevat vain tekevänsä tietoisesti suggestioden mukaan ts. noudattavan annettuja ohjeita. Tämän reagointitaipumuksen l. hypnoosiherkkyyden on todettu olevan suhteeellisen pysyvä ominaisuus (10,11). Yleisesti ajatellaan, että hypnoosi aiheuttaa jonkin huomattavan muutoksen, jonka jälkeen suggestiot toteutuvat aivan toisella intensiteetillä kuin muuten tapahtuisi. Tosiasiassa hypnoosi-induktion päämääränä on vain lisätä herkkyyttä suggestioihin reagoimiseen, ja suggestioiden kokeminen ilman hypnoosia ja hypnoosin yhteydessä korreloivat erittäin korkeasti keskenään (.86) (12). Tämä viittaa siihen, että kyseessä on jokin jo olemassaoleva ominaisuus (tai ominaisuuksien yhdistelmä), jonka intensiteettiä hypnoosilla voi lisätä.
 

MITEN HYPNOOSIIN REAGOINTI EROAA OHJEIDEN NOUDATTAMISESTA
 

Hypnoosiin liittyvä keskeinen ilmiö on ns. "klassinen suggestioefekti". Tämä tarkoittaa sitä, että hypnoosin aikana annetut suggestiot koetaan tapahtuvaksi ikäänkuin itsekseen tai "automaattisesti". Se miten tutkittava ulkoisesti reagoi hypnoosiin ei ole niin tärkeää, vaan oleellista on subjektiivinen kokemus (13). Joidenkin tutkijoiden mielestä (14) kyseessä on "todellinen hypnoosi" vain silloin, kun tämä "automaattisuus" - ilmiö koetaan mahdollisimman selvänä ja muussa tapauksessa kysymys on ohjeiden seuraamisesta. Käytännössä on kuitenkin yllättävän epäselvää, onko jokin motorinen liike tapahtunut "itsekseen" vai onko se ainakin osaksi tarkoituksellisesti tehty. Tutkimus osoittaa (15), että ääripäiden lisäksi ilmenee huomattavassa määrin kokemuksia, jotka ovat jonkinlaisia sekoituksia itsekseen tapahtuvasta ja tarkoituksella tehdyistä liikkeistä. Seuraavassa muutama lainaus suomalaisten koehenkilöiden vastauksista, kun heiltä tiedusteltiin tapahtuiko heidän reaktionsa ideomotoriseen suggestioon itsekseen vai joutuivatko he itse auttamaan tarkoituksellisesti:

"...en osaa sanoa, voi olla että autoin hieman..."
"...käteni liikkui väkisin kuin "magneetin" vetämänä..."
"...autoin itse.."
"...aluksi tuntui, että autoin vähän, mutta sitten se ikäänkuin liikkui itsellään..."

Hypnoosiin liittyvien teorioiden ongelmana onkin se, että eri ihmisten kokemukset poikkeavat niin suuresti toisistaan. Mielenkiintoinen tutkimustulos kliinikon kannalta on kuitenkin se, että hypnoosiherkkyys ei välttämättä ennusta hoidosta saatua hyötyä (16) ja sellainenkin potilas, joka ei koe tilanteessa mitään muuta kuin rentouden, saattaa silti hyötyä hoidosta.
 
 

HYPNOOSI JA AIVOT

Hypnoosiin liittyvät erikoisimmat ilmiöt, kuten visuaaliset tai auditiiviset hallusinaatiot voidaan paremmin ymmärtää, jos tarkastelemme sitä luonnollista tapaa, jolla yleensäkin aistimuksemme välittyvät. Viime kädessä esimerkiksi näkö- ja kuuloaistimukset ovat ulkoisten ärsykkeiden aikaansaamaa sähköistä muutosta neuroneissa, mutta olemme edelleenkin täysin tietämättömiä siitä, miten ja miksi tällainen hermosolujen toiminta tuottaa meille kokemuksia. Toisaalta tiedämme myös, että aivot voivat tuottaa erilaisia aistimuksia ilman minkäänlaista ulkoista ärsykettä; näistä jokaisella on ainakin unien muodossa kokemuksia. Emme siis välttämättä tarvitse ulkoista ärsykettä, jotta voisimme kokea erilaisia aistimuksia, ja toisinaan tällaiset "sisäsyntyiset" aistimukset ilmenevät meille vastaavalla intensiteetillä kuin todellisen ärsykkeen aikaansaamat kokemukset. Esimerkiksi skitsofreniapotilaan harhat saattavat näin olla subjektiivisesti identtisiä ulkoisen ärsykkeen aiheuttaman aistimuksen kanssa.

Kun hypnoosia käytetään esimerkiksi kivunpoistossa, on kysymys siitä, että saadaan kipukokemuksen tilalle "hallusinaatio" hyvästä ja mukavasta olosta. Joillakin hypnoosiherkillä yksilöillä tämä korvaava aistimus on hämmästyttävän voimakas ja saattaa johtaa kykyyn sietää huomattavaakin kipua (17). Rentoutuminen sinällään johtaa myös lihasten verenkierron paranemiseen ja sen myötä iskeemisen kivun vähenemiseen.

Se, miksi hypnoosiherkät yksilöt saattavat hypnoosi-induktion seurauksena kokea hyvin vaikuttavia elämyksiä, on kuitenkin edelleen selvittämättä. Toisaalta kliinistä työtä tekevän lääkärin näkökulmasta merkittävää on myös se, että ilman hypnoosia annetuilla suggestioilla voi olla myös huomattava vaikutus erityisesti näihin hypnoosiherkkiin ihmisiin. Tämän vuoksi kaikki normaalissakin hoitotilanteessa annetut suggestiot saattavat olla merkittävässä asemassa joko lisäämässä vaikkapa lääkehoidon tehoa tai vastaavasti vähentämässä sitä.
 

Lähteet:

• (1) American Psychological Association, Division of Psychological Hypnosis. Definition and description of hypnosis. Released in 1993, reproduced with commentaries in Contemporary Hypnosis 1994;11:142-162.
• (2) Kirsch I. The Social Learning Theory of Hypnosis. Kirjassa: Lynn S, Rhue J, toim. Theories of Hypnosis Current Models and Perspectives. New York: The Guilford Press 1991.
• (3) Page RA,  Handley GW. Effects of "deepening" techniques on hypnotic depth and responding. Int J Clin Exp Hypn 1992;40:157-168.
• (4) Bongartz W. German Norms for the Harvard Group Scale of Hypnotic Susceptibility, Form A. Int J Clin Exp Hypn 1985;33:131-140.
• (5) Chaves JF. The State of the "State" Debate in Hypnosis: A View From The Cognitive-Behavioral Perspective. Int J Clin Exp Hypn 1997;45:251-265.
• (6) Perugini EM, Kirsch I, Allen ST ym. Surreptitious observation of responses to hypnotically suggested hallucinations: a test of the compliance hypothesis. Int J Clin Exp Hypn 1998;49:191-203.
• (7) Kallio S, Revonsuo A, Lauerma H ym. The MMN amplitude increases in hypnosis - a case study. NeuroReport 1999;10:579-3582.
• (8) Kosslyn SM, Thompson WL, Constantini-Ferrando MF, Alpert NM, Spiegel D Hypnotic visual illusion alters color processing in the brain. Am J Psychiatry 2000;157:1279-1284.
• (9) Farthing WG. The Psychology of Consciousness. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall 1992.
• (10) Gorassini DR, Spanos NP. A social-cognitive skills approach to the successful modification of hypnotic susceptibility. J Pers Soc Psychol 1986;50:1004-1012.
• (11) Gfeller JD, Lynn SJ, Pribble WE. Enhancing hypnotic susceptibility: Interpersonal and rapport factors. J Pers Soc Psychol 1987;52: 586-595.
• (12) Hilgard E, Tart CT. Responsiveness to suggestions following waking and imagination instructions and following induction of hypnosis. J Abnorm-Psychol 1966;3:196-208.
• (13) Hilgard E. The Domain of Hypnosis With Some Comments on Alternative Paradigms. American Psychologist 1973;11:972-982
• (14) Weitzenhoffer AM. The practice of hypnotism: Vol 1. Traditional and and semitraditional techniques and phenomenology. New York: Wiley 1989.
• (15) Kallio S., Ihamuotila M. The Finnish Norms For The Harvard Group Scale of Hypnotic Susceptibility, Form A. Int J Clin Exp Hypn 1999;47:227-235.
• (16) Smith MS, Womack WM, Chen AC.  Hypnotizability does not predict outcome of behavioral treatment in pediatric headache. Am-J-Clin-Hypn. 1989;31:237-41.
• (17) Stern JA, Brown M, George A, ym. A Comparison of Hypnosis, Acupuncture, Morphine, Valium, Aspirin and Placebo in the Management of Experimentially Induced Pain. Kirjassa: Edmonston J, toim. Conceptual and Investigative Approaches to Hypnosis and Hypnotic Phenomena. Annals of the New York Academy of Sciences Vol 296, New York 1977.