Tapani Hopkins

Jatko-opiskelen Turun yliopiston eläinmuseossa Ilari Sääksjärven ohjaamana. Tähän sisältyy tuhansien trooppisten loispistiäisten läpikahluuta, vuoden kenttäreissuilu Afrikan sademetsässä, ja ihmettelyä kuinka maapallollemme voi mahtua niin älyttömän paljon lajeja.

Minut löytää museon hyönteiskokoelmahuoneesta tai parvelta, valtavan hyönteislaatikoiden yms muodostaman röykkiön takaa. Sähköpostitsekin tavoittaa ja tekemisiä voi seurata (vaihtelevilla kielillä ilmestyvässä) pistiäisblogissa.

Tutkimus

Väitöskirjatyöni koskee afrotrooppisia loispistiäisiä: lyhyesti ilmaistuna vertaan afrikkalaisten sademetsien lajistoa Etelä-Amerikan lajistoon. Kartoitin Ugandan loispistiäislajiston ja vertaan Amazoniin. Uusia lajeja ilmestyy sadoittain kunhan saan aineiston käsiteltyä..

Lisätietoja alkuperäisessä tutkimussuunnitelmassa (muutokset sitten vuoden 2014: sain ällistyttävän runsaan aineiston Ugandasta, Sulawesi siirtyy väikkärin jälkeiseen aikaan).

Väitöskirja yhdellä lauseella: kuinka paljon lajeja ylläolevilla alueilla elää?

Rahoitus

Jatko-opiskelu maksaa, varsinkin jos käy Afrikan sademetsissä kenttätöissä. Seuraavat tahot ansaitsevat suurkiitokset työn rahoittamisesta:


Suomen Kulttuurirahasto
Waldemar von Frenckellin säätiö
Helsingin Hyönteistieteellinen Yhdistys
Oskar Öflunds Stiftelse sr

Keitä loispistiäiset ovat?

Ichneumonidae-loispistiäiset saattavat hyvinkin muodostaa maailman lajirikkaimman eläinheimon: niitä on kaikkialla aina Grönlannista Uuteen Seelantiin, lajeja riittänee yli 100 000, Suomen maankamaralta ei löytyne hehtaariakaan jossa niitä ei eläisi..

..mutta useimmat eivät ole niistä ikinä kuulleetkaan.

Heti kun niitä oppii näkemään - ne näyttävät laihdutuskuuria käyviltä ampiaisilta - niin niitä yhtäkkiä huomaa kaikkialla. Niitä kuvatessa kuuluu aina kertoa niiden hellyttävästä elintavasta:
- Naaras etsii perhosentoukan (tai muun selkärangattoman), lamaanuttaa sen myrkyllä, ja munii toukan sisälle. Toukka virkoaa pian naaraan lähdettyä.
- Munat kuoriutuvat ja rupeavat syömään toukan sisuskaluja. Toukan yhä eläessä.
- Lopulta toukalla on vain välttämättömimmät elimet jäljellä. Nuoret pistiäiset kaivautuvat toukan ihon kautta ulos (se kuolee viimeistään tässä vaiheessa), koteloituvat, ja lentävät etsimään uusia toukkia.

Pistiäiset muuntelevat tätä peruselintapaa rajattomasti: jotkut käpertyvät elävien hämähäkkien ulkopinnalle, toiset loisivat muita loispistiäisiä.. Loispistiäisten vaikutusta muihin lajeihin ei helpolla voi yliarvioida, ne rajoittavat merkittävästi lähestulkoon kaikkien muitten selkärangattomien kantoja.

Lisätietoja Wikipediasta. Sieltä löytyy ugandalaisia kuviakin..

Kuka olen?

Olennaisimmat tiedot:

Syntynyt Hartlepoolissä (Englannissa) 1986, asunut pääosan elämästäni Kruunupyyssä.

Äidinkielinä Englanti* ja Suomi, Ruotsi lähellä äidinkielen tasoa.

Koulutus
FM Ekologia ja evoluutiobiologia, Helsingin yliopisto
BSc (hons) Kasvitiede, Stellenboschin yliopisto (Etelä-Afrikka)
LuK Teoreettinen fysiikka, Helsingin yliopisto

Epäolennaisiin tietoihin kuuluu lukuisten kirjojen lukeminen, kyky kasvattaa kanoja, ja totaalinen kyvyttömyys soittaa säkkipillejä.



* Kyllä, oikoluku onnistuu. Voin myös kääntää lyhyempiä tekstejä (tiivistelmiä yms) englanniksi, ehtimisen mukaan.