Tapio Onnela:

Pois silmistä

Huumeongelmaa ei ratkaista kontrollia tiukentamalla.

Suomalaiset ovat mieltyneet välinekeskeiseen kommunikointiin. Lähetämme mielellämme mummolle terveisiä radion kautta, puhumme kännykällä viereiseen huoneeseen tai muistamme joulukortilla naapuria. Yllättävästi tämä sama välinekeskeisyys näkyy myös niissä vaatimuksissa, joiden mukaan huumetestit ja niin sanotut "kovat otteet" ovat avainasemassa huumeongelman ratkaisemiseksi.

Testit ovat oiva ja riittävän persoonaton väline lainsäädännön toimeenpanemiseksi ja huumevapaan utopian toteuttamiseksi. Australialaisen huumetutkijan Desmond Mandersonin mukaan lainsäätäjä ja narkomaani ovat kuin sadisti ja masokisti. Sekä ankaraa lainsäädäntöä ajavat että heroiinista riippuvaiset jakavat saman esineellisen, pakkomielteisen ja välinekeskeisen maailmankuvan. Kummankin huomio kiinnittyy ihmisen asemesta piikkeihin ja pulvereihin.

Hoitoa kontrollin sijaan

Valtamedia kiemurtelee tukevasti huumehysterian koukussa. Maan suurin päivälehti esittelee auliisti testejä myyvien yritysten näkemyksiä siitä, miksi huumetestit tulisi ottaa käyttöön työpaikoilla ja kouluissa. Se suhtautuu ymmärtäväisesti näiden yritysten valituksiin siitä, miten huumetestejä tehdään Suomessa paljon vähemmän kuin muissa pohjoismaissa. Merkittävää markkinapotentiaalia täältä meiltä varmasti löytyykin.

Mutta mitä ajattelevat huumetesteistä ammattilaiset, jotka joutuvat päivittäin työskentelemään päihderiippuvaisten ihmisten kanssa? Turun A-klinikalla huumetesteistä luovuttiin jokin aika sitten. Siellä oli tultu siihen johtopäätökseen, että "huumenuorella" on jokin ongelma, jonka vuoksi hän on ajautunut huumeiden ongelmakäyttäjäksi, ja että voisi olla järkevää keskittyä ihmiseen virtsa-analyysien asemasta. Jos hoitotyössä keskitytään vain kontrolloimaan ongelman oireita, mittaamaan virtsassa olevien aineiden pitoisuuksia, ei ole kovin todennäköistä, että hoitotulokset hoidettavan ihmisen kannalta olisivat erityisen hyviä. Luottamuksellista suhdetta on vaikea luoda tilanteessa, jossa auktoriteetti kontrolloi hoidokkeja, jotka nopeasti oppivat pelaamaan ja huiputtamaan testejä. Testit voivat myös ohjata huumeidenkäyttöä vaarallisempiin, testeissä näkymättömiin aineisiin.

Koiria vai ihmisiä?

Päihdeongelmaisten nuorten kanssa työskentelevä ystäväni sanoo ihmetelleensä jo kauan, miksi hyväntekeväisyysorganisaatiot niin mieluusti ovat keräämässä rahaa huumekoirien hankintaan, kun nuorisotyöntekijä keskimäärin on huomattavasti tehokkaampi huumeongelmaisen nuoren hoidossa kuin koira. Tullin kennelit vain ovat mediaseksikkäämpi kohde mille tahansa julkisuuden tarpeessa olevalle organisaatiolle kuin alipalkatut ja aliarvostetut sosiaalityöntekijät. Tämä ei kuitenkaan kansallisessa huumehysteriassa eläviä kiinnosta, heillä on kiire Villen kanssa pissalle.

Suomessa eletään edelleen syvässä uskossa huumeettoman yhteiskunnan utopiaan, jota uskonkappaletta kaikkien on kuuliaisesti toistettava, vaikka tämän politiikan katastrofaaliset seuraukset alkavat näkyä vähitellen täällä meilläkin. Lääkkeeksi huumeongelmaan tarjotaan sitä samaa kuin aina ennenkin, mutta vain isommin ja alati kasvavin annoksin: rajavalvontaa, testejä, kovempia tuomioita, vankilaa. Tätä politiikkaa kannattavat haluavat uskotella, että lisäämällä kontrollikoneiston resursseja voitaisiin vaikuttaa huumeongelmaan. "Sota huumeita vastaan", on Yhdysvalloista apinoitua politiikkaa, joka toimii samalla logiikalla ja retoriikalla kuin "sota terrorismia vastaan" -huomio kohdistetaan syiden asemasta oireisiin.

Myös tiheämpi seula vuotaa

Entä seuraukset? Huumausaineiden hinnat nousisivat vähän, käyttäjien syrjäytyminen kiihtyisi, rikollisten voitot kasvaisivat ja narkomaanit joutuisivat tekemän enemmän "töitä" - eli rikoksia - annoksensa hankkimiseksi. Huumehoito ja sosiaalipolitiikka jäisi jälleen kerran resurssien puutteessa ilman. Pakkokeinoilla saadaan osa ongelmaa lakaistua näkymättömiin, mutta itse ongelmia niiden avulla ei poisteta.

Tapio Onnela on turkulainen tutkija. Hän toimitti keväällä ilmestyneen kirjan Pyhä huumesota - huumepolitiikan pelkoja ja utopioita (ViSiO 2001).

Teksti ilmestyi Vihreä Lanka lehdessä 21.9.2001, 38/2001