Tapio Onnela:
Internetin kaltaisia ilmiöitä löytyy menneisyydestä mutta verkkoa ei kannata säännellä vanhojen tiedonvälitysmuotojen esimerkkien mukaan. Tuntemalla historian opimme rakentamaan uutta, joka toivottavasti on parempi kuin vanhat tavat käsitellä informaatioita.
Eräs keskeinen argumentti tietoverkoissa kukoistavan vapaan tiedonvälityksen kahlitsemiseksi on ollut se, että tiedon saantia on pidetty liian helppona. Jos "internet-pommipojat" olisivat hakeneet tietonsa kirjastosta, puhuisimmeko kirjastopommista? Miksi postilaitosta ei vaadita tilille levittämästään pornografisesta materiaalista? Entä miksi tieverkostoa ei pidetä osasyyllisenä katuprostituutioon?
Internet synnyttää voimakkaita reaktioita ihmisissä siksi, että uudet ilmiöt useimmiten herättävät uteliaisuutta ja pelkoa. Tämä ei historian valossa ole mitenkään tavatonta, ihmisillä on taipumusta mennä niin peloissaan kuin odotuksissaankin kohtuuttomuuksiin.
Tarpeettoman hysterian levittämisessä on kuitenkin se vaara, että muokkaamme lainsäädäntömme liian ahtaaksi ja rajoittavaksi kuvitellessamme voivamme estää sen avulla pommien rakentelemisen tai huumeiden leviämisen. Vanhoissa ajatuskuvioissa pitäytyminen saattaa osoittautua tulevaisuudessa harha-askeleeksi, joka voi tulla kalliiksi yhtä hyvin ilmaisuvapauden kuin markkinoiden toimivuuden kannalta.
Tiedonkulun historiassa ei ole epätavallista, että aikaisemmin vain harvojen hallussa ja käytössä ollut teknologia tulee yhä useamman ulottuville. Useimmin toistetaan Internetin ja kirjapainotaidon käyttöönoton kulttuurisen merkityksen samankaltaisuutta. Käsin kirjoitettujen kirjojen aikakaudella kirjallista julkisuutta sääteli 1500-luvulle asti lähinnä kirkko ja kun kirjat ja lukeminen sitten yleistyivät olivat muutokset koko kulttuurin kannalta erittäin merkittäviä. Sekä kirjallinen julkisuus, että tieteellinen järjestelmä muuttuivat.
Informaation käsittelyssä ja varastoinnissa otettiin ratkaiseva askel kun painettuun kirjaan liitettiin sisällysluettelot, sivunumerot ja ne järjestettiin aakkosjärjestykseen kirjaston kirjahyllyihin. Jo 1800-luvulla kaikilla tieteenhaaroilla oli käsissään valtava määrä kirjallisuutta. Pitkät sitaatit kävivät tarpeettomiksi kun klassikoita oli jokaisen tarvitsevan ulottuvilla.Tämä pakotti muuttamaan tieteellistä järjestelmää ja tiedon käsittelytapaa. Enää ei voitu pitäytyä vanhojen auktoriteettien sanatarkoissa lainauksissa vaan alettiin tulkita näiden ajatuksia ja saatiin siten tieto käyttöön tehokkaammassa ja tiivimmässä muodossa.
Kenties olemme jälleen yhtä valtavan muutoksen edessä. On havaittavissa, että julkisuuden ja tieteen teon luonne on muuttunut. Internet on apuväline joka väistämättä helpottaa tietojen välitystä ja ideoiden kohtaamista, myös globaalilla tasolla. Siksi voi olla lyhytnäköistä tehdä hätiköityjä lakimuutoksia moraalisen paniikin ilmapiirissä. Vaikka yhteiset pelisäännöt sananavapauden rajoista tulee toki sopia, saattavat liian ahtaat lait kangistaa ja hidastaa tietoverkkojen hyödyntämistä. 1980-luvulla säädetty videosensuurilaki on oiva esimerkki tällaisen epäonnistuneen lain seurauksta. Pintajulkisuus revittää mielellään myyviä otsikoita ja moralistisesti vaatii rajoituksia vapaaseen tiedonkulkuun, vaikka se itse kerää mainostuloja sangen arveluttavien tuotteiden ja palvelujen mainoksista.
Monasti eliitin käytössä olevat välineet "valuvat alaspäin" yhteiskunnassa ja siirtyvät laajempien kansanosien käytettäviksi. Esimerkiksi postilaitos palveli aluksi vain diplomaatteja ja sotilaita, ja sitten 1600-luvulta lähtien se välitti kauppiaiden kirjeenvaihtoa. Tästä säännölliseksi muuttumeesta kirjeenvaihdosta kehittyi sitten myöhemmin sanomalehdistö, jonka lukijakuntaa olivat kauppiaiden lisäksi varakas porvaristo ja josta puolestaan sai alkuunsa nykyinen massoille suunnattu sanomalehdistö.
Tietokoneita käytettiin 1940-50 luvuilla aluksi sotilaallisen ja valtiollisen toiminnan apuvälineenä, sitten kaupallisessa käytössä ja 1980-luvulla ne tulivat tavallisten kuluttajien ulottuville. Sama kehitys tapahtui tietoverkkojen suhteen. Yhdysvalloissa verkon alkuna toiminut sotilaallinen verkko erosi omaksi MILNET-verkokseen 1983 ja Internetiksi myöhemmin kutsuttu tietoverkko jäi siviilikäyttöön. Myös muut tietokoneverkot omaksuivat saman tiedonsiirto standardin ja niin verkko lähti rihmoittumaan ympäri maapallon ja sen käyttäjäkunta on kasvanut räjähdysmäisesti vauraissa teollisuusmaissa.
Radiolähetysten alkamisessa on samankaltaisia piirteitä kuin tietoverkkojen alkutaipaleella, tiedon välityksen saattoivat ainakin hetkellisesti ottaa omakseen tavalliset harrastajat. Radioamatöörien toimintaa 1910-luvulta 1930-luvulle voisi hyvinkin verrata Internet-kotisivujen rakentamiseen 1990-luvulla. Valtiot ja kaupalliset radioyhtiöt kuitenkin lopettivat melko pian tämän vapaan tiedonvälityksen muodon.
1930-luvulla olivat vanhemmat yleensä ristiriitaisen ylpeitä lastensa radioharrastuksista. Se osoitti yhtäältä lahjakkuutta ja nykyaikaisuutta mutta toisaalta radion pelättiin rappeuttavan ja turmelevan. Liiallinen radioharrastaminen katsottiin vaaralliseksi, aivan kuten nyt ylenpalttinen tietokonepelien pelaaminen tai internetsurffaus. Pojat saattoivat viettää olminvalkeina pimeissä ullakkotiloissa aikaansa "kalastellen radioillaan kaukaisten maiden ääniä". Kohu radioharrastuksesta kuitenkin hiipui kun radiosta tuli arkipäiväistynyt kodinkone.
Verkon säätely-yrityksissä on lopultakin kysymys monimutkaisista, piilossa olevista ja tiedostamattomistakin valtapyrkimyksistä? Tieto ja valta ovat aina kytkeytyneet läheisesti toisiinsa. Kirkko laati kiellettyjen kirjojen luettelon melko pian painettujen kirjojen ilmestyttyä. Myös valtio pyrkii kontrolloimaan informaatiota, kaupalliset interssit haluavat tehdä verkoilla rahaa. Perinteiset mediat haluaisivat pitää kiinni saavuttamastaan mediavallasta, oikeudestaan tulkita todellisuutta. Ihmiset taas haluaisivat kommunikoida ilman välikäsiä ja ilmaista itseään vapaasti. Vapaudella on kääntöpuolensa, mutta jos haluamme elää vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa meidän tulisi sietää myös vastenmielisen informaation leviämisen mahdollisuus.
Latauksia