Tapio Onnela:

Kemiallista vauhtia

Vauhtia pitää olla, mutta aina ei kaikille synnynnäinen "karimainen" vauhti riitä - pitää saada myös kemiallista vauhdiketta. Näitä stimulantteja ihmiskunnan käytössä on ollut moninaisia: kahvia, teetä, koka-pensaan lehtiä, kavaa ja khattia. Kemianteollisuuden kehityksen myötä myös synteettiset vauhtiaineet ovat tulleet valikoimiin.

Amfetamiini ("piri", "spiidi") ja sen eri johdannaiset ovat voimakkaita stimulantteja, joiden vaikutukset muistuttavat ihmisruumiin normaalisti tuottaman adrenaliinin vaikutuksia. Se nostaa itseluottamusta ja valmiutta ottaa riskejä, lisää keskittymiskykyä, vähentää kivun, unen, nälän ja janon tunnetta. Sen sanotaan myös vähentävän inhimillisen lämmön ja empatian tunteita.

Amfetamiini keksittiin jo 1880-luvulla Saksassa, mutta sen laajamittainen kaupallinen käyttö alkoi 1920-luvun loppupuolella ja 1930-luvulla Saksassa ja Yhdysvalloissa, kun efedriinille etsittiin halvempaa vaihtoehtoa astman hoitoon. Ainetta käytettiin myös moninaisten sairauksien hoidoissa skitsofreniasta heinänuhaan. Sitä alettiin myydä Yhdysvalloissa 1930-luvulla Benzedrinen-nimellä ("bennies") Saksassa Pervitiini tuli markkinoille vuonna 1938. Suuria käyttäjäryhmiä olivat esimerkiksi rekka-autojen kuljettajat, kotirouvat, opiskelijat ja urheilijat.

Laillisen amfetamiinin käytön vuosikymmeniä olivat sodanjälkeinen aika 1960-luvun lopulle, kunnes se vedettiin lääkeyhtiöiden ankarasta vastustuksesta huolimatta vapaasti apteekista saatavien lääkkeiden tarjonnasta. Kulutus oli melkoista, esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 1950 amfetamiinia tuotettiin vuodessa tuhat tonnia, eli 80 annosta jokaista amerikkalaista kohden, lapset ja imeväiset mukaan lukien. Piristettä markkinoitiin esimerkiksi kotirouville siivoustöiden vauhdittamiseen, sekä mainoslauseilla kuten: "Two pills are better than a month´s vacation."

Vauhtia sodankäyntiin

Aineen läpimurto massamarkkinoille muistuttaa tupakan käytön leviämistä toisen maailmansodan jälkeen. Tupakkaa jaettiin sotilaille annostupakoina tupakkayhtiöiden suosiollisella avustuksella ja näin saatiin kokonainen sukupolvi nikotiinikoukkuun. Myös amfetamiinia käytettiin yleisesti toisen maailmansodan aikana. Amfetamiinin hyödyntäminen sotilaskäytössä alkoi Espanjan sisällissodan aikana ja siitä lähtien sitä on käytetty kaikissa sodissa - ja käytetään edelleen. Toisen maailmansodan aikana sitä käyttivät useimmat armeijat rintamien kummallakin puolella.

Amfetamiinin käyttöä sodankäynnin apuna on helppo perustella, sillä sen avulla voidaan piiskata joukkoja ylittämään tilapäisesti ruumiillisen suorituskyvyn rajat. Sodan aikana amfetamiinin haittavaikutuksille, kuten psykooseille, aggressiivisuudelle ja paranoialle ei oltu yhtä herkkiä kuin rauhan aikana. On perusteltua olettaa, että amfetamiinin käyttö lisäsi sotilaiden tekemiä raakuuksia ja lietsoi julmaa käytöstä.

Saksan armeija käytti Pervitiini-nimistä amfetamiinivalmistetta, jota testattiin aluksi "Blitzkriegin" hyökkäyksissä Puolaan, jonka jälkeen sitä jaettiin laajamittaisesti joukoille. Huhtikuusta heinäkuuhun 1940 niille toimitettiin yli 35 miljoonaa 3:n milligramman tablettia. Sodan loppuvaiheessa Saksassa kehiteltiin myös "ihmepilleriä", joka auttaisi voittamaan sodan. Tässä vuonna 1944 esitellyssä D-IX pillerissä oli 5 milligrammaa kokaiinia, 3 milligrammaa Pervitiiniä ja 5 milligrammaa Eukodalia (opiaattipohjainen kipulääke).

Myös Suomessa käytettiin sodan aikana Pervitiinitabletteja, joita sanottiin "höökipillereiksi", niitä jaettiin esimerkiksi kaukopartiomiehille. Sotakirjallisuudessa on joitakin harvoja pervitiinin käyttökuvauksia, muun muassa Kansa Taisteli -lehdessä eräs sotilas kertoo, miten hän hiihtäessään kiperässä tilanteessa venäläisiä karkuun tuli vahingossa ottaneeksi koko joukkueensa Pervitiini-annokset yhdellä kertaa, ja heränneensä parin viikon päästä muutaman sadan kilometrin päässä lähtöpaikastaan.

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset käyttivät amfetamiinia Korean sodassa ja tietysti Vietnamissa, jossa sitä kulutettiin vuosina 1966-1969 enemmän kuin Britannian ja Yhdysvaltojen sotavoimat yhteensä saivat käytettyä koko toisen maailmansodan aikana. Amfetamiini kuuluu edelleen armeijoiden lääkekaappeihin, ja esimerkiksi amerikkalaiset lentäjät käyttävät sitä rutiininomaisesti lääkärin määräyksestä ylläpitääkseen suorituskykyään. Amfetamiinin käyttö saattaa aiheuttaa myös ongelmia taistelutilanteissa, tuorein julkisuuteen tullut tapaus on Afganistanin sodan ajoilta vuodelta 2002, kun amerikkalainen lentäjä pommitti vahingossa neljä kanadalaista sotilasta kuoliaaksi.

Artikkeli on ilmestynyt teoksessa: "Tää on hei kova juttu!" Ystäväkirja Kari Immoselle hänen täyttäessään 60-vuotta. Toim. Riitta Pyykkö ja Pekka Niemelä, Olavi Paavolainen Seuran julkaisuja 5., Joensuu 2005.

[Takaisin julkaisut sivulle]