Ville Laakso 1.4.2001
Siikaisten muinaisjäännösinventointi 2000
 

Satakunnan museo järjesti vuonna 2000 arkeologisen inventoinnin pohjoissatakuntalaisessa Siikaisten kunnassa. Allekirjoittanut teki kenttätyöt pääasiassa huhti-toukokuussa 2000. Maastotöihin käytettiin aikaa yhteensä 19 työpäivää.

Siikaisissa ei aikaisemmin ollut järjestetty varsinaista arkeologista inventointia, joten aiemmat tiedot pitäjän muinaisuudesta olivat vähäiset. Vanhastaan kunnasta tunnettiin neljä kivikautista asuinpaikkaa ja kaksi röykkiökohdetta. Vuoden 2000 inventoinnissa tarkastettiin aluksi ennestään tunnetut kohteet, sen jälkeen tarkastettiin tulleet yleisövihjeet sekä lopuksi etsittiin uusia muinaisjäännöksiä sopivilta paikoilta. Inventoinnissa löytyi kaikkiaan seitsemän ennen tuntematonta kivikautista asuinpaikkaa. Lisäksi yleisövihjeiden perusteella rekisteröitiin viisi uutta röykkiökohdetta, joissa on yhteensä kahdeksan röykkiötä.

Inventoinnin loppuraportti on valmistunut maaliskuussa 2001. Sitä voi tilata Satakunnan museosta.
 

Siikaisten arkeologinen tutkimushistoria

Ensimmäinen esihistoriallinen esinelöytö pitäjästä saatiin talteen jo vuonna 1862, jolloin maanmittari C. S. Ceder toimitti museokokoelmiin tasataltan (KM 482). Esine oli löytynyt jostain Siikaisista, tarkempi löytöpaikka ei ole tiedossa. Noihin aikoihin tehdyt löydöt eivät (kuten eivät myöhemminkään) aina päätyneet museoihin; Siikaistenkin muinaisjäännöksiä kesällä 1878 etsinyt Kustaa Killinen kirjoitti: "yhden kauniin vasarakirveen tapasin Teemu Mikkolan isännällä Otamon kylässä, mutta omistaja ei malttanut siitä luopua, kun oli sitä kauan säilyttänyt". Esine ei tiettävästi koskaan ole päätynyt museoihin yleisön nähtäville ja tutkijoiden käyttöön.

Kivikautisia irtolöytöjä on pitäjästä kuitenkin ajan kuluessa kertynyt melko runsaasti: kiviesinelöytöjä on saatu talteen lähes sata. Näistä suurinta osaa säilytetään Satakunnan museossa Porissa. Lisäksi esineitä on Kansallismuseon ja Turun maakuntamuseon kokoelmissa, myös Siikaisten kotiseutumuseoon ja Siikaisten Vuorijärven koulun kokoelmiin on esineitä päätynyt. Varmuudella rautakautisiksi ajoittuvia esinelöytöjä ei kunnasta tunneta; Satakunnan museoon sijoitettu, Otamon kylästä peltoa kynnettäessä löytynyt rautainen keihäänkärki (SatM 1), samoin kuin järven pohjasta löytynyt "arinanterä" (SatM 19), voinevat molemmat olla historialliselta ajalta.

Ensimmäinen muinaistieteellinen ja samalla inventointiin verrattava tutkimus Siikaisissa tehtiin jo kesällä 1878, jolloin kansakoulunopettaja Kustaa Killinen kierteli luetteloimassa Ulvilan kihlakunnan muinaisjäännöksiä. Esihistoriallisten löytöjen osalta Killinen kiteytti matkansa tulokset: "Siikasissa ei ole tavattu mitään pakanuuden aikaisia kiinteitä muinaisjäännöksiä; mutta kivi-aseita on löydetty, siis täällä vanhatkin kansat ovat liikkuneet". Hän kuitenkin mainitsee perimätiedon eräästä hautapaikasta Petkeleen kylässä sekä ylimalkaisia tietoja useiden soiden ja järvien rannoilla havaituista ehkä hyvinkin vanhoista katiskojen jäänteistä.

Killisen käynnin jälkeen ei Siikaisissa arkologisia tutkimuksia tehty liki sataan vuoteen ja muinaistieteellinen tutkimustilanne on pitäjässä ollut huono näihin aikoihin asti. Varsinaista muinaisjäännösten perusinventointiakaan ei pitäjässä voi ennen tätä työtä sanoa suoritetun; Ari Siiriäinen on tehnyt alueella jonkinlaista inventointityötä vuonna 1967, mutta minkäänlasita raporttia tästä työstä ei ole arkistoihin päätynyt. Siiriäisen maastotöiden perusteella pitäjästä kuitenkin saatiin tietoon ensimmäiset kiinteät muinaisjäännökset, kolme kivikautista asuinpaikkaa.

Lähinnä yleisövihjeiden perusteella on 1970 - 90 -luvuilla pitäjässä tarkastettu muutamia yksittäisiä kiinteitä ja irrallisia muinaisjäännöksiä tai sellaisiksi epäiltyjä. Mainittakoon seuraavat: vuonna 1980 kävi Jouko Räty Saarinevan kylässä reikäkiven löytöpaikalla, joka ei kuitenkaan osoittautunut kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Vuonna 1988 Räty ja Tuula Heikkurinen-Montell tarkastivat Pyntäisten kylässä röykkiökohteen. Kymmenen vuotta myöhemmin Tiina Jäkärä tarkasti Sammin ala-asteen pihasta löytyneen kivikautisen asuinpaikan, ja vuonna 1999 Antti Bilund tarkasti röykkiökohteen Siikaisten kylän Järvenpään maalla. Arkeologisia kaivauksia ei Siikaisissa ole koskaan järjestetty ja voidaan sanoa, että pitäjän muinaistieteellinen tutkimus on edelleen alkuvaiheessa.
 

Inventoinnin tulokset

Ennen tuntemattomia, varmasti tai todennäköisesti esihistorialliseen aikaan ajoittuvia kiinteitä muinaisjäännöksiä löytyi inventoinnissa kaksitoista. Niistä seitsemän on kivikautisia asuinpaikkoja ja viisi röykkiökohteita. Ennen inventointia pitäjästä tunnettiin kuusi kiinteää muinaisjäännöstä, joten niiden lukumäärä kolminkertaistui. Lisäksi inventoitiin kolme historiallisen ajan kohdetta, joiden merkitys ja suojelun tarve määritellään erikseen. Irrallisten esihistoriallisten esinelöytöjen osalta saatiin uusia tietoja melko vähän.

Pitäjästä tunnetut lukuisat kivikautiset esinelöydöt antoivat syyn olettaa, että myös kiinteän asutuksen merkkejä olisi enemmän löydettävissä. Asuinpaikkoja löytyikin melko mukavasti, lähinnä jokivarsien viljelyksessä olleilta pelloilta. Hiekkaisia alueita pitäjässä onkin melko niukasti (lähinnä itä- ja koillisosassa) ja huomattava osa kunnan pinta-alasta on suota. Järvien rannat ovat monessa tapauksessa kivikkoista vesijättöä.

Inventoitujen asuinpaikkojen löydöstö on yleensä suhteellisen vaatimatonta eikä mahdollista kohteiden tarkempaa ajoittamista. Poikkeuksena voi todeta jo 1960-luvulla löytyneen Saarikosken Purukujan asuinpaikan, josta löytyi kampakeraamiseen kulttuurivaiheeseen liittyvää keramiikkaa. Siikaisista tunnettujen asuinpaikkojen väliset korkeuserot ovat suurimmillaan yli 40 metriä, joten niiden joukossa on todennäköisesti varsin eri-ikäisiä kohteita. Asuinpaikat sijaitsevat kuitenkin nykyisten tai kuivuneitten sisäjärvien rannoilla tai jokivarsissa, eikä niitä voi pelkästään rannansiirtymisen perusteella varmuudella ajoittaa. Inventoinnin jälkeen tunnettujen asuinpaikkojen sijainti vastaa melko hyvin pitäjästä vanhastaan tunnettujen irtainten esinelöytöjen levintää.

Kivikautisia asuinpaikkoja löytyisi varmasti etsimällä lisää monista paikoista. Otollisia tienoita olisi esimerkiksi Otamon kylässä Otamonjoen varressa, mistä on tiedossa runsaasti ainakin vasarakirveskulttuurin esineistöä. Tässä suhteessa lupaaviksi ovat osoittautuneet myös Leväsjoen varret, eikä Lavasjärven rantojenkaan esihistoriallinen asutus ole vielä kokonaan selvillä. Siikaisissakin suurta haittaa inventoinnille aiheutti peltojen hyvin yleinen kesannointi tai pysyvä viljelyksestä jääminen. Monet lupaavat alueet jäivät tämän vuoksi tarkastamatta ja on varmaa, että useita kivikautisia asuinpaikkoja jäi siksi toteamatta. Voi sanoa, että Suomen maaseudun nopeasti huonontunut tila haittaa jo selvästi myös arkeologista tutkimusta. Näyttää siltä, että maaseudulla liikkuvat inventoijat ovat nyt jo armottomasti kymmenen vuotta myöhässä.

Siikaisten alueelta inventoiduista röykkiöistä ainakin osa saattaa olla esihistoriallisia hautoja, mutta niiden iästä tai tarkoituksesta on vaikeaa sanoa mitään niitä kaivauksin tutkimatta. Yksikään röykkiökohde ei sijainniltaan vastaa perinteisiä pronssikautisia/varhaismetallikautisia hautoja. On kuitenkin otettava huomioon, että järvien laskut ovat Siikaisissa monin paikoin muuttaneet huomattavasti ympäristöä ja niiden seurauksena röykkiötkin ovat ainakin muutamissa tapauksissa joutuneet pois alkuperäisestä vesistöyhteydestään. Rautakauden osalta ei inventoinnissa uusia tietoja tullut: pitäjästä ei edelleenkään tunneta varmoja löytöjä. Käsitys, jonka mukaan kiinteä asutus alueelle näyttää tulleen pääasiassa vasta uuden ajan alussa, pysyy siis voimassa.

Röykkiöiden ohella arkeologisen kaivaustutkimuksen pitäjässä ansaitsisi ainakin jo mainittu Saarikosken Purukujan varsin runsaslöytöinen kampakeraaminen asuinpaikka. Yksikään inventoiduista kohteista ei näyttänyt olevan välittömässä tuhoutumisvaarassa. Kuten jo todettu, on selvää, että Siikaisten kaikkia muinaisjäännöksiä ei tämänkään inventoinnin jälkeen tunneta.

Linkkejä:

Siikaisten kunta
Satakunnan museo

Päivitetty 1.4.2001.