Verkko ja paikallisuus

Internetin rinnastaminen fyysiseen ympäristöön voi tuntua oudolta sikäli, että verkon teknisestä ja viestinnällisestä erityisyydestä puhuttaessa korostetaan usein nimenomaisesti sen ‘paikatonta’  ja samalla ylipaikallista luonnetta. Esimerkiksi mahdollisuudet muodostaa fyysisten alueiden rajat ylittäviä virtuaalisia yhteisöjä ovat kiinnostaneet monia verkon tutkijoita (ks. Dahlberg 2001, 165). Toisaalta tutkimusta on harrastuttanut maantieteellisesti kiinnittyneiden yhteisöjen halu luoda itselleen tila globaaliin tietoverkkoon ja hyödyntää sitä oman yhteisöllisyytensä ilmentämiseen ja ylläpitämiseen. Erilaisten alueellisesti rajautuneiden ihmisryhmien, kuten kaupunginosien tai kylien asukkaiden verkottumishankkeet ovat viime vuosina tulleet trendikkäiksi eri puolilla maailmaa (Mäkinen 2000, 30). Niiden suosio on lisääntynyt myös Suomessa, jossa paikallisyhteisöjen sivustoja on perustettu ja ylläpidetään monin eri järjestelyin alkaen asukas- ja kyläyhdistysten aktiivisuudesta ja ulottuen tutkimusavusteisiin tai hallinnon tukemiin hankkeisiin ja näiden erilaisiin yhdistelmiin.[1]

Mäkisen (mt., 32) mukaan “yhteisöllisen verkkomedian primääritehtäviä ovat keskinäinen kommunikointi, tiedon jakaminen ja yhteisön etujen edistäminen“. Usein sivustot toimivatkin yhtäältä yhteisön esittäytymispaikkana ja näyteikkunana sekä yhteisön jäsenille että ulkopuolisille ja toisaalta yhteisön sisäisenä viestintävälineenä. Mukana saattaa olla  myös pyrkimystä toimia yhteisön keskusteluareenana tai tarjota kanava asukkaiden ja paikallisten päättäjien yhteydenpidolle ja vaikuttaa tällä tavoin omaa aluetta koskeviin asioihin (ks. esim. Staffans et al. 1998; Mäkinen, mt., 29-30; Rantanen 2001).

Kaiken kaikkiaan internetin on nähty tarjoavan maantieteellisesti määrittyneille paikallisyhteisöille samaten kuin paikallisesti, valtakunnallisesti tai yli kansallisten rajojen toimiville intressiyhteisöille monia myönteisiä soveltamismahdollisuuksia. Mäkinen (mt., 29) kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että uutta viestintätekniikkaa ja internetiä ei useinkaan hyödynnetä eikä niiden mahdollisuuksia kehitetä lähtemällä yhteisöjen ja niiden jäsenten omista lähtökohdista ja arkisista tarpeista. Sen sijaan, että teknisiä ratkaisuja haettaisiin yhteistyössä yhteisön jäsenten kanssa, tarjolla on verkkoyritysten valmiita julkaisimia, joiden avulla paikallisetkin ryhmät voivat sinänsä näppärästi perustaa itselleen virtuaalivastineen ja päästä samalla mukaan esimerkiksi Microsoftin tai Yahoon yhteisötuoteperheeseen. Ilmaiset yhteisömuotit sisältävät tietyt kiinteät elementit, kuten ilmoitustaulun, albumin, keskusteluryhmän, sähköpostin sekä jäsenprofiilin, ja saitin perustaminen niillä onnistuu julkaisutaitoja opiskelematta. (mt., 31) Yhteisöjulkaisin on kuitenkin otettava sellaisena kuin se on, ja hintaan sisältyy yleensä mainosten hyväksyminen.

Verkosta löytyy myös kaupallisten toimijoiden erityisesti rakentamia paikallisportaaleja. Suomessa esimerkiksi Tampereen valtalehteä Aamulehteä julkaiseva Alma Media on perustanut tampere.paikallis.netin, jonka tarkoituksena on tarjota verkossa ’arkea helpottavia paikallispalveluja’. Yhteistyötahoina hankkeessa ovat muun muassa Tampereen kaupunki ja paikallinen yliopisto.[2] Lisäksi Aamulehden verkkoversio tarjoaa sateenvarjon muutamille tamperelaisille pienyhteisöille, kuten vapaaehtoista vanhustoimintaa järjestävälle yhdistykselle, nuorten toimintakeskukselle, paikalliselle urheiluseuralle sekä muutamalle levikkialueen koululle.[3]

Suomalaisittain tuore ilmiö ovat sellaiset portaalit, joissa kaupunkilaisuudeksi ymmärrettyä paikallisuutta käytetään korostetusti kohderyhmän kaupalliseen profilointiin ­- markkinointikeinona, jonka avulla tavoitellaan alueellisesti määrittyneitä yleisöjä ja myydään niitä mainostajille. Esimerkiksi Aktivist.netin tuoteidea on tiettyihin kaupunkeihin kiinnitetty kaupunkilaisuus, joka puolestaan määritellään kulutushakuiseksi urbaaniksi elämäntavaksi. Aktivistin taustalta löytyy kansainvälinen, eri kanaville sisältöjä tuottava TMT-yhtiö, ja se mainostaa etusivullaan – englanniksi – olevansa paikallinen ja urbaani portaali ja tarjoavansa “tietoa, jonka avulla kaupunkilaiset voivat parantaa vapaa-aikansa ja elämänsä tasoa“. Kävijä löytää sivuilta tietoja muun muassa Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun sekä Ahvenanmaan elokuva- ja muusta kulttuuritarjonnasta, matkailupalveluista, ostosten tekemisestä, ruuista ja juomista sekä erinäisestä vapaa-aikaan liittyvästä. Kaupunkikohtaisilla sivuilla on myös deittipalsta, kaikille sivustoille yhteinen sättäys- ja keskustelupalsta, tapahtumakalenteri sekä zoomattava palvelukartta.[4] Samantapaiselle kuluttavan kaupunkilaisen konseptille on rakennettu myös Mainio.net, jonka taustalla ovat Osuuspankki ja A-Lehdet. Matkailu-, kulttuuri-, viihtymis- ja shoppailusisältöjen ohella Mainiossa on tarjolla perhettä, ihmissuhteita, asumista harrastuksia ja liikennettä käsittelevää aineistoa. Aktivistista tuttujen kaupunkien lisäksi sivustolla ovat mukana Oulu, Vaasa, Lappeenranta, Jyväskylä ja Kuopio.[5]

Aktivistin ja Mainion tapaisia saitteja kuvaa hyvin Aurigin ja Grahamin (1998, 76) luonnehdinta, että kyse on tuotteistetuista kuluttamisen paikoista, jotka käyttävät paikallisuuden leimaa erottuakseen ‘paikattoman’ internetin kaaoksesta. Paikallisportaalia osuvampi nimitys tässä yhteydessä onkin kaupallisportaali, sillä sivustoissa paikallisuus määritellään nimenomaisesti tiettyyn kaupunkiin sijoittuvien kulutuspalvelujen hyödyntämisen kautta.

Yhä useammat tiedotusvälineet ovat luoneet itselleen rinnakkaisen läsnäolon internetiin, ja alueellisesti toimivien viestinten verkkoversioita voidaan tarkastella yhtenä internetin paikallisuudelle periaatteessa tarjoamana lisäarvona. Tältä kannalta mediasaitit eivät ole toistaiseksi kuitenkaan tuoneet kovin paljon uutta, sillä niihin on lähinnä siirretty viestinten vakiintuneet, yksisuuntaiseen yleisösuhteeseen perustuvat lajityypit  ja verkon  paikallisten osapuolten vuorovaikutukselle avaamia mahdollisuuksia sovelletaan sangen perinteisesti ja kapeasti (ks. Ridell 1999a). Ei-julkinen palaute- ja yhteydenottomahdollisuus, erilaisiin gallupeihin vastaaminen sekä sähköiselle mielipidepalstalle kirjoittaminen ja keskusteluryhmiin osallistuminen ovat journalististen verkkojulkaisujen pääasiallisia tapoja hyödyntää verkon interaktiivisuutta. Huomiota kiinnittää lisäksi, että vakiintuneeseen journalistiseen tapaan myös verkossa toimittajien tuottama aines erotetaan tiukasti yleisön keskusteluryhmissä tuottamasta aineksesta, eikä näiden kahden välille tehdä julkaisun sisällä myöskään kytkentöjä (ks. esim. M. Seppälä 2000).

Paikallinen julkishallinto on sekin verkottunut lyhyessä ajassa niin, että enää vain kouralliselta suomalaiskuntia puuttuu omat kotisivut. Usein kuntasivustot toimivat näyteikkunana sekä omille kuntalaisille, muualla asuville että alueesta kiinnostuneille yrityksille. Asukkaille sivut tarjoavat kunnan koosta, voimavaroista ja hallintokulttuurista riippuen vaihtelevasti tietoa paikallishallinnon toiminnasta, päätöksenteosta ja asioiden valmistelusta. Suuremmat ja vauraammat kunnat tarjoavat verkossa enenevästi myös erilaisia palveluja, kuten mahdollisuutta hakea lupia tai ostaa karttoja. Kuntien sivuilta löytyy lisäksi niihin maantieteellisinä alueina liittyvää tietoa, jonka havainnollistamisessa käytetään yhä useammin hyväksi paikkatietotekniikkaa ja karttapohjaista esittämistä. Uuden viestintätekniikan interaktiivisuuden paikallishallinnon ja asukkaiden väliselle yhteydenpidolle avaamia mahdollisuuksia on sitävastoin toistaiseksi hyödynnetty niukasti; kuntalaisille on lähinnä luotu ei-julkisia palautejärjestelmiä, hieman julkisempia mielipidepalstoja sekä mahdollisuuksia vastata erilaisiin kyselyihin ja mielipidetiedusteluihin (ks. esim. Ruusula 2001; Veräväinen et al. 2000).