Kurssin synopsis<\/p>\n
I Antiikki, klassinen ja Kreikka<\/p>\n
N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1782 Napolin etel\u00e4puolella sijaitsevan Paestumin kolme doorilaista temppeli\u00e4 Johann Wolfgang von Goethe oli yll\u00e4ttynyt: \u201densimm\u00e4inen vaikutelma oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stys. Havaitsin olevani t\u00e4ysin vieraassa maailmassa\u201d. Goethe oli saapunut grand tour -matkallaan Etel\u00e4-Italian kreikkalaisten siirtokuntien alueelle, jota kutsuttiin Magna Graeciaksi. Kommentti kuvaa hyvin 1700-luvun lopun innostusta 2000 vuotta vanhan kreikkalaisen kulttuurin j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 kohtaan. Samalla se kertoo siit\u00e4, miten vaikeaksi ja vieraaksi antiikin kreikkalaisuus ajateltiin. Se oli jotakin muuta kuin antiikkia aikaisemmin edustanut roomalainen kulttuuri.<\/p>\n
Goethen kommentti viittaa my\u00f6s siihen, miten vaikeasti hahmottuva alue Kreikka oli. 400- luvulla eaa. se oli v\u00e4lill\u00e4 hajanaisten kaupunkivaltioiden alue, joka yhdistyi vain taistelussa Persiaa vastaan. Kreikkalainen kulttuuri ylsi klassisella kaudellaan niin Etel\u00e4-Italiaan kuin Jooniaan, Anatolian l\u00e4nsirannikolle. 300-luvulla Aleksanteri Suuren valloitusten takia hellenismi eteni kauas it\u00e4\u00e4n. Kaikkialla puhuttiin kreikkaa. Sittemmin Hellas, Balkanin niemimaan etel\u00e4osa, kuului Rooman imperiumiin, Bysanttiin ja Osmanien valtakuntaan. 1600- luvulla Kreikasta oli tullut L\u00e4nsi-Euroopasta katsottuna syrj\u00e4inen alue, kaikkia kiinnosti turkkilaisuus. Kreikkalainen kulttuuri eli l\u00e4hinn\u00e4 Aristoteleen filosofian, homeerisen runouden ja Uuden testamentin tuntemuksen ansiosta.<\/p>\n
1700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 tilanne muuttui nopeasti, kun kreikkalainen kulttuuri haastoi roomalaisen Euroopan ja l\u00e4nnen esikuvana ja historiallisena k\u00e4\u00e4nnekohtana. Matkailijat, kirjailijat ja tutkijat l\u00e4htiv\u00e4t Kreikkaan. Demokratia ja k\u00e4sitykset kansasta innostivat vallankumouksellisia ja nationalisteja. T\u00e4m\u00e4 kreikkalaisen kulttuurin renessanssi j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 pysyv\u00e4sti siihen tapaan, jolla ajattelemme Eurooppaa ja sen historiaa. Se n\u00e4kyyedelleen esimerkiksi koulukirjoista.<\/p>\n
Viimeisen 30 vuoden aikana 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Kreikka-innostus on kiinnostanut yh\u00e4 useampia tutkijoita. Kriittisin on ollut Martin Bernal, jonka kolmiosainen The Black Athena -teos (1988-) n\u00e4kee arjalaisen mallin korvanneen antiikin mallin 1700-luvun lopun Kreikka-tulkinnoissa. Tiivist\u00e4en antiikin malli oli kreikkalaisten oma k\u00e4sitys, jossa kulttuuri tunnisti suuren velkansa egyptil\u00e4iselle ja foinikialaiselle kulttuurille.<\/p>\n
Arjalainen malli taas korosti Kreikan erityisyytt\u00e4, ainutlaatuisuutta ja eristyneisyytt\u00e4. Kreikasta tehtiin valkoinen ja l\u00e4ntinen, v\u00e4itti Bernal. Bernalin teos her\u00e4tti paljon kritiikki\u00e4. Monet h\u00e4nen v\u00e4itteist\u00e4\u00e4n olivat kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 muun tutkimuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Luennolla Bernal kuitenkin symboloi k\u00e4\u00e4nnett\u00e4, jonka my\u00f6t\u00e4 antiikin Kreikan moderni tutkimus ja ihailu n\u00e4htiin osana 1700\u20131800-luvun maailmaa.<\/p>\n
Italialaisen arkeologin Salvatore Settisin mukaan antiikki ei ollut koskaan yhten\u00e4inen kulttuuripiiri, vaan se koottiin erilaisista historian vaiheista ja ilmi\u00f6ist\u00e4 1700\u20131800-luvun aikana. Samaten \u2019Antiikin Kreikka\u2019 on k\u00e4site, jonka perusta on 2500 vuoden p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta joka synnytettiin vuosina 1750\u20131850.<\/p>\n
II Paikat ja matkat<\/p>\n
Toisella luennolla pohdin antropologi James Cliffordin v\u00e4itett\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kulttuurit muokkaavat identiteettins\u00e4 matkojen avulla. Vieraan kohtaaminen, p\u00e4\u00e4sy mahdollisimman kauas omasta elinpiirist\u00e4 sek\u00e4 matkareittien ja paikkojen avulla hahmottuva maailma ovat oman kuvamme ytimess\u00e4. Kreikan osalta t\u00e4m\u00e4 on erityisen totta: antiikin kreikkalaiset n\u00e4kiv\u00e4t itsens\u00e4 vieraiden kansojen parissa ja rajaseuduilla liikkujina. 1700-1800-luvun taitteessa taas matkat osmanien hallitsemaan Kreikkaan auttoivat hahmottamaan niin antiikin kulttuureja, niille aikalaisten mielest\u00e4 rakentuvaa eurooppalaisuutta kuin itsen\u00e4istymiseen pyrkiv\u00e4\u00e4 nyky-Kreikkaakin.<\/p>\n
Bysanttilaisessa Kreikassa oli 1400-luvulla k\u00e4ynyt humanisti Ciriaco de\u2019 Pizzicolli ja 1600- luvun lopulla Osmanivaltakunnan alueella vierailivat George Wheler ja Jacob Spon. N\u00e4iden lis\u00e4ksi kuitenkin vain harva oli k\u00e4ynyt Hellaksen eli modernin Kreikan alueella ennen 1700- luvun loppupuolta. Kreikkalaista kulttuuria symboloikin ensin Campaniassa, Napolin etel\u00e4puolella sijaitseva Paestumin kolmen doorilaisen temppelin hallitsema alue. Paestumin temppelien kuvat levisiv\u00e4t kaikkialle ja ne loivat k\u00e4sityksen selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4, Roomaa edelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 antiikista, jonka kohdatessaan Goethen kaltaiset matkailijat h\u00e4mmentyiv\u00e4t. Temppelien l\u00e4sn\u00e4olo sek\u00e4 kuvausten ja kuvitusten antamat merkitykset riittiv\u00e4t, sill\u00e4 kaivaukset alueella aloitettiin vasta 1804.<\/p>\n
Paestumin temppeleist\u00e4 tuli kuuluisa samaan aikaan, kun antiikin tutkimus modernisoitui niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa. G\u00f6ttingenin yliopistossa arkeologiasta tuli kouluttautumisv\u00e4yl\u00e4, jota tuki ammattimainen opetus ja hyv\u00e4n kirjaston l\u00e4sn\u00e4olo. Ironista on, ett\u00e4 merkitt\u00e4vin saksalainen antiikintutkija Johann Joachim Winckelmann (1717-68) toimi samaan aikaan Roomassa. H\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt Kreikkaan, mutta k\u00e4vi Paestumissa ja kirjoitti kreikkalaisen taiteen abstraktista kauneudesta samalla, kun pyrki muuttamaan helleenisen taiteen kehityksen kronologiaksi.<\/p>\n
Saksassa opetettiin ja teoretisoitiin antiikin Kreikan taidetta, mutta englantilaiset k\u00e4viv\u00e4t paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. The Society of Dilettanti l\u00e4hetti vuodesta 1750 alkaen lukuisia retkikuntia, jotka muuttivat k\u00e4sityksen antiikin Kreikasta: Diletantit vaativat mahdollisimman tarkkoja piirustuksia antiikin raunioista, sill\u00e4 he halusivat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 esimerkillist\u00e4 arkkitehtuuria kotik\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. James Stuartin ja Nicholas Revettin The Antiquities of Athens (1. osa 1762) palautti Ateenan klassisen kauden kirjallisuuden maailmankartalle, kun taas Robert Woodin The Ruins of Palmyra (1753) ja The Ruins of Balbec (1755) tutustuttivat lukijat Levantin (nyk. L\u00e4hi-it\u00e4) raunioihin.<\/p>\n
Matkat ja niist\u00e4 kertovat kirjat sek\u00e4 tutkimukset her\u00e4ttiv\u00e4t paljon kiinnostusta. Ne my\u00f6s esittiv\u00e4t antiikin aineelliset j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ennen 1800-luvun muutoksia. Napoleonin Egyptinretki (1798) aloitti suurisuuntaisen antiikin kulttuuriaarteiden Ranskaan, Englantiin ja Saksaan. Akropolis-kukkulan Parthenon tunnetaan nykyisin ennen kaikkea lordi Elginin sielt\u00e4 sahojen ja lekojen avulla irrottamasta friisist\u00e4, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kukkulaa muokattiin koko 1800-luvun ajan vastaamaan ideaalia 400-luvun suuruudenajasta.<\/p>\n
Monet matkailijat ja tutkijat vertasivat antiikin suuruutta alueen nykyiseen rappioon ja kysyiv\u00e4t, oliko 1800-luvun alun kreikkalaisilla en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4 Perikleen aikaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa antiikin Kreikka alettiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yhteisen l\u00e4nsimaisen sivilisaation suursaavutuksena, jota ei n\u00e4hty kreikkalaisten omana perinteen\u00e4. Uudella Kreikalla ei ollut siihen omistusoikeutta.<\/p>\n
III Vallankumous<\/p>\n
K\u00e4sityksiin kreikkalaisuudesta vaikutti 1700-1800-luvun taitteessa kaksi vallankumousta, joissa molemmissa yhdistyiv\u00e4t ideaalit antiikin onnellisista yhteis\u00f6ist\u00e4 nykyhetken tarpeeseen kumota vanha valta. Ranskan vallankumouksen yhteytt\u00e4 antiikin Kreikan ihailemiseen ei aina muisteta, mutta Kreikan itsen\u00e4istymistaistelut 1820-luvulla her\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4hes koko Euroopan.<\/p>\n
Nationalismin tutkimukselle Kreikan esimerkki on mielenkiintoinen. Maassa tehty tutkimus korosti 1980-luvun lopulle asti ekseptionalismi, jonka mukaan Kreikan historia oli ainutkertainen, koska se oli 1800-luvun alussa palannut helleenisille juurilleen. Se oli aina ollut kansa, jonka identiteetti oli v\u00e4lill\u00e4 hukattu. N\u00e4k\u00f6kulmasta on luovuttu, mutta kreikkalaisen nationalismin selitt\u00e4minen on silti ongelmallista, koska se alkoi rakentua antiikin historian varaan, mutta poimi sielt\u00e4 vain joitakin itselleen sopivia ilmi\u00f6it\u00e4.<\/p>\n
Patriooteilla oli valinnan varaa: Adam\u00e1ntios Kora\u00efsin Biblioth\u00e8que hell\u00e9nique(1805-26) esitteli 17-osassa antiikin kreikankielist\u00e4 kirjallisuutta, kun monet muut uudet kansakunnat turvautuivat puolittain keksittyyn suulliseen runouteen kulttuurinsa varhaisen merkityksen korostajana.<\/p>\n
Antiikin merkitys oli ongelma, kun kreikkalaiset kosmopoliitit alkoivat kirjoittaa osmanien vallasta vapautumisesta 1700-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 alkaen. Kukaan ei kielt\u00e4nyt kielen merkityst\u00e4 kansakunnalle, mutta Evy\u00e9nios Vo\u00falgariksen kaltaiset ajattelijat vaativat klassiseen kreikkaan palaamista. Kielen v\u00e4itettiin turmeltuneen 2000 vuoden aikana.<\/p>\n
Ranskan vallankumouksella oli todenn\u00e4k\u00f6isesti suurempi merkitys kreikkalaisen patriotismin nousulle, joka huipentui Rigas Fer\u00e9oksen Uuteen poliittiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n (1797). H\u00e4n kirjoitti ihmisoikeuksista ja julisti taistelun tyranniaa vastaan. Ainakin n\u00e4enn\u00e4isen valistusajatteluun perustuvan kosmopolitismin luonteeseen vaikutti se, ett\u00e4 Ranskan vallankumoukselle antiikin Kreikka oli ollut erityistapaus.<\/p>\n
Ranskan vallankumous juontui aikansa sosiaalisista ristiriidoista, mutta sit\u00e4 innoittivat my\u00f6s monet ideat, kuten antiikin kreikkalaisuus. Ranskassa kiinnostus antiikin Spartaa kohtaan oli kasvanut jo ennen vallankumousta ja vuodesta 1789 kysymys tasavallan luonteesta osaksi ratkaistiin Ateenan ja Spartan vertailulla. Oliko parempi valita Ateenan demokraattinen anarkia vai lains\u00e4\u00e4t\u00e4j\u00e4 Lykurgoksen yleistahdosta kehitt\u00e4m\u00e4 eunomia? Syyt\u00f6s politiikan illuusioista on esitetty ensimm\u00e4isen kerran juuri niille, jotka n\u00e4kiv\u00e4t mahdolliseksi palauttaa antiikin poliksen hallinnon moderniin kansallisvaltioon.<\/p>\n
Kreikan vapautuminen 1820-luvulla rakentui tavallaan my\u00f6s illuusiolle, filhellenismille, joka n\u00e4ki \u201deurooppalaisen\u201d perinteen palauttamisen Kreikkaan jokaisen velvollisuudeksi. Kreikasta tuli l\u00e4ntisen kulttuurin alkuper\u00e4 Percy Byshe Shelleyn sanoin:<\/p>\n
We are all Greeks. Our laws, our literature, our religion, our arts have their root in Greece.<\/p>\n
1820-luvulla kreikkalaiset talonpojat kapinoivat ja ty\u00f6t\u00e4 etsiv\u00e4t Napoleonin armeijan entiset sotilaat vaelsivat Kreikkaan, mutta my\u00f6s eurooppalainen julkisuus tuki kamppailua osmaneja vastaan. Raahesta kotoisin ollut August Myhrberg oli yksi Hellaksen maaper\u00e4lle astuneista. H\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4misens\u00e4 suomalaisen 1800-luvun lopun nationalismin innoittajana osoittaa, miten merkitt\u00e4v\u00e4 erityistapaus Kreikka oli.<\/p>\n
IV Kauneus<\/p>\n
Nelj\u00e4nnen luennon teemana oli antiikin kreikkalaisesta arkkitehtuurista ja kuvanveistosta innoittuneen estetiikan nopea levi\u00e4minen ja sen merkitys. Estetiikasta tuli 1700-luvun toisella puoliskolla oma tiet\u00e4misen alansa, joka pohti aistimusten synty\u00e4 ja niiden vaikutusta ihmisen tapaan hahmottaa todellisuutta. Estetiikan parissa syntyi erilaisia virtauksia, osaniist\u00e4 oli vastakkaisia. Keskeinen kysymys oli se, pitik\u00f6 taidetta ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 havainnoida hyv\u00e4n maun kriteerien mukaan vain historiallisesti taiteen ja kauneuden muuttuvia m\u00e4\u00e4ritteit\u00e4 hahmottaen.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 estetiikan ristiriita n\u00e4kyi Johann Joachim Winckelmannin kirjoituksissa, jotka samalla m\u00e4\u00e4rittiv\u00e4t ratkaisevasti tapaa hahmottaa antiikin Kreikkaa. Ajatuksia kreikkalaisten teosten j\u00e4ljittelyst\u00e4 maalaustaiteessa ja kuvanveistossa (1755) v\u00e4itti kaunopuheisesti kreikkalaisen taiteen ylivertaiseksi. Sit\u00e4 hallitsi \u201djalo yksinkertaisuus ja hiljainen suuruus\u201d, siit\u00e4 ei l\u00f6ytynyt \u201dajatonta ja tyhj\u00e4\u00e4 intohimoisuutta\u201d. Yhdeks\u00e4n vuotta my\u00f6hemmin Antiikin taidehistoriassa Winckelmann pyrki irtautumaan t\u00e4llaisesta puhtaasta havainnoinnista, kun h\u00e4n hahmotti taidetta jokaiselle kulttuurille erityisen\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4. Kulttuurit olivat erilaisia, samoin niiden tuottama taide. Winckelmannin estetiikan jakautumista hyv\u00e4n maun ja taiteen historiallisuuden v\u00e4lille monimutkaistavat viel\u00e4 hurmioituneet kuvaukset esimerkiksi Rooman Belvederen torsosta. Sit\u00e4 Winckelmann kertoi ajattelevansa \u201djoka hetki\u201d. Taiteen merkitys olisi t\u00e4ll\u00f6in sen kyvyss\u00e4 innoittaa ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 intohimoa.<\/p>\n
Sek\u00e4 antiikin taiteen ett\u00e4 sen nykykatsojan identiteetin halkaisi Winckelmannin tulkinnoissa intohimoisuuden ja viileyden vastakkainasettelu. Antiikin yhteys nykyhetkeen j\u00e4i moniselitteiseksi. Sama ongelma koski maisemasta k\u00e4yty\u00e4 keskustelua. Termi pittoreski (picturesque) viittasi v\u00e4ittelyyn siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 maisemaa tulkita ihmisen hahmottamisen tuloksena vai luontona. H\u00e4mmennys siit\u00e4, onko maailma vain havaintojemme tulosta, vaikutti my\u00f6s antiikin Kreikan asemaan: oliko olemassa historiallista Kreikkaa vai oliko sen merkitys vain nykyhetken tulkinnoissa.<\/p>\n
Primitivistit pyrkiv\u00e4t palaamaan antiikin taiteen ideaaleihin tulkitsemalla sit\u00e4 toisin kuin Winckelmann. Heille kreikkalainen taide oli alkukantaista ja se muistutti esimerkiksi pohjoisia varhaisia kulttuureja. Antiikin Kreikan primitiivisyys oli ennen kaikkea doorilaisuutta, joka oli varhaisin tunnettu klassisen arkkitehtuurin periodia ennen 1800- luvun puoliv\u00e4li\u00e4. Friedrich Schiller (1795) puolestaan n\u00e4ki antiikin luonteenlaadun naiivina.<\/p>\n
Kuvataiteissa ja estetiikassa antiikin Kreikan erilaisuus hahmotettiin p\u00e4\u00e4osin turvallisesti naiiviutena tai yksinkertaisuutena. Se ennakoi modernismin vaatimuksia, mutta samalla Winckelmannin tekstien ristiriitaisuus j\u00e4i piiloon.<\/p>\n
V Myytti<\/p>\n
Luennon teemana oli kreikkalaisten myyttien l\u00f6yt\u00e4minen ja sen vaikutukset varsinkin 1800-luvun alun Saksassa. Seurasin Jean Luc Nancyn ja Philippe Lacoue-Labarthen teoksessa Natsimyytti (1980\u201391, 2002) esitt\u00e4mi\u00e4 ajatuksia. Heid\u00e4n mukaansa kansallissosialistinen ajattelu oli myyttist\u00e4: se pyrki n\u00e4kem\u00e4\u00e4n historian yhten\u00e4 suurena ristiriidattomana kertomuksena, prosessina, jossa oli vain yksi logiikka. Kansallissosialistit irtautuivat n\u00e4in platonilaisesta vastakkainasettelusta, jossa argumentteihin perustuva ja ristiriitaisuudet hyv\u00e4ksyv\u00e4 puhe (logos) n\u00e4htiin ylivertaisena suhteessa myyttiseen esitt\u00e4mistapaan (mythos).<\/p>\n
Saksalaisen \u201cPlatonin nurink\u00e4\u00e4nt\u00e4misen\u201d aloittivat kuitenkin jo 1700\u20131800-luvun taitteen Kreikka-harrastajat. Nancyn ja Lacoue-Labarthen mukaan he pyrkiv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n saksalaisuuden antiikin kulttuuriperinn\u00f6n ainoana todellisena jatkajana. He korostivat aidon Kreikan oleva muuta kuin arkkitehtuurin symmetrist\u00e4 kauneutta tai filosofien suosimaa kohtuullisuutta. Rituaalien, y\u00f6n ja hurmion Kreikka hy\u00f6dynsi Dionysos-jumalaa ja myyttien kertomuksia. Uuden mytologian vaatimus oli esitetty jo Saksalaisen idealismin vanhimmassa ohjelmaluonnoksessa (1795). Symbolit ja kertomukset n\u00e4htiin siin\u00e4 pohjana yhteis\u00f6n julkiselle el\u00e4m\u00e4lle. Kiinnostus keskiaikaisen Saksan tarinaperinteeseen kasvoi, mutta jo 1791 Karl Philipp Moritzin G\u00f6tterlehre n\u00e4ki kreikkalaiset jumalat ihmisen luovuuden julistuksena ja uuden myyttisen ajattelun innoittajina.<\/p>\n
Mytologian tutkimus ja sen k\u00e4ytt\u00f6 oman ajan luovuuden l\u00e4hteen\u00e4 her\u00e4tti ristiriitaisia tunteita, mist\u00e4 kertoo Georg Friedrich Creuzerin (1771\u20131852) tapaus. G\u00f6ttingenil\u00e4inen historioitsija alkoi harrastaa eksoteerista filologiaa, jossa tekstien tarkan lukemisen sijasta tulkittiin luovasti kuvia ja symboleita. Creuzerin Symbolik und Mythologie der alten V\u00f6lker (1810\u201312) hy\u00f6dynsi l\u00e4hestymistapaa samalla, kun se esitteli vertailevan katsauksen myyttiseen ajatteluun kaikkialla maailmassa. Creuzer korosti mysteereihin uppoutumista ja alkukantaisen ajattelun syv\u00e4llisyytt\u00e4.<\/p>\n
1800\u20131900-luvun keskustelu dionyysisest\u00e4 ja apollonisesta maailmankuvasta sai alkunsa kiistasta siit\u00e4, oliko kreikkalainen kulttuuri Winckelmannin vai Creuzerin tulkinnan kaltainen. Creuzerin n\u00e4enn\u00e4istieteellinen eksoteerisyys teki mytologiasta primitiivisen ajattelun keskeisen juonteen, mutta samalla se liitti kreikkalaisuuden muihin varhaisiin kulttuureihin. H\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4 filologi K. O. Mu\u0308ller korosti kreikkalaisen mytologian rotuun pohjautuvaa erityisyytt\u00e4. Creuzerin tutkimus j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n myyttisen ajattelun puolestapuhujana, ei kreikkalaisuuden erityisaseman kritiikkin\u00e4.<\/p>\n
VI Ihminen<\/p>\n
Viimeinen luento tarkasteli Kreikka-innostuksen merkityst\u00e4 1700\u20131800-luvun taitteen<\/p>\n
muuttuville k\u00e4sityksille ihmisyydest\u00e4 ja inhimillisyydest\u00e4. Aikakautta on usein pidetty<\/p>\n
modernin maailman syntyn\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in on viitattu Reinhart Koselleckin tapaan aikak\u00e4sitysten<\/p>\n
muutokseen tai Ranskan vallankumouksen aiheuttamaan modernin valtion ja kansan roolien<\/p>\n
uudenlaiseen pohdintaan.<\/p>\n
Puhuin muutoksesta kuitenkin identiteettikysymyksen\u00e4, jolla oli kauaskantavia heijastuksia.<\/p>\n
Seurasin Constance Guthenken tapaa tulkita grekofiilien suhdetta Kreikkaan intiimin\u00e4<\/p>\n
rakkautena. Kreikka kuvattiin ihmism\u00e4isen\u00e4 olentona; sen l\u00e4heisyytt\u00e4 kaivattiin vaikka sen<\/p>\n
vapautuminen n\u00e4htiin miltei mahdottomuutena. Guthenken tulkinta puolestaan perustui<\/p>\n
Niklas Luhmannin klassikkoteokseen Liebe als Passion (1982), jonka mukaan intimiteetti<\/p>\n
alkoi kehitty\u00e4 modernien ihmissuhteiden oleelliseksi kategoriaksi uuden ajan alussa. T\u00e4ll\u00f6in<\/p>\n
korostettiin urbanisoitumisen my\u00f6t\u00e4 nopeasti kasvaneen tavanomaisen vuorovaikutuksen<\/p>\n
lis\u00e4ksi yh\u00e4 enemm\u00e4n rakkauden tai syv\u00e4n yst\u00e4vyyden erityisyytt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 intiimiss\u00e4 piiriss\u00e4<\/p>\n
muokkautui my\u00f6s ihmisten k\u00e4sitys omasta itsest\u00e4\u00e4n ja minuudesta tuli rakkaiden ja yst\u00e4vien<\/p>\n
heijastama omakuva.<\/p>\n
Lordi Byronin runous personifioi sukupuoleltaan ep\u00e4selv\u00e4n Kreikan, jota Byron rakasti \u201ckuin<\/p>\n
hullu\u201d. Wilhelm Waiblingerin (1804\u201330) runoissa ja kirjeiss\u00e4 puolestaan nuorten<\/p>\n
kreikkalaisten naisten ja itse Hellaksen kuvaus sekoittuvat. Friedrich H\u00f6lderlinin Hyperionromaani<\/p>\n
(1797\u201399) esitti antiikin Kreikan kaiken ihmism\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n ainoana mittarina.<\/p>\n
Siksi intiimi suhde oli my\u00f6s ongelmallinen, jos Kreikka ei vastannut siihen asetettuihin<\/p>\n
odotuksiin. Monissa 1800-luvun alun vampyyri- ja kauhukertomuksissa antiikin kaipuu<\/p>\n
johtikin julmiin tapahtumiin.<\/p>\n
Identiteetti ei ollut vain intiimi\u00e4 vaan yh\u00e4 useammin my\u00f6s fyysinen kysymys. 1800-luvulla<\/p>\n
nopeasti levinnyt voimisteluharrastus sek\u00e4 erilaiset urheilutapahtumat saivat paljon<\/p>\n
vaikutteita antiikista. Antiikin urheilun merkityksen oli ottanut esille jo J. J. Winckelmann,<\/p>\n
jonka mukaan kreikkalaisten tapa kilpailla ja pit\u00e4\u00e4 kuntoaan yll\u00e4 oli tehnyt heist\u00e4<\/p>\n
tasapainoisia samalla, kun kisat olivat luoneet panhelleenisen yhteyden. Tasapainoisuuden<\/p>\n
ja sivistyksen ideaalin yhdist\u00e4minen kansalliseen yhten\u00e4isyyteen n\u00e4kyi my\u00f6s 1800-luvun alun<\/p>\n
saksalaista urheiluharrastusta koskeneissa keskusteluissa.<\/p>\n
Kasvatusuudistukseen 1700-luvun lopulla pyrkineet filantroopit ottivat esille liikunnan<\/p>\n
merkityksen ja kirjoittivat ohjekirjoja nykyist\u00e4 telinevoimistelua muistuttavan liikunnan<\/p>\n
edist\u00e4miseksi. Suurin vaikutus oli kuitenkin hieman my\u00f6hemmin toimineella Friedrich Ludvig<\/p>\n
Jahnilla, joka perusti Turnkunstiksi nime\u00e4m\u00e4ns\u00e4 liikuntamuodon. H\u00e4n n\u00e4ki<\/p>\n
kreikkalaismallisen fyysisen harjoituksen osana modernin valtion kansalaiseksi<\/p>\n
kasvattamista. Moderni valtio sai paljon vaikutteita antiikin Kreikan polisten<\/p>\n
tasavaltalaisuudesta, mutta sen kansalaisten identiteetti\u00e4 muokattiin fyysisell\u00e4<\/p>\n
harjoituksella ja kilpailulla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kurssin synopsis I Antiikki, klassinen ja Kreikka N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1782 Napolin etel\u00e4puolella sijaitsevan Paestumin kolme doorilaista temppeli\u00e4 Johann Wolfgang von Goethe oli yll\u00e4ttynyt: \u201densimm\u00e4inen vaikutelma oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4mm\u00e4stys. Havaitsin olevani t\u00e4ysin vieraassa maailmassa\u201d. Goethe oli saapunut grand tour -matkallaan Etel\u00e4-Italian kreikkalaisten siirtokuntien alueelle, jota kutsuttiin Magna Graeciaksi. Kommentti kuvaa hyvin 1700-luvun lopun innostusta 2000 vuotta […]<\/p>\n","protected":false},"author":3082,"featured_media":0,"parent":156,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-158","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/158","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3082"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=158"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/158\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":163,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/158\/revisions\/163"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/156"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/jantun\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=158"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}