Kalorirajoitus on toistaiseksi tehokkain tunnettu keino vanhuusiän sairauksien etenemisen hidastamiseen. Se pidentää elinajanodotetta hiirellä keskimäärin 30 – 40 %, ja positiivisista vaikutuksesta myös ihmisellä on jonkin verran anekdootteja. Vahvaa tutkimusnäyttöä kalorirajoituksen hyödyistä ihmisellä on kuitenkin heikosti saatavilla. Yksi syy tähän, ja samalla kalorirajoituksen suurin haaste, on kalorien rajoittamisen vaikeus, sillä näläntunteen vastustaminen maailmassa, jossa ruokaa on tarjolla käytännössä rajoituksetta, on valtaosalle ihmisistä lähes mahdotonta. Vahvojen todisteiden puute kalorirajoituksen elämään pidentävästä vaikutuksesta ihmisellä laskee motivaatiota kalorirajoituksen yrittämiseen, ja motivaation puute vaikeuttaa systemaattisten tutkimusten toteuttamista.
Kalorirajoituksen hyötyjä on pyritty jäljittelemään rajoittamalla vain osaa ravinnon komponenteista, esimerkiksi vähärasvaisella tai -hiilihydraattisella dieetillä tai rajoittamalla kaloreita vain osan ajasta, kuten 5/2-dieetissä. Ravintoainerajoituksen riskinä on vajaaravitsemus ja tästä syntyvät ongelmat, esimerkiksi vähähiilihydraattisen dieetin aiheuttama ketoasidoosi. Ajoittaisen kalorirajoituksen ongelmana puolestaan on täyttä kalorirajoitustakin heikompi tutkimusnäyttö.
Kalorirajoituksen oletetut ja osoitetut hyödyt ihmisellä
Suoraa tutkimusnäyttöä kalorirajoituksen ihmiselämää pidentävästä vaikutuksesta ei ole, mutta tämä voidaan epäsuorasti päätellä nykyisen tutkimusnäytön pohjalta sekä johtaa vanhuuden sairauksien tunnetuista riskitekijöistä.
Ylipaino on tärkeä riskitekijä mm. verenpainetaudille, kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöille, tyypin 2 diabetekselle, muistisairauksille, syövälle ja nivelrikolle. Kalorirajoituksella on odotettavasti painoa pudottava vaikutus, sillä ylipaino johtuu pohjimmiltaan liiallisista kaloreista. Painonpudotus laskee verenpainetta ja veren kolesterolitasoja, ja parantaa kudosten insuliiniherkkyyttä, mikä laskee veren sokeripitoisuutta. Muutosten myötä valtimoiden kovettuminen hidastuu, jolloin riski mm. sydän- ja aivoinfarktiin laskee.
Kalorirajoituksella vaikuttaisi olevan myös painonpudotuksesta riippumaton vaikutus kehon energia-aineenvaihduntaan, mikä selittää kalorirajoituksen elinajanodotetta pidentävän vaikutuksen. IGF-1 eli insuliinikaltainen kasvutekijä on kasvuhormonin aktivoiva entsyymi, joka saa aikaan anabolisen tilan. Sillä on tärkeä rooli kasvuiässä, mm. murrosiän kasvupyrähdyksessä, mutta myöhäisemmällä iällä sen liiallinen aktiivisuus lisää diabeteksen ja syövän riskiä, ja korreloi lisääntyneen kokonaiskuolleisuuden kanssa. Sillä on välillinen vaikutus myös verenpaineeseen, sillä se nostaa verensokeria, mikä aiheuttaa diabeetikolla valtimoiden kovettumista, jolloin verenpaine nousee suonten joustavuuden laskiessa. Kalorirajoitus laskee IGF-1-pitoisuutta. Alentumaa on todettu jo lyhyilläkin paastoilla, mutta muutoksen pysyvyydestä tai lyhyen muutoksen vaikutuksista kuolleisuuteen ei ole varmuutta.
Kun huomioidaan, että kalorirajoitus pidentää elinajanodotetta hiirellä ja laskee vanhuuden sairauksien riskitekijöitä ihmisellä, on mahdollista, että oikein toteutuneena se voi antaa myös ihmiselle konkreettisia terveitä lisäelinvuosia. Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan riitä sen arvioimiseksi, hidastaako kalorirajoitus konkreettisesti ihmisen vanhenemista. Tästä huolimatta kalorirajoitus vaikuttaa hyödylliseltä toimenpiteeltä, kunhan se toteutetaan ilman vajaaravitsemuksen riskiä tai kohtuutonta alenemaa elämänlaadussa.
Faasi 2:n tutkimus ihmisellä
Wein, ym. [1] tutkimuksessa 100 koehenkilöä jaettiin ryhmiin, joista ensimmäinen toimi verrokkina ja toiselle toteutettiin muunneltu versio ajoittaisesta kalorirajoituksesta kolmen kuukauden ajan. Dieetti sisälsi kuukausittain viitenä päivänä ennalta sovitut ruoka-annokset, jotka toimitettiin koehenkilöille päiväkohtaisissa laatikoissa. Ruoka oli kevyttä kasvisruokaa, josta puuttuneet välttämättömät hivenaineet korvattiin ravintolisinä. Ensimmäisen päivän kokonaisenergiamäärä oli 4600 kJ (noin 1100 kcal), ja se sisälsi 11 % proteiinia, 46 % rasvaa ja 43 % hiilihydraattia. Seuraavan neljän päivän kokonaisenergiamäärä oli kunakin päivänä 3000 kJ (noin 717 kcal), ja se sisälsi noin 9 % proteiinia, 44 % rasvaa ja 47 % hiilihydraatteja. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen päivittäinen energiantarve terveillä nuorilla aikuisilla on 2240 – 3260 kcal, jonka tulisi sisältää 10-20 % proteiinia, 25-35 % rasvaa ja 50-60 % hiilihydraatteja[2]. Tutkimusdieetti oli siis suomalaisiin suosituksiin verrattuna niukkaenergiainen, vähähiilihydraattinen ja vähäproteiininen.
Dieettiryhmään satunnaistetusta 52 koehenkilöstä 13 keskeytti tutkimuksen. Näistä ainoastaan 2 ilmoitti syyksi dieetin sopimattomuuden ja muut vetosivat aikataulun sopimattomuuteen tai muihin henkilökohtaisiin syihin. Koko 3 kuukauden dieetin läpikäyneiden koehenkilöiden ryhmässä todettiin kaikilla koehenkilöillä painon, IGF-1-pitoisuuden sekä verenpaineen laskua. Myös veren rasva- ja sokeritasoissa todettiin alenemaa niillä koehenkilöillä, joilla nämä parametrit olivat alun perin koholla.
Kannattaako kalorirajoitus aloittaa?
Jos olet ylipainoinen, painonpudotus kannattaa aina. Jos et liiku säännöllisesti, liikunnan lisäys kannattaa aina. Tässä tutkimuksessa toteutettu viiden päivän kuukausittainen paasto vaikuttaa tehokkaalta keinolta painonpudotukseen ja ylipainoon liittyvien riskitekijöiden alentamiseen, mutta johtopäätöksiä tehdessä on muistettava, että tulos perustuu edelleen varsin pieneen aineistoon lyhyellä aikavälille. Vaikka dieetti vaikutti positiivisella tavalla riskitekijöihin, ei ole varmuutta siitä, mitkä ovat todelliset vaikutukset pitkällä aikavälillä. Pitkäaikaisseurannassa voi paljastua yllättäviä riskejä tai haittavaikutuksia.
Erilaiset ruokavaliokikkailut tulevat muotiin ja vaipuvat unohdukseen säännöllisin väliajoin. Monista muotidieeteistä löydetään hyödylliseksi osoittautuvia vaikutuksia, mutta kaikkien taustalla näyttäisi kuitenkin vaikuttavan sama perusmekanismi: älä syö enempää kuin mitä kulutat.
Lähteet
- Wei, M., et al. (2017). Fasting-mimicking diet and markers/risk factors for aging, diabetes, cancer, and cardiovascular disease. Science Translational Medicine. 9(377):eaai8700. DOI: 10.1126/scitranslmed.aai8700. [pubmed]
- Kuinka paljon tarvitsen energiaa? Ruokatieto Yhdistys ry. [www] (luettu 7.7.2017)