YLE uutisoi menneellä viikolla, kuinka nyt on aika heittää hyvästit haaveille biologisesta kuolemattomuudesta, sillä tämä on juuri todistettu mahdottomaksi. Ehdin vastikään kritisoida anti-anging-liikettä ylioptimistisuudesta, mutta vielä paksumpaa kuin odottaa senolyyttien yksin tuovan kauan kaivatun ikuisen nuoruuden käsiemme ulottuville, on väittää, että joku solujen kasvutapaa mittaava matemaattinen malli todistaisi tavoitteen mahdottomaksi.
Toki olen samaa mieltä siitä, että jo pelkästään maailmankaikkeuden oletettu jäljellä oleva aika sekä sattuman vaikutus huomioiden, ikuinen elämä on yksilön kannalta niin epätodennäköistä, että voidaan käytännön tasolla puhua mahdottomuudesta. YLE:n uutinen ei kuitenkaan puhu tästä, vaan biologisesta kuolemattomuudesta eli kaikessa yksinkertaisuudessaan tilasta, jossa yksilön riski kuolla ei kasva ajan funktiona.
Virhe 1 : Tieteessä ei todisteta negatiivista
Jo uutisen otsikko on virheellinen. Tieteessä ei tarvitse eikä voi todistaa negatiivista. Mikäli minä väitän, että biologinen kuolemattomuus on saavutettavissa, on minun tehtäväni osoittaa se eikä epäilijöiden tehtävä osoittaa, että olen väärässä.
Virhe 2 : Biologiaa ei todisteta matemaattisesti
Empiirisen tieteen piiriin kuuluvia ilmiöitä ei myöskään todisteta matemaattisesti. Wikipedian mukaan:
Matemaattinen todistus tarkoittaa muodollista todistusta, joka täyttää seuraavat ehdot: 1. väite on muotoiltu siten, että se voidaan kirjoittaa täsmällisen yksikäsitteisesti käyttäen tyypillisesti matemaattisia symboleita: relaatioita, vertailuoperaattoreita ja absoluuttisia lukuarvoja, ja 2. väite todistetaan käyttäen pelkästään sovittuja matemaattisia ja loogisia lainalaisuuksia sekä aksioomia.
Matemaattisia malleja voidaan käyttää kuvaamaan reaalimaailman ilmiöitä, mutta mallin todistaminen matemaattisesti todistaa ainoastaan sen, että malli on matemaattisesti validi. Mallin todistusvoima sen sijaan riippuu siitä, miten sen muotoillessa käytetyt oletukset vastaavat todellisuutta.
Vanheneminen ei ole pelkästään solutason luonnonvalintaa
Artikkeli, johon YLE:n uutisessa viitataan, esittelee matemaattisen mallin, joka tutkii elimistön soluja luonnonvalinnan kannalta ja huomioi kaksi tekijää: solujen keskinäisen kilpailun sekä solujen kyvyn yhteistyöhön elimistön hyväksi. Malli ennustaa, että ajan kuluessa luonnonvalinta tulee suosimaan solujen keskinäisessä kilpailussa menestyviä soluja elimistön menestymisen kustannuksella, mikä aiheuttaa syövän syntymisen. Mikäli elimistö pyrkii ehkäisemään syövän syntymistä rajoittamalla solujen kasvua, elimistö alkaa rapistua solujen toiminnan hidastuessa (vrt. solujen vanheneminen).
Vastaavalla logiikalla voisi ennustaa, että kaikki hyvinvointivaltiot tulevat romahtamaan. Tarkastellaan kahta tekijää: ihmisten keskinäistä kilpailua sekä kykyä yhteistyöhön valtion hyväksi. Yhteiskunta toimii sitä tehokkaammin, mitä suurempi osuus yksilöistä tekee tuottavaa työtä ja maksaa veroja. Veronkiertäjät ja työttömät menestyvät kuitenkin yksilöinä paremmin kuin rivikansalaiset, sillä heille jää enemmän rahaa käteen suhteessa tehtyyn työhön. Mitä suurempi osa väestöstä on veronkiertäjiä tai työttömiä, sitä kovempi työ jäljellä olevilla rivikansalaisilla on järjestelmän ylläpidossa. Luonnonvalinta suosii yksilön kannalta menestyksellistä toimintaa, joten tässä esimerkissä veronkiertäjien ja työttömien lapset tulevat todennäköisesti myös olemaan veronkiertäjiä ja työttömiä. Mikäli valtio alkaa rajoittamaan verokikkailua, on riskinä tuotannon siirtäminen halpatyövoiman maihin, jolloin menetetään työpaikkoja. Mikäli valtio alkaa rajoittamaan sosiaaliturvaa, on riskinä sosiaalisten ongelmien paheneminen ja kulujen lisääntyminen poliisin ja terveydenhuollon tarpeen lisääntyessä. Täten riippumatta siitä, millaisiin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, hyvinvointiyhteiskunta tulee aina romahtamaan.
Mikäli koet esittämäni mallin ongelmalliseksi, kiinnität todennäköisesti huomiota vastaaviin seikkoihin, joihin kiinnitän itse huomiota YLE:n uutisessa. Kuvaamani yhteiskunnallinen malli on tarkoitettu ainoastaan edelliselle analogiaksi eikä välttämättä edusta poliittista mielipidettäni.
Solujen ristiriitaisen käytöksen takia ikääntyminen ei Nelsonin ja Maselin mukaan pysähtyisi sittenkään, jos luonnonvalinta saataisiin toimimaan täydellisesti. Jos hankkiudutaan eroon soluista, joiden toiminta on hiipunut, se antaa hullun lailla kasvaville syöpäsoluille elimistössä lisätilaa, selittää tutkimusta johtanut Nelson.
Lainauksen viimeinen lause pistää hymyilyttämään, sillä jos huomioidaan ainoastaan se, mitä biologiasta tiedettiin omana kouluaikanani, tulisin itsekin varmasti tähän johtopäätökseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kertynyt tietomäärä on kuitenkin muuttanut radikaalisti käsitystämme vanhentuneista soluista (ks. Lähde zombi-solujahtiin ja nuorenna itsesi!). Elimistöön kertyvät vanhentuneet solut lisäävät, eivät vähennä syöpäriskiä. Nelsonin johtopäätös on looginen ja matemaattisesti validi, mutta perustuu vanhentuneeseen tietoon.
Ajatus siitä, että vanheneminen on pelkästään hyvin tai huonosti menestyvien ja hyvin tai huonosti vuorovaikuttavien solujen nelikenttä, jättää myös huomiotta hyvin suuren osan siitä, mitä me tällä hetkellä tiedämme vanhenemisesta. Solujen vanhenemisen lisäksi elimistön vanhenemismuutosten taustalla tiedetään vaikuttavan mm. kantasolujen kuluminen, liukenemattomien jäteaineiden kertyminen soluvälitilaan, energia-aineenvaihdunnan hidastuminen, sidekudosten jäykistyminen sekä lukuisat muut pienet elämän mittaan kertyvät vauriot, jotka jäävät korjaantumatta. Vaikka siis jättäisimme huomiotta viimeisen 10 vuoden aikana kertyneen tiedon solujen vanhenemisesta, olisi malli parhaimmillaankin varsin suppea.
Monisoluisuus ei estä biologista kuolemattomuutta
Nelson esittää, että biologinen kuolevaisuus on erottamaton osa monisoluisuutta:
…joten ihminen kuolee tavalla tai toisella, joko elimistön vanhenemisen seurauksiin tai syöpään. Se on järkkymätön seuraus siitä, että olemme monisoluisia olentoja, Nelson sanoo.
Väite siitä, että monisoluinen eliö ei voisi olla kuolematon, on virheellinen. Asia on helppo demonstroida tarkastelemalla kuolematonta monisoluista eliötä, esimerkiksi Turritopsis nutriculaa. Se, että biologi jättää huomiotta jotain näin yksinkertaista, herättää epäilemään, onko malli sittenkään kehitetty ensisijaisesti tarjoamaan parempaa tietoa todellisuuden luonteesta vai oikeutusta omalle ideologiselle positiolle.
Pohdintaa
Monilla ihmisillä on hyvin voimakas mielipide kuolemasta ja kuolevaisuudesta. Mielipiteiden kirjo vaihtelee välillä ”vain kuoleman väistämättömyys tekee elämästä merkityksellisen” – ”vain usko kuolemanjälkeiseen elämään antaa toivoa”. Yllättäen molempia ääripäitä yhdistää voimakas vastustus ajatusta kohtaan, että biologinen kuolemattomuus olisi mahdollista. Tämä lienee seuraus siitä, että ihmisiä luonnostaan ahdistaa ajatus omasta kuolevaisuudesta, ja meillä on tapana rakentaa psyyken suojelemiseksi erilaisia ajatushäkkyröitä, joiden avulla saamme kokemuksen siitä, että tilanne on hallinnassa. Täten biologinen kuolemattomuus tuottaa ajatuksena ristiriitaisia tuntemuksia siksi, että se pakottaa meidät takaisin jo ratkaistuksi koetun ongelman pariin, vastakkain oman kuolevaisuuden kanssa. Jos on suojannut psyykettään väistämättömältä kuolemalta uskottelemalla itselleen, että kuolema on toivottava asia, ajatus vaihtoehdosta ravisuttaa maailmankuvan pyhiä ja loukkaamattomia peruspilareja.
Toisaalta, koska biologisen kuolemattomuuden saavuttaminen ei todennäköisesti tule onnistumaan ainakaan meidän elinaikanamme, on ajatuksen sivuuttaminen erilaisilla pyhillä ajatushäkkyröillä ymmärrettävää psyyken suojelua. Toisaalta peräänkuulutan tosiasioiden tunnustamista. Dementia ei ole kiva juttu. Nivelrikko ei ole kiva juttu. Liikuntakyvyn menettäminen ei ole kiva juttu. Syöpä ei ole kiva juttu. Nämä eivät ehkä ole tällä hetkellä ole vältettävissä, mutta voisimmeko silti tunnustaa, että näiden ilmaantuminen (biologinen vanheneminen) ei ole toivottavaa eikä kaunista eikä ainakaan elämän merkitykselliseksi tekevä voima? Matemaattinen malli solutason luonnonvalinnasta ei todista sairauksien ehkäisemistä mahdottomaksi.