Uskomushoitojen markkinoinnille on tyypillistä linkittää kaikki sairaudet yhteen helposti hoidettavaan perusongelmaan, jota ”lääkärit eivät halua myöntää”. Yksi tällainen on ”elimistön happamuus”. Oli kyse sitten diabeteksesta, syövästä, korvatulehduksesta tai masennuksesta, perusongelmaksi voidaan aina esittää ”elimistön happamuutta” ja sen korjaamiseen milloin mitäkin rohdosta.
Koko ajatuksen perinpohjainen lapsellisuus paljastuu helposti, mikäli sen miettimiselle viitsii uhrata edes muutaman hetken. Samanlaisella logiikalla voisi väittää, että kaikki autojen viat johtuvat pohjimmiltaan moottoriöljyn puutteesta tai että kaikki rakennusvirheet johtuvat kosteusvauriosta. Paras tapa välttyä huijatuksi tulemiselta on tutkia, miten asiat toimivat oikeasti.
Terminä ”elimistön happamuus” on sikäli virheellinen, että elimistön eri osien happamuus (pH) vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi lysosomien pH on 4,5 ja aivo-selkäydinnesteen pH on 7,5. Kliinisesti tärkein on veren pH, joka vaihtelee välillä 7,35 – 7,45. Puhuttaessa elimistön pH:sta, tarkoitetaan usein juuri veren pH:ta.
Hiilihappo-bikarbonaatti-puskuri
Veri happamoituu, kun solut tuottavat normaalin aineenvaihduntansa tuloksena hiilidioksidia, joka nesteeseen liuettuaan reagoi veden kanssa ja muuttuu hiilihapoksi. Hiilihappo reagoi edelleen veden kanssa luovuttaen protonin, jolloin muodostuu oksonium-ioneja sekä bikarbonaattia. Tämä reaktio laskee veren pH:ta. Bikarbonaatti on emäs, joka reagoi oksonium-ionin kanssa vastaanottaen protonin, jolloin muodostuu vettä ja hiilihappoa. Tämä reaktio nostaa veren pH:ta. Reaktiot asettuvat tasapainoon nesteen pH:n sekä lähtöaineiden pitoisuuden mukaan. Veressä hiilihapon ja bikarbonaatin suhde on normaalisti luokkaa 1/20 ja pH 7,35 – 7,45. Veri on siis lievästi emäksistä. Jos veren pH laskee alle arvon 7,35, puhutaan asidoosista, vaikka teknisesti veri on edelleen emäksistä. Asidoosi aiheutuu, kun solut tuottavat hiilidioksidia, jolloin hiilihapon suhteellinen osuus kasvaa ja pH laskee.
Elimistön tärkein suojamekanismi asidoosia vastaan on hengittäminen. Tihentyneen hengityksen myötä hiilidioksidi poistuu nopeammin, jolloin stoikiometrisen tasapainon säilyttämiseksi veren hiilihappo hajoaa vedeksi ja hiilidioksidiksi, joka edelleen poistuu tihentyneen hengityksen vaikutuksesta. Hiilihapon poistuessa bikarbonaatti muuttuu hiilihapoksi ottamalla vastaan protonin, jolloin veren pH nousee.
Toinen suojamekanismi asidoosia vastaan on virtsaaminen. Mikäli veren pH laskee, protonien eritys virstaan kiihtyy ja mikäli nousee, eritys hidastuu. Yhdessä nämä kaksi mekanismia pitävät veren pH:ta yllä niin tehokkaasti, että mitkään ruoat, juomat ja rohdokset eivät pysty sitä muuttamaan.
Miten elimistö reagoi asidoosiin?
Mikäli veren pH syystä tai toisesta laskee, aivorungon hengityskeskus reagoi pH:n laskuun ja lähettää keuhkoille viestin, että hengitystä on tihennettävä. Tämä on helppo testata pidättämällä henkeä. Hengityksen pidättäminen pysäyttää hiilidioksidin poistumisen, jolloin seurauksena on veren pH:n lasku. Mitä alemmas pH laskee, sitä voimakkaammin hengityskeskus määrää hengittämään. Lopulta viestin voimakkuus ylittää ihmisen oman tahdon, jolloin hengitys jatkuu.
Mikäli ihminen hyperventiloi eli hengittää nopeasti sisään ja ulos, hiilidioksidia poistuu tavallista nopeammin, jolloin veren pH nousee. Mikäli ihminen pidättää henkeä hyperventiloinnin jälkeen, veren pH ei ehdi laskea riittävän alas aktivoidakseen hengityskeskusta, jolloin hengityksen pidättäminen johtaa aivojen hapenpuutteeseen ja pyörtymiseen.
Raskaan urheilusuorituksen aikana lihasten aineenvaihdunta toimii tavallista nopeammin, jolloin hiilidioksidia syntyy tavallista enemmän. Mikäli suorituksen aikana lihakset kuluttavat happea enemmän kuin mitä ne saavat verenkierron kautta, ne alkavat tuottaa lisäksi laktaattia eli maitohappoa. Hiilihappo ja laktaatti laskevat molemmat veren pH:ta, mikä aiheuttaa urheilusuoritusta seuraavan hengästymisen. Hengästyminen ja hengityksen tasaaminen raskaan urheilusuorituksen jälkeen on elimistön tapa nostaa pH normaalille tasolle poistamalla hiilidioksidia.
Toisin sanoen, jos veri muuttuu normaalia happamammaksi, oireena on hengästyminen. Mikäli koet fyysiseen rasitukseen liittymätöntä yllättävää hengästymistä, tihentynyttä hengitystarvetta tai hengenahdistusta, kannattaa hakeutua hoitoon – kyseessä voi olla hätätilanne.
Mitkä tekijät aiheuttavat veren happamuutta?
Jos veren pH laskee eikä palaudu hengityksen tihentymisen tai virtsanerityksen avulla, kyseessä on sairaustila, joka vaatii hoitoa. Mahdollisia aiheuttajia ovat esimerkiksi sydämen vajaatoiminta, vaikea keuhkoahtaumatauti, keuhkoveritulppa, krooninen munuaisten vajaatoiminta, diabeettinen ketoasidoosi tai vakava myrkytys.
Asidoosia ei hoideta antamalla asidoottiselle potilaalle rohdoksia veren pH:n nostamiseen, vaan selvittämällä ja hoitamalla veren pH:n laskun aiheuttaja.
Joissain tapauksissa, kun asidoosin aiheuttanutta sairautta ei pystytä hoitamaan, voidaan potilaalle antaa veren pH:n ylläpitämiseksi suun kautta natrium- tai kalsiumkarbonaattia. Tästä on hyötyä lähinnä potilailla, joilla veren pH:n säätely ei toimi kroonisen munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Tästäkään huolimatta henkilöllä, jolla on terveet ja toimivat munuaiset, bikarbonaatin antamisella ei ole vaikutusta veren pH:oon, sillä terve elimistö huolehtii tasapainosta itse.
Johtopäätökset
Uskomushoitobisneksessä käytetään hyväksi kuluttajan tietämättömyyttä elimistön toiminnasta. Kun seuraavan kerran luet rohdoksesta, joka parantaa kaikki sairaudet vaikuttamalla johonkin epämääräiseen suureeseen kuten ”elimistön happamuuteen”, muista suhtautua kriittisesti.