Viimeisenä vaiheena tehdään vuokalibrointi, eli spektrin voimakkuuden
yksikkö muutetaan ADUista fysikaalisiin yksiköihin erg s
cm Å. Kirjoitetaan
ecl>epar calibrate
ja editoidaan parametrin kuvan 36 mukaisiksi. Ilmamassa
(airmass) ja valotusaika (exptime) saadaan selville
samalla tavalla kuin edellä. Kun parametrit on asetettu, ajetaan
ecl>calibrate
vastataan kaikkiin kysymyksiin painamalla <enter> ja tuloksena on
lopullinen spektri finalmALqk020036.fits. Spektriä voi tarkastella
komennolla
ecl>splot finalmALqk020036
jolloin aukeaa kuvan 37 kaltainen kuva. Mikäli vuokalibrointi on onnistunut, pystyakselilla on nyt luokkaa olevia lukuja.
Lasketaan vielä huvin vuoksi kuinka suurella teholla kohteemme valaisee
yhden neliömetrin kokoista alaa maapallolla. Kirjoitetaan
ecl>imstat finalmALqk020036[*,1,1]
jolloin IRAF tulostaa
# IMAGE NPIX MEAN STDDEV MIN MAX finalmALqk020036[*,1,1] 2052 1.963E-15 6.221E-16 1.138E-15 5.321E-15Spektrin keskikirkkaus on siis
erg s cm Å.
Kun muistetaan, että 1 erg = J saadaan keskikirkkaudeksi
J s cm Å.
Kun lisäksi huomataan, että spektri kattaa aallonpituusalueen
3800Å - 6800Å eli noin 3000Å ja että
1 m = cm, saadaan yhdelle neliömetrille koko spektrin
alueelta energiaa
J s cm Å
3000 Å 10000 cm =
5.88 J s =
5.88 W.
Ilmeisesti siis ei kannata aurinkopaneeleja ainakaan tähän kohteeseen suunnata! Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että laskettu teho vastaa kohteen aiheuttamaa ``valaisua'' ilmakehän ulkopuolella. Ilmakehä leikkaa tästä valosta noin 10%, joten maan pinnalla neliömetrille lankeava energiamäärä on hieman pienempi. On myös hyvä huomata, että laskimme kohteen säteilemän energian vain kuvan 37 spektrin kattamalla aallonpituusalueella. Kohde säteilee myös muilla aallonpituuksilla, joten siitä maahan lankeava kokonaisenergia on jonkin verran suurempi kuin äsken laskemamme.
Kari Nilsson