1.6.2019 Selenga Delta | Sebastian Andrejeff

1.6.2016 Kesäkuu alkoi hymillen

Aamu alkoi siperianrastaalla, nuori naaras. Kultasirkkuja tuli lisää ja tällä kertaa myös vanha koiras. Uutena verkkolajina maurus-naaras, joka oli mittojensa perusteella mielummin nimialalajinsa edustaja. Muutolla meni muun muassa coccoc 492m, loxcur 27om ja aric 14m, Muutaman aamurundin jälkeen hypättiin Nissaniin ja lähdettiin rehelliselle retkellä Selenga Deltalle!

Pysähdyttiin eräälle hiekarannalle ja siellä oli jonkun verran meininkiä. Parhaina sirppisorsa ja stagna. Ajeltiin siellä tällä ja pohjustettaan tulevia yölaulajaspotteja. Tien vieressä hienosti mauruksia 2/1.

Sidenote: Tässä artikkelissa (Species limits in Northern Eurasian taxa of the common stonechats, Saxicola torquatus complex 2018) mainitaan, että: “Interestingly, stonechats are more or less absent (except on migration) from the area just south and east of Lake Baikal, including the delta of the Selenga River (Fefelov et al., 2001). Therefore, the transition from maurus to stejnegeri in southern Siberia may be abrupt.”

Edellä mainitut sepeltasku-koiraat olivat varsin erinäköisiä, toinen oli alapuolen väritykseltään vaaleampi ja toinen punaruskeampi. Nämä kaksi koirasta skabailivat keskenään, ja oli “reviirityylinen meininki”. Svensson & Shirihai (2018) kirjoittaa stejnegeristä: “male plumage tends to have richer and more extensive rufous underparts and rump.” Mauruksen ja stejnegerin levinneisyys Baikalin alueella tarvitsee vielä lisätutkimuksia.

Matka jatkuu ja tien vieressä nähtiin ja kuultiin erittäin korea URAGUS. Etenimme Selenga-jokea pitkin, ja maisema alkoi muuttua melko aroiseksi. Päädyimme paikalliselle hautausmaalle, ja Tomas kepitti eräältä kosteilkota lisää sirppisorsia ja netan. Seuraava stoppi oli melko päräyttävä, kun samalta seisomalta tuli kuitattua neljä elistä.

Nousimme autosta sateeseen ihmettelemään kahta neitokurkea, ja ihan vieressä niityllä pomppi arotaskuja. Seuraavaksi megala alkoi soidintelemaan ja yli lensi aromerikotka! Melko lepposaa.

Tiellä tuli vastaan myös kaksi brandtii-ereä. Niiltä puuttui kotoisen eren keltaiset sävyt. Harjalintu puputti iloisesti päätään nyökäten aivan auton vieressä. Mustahaikaroita nähtiin 4.

Ilta alkoi tummua. Ajelimme takaisin pohjustetuille yölaulajaspoteille. Megala, sibilans ja sarvari äänessä ekalla mestalla. Rubiinisatakieliä lauloi joka paikassa. Niitä ja cyaneja pääsi myös ihastelemaan auton valoissa. Päivisin niitä ei nähnyt lainkaan, melko kähmyjä veijareita. Maurus-paikalla narisi kääpiöhuitti ja lansereita ynnättiin 15 yksilöä.

Mainitaan lopuksi, että asemanhoitaja Yuri ja kumppanit olivat löytäneet todennäköisesti läntisimmän Swinhoe’s railin Selenga Deltalta (http://amurbirding.blogspot.com/2019/06/abp-2019-part-ii-first-news-from-lake.html). Rääkiäispaikka olisi kuitenkin vaatinut venettä.