Kansai Gaidaita kuvataan kielten opetukseen erikoistuneeksi yksityiseksi ja kalliiksi yliopistoksi.
Japanin kielen opetusta kuvataan erinomaiseksi. Japanin kieltä opiskellaan joka päivä 1-2 tuntia. Oman tason japanin kielen kurssia on viisi kertaa 50 minuuttia ja kanjien kirjoitusta ja lukemista kolme kertaa 50 minuuttia viikossa. Avoimeksi jää, järjestetäänkö japanin kielestä tasokoe vai arvioidaanko kielen taso edellisten opintojen avulla. Japanin kielen kurssi on laajuudeltaan viisi Kansai Gaidain tai Japanin opintopistettä. Kanji-kurssi taasen kolme.
Japanin kielen kurssien lisäksi lukukaudessa voi ottaa lisäksi maksimissaan kolme, minimissään kaksi kolmen Kansai Gaidain tai Japanin opintopisteen luentokurssia. Näille muille kursseille osallistujat arvotaan, jos osallistujia on enemmän kuin kapasiteettia. Kurssien enimmäisopintopistemäärä on siis 17 ja vähimmäispistemäärä 14 kokonaisuudessaan.
Erään kokemuksen mukaan kurssit ovat tasoltaan helppoja eurooppalaiselle opiskelijalle, tosin toinen toteaa, että kolme kurssia “voi tuottaa harmaita hiuksia.” Kolmas toteaa yliopiston tason olevan Suomea helpompi, joskin opetusmetodit vaihtelevat opettajasta riippuen.
Arvion mukaan 80% vaihto-opiskelijoista tulee Yhdysvalloista. Opiskelu on kovin amerikkalaista – opettajat ovat amerikkalaisia ja japanilaiset juhlapyhät eivät ole vapaita.
Japanissa ei myöskään tunneta akateemista vapautta, joten tunneilla oli läsnäolopakko, vaikkakin poissaolot eivät laskeneet arvosanaa hirveästi. Kurssit oltiin myös järjestetty ärsyttävästi, koska kursseja ei voinut valita niin että olisi maanantai tai perjantai vapaata, koska kaikilla opiskelijoilla oli kyseisinä päivinä japaninkielentunteja – joten jos halusi matkustaa poissaoloja tuli pakosti.
Eräs sanoo opiskelijatoiminnan olevan pääosin juhlimista. Luontoa arvostavalle Hirakata ei tarjoa juuri mitään, sanoo eräs. Toinen taasen toteaa että pieni puisto löytyy läheltä ja isompi kauempaa. Vapaa-ajalla voi harrastaa esimerkiksi klubeissa, joita on kymmeniä: teeseremonia, ikebana, koripallo, sulkapallo… Klubitoiminta koetaan aikaa vievänä (tapaamisia usein 2 kertaa viikossa). Tosin lomien takia keväällä pääsee vasta puolessavälissä mukaan. Eräänä harrastuksena pidetään kaupunkielämän kokemista ja shoppailua. Klubien lisäksi circlejä. Mikähän on klubien ja circlejen ero, vai ovatkohan ne limittäisiä? Eräs kertoo kokemuksistaan: “Jos aika antaa myöten, liity harrastekerhoon koulussa ja tee parhaasi englantia puhumattomien opiskelijoiden kanssa.” “Mene eventteihin, niitä on koko ajan.”
Opiskelijajuhlien määrä vaihtelee lukuvuosittain. Yliopisto ja tutorit eivät järjestä bileitä. Varsinaisia tutoreita ei Kansai Gaidailla kaiketi olekaan, mutta asuntolassa asuvalle Speaking Partner tai Home Stay -ohjelmassa olevalle Home Visit Family Partner oli saatavilla, joka vastasi jokseenkin tutoria. Eräs sanoo, etteivät japanilaiset puhetoverit oikein osaa englantia, kun taas toinen sanoo englannin heiltä luonnistuvan. Yliopisto ei myöskään järjestä juurikaan mitään ohjelmaa opiskelijoille kattavaa orientaatiota lukuunottamatta. Orientaation yhteydessä vierailut Osakaan ja Kiotoon, retkiä järjestettiin muulloinkin. Erityisesti Home Stay -ohjelman opiskelijoille on vaikeampaa tutustua muihin opiskelijoihin. Asuntolassa asuville tutustuminen ei kuitenkaan ole ongelma – jokatorstainen yhteisillallinen ja muita tapahtumia järjestettiin asuntolan puolesta. Asuntolan jokaisesta yksiköstä löytyy Resident Advisor (RA), joka auttaa asukkaita erinäisissä asioissa ja järjestää yhteistä ohjelmaa, kuten ruuanlaittoa.
Samanlaista opiskelijabilekulttuuria Japanissa ei ole kuin Turussa, mihin vaikuttaa se että alkoholia ei saa nauttia kampuksella eikä ulkona kampuksen lähellä (tätä sääntöä tosin rikottiin paljon). Lähellä kampusta oli kuitenkin paikallinen baari, missä opiskelijat viettivät aikaa ja tutustuivat, sekä aktiiviset vaihto-opiskelijat järjestivät vaihtareille bileitä yhteistyössä läheisen isomman baarin kanssa.
Global Commons (YUI) -asuntola on riittävä tasoltaan ja sitä suositellaan. Tämä asuntola on melko uusi, joten monet kokemuksista kertoivat vanhemmista asuntoloista. Kuntosali löytyy, mutta se on erään mukaan melko kurja, pelkkiä puntteja ja kenenkään käyttämiä laitteita täynnä. Toinen taasen kehuu liikuntapalveluita. Tietokonehuoneet ja hulppea kirjasto it-palveluineen löytyy. Infopiste josta aina voi kysyä apua. Eräs löysi asunnon Hirakatasta “vaihtoyliopistoon liittyvän Facebook-ryhmän kautta, jossa eräät paikalliset opiskelijat etsivät huonetovereita.”
Oman asunnon saaminen on vaikeaa ilman kontakteja, mutta monet koko vuoden vaihdossa olleista hankkivat omat kämpän toiselle lukukaudelle. Itse asuin asuntolassa (YUI), ja olin tyytyväinen, vaikka vuokra oli melko korkea (n.450e/kk), ja se täytyi maksaa kerralla. Asuntolassa on myös melko tiukat säännöt mm. alkoholia ei saa nauttia/pitää hallussa asuntolan alueella, yövieraita ei saa olla ja kaikkien vieraiden pitää poistua 21:00 mennessä asuntolasta.
Asunnon hankkiminen Osakasta erään ehdotuksena: jos hän muuttaisi jonkin asian vaihdossa, se olisi se, että hän hankkisi oman asunnon Osakasta. Kuulemma asunnon hankkimiseen tarvitaan aina japanilainen takaaja tai linkki. Joskin pienen tutkimuksen tuloksena verkosta löytyy ulkomaalaisille suunnattuja asuntoja, joihin takaajaa ei tarvitse.
Eräs toteaa, että arkipäivät kuluvat vahvasti opiskelemisen parissa: “Mene joka viikonloppu johonkin. Etsi ja kuule muilta mielenkiintoisista paikoista ja mene sinne.” Kioto, Kobe, Himeji, Osaka, Kouya-vuori, Arashiyama, Pokemon-keskus, Hiroshima, Sendai, Okinawa, Kyushuu, Aso-vuori ja Nagasaki, Nara, Universal Studios mainitaan hyvinä kohteina. Japanista kannattaa matkustaa myös esim Koreaan, lentojen hinnat vaihtelevat 40-120€:n välillä. Lennot Tokioon, Hokkaidoon ja Kyushuun vaihtelevasti 40-100€:n välillä. Yliopisto tarjoaa kuitenkin Experience Japan -ohjelmaa myös, jonka kautta pitäisi voida päästä tutustumaan ympäri Japania, mutta tutkimuksen jälkeen ymmärrän, että se on paljolti kiinni paikallisten opiskelijoiden panoksesta.
Viikonloppuisin matkustin Japanissa sekä kävin Soulissa. Monet myös kävivät Hong Kongissa ja Taiwanissa. Pitkiä matkoja ei kuitenkaan ollut mahdollista tehdä, koska meillä oli vain yksi pidempi loma (3päivää + vknloppu), eikä vaihto-oppilaat saaneet kansallisia vapaapäiviä vapaaksi. Osakaan ja Kyotoon kuitenkin junamatka kesti kuitenkin vain 30min, joten näkemistä riitti lähelläkin.
Liikkuminen helppoa ja halpaa tai kallista riippuen kertojasta. “Vaihto-opiskelijan kannattaa heti alussa ostaa lippuautomaatista kannattaa ostaa Icoca-niminen kortti, johon voi ladata rahaa jatkuvasti samasta automaatista ja käyttää sitä maksuvälineenä metroissa ja busseissa. Joskus myös maksamaan ruokaostoksia.” Ilmeisesti myös Osakaan tai Kiotoon Hirakatasta pääsee Icocalla. Juna Hirakatan asemalta Osakan keskustaan 3€ ja bussimatka 2€ Hirakatan asemalta keskustaan. Shinkansenit kalliimpia kuin lentokoneet.
Opiskelijan ruokalassa saa samaa ruokaa vuoden ympäri – menu ei vaihdu vuoden aikana. Opiskelijalounaisiin saa koululta vaihdon alussa pienen stipendin. Koulun ruokalan annokset olivat 2-3,50€ hintaisia (300-450yen) ja kooltaan suuria. 800 yeniä kalliimmat ateriat ovat “liian kalliita opiskelijan budjetille.” 7eleven, Family mart ja Fresco lähellä Kansai Gaidaita, jälkimmäistä suositellaan. Juustot, vihannekset ja hedelmät kalliita.
Omaa rahaa suositellaan varaamaan. Aluksi rahaa täytyy olla paljon tilillä, koska kaikki maksut täytyy maksaa kerralla ensimmäisellä viikolla. Vakuutuksen tulee kattaa ainakin 5 000 000 yenin eli noin 40 000 euron hoitokulut tapaturman sattuessa. Eräs rahoitti opintojaan JASSO-stipendillä, jonka sai koululta. JASSO stipendi on 615€ (80,000 yenin) suuruinen kuukaudessa. Toinen vaihtoehto on MEXT-apuraha, jonka ikäraja 35 maisterintutkintoa suorittaville. MEXTin apuraha on 369€ (48,000 yenin) suuruinen kuukaudessa.