Maailmanloppu peruttu – toistaiseksi
Uutiset apinarokon leviämisestä tuottavat tällä hetkellä paljon klikkiotsikoita. Maailman vasta hieman haparoiden toipuessa koronapandemiasta – eikä tässäkään kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa – on ymmärrettävää, että infektiosairauksia koskevaan uutisointiin suhtaudutaan herkästi, jopa pelokkaasti.
En kuitenkaan näe apinarokolla potentiaalia aiheuttaa vakavaa pandemiaa. Syyt tähän löytyvät biologiasta. Apinarokkoa aiheuttava MPX-virus on pahamaineisen isorokkoviruksen lähisukulainen, Orthopoxviridae -sukuun kuuluva kaksijuosteinen DNA-virus. Viruksen perimän rakenne muistuttaa siis aitotumaisten perimää kaksine DNA-juosteineen. Tällaisen rakenteen suurimpia biologisia vahvuuksia on sen resilienssi mutaatioita vastaan. Monimutkaisissa organismeissa tämä on luonnollisesti etu, mutta viruksen leviämistä se rajoittaa, sillä satunnainen evoluutio (drift) on huomattavasti hitaampaa kuin esimerkiksi koronavirusten kaltaisilla RNA-viruksilla, joissa virheenkorjausmekanismit ovat kehittymättömämmät tai niitä ei ole.
Varsinaiset rokkovirukset ovatkin varsin sopeutuneita tiettyihin isäntiin ja leviäminen lajirajojen yli on suhteellisen vähäistä, joskin sitä esiintyy, kuten ajankohtaisestakin tilanteesta voimme havaita. Hyvin suuret ja ennakoimattomat hypyt ovat kuitenkin harvinaisia. Perimän rakenteesta johtuva konservoituneisuus merkitsee myös etua infektiotaudin torjuntaan rokotteilla. Nopeasti muuntuvien RNA-virusten, kuten korona- ja influenssavirusten kohdallahan ongelmana on se, että rokote voi olla jo jakeluun tullessaan vanhentunut. Muutokset ovat niin nopeita, että virukset väistävät yhtä lailla sairastamalla kuin rokottamallakin hankittua immuniteettia. Perimältään konservoituneiden DNA-virusten kohdalla tämä ei muodostu ongelmaksi, vaan sairastaminen tai rokotus tuottavat jopa elinikäisen immuniteetin.
Apinarokon lähisukulaisuus hävitetyn isorokon kanssa on edullista myös siksi, että mm. Suomessa isorokkorokotukset lopetettiin vasta vuonna 1980 ja rokotteen ristisuojaustehon arvellaan olevan yli 80 %. Näin ollen iso osa väestöstämme, ja mikä parempaa, etenkin iäkkäämpi väestönosa, on jo isorokkorokotusten vuoksi varsin hyvin suojassa myös apinarokolta. Potentiaalia leviämiselle on siis lähinnä nuoremmassa väestönosassa.
Koska isorokko on jo perusteellisesti tutkittu ja rokottamisesta on pitkä kokemus, suojaamattomankaan väestönosan rokottaminen ei olisi ylivoimainen ponnistus – toisin kuin zoonoottisen loikan tehnyt COVID19-virus, varsinaiset rokkovirukset tunnetaan jo hyvin ja rokotekin on jo perinpohjaisesti tuttu, joten käytännössä se voitaisiin lähestulkoon siirtää suoraan tuotantoon.
Toistaiseksi apinarokon tarttuvuus on myös ollut varsin vähäinen ja tartunnat vaikuttavat tapahtuneen lähinnä seksuaalisessa tai muussa hyvin läheisessä kontaktissa. Tällaisella leviämistavalla ei ole aineksia leimahduksenomaisen pandemian aiheuttamiseen.
On luonnollisesti selvää, että tilannetta tulee seurata ja viranomaisten varautua tilanteen potentiaaliseen mutkistumiseen. Koronaviruspandemiasta on syytä ottaa opikseen, sillä tuskin kukaan selviää siitä puhtain paperein. Toistaiseksi vaikuttaisi kuitenkin siltä, että apinarokko ei ole seuraava pandeeminen virus; tuskin siitä on paikallista suurempien epideemistenkään pesäkkeiden aiheuttajaksi.
Maailmanloppu näyttää jälleen siirtyvän, ehkäpä seuraavaan pandemiaan.
Leave a Reply