{"id":215,"date":"2018-12-22T22:53:56","date_gmt":"2018-12-22T20:53:56","guid":{"rendered":"http:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/?p=215"},"modified":"2018-12-22T22:53:56","modified_gmt":"2018-12-22T20:53:56","slug":"tama-on-lopun-alkua","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/2018\/12\/22\/tama-on-lopun-alkua\/","title":{"rendered":"T\u00e4m\u00e4 on lopun alkua"},"content":{"rendered":"<p>Joulukuu on mennyt varsin ripe\u00e4\u00e4n. Kohta on jouluaatto, enk\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ole hankkinut esimerkiksi lahjoja kenellek\u00e4\u00e4n, mutta onneksi miltei kaikki lahjan arvoiset ihmiset asuvat kaukana Tataarimaasta. Se lis\u00e4\u00e4 minulle muutaman p\u00e4iv\u00e4n. Mietin aiemmin, ett\u00e4 viet\u00e4n joulun yksin asunnossani ja kirjoitan vaikka gradua, mutta niin ei taidakaan k\u00e4yd\u00e4. Luokseni on tulossa valtava kansainv\u00e4linen seurue laittamaan lasagnea. Hiljattain saamani tiedon mukaan my\u00f6s Ayg\u00f6l-opettaja on tulossa pit\u00e4m\u00e4\u00e4n viimeisen ven\u00e4l\u00e4isen elokuvan kurssin tunnin luokseni samaan tilaisuuteen. Suosioni perustuu siihen, ett\u00e4 minulla on asunto ja asunnossa uuni. My\u00f6s asuntolassa voisi tehd\u00e4 sapuskaa, mutta kukaan ei halua olla siell\u00e4, ja sit\u00e4 paitsi siell\u00e4 ei saa ryypytell\u00e4. Asuntoni on eritt\u00e4in tilava yksin asuvalle, mutta kun paikalle tulee yli kymmenen ihmist\u00e4, voi tulla ahtaampaa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>L\u00e4hdimme Suomen itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 junalla Jekaterinburgiin ja olimme siell\u00e4 maanantaihin. Alun perin matka oli Ky\u00f6stin k\u00e4nninen ja vain minulle esitetty ajatus, joka l\u00e4hti hiljalleen laajenemaan. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n ilmoitti hankkineensa liput. Sitten v\u00e4ki alkoi kiinnostua matkasta yh\u00e4 enemm\u00e4n, kunnes lopulta meit\u00e4 l\u00e4hti kymmenen henke\u00e4 Kazanista ja yksi Pietarista. Jengin kansallinen koostumus muodostui seuraavaksi: nelj\u00e4 suomalaista, kolme britti\u00e4, kaksi ruotsalaista ja yksi italialainen. Kannattaa k\u00e4yd\u00e4 Jekaterinburgin Jeltsin-keskuksessa. Siell\u00e4 on hieno museo. K\u00e4vimme my\u00f6s Vysotski-museossa ja Euroopan ja Aasian rajalla. Jekaterinburg oli muutenkin ihan hauska, vaikka kaikki eiv\u00e4t arvostaneet sit\u00e4 yht\u00e4 paljon. Muka liian neuvostoliittolainen mesta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 siit\u00e4 jotkut reippaat olivat varanneet m\u00f6kin jostain korvesta. Siell\u00e4 meit\u00e4 oli varmaan parikymment\u00e4 henke\u00e4, suurin osa tuttuja ulkomaalaisia ja jossain kohtaa my\u00f6s satunnaisia ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4. L\u00e4hdin matkaan \u00dcberill\u00e4 lauantaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kolmen muun ulkomaalaisen kanssa. Kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n meist\u00e4 ei ollut paikan tarkkaa osoitetta, joten taksi j\u00e4tti meid\u00e4t mets\u00e4n laitaan johonkin kyl\u00e4m\u00e4iseen asutuskeskittym\u00e4\u00e4n. Arvasimme suunnan, joka osoittautui v\u00e4\u00e4r\u00e4ksi. Palasimme ja arvasimme uudestaan. Kaksi suomalaista, italialainen ja mongoli l\u00e4htiv\u00e4t mets\u00e4\u00e4n, ja ihme kyll\u00e4 kaikki palasivat. K\u00e4velimme suunnilleen viikon noin seitsem\u00e4nkymmenen asteen pakkasessa l\u00f6yt\u00e4\u00e4ksemme perille. Onneksi mukanamme oli mongolisoturi, joka viinan voimalla ampui jousellansa vastaan tulleet sudet ja karhut, jotka s\u00f6imme raakana pysy\u00e4ksemme elossa. Lopulta l\u00f6ysimme paikan, mutta se oli aidattu. Italialainen kusetti aitaa niin, ettei se edes huomannut, ett\u00e4 ohitimme sen. Sitten p\u00e4\u00e4simme saunaan.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Paikalta oli varattu meille saunan lis\u00e4ksi nerokkaasti kaksi m\u00f6kki\u00e4, joista toinen oli dokaamista ja toinen nukkumista varten. K\u00e4vi kuitenkin niin, etten edes n\u00e4hnyt nukkumism\u00f6kki\u00e4, koska olin sammunut dokaamism\u00f6kin lattialle. Her\u00e4sin kuitenkin sohvalta. Kukaan ei tied\u00e4, mit\u00e4 siin\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 tapahtui. Yritimme aamulla tilata taksin sinne korpeen, mutta siell\u00e4 ei ollut tarpeeksi kentt\u00e4\u00e4. K\u00e4velimme mets\u00e4n laitaan, johon onnistuimme saamaan yhden taksin. Siihen ahtautui kuusi matkustajaa, mutta kuljettaja kielt\u00e4ytyi viem\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 kaupunkiin siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 joku meist\u00e4 lupasi maksaa mahdollisen sakon. H\u00e4n vei kuitenkin osan porukasta l\u00e4himm\u00e4lle linja-autopys\u00e4kille, jossa kentt\u00e4\u00e4 oli. P\u00e4\u00e4sty\u00e4mme kaupunkiin menin kotiin ja nukuin viel\u00e4 noin vuorokauden.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kaiken t\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 olivat my\u00f6s kurssien loppukokeet. Emme tienneet sit\u00e4 viel\u00e4 silloin, kun hankimme liput Jekaterinburgiin. Kiirett\u00e4 on siis pit\u00e4nyt viimeiset viikot, mutta nyt kaikki on suoritettu. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on siit\u00e4 kumma systeemi, ett\u00e4 kurssit jatkuvat viel\u00e4 arvosanan saamisen j\u00e4lkeen. Huomaa, ett\u00e4 ollenkaan kaikkien motivaatio ei ole parhaalla tolalla siin\u00e4 vaiheessa. Median kielen viimeisell\u00e4 tunnilla ei tainnut olla yht\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmist\u00e4. Kokeet t\u00e4\u00e4ll\u00e4 suoritetaan siten, ett\u00e4 kirjaa saa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja tovereitten kanssa saa keskustella. Kieliopin kokeen pystyi tekem\u00e4\u00e4n kolmena eri ajankohtana jossain p\u00e4in yliopiston k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, mik\u00e4 johti siihen, ett\u00e4 ensimm\u00e4inen suorittajaryhm\u00e4 sai joiltakuilta ven\u00e4l\u00e4isilt\u00e4 \u201doikeat vastaukset\u201d, jotka eiv\u00e4t olleet t\u00e4ysin oikein, ja jakoivat ne kaikille. Koe oli tietenkin jokaiselle sama. Erikoisin oli laulukoe, jollaisen olen aiemmin tehnyt muistaakseni kerran, noin viisitoista vuotta sitten. Piti osata m\u00e4\u00e4r\u00e4tyt viisi ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 laulua ulkoa; kyseess\u00e4 oli ehk\u00e4 ainoa koe, jossa ei voinut luntata. Sain sata pistett\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4ydet. Sain kaikista muistakin kursseista 90\u2013100 pistett\u00e4 paitsi median kielest\u00e4, josta sain 80. En tied\u00e4, mik\u00e4 siin\u00e4 meni v\u00e4\u00e4rin, mutta ei kyll\u00e4 kiinnostakaan.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>V\u00e4ki on alkanut poistua. Eilen l\u00e4htiv\u00e4t ruotsalaiset pikku kommunistiyst\u00e4v\u00e4ni, toissa p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 er\u00e4\u00e4t englantilainen ja puolalainen. Jotkut l\u00e4htiv\u00e4t viel\u00e4 aiemmin ja saivat silti suoritukset kasaan. Min\u00e4h\u00e4n en l\u00e4hde minnek\u00e4\u00e4n, koska vuokrasopimukseni p\u00e4\u00e4ttyy vasta tammikuun lopussa. Se on ihan hyv\u00e4, koska vieraita on yh\u00e4 tulossa Suomesta luokseni. Heid\u00e4n kanssansa saatan k\u00e4yd\u00e4 \u0160upaskarissa (mar. \u0160aravar, tat. \u00c7abaksar, ven. T\u0161eboksary) ja\/tai I\u017ekarissa (tat. I\u017eau, ven. I\u017eevsk) ja mieluusti jossain udmurttikyl\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Edellisess\u00e4 kirjoituksessani mainitsin, ett\u00e4 k\u00e4vin ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 sairaalassa, mit\u00e4 olen yleens\u00e4 tottunut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n viimeiseen asti. Olin nelj\u00e4 viikkoa sairaana, joten totesin, ett\u00e4 ei auta muu. T\u00e4mm\u00f6inen sairastelu on v\u00e4h\u00e4n hankaloittanut opiskelua. En ollut ihan nelj\u00e4\u00e4 viikkoa poissa mutta joka viikko ainakin jonkin p\u00e4iv\u00e4n. Juuri sit\u00e4 ennen pidin viel\u00e4 l\u00e4hes t\u00e4yden viikon omaa lomaa, koska luonani k\u00e4vi vieraita Suomesta. Sen j\u00e4lkeen pidin p\u00e4iv\u00e4n vapaata Jekaterinburgin takia. Ehdin jo huolestua, ett\u00e4 en saa suorituksia ollenkaan liikojen poissaolojen takia, mutta ei se vaikuttanutkaan mihink\u00e4\u00e4n. Nyt olen taas nuhainen, mutta se oppitunti, joka on luullakseni viimeinen, j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n luonani, joten olen isolla todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 paikalla. Tataarin opiskelu on j\u00e4\u00e4nyt todella valitettavan v\u00e4h\u00e4lle kaikkien kiireitten ja poissaolojen takia, mutta sain siit\u00e4kin diplomin. Siit\u00e4 puheen ollen sain viimein my\u00f6s diplomin Marx-konferenssin kolmannesta sijasta.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Joulu tosiaan l\u00e4hestyy, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 semmoista vietet\u00e4\u00e4n vasta tammikuussa eik\u00e4 se ole kovin iso juttu. Uusivuosi on vuoden isoin juhla, ja vaikka t\u00e4m\u00e4 on seitsem\u00e4stoista vierailuni t\u00e4ss\u00e4 maassa, en ole koskaan ennen viett\u00e4nyt uuttavuotta Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Valko-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 tosin k\u00e4vimme Iidan kanssa viime vuodenvaihteessa, mutta se ei ole kaikkien mielest\u00e4 sama maa. Saa n\u00e4hd\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtuu. Suunnilleen kaikki j\u00e4ljell\u00e4 olevat vaihto-opiskelijat ovat uutenavuonna joko kotimaassansa tai Moskovassa, mutta minulla pit\u00e4isi olla silloin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 parempaa seuraa. Ja jos kaipaa ulkomaalaisia, niin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat joka tapauksessa er\u00e4\u00e4t kiinalainen ja mongoli, joilla ei ole rahaa l\u00e4hte\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Hauskaa on se, ett\u00e4 paikallista kielt\u00e4 kuulee kohtalaisen usein p\u00e4\u00e4kaupungin kaduilla. Huomioni on moneen kertaan her\u00e4tt\u00e4nyt se, ett\u00e4 vaikka asioin kaikissa virastoissa, sairaaloissa, pankeissa, kaupoissa ja vastaavissa ven\u00e4j\u00e4ksi, henkil\u00f6kunta puhuu eritt\u00e4in usein kesken\u00e4ns\u00e4 tataaria. V\u00e4lill\u00e4 j\u00e4rkyt\u00e4n heid\u00e4n mielenterveytt\u00e4ns\u00e4 hyv\u00e4stelem\u00e4ll\u00e4 tai kiitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tataariksi. My\u00f6s yliopistossa henkil\u00f6kunnan koostumus on aika tataarilainen muuallakin kuin tataarin laitoksella. Ven\u00e4l\u00e4isten elokuvien ja virallisten kirjeitten opettaja Ayg\u00f6l sanoo suoraan ja usein, ett\u00e4 h\u00e4n ei ole ven\u00e4l\u00e4inen ja siksi h\u00e4n voi katsoa opettamiansa asioita ik\u00e4\u00e4n kuin ulkopuolelta. Monella muullakin ven\u00e4j\u00e4n opettajallamme on eritt\u00e4in tataarilainen nimi, mutta he eiv\u00e4t ole korostaneet etniteetti\u00e4ns\u00e4 samalla tavoin. Kaupungissa on osa ilmoituksista, varoituksista ja pys\u00e4k\u00f6intiohjeista kahdella kielell\u00e4 ja metrossa kaikki tekstit ja kuulutukset ven\u00e4j\u00e4ksi ja tataariksi, useimmat my\u00f6s englanniksi. Metron \u017eetoninostolaitteessa ensimm\u00e4isen\u00e4 kielivaihtoehtona on tataari. Tietenkin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vaikka kielen n\u00e4kyvyys on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ysin eri luokkaa kuin monessa muussa Ven\u00e4j\u00e4n kansallisessa tasavallassa, sen asema ei todellisuudessa ole tasa-arvoinen ven\u00e4j\u00e4n kanssa.<\/p>\n<p>&nbsp;<\/p>\n<p>Kirjoittelen varmaan t\u00e4\u00e4lt\u00e4 viel\u00e4 yhden tai pari juttua, ainakin jonkin loppukoosteen jossain kohtaa. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 pit\u00e4isi tosiaan jatkaa l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti L\u00e4nsi- ja Keski-Euroopan kautta Ukrainaan, jossa viett\u00e4nen kev\u00e4\u00e4ni. T\u00e4st\u00e4 kohdasta Eurooppaa katsottuna se on aika l\u00e4nness\u00e4. Harkitsen jatkavani n\u00e4itten kirjoittamista sielt\u00e4kin, en kyll\u00e4 tied\u00e4, onnistuuko se samalla alustalla. Sit\u00e4 odotellessa toivotan hyv\u00e4\u00e4 joulua ja ehk\u00e4 my\u00f6s uuttavuotta, jos en kirjoita sit\u00e4 ennen, niille, jotka n\u00e4it\u00e4 viel\u00e4 jaksavat lukea.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Joulukuu on mennyt varsin ripe\u00e4\u00e4n. Kohta on jouluaatto, enk\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ole hankkinut esimerkiksi lahjoja kenellek\u00e4\u00e4n, mutta onneksi miltei kaikki lahjan arvoiset ihmiset asuvat kaukana Tataarimaasta. Se lis\u00e4\u00e4 minulle muutaman p\u00e4iv\u00e4n. Mietin aiemmin, ett\u00e4 viet\u00e4n joulun yksin asunnossani ja kirjoitan vaikka gradua, mutta niin ei taidakaan k\u00e4yd\u00e4. Luokseni on tulossa valtava kansainv\u00e4linen seurue laittamaan lasagnea. Hiljattain [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2557,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"wds_primary_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-215","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luokittelemattomat","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/215","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2557"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=215"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/215\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":218,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/215\/revisions\/218"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=215"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=215"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=215"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}