T\u00e4ss\u00e4 blogissa olen pyrkinyt esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 suomalainen opiskelija selvi\u00e4\u00e4 kevyesti kahdesta per\u00e4kk\u00e4isest\u00e4 it\u00e4eurooppalaisesta vaihto- ja harjoittelukohteesta. Aineistona olen k\u00e4ytt\u00e4nyt omia tuntemuksiani ja havaintojani, jotka olen litteroinut aika lailla suoraan n\u00e4ille sivuille. Olin l\u00e4hes vuoden poissa Suomen Turusta, ja nyt on koosteen aika. Seuraa kooste p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 lukuvuodesta jokseenkin kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4, vaikka v\u00e4lill\u00e4 aikaj\u00e4rjestyksest\u00e4 lienee pakko poiketa. Graduni on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 valmis, ja valmistunen elokuussa maisteriksi, mik\u00e4 saattaa tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sivu katoaa TY:n tunnusteni mukana tai sitten ei. T\u00e4m\u00e4 on joka tapauksessa viimeinen teksti t\u00e4h\u00e4n osioon. Olen harkinnut jatkavani kirjoittamista ensi lukuvuonna intensiivisest\u00e4 inarinsaamen opiskelusta, mutta alusta on viel\u00e4 ep\u00e4varma. Jos t\u00e4m\u00e4 sivu tai k\u00e4ytt\u00f6oikeuteni sivulle katoaa, saatan luoda uuden blogin tai sitten keksi\u00e4 jotakin muuta.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Turku<\/p>\n
<\/p>\n
Olin opiskellut seitsem\u00e4n vuotta perustutkintoa Turun yliopistossa, ennen kuin l\u00e4hdin vaihtoon. L\u00e4ht\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vaikutti ennen kaikkea kaksi asiaa: Iida oli joka tapauksessa l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 samana syksyn\u00e4 vuodeksi Unkariin, ja s\u00e4hk\u00f6postilistalle oli tullut mainos, ett\u00e4 muun muassa Kazaniin voi menn\u00e4 opiskelijavaihtoon. Kazan on Tatarstanin p\u00e4\u00e4kaupunki, ja muista vierailemistani Volgan alueen p\u00e4\u00e4kaupungeista poiketen siell\u00e4 on aika hyv\u00e4 meininki paikallisen kielen suhteen, tai oli ainakin joskus. Ainakin siell\u00e4 puhutaan sit\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Tarkoitukseni oli menn\u00e4 opiskelemaan tataaria ja turkologiaa siksi, ett\u00e4 opiskelujeni ja vaatimattomien tutkimusteni painopisteeksi oli muodostunut Volgan\u2013Kaman\u2013Uralin kielialueen (t\u00e4stedes Volgan alue) uralilaiset kielet. K\u00e4yty\u00e4ni kerran t\u0161uvassin kielen kurssin Turun yliopistossa huomasin, ett\u00e4 minulla on jonkinlaiset tiedot miltei jokaisesta Volgan alueen kielimuodosta, ainakin niist\u00e4, joilla on oma kirjakieli, mutta tietoni kipt\u0161akkilais-turkkilaisista kielist\u00e4 olivat selv\u00e4sti vajaimmat. Tataari on Volgan alueen puhutuin kieli (ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n oteta lukuun), joten kyll\u00e4 kai sit\u00e4 pit\u00e4isi osata. Ba\u0161kiiria tosin osaan viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n mutta ehk\u00e4 viel\u00e4 joskus. Samalla ajattelin luoda itselleni identiteetti\u00e4 Volgan alueen kielten tutkijana kielikunnasta riippumatta. Turussahan on ihan Volgan alueen kielten tutkimusyksikk\u00f6, jossa tutkitaan kaikkia alueen kieli\u00e4, vaikka se kuuluu suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen eikun linjan alaisuuteen\u2026 Ty\u00f6llisyysn\u00e4kymi\u00e4 enemm\u00e4n valinnoissani kuitenkin painaa se, ett\u00e4 homma on helvetin mielenkiintoista.<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4llaisin odotuksin l\u00e4ksin Kazaniin. Sit\u00e4 edelsi aikamoinen byrokratiam\u00e4\u00e4r\u00e4, mik\u00e4 kuuluu ven\u00e4j\u00e4l\u00e4iseen tapaan hoitaa virallisia asioita. V\u00e4lill\u00e4 tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 minulla ei ole mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 Tatarstaniin ainakaan ajoissa, koska todenn\u00e4k\u00f6isesti aina puuttuu leima jostakin paperista. P\u00e4\u00e4sin sittenkin, eik\u00e4 edes ottamani HIV-testin todistusta tarvittu mihink\u00e4\u00e4n. Tulipa testatuksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Asuntohommat piti hoitaa etuk\u00e4teen. Toivoin saavani oman vuokrayksi\u00f6n, koska toisinaan Ven\u00e4j\u00e4n asuntoloista saa tarpeeksensa. Sain v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tarjouksen er\u00e4\u00e4st\u00e4 asunnosta. Laskin valuuttakurssin v\u00e4\u00e4rin ja totesin, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on niin halpa asunto niin hyv\u00e4ll\u00e4 paikalla, ett\u00e4 kyll\u00e4 se t\u00e4ytyy ottaa vastaan. Todellisuudessa hinta oli arvioimaani n\u00e4hden noin kolminkertainen, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska sain aika muhkean apurahan. Lis\u00e4ksi Turun-asuntooni piti tulla kahden j\u00e4lleenvuokralaisen suoraan Udmurtiasta, mutta lopulta he eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet tulemaan. Sek\u00e4\u00e4n ei haitannut, sill\u00e4 heill\u00e4 ei olisi ollut varaa maksaa kahdestaan turkulaisen halvan asunnon vuokraa kokonaan. Sain asumistukea, ja j\u00e4in j\u00e4rjestelymuutoksen takia lopulta noin 20 euroa tappiolle koko syksyst\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Kazan<\/p>\n
<\/p>\n
Kahdeksannen vuoden syksy on paras kohta l\u00e4hte\u00e4 vaihtoon, niin kuin tied\u00e4mme. L\u00e4hdin Kazaniin viime vuoden elokuun lopussa ja palasin sielt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoden tammi\u2013helmikuun vaihteessa. Verisen paperisodan ja viikon\u2013parin toimettomana odottelun j\u00e4lkeen Kazanin (Volgan alueen) federaatioyliopistossa j\u00e4rjestettiin infoluento, jossa olin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ulkomaalaisten ven\u00e4j\u00e4n opiskelijoitten kanssa. Aavistelin pahaa, mutta ajattelin, ett\u00e4 se saattaa olla kaikkien ulkomaalaisten kieltenopiskelijoitten yhteinen luento. Seuraavalla infoluennolla saimme lukuj\u00e4rjestykset, joissa oli noin yhdeks\u00e4n paraa ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja nolla paraa tataaria. Ilmoitin luentoa vet\u00e4v\u00e4lle opettajalle asiallisesti mutta tyrmistyneen\u00e4, ett\u00e4 en ollut tullut opiskelemaan ven\u00e4j\u00e4\u00e4. H\u00e4n k\u00e4ski minun menn\u00e4 johonkin huoneeseen ilmoittautumaan tataarin opiskelijaksi ja k\u00e4ym\u00e4\u00e4n tataarin laitoksella. P\u00e4\u00e4sin sit\u00e4 kautta kaikille avoimelle tataarin iltakurssille, joka oli ty\u00f6v\u00e4enopistotasoa eik\u00e4 varsinaisesti yliopiston kurssi. Ilmoittautumiseen vaadittiin ties mit\u00e4 papereita ja kopioita valokuvaa my\u00f6ten. Ilmeisesti ylitin naamarajan, kun p\u00e4\u00e4sin kurssille. Tataarin laitokselta pitk\u00e4llisesti vongattuani sain turkologian maisteriopintojen lukuj\u00e4rjestyksen. K\u00e4vin parilla tunnilla katsomassa, mutta tunnit olivat varsin, tuota, heikkotasoisia. Ainoat turkologian kurssit, joille j\u00e4in hetkeksi, olivat arabialaisen kirjaimiston kurssi ja kurssi nimelt\u00e4 \u0423\u0440\u0430\u043b\u043e-\u0430\u043b\u0442\u0430\u0439\u0441\u043a\u0430\u044f \u044f\u0437\u044b\u043a\u043e\u0432\u0430\u044f \u043e\u0431\u0449\u043d\u043e\u0441\u0442\u044c, joka oli ollut ainoa kurssi, joka vastaisi nimens\u00e4 puolesta sit\u00e4, mit\u00e4 menin Kazaniin tekem\u00e4\u00e4n. Enk\u00e4 oppinut arabialaista kirjaimistoa.<\/p>\n
<\/p>\n
Ulkomaalaisasiainvirasto oli kammottava paikka. Siell\u00e4 oli aina sadoittain aasialaisia jonottamassa jokaiselle ovelle. Sitten kun sinne sai vihdoin viedyksi kaikki dokumentit, minulta odotuksenmukaisesti vietiin passi. Yleens\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vastaavissa tilanteissa passin saa takaisin viikossa tai parissa, mutta Kazanissa sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 istuttiin kolme kuukautta. Vanhat viisumimme olivat jo p\u00e4\u00e4ttyneet, ennen kuin saimme uudet. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 viranomainen voi kysy\u00e4 passia vaikka huviksensa. Onneksi niin ei k\u00e4ynyt. Ulkomaalaistoimistosta sanottiin, ett\u00e4 jos miliisi eikun poliisi rupeaa ahdistelemaan, voi soittaa johonkin numeroon, mutta en silti ollut vakuuttunut.<\/p>\n
<\/p>\n
Asuntoni oli muutoin aivan hintansa arvoinen, paitsi ett\u00e4 se taisi olla ylt\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4 homeessa. Jossain vaiheessa sairastuin ja sairastin ainakin nelj\u00e4 viikkoa. K\u00e4vin l\u00e4\u00e4k\u00e4riss\u00e4kin, mit\u00e4 en suosittele kenellek\u00e4\u00e4n. Asunnossani vierailleet sanoivat, ett\u00e4 joko asunto on homeessa tai sitten sen ilmanlaatu johtuu elintavoistani. Asunto oli sopivan kokoinen, ehk\u00e4 turhankin tilava, mutta se ei oikeastaan haitannut. Oli parveke, jossa saattoi kiskoa tamakkia, televisio, kaasuhella ja -uuni ja kaikkea kivaa. Asunto sijaitsi parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 siit\u00e4 yliopiston rakennuksesta, jossa tuntimme pidettiin, joten en tarvinnut joukkoliikennett\u00e4. \u00dcber oli niin halpa, ett\u00e4 sill\u00e4 pystyi tarvittaessa kulkemaan surutta. K\u00e4ytin metroa ihan muutaman kerran, kun ulkomaalaiset opiskelijatoverini k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in. Televisiosta n\u00e4kyi \u041a\u0425\u041b-kanava, joten tutustuin tarkasti itselleni uuteen kulttuurimuotoon.<\/p>\n
<\/p>\n
Metrossa oli kolmikieliset kuulutukset. Rahakkeenostoautomaatinkin sai tataariksi. Kaikkien virallisten paikkojen ulko-ovien l\u00e4heisyydess\u00e4 oli tekstit ven\u00e4j\u00e4ksi ja tataariksi, niin kuin alueen tasavalloissa usein on ven\u00e4j\u00e4ksi ja paikallisella kielell\u00e4. Kazanissa vastaavaa oli lis\u00e4ksi monien kauppojen ovissa ja aikatauluissa, linja-autojen m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4 osoittavissa valoteksteiss\u00e4, jopa yliopiston ovessa, jossa luki \u043a\u0435\u0440\u04af ja \u0447\u044b\u0433\u0443. Kielt\u00e4 kuuli kaduilla aika paljon verrattuna l\u00e4hialueitten p\u00e4\u00e4kaupunkien katuihin. Yliopiston tataarin laitoksen lis\u00e4ksi pankissa ja sairaalassa henkil\u00f6kunta puhui tataaria kesken\u00e4ns\u00e4 ja ven\u00e4j\u00e4\u00e4 minun kanssani, koska olin ulkomaalainen pelle.<\/p>\n
<\/p>\n
Luokseni tuli suomalaisia tovereita kolmessa er\u00e4ss\u00e4 ja udmurttilaisia kerran. Ilmeisesti olemiseni Kazanissa oli hyv\u00e4 tekosyy tulla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 eksoottiseenkin paikkaan. Sijaitseehan Tatarstan alueella, jolla jokainen haluaisi k\u00e4yd\u00e4, mutta se on silti sen verran kaukana ja vaivalloisen matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ettei sinne jokaisen tule l\u00e4hdetyksi ilman syyt\u00e4. Ensin saapuivat Riku, Elli ja Seera muistaakseni lokakuussa. Heid\u00e4t saa pidetyksi tyytyv\u00e4isin\u00e4 istumalla y\u00f6kausia asunnon lattialla kaljaa juoden, jos v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4y jossain sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. K\u00e4vimme tosin p\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4 Jo\u0161kar-Olassa, jossa oli kylm\u00e4\u00e4 ja m\u00e4rk\u00e4\u00e4. En k\u00e4ynyt kovin paljon koulussa sill\u00e4 viikolla. Tovereitten l\u00e4hd\u00f6n hetkell\u00e4 sairastuin ja olin viel\u00e4 enemm\u00e4n pois.<\/p>\n
<\/p>\n
Seuraava vieras saapui v\u00e4h\u00e4n ennen uuttavuotta. Se oli Iida. H\u00e4n oli luonani kuukauden p\u00e4iv\u00e4t, ennen kuin l\u00e4hdimme yht\u00e4 matkaa takaisin Suomeen jotakin kiertotiet\u00e4. Hieman uudenvuoden j\u00e4lkeen paikalle saapuivat my\u00f6s Atte ja minulle entuudestansa tuntematon Saku, jotka halusivat k\u00e4yd\u00e4 Udmurtiassa. Se saatiin j\u00e4rjestym\u00e4\u00e4n, ja menimme neljist\u00e4mme I\u017ekarin kautta Bygyyn. Matkalla tapasimme my\u00f6s suosikkivitsailijani Lu\u0161an, joka esitteli ummikoille kaupunkia. Olin itse Bygyss\u00e4 silloin nelj\u00e4tt\u00e4 kertaa, mutta kukaan matkaseuralaisistani ei ollut k\u00e4ynyt Udmurtiassa kertaakaan. Kieli oli aluksi v\u00e4h\u00e4n kankeata, mutta kyll\u00e4 se sitten jotenkin l\u00e4hti, udmurtti siis. Lu\u0161ahan nyt ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 suomeakin sujuvasti mutta kyl\u00e4n mummot eiv\u00e4t. Koodinvaihto yhden mummon osalta oli hillit\u00f6nt\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Opetus Kazanissa oli ihan korkeatasoista, mutta minulla ei ajoittain oikein ollut motivaatiota panostaa erityisen paljon ven\u00e4j\u00e4n kursseihin. Sain silti kiitett\u00e4v\u00e4t pisteet kaikista kursseista paitsi yhdest\u00e4. Joku saattaisi ajatella, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 yliopistoissahan kaikki saavat vitosen jokaisesta kurssista, mutta meid\u00e4n kohdallamme niin ei ollut asiainlaita. Esimerkiksi kieliopin kanssa sai ihan puurtaa saadaksensa yli 90 pistett\u00e4. Sain muuten suoritukseni hyv\u00e4ksytyksi arvosanoja my\u00f6ten Turun yliopiston ven\u00e4j\u00e4n oppiaineen aineopintoihin, kun pyysin, vaikka yleens\u00e4 niist\u00e4 saa vain suoritusmerkinn\u00e4n. Se nosti kokonaisuuden keskiarvon vitoseksi, heh. Tataarinkin opetus oli olosuhteet huomioon ottaen hyv\u00e4\u00e4 mutta vain kahdesti viikossa my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla. Lis\u00e4ksi p\u00e4\u00e4sin verkkokurssille nimelt\u00e4 \u0410\u043d\u0430 \u0442\u0435\u043b\u0435 \u2019\u00c4idinkieli\u2019, joka on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4. Sille sin\u00e4kin, hyv\u00e4 lukija, voinet vain rekister\u00f6ity\u00e4, ja p\u00e4\u00e4set oppimaan tataaria verkossa. J\u00e4tin lopulta tosiaan kaikki turkologiakurssit kesken, koska niit\u00e4 j\u00e4rjestettiin v\u00e4h\u00e4n, miten sattuu, ja olin kuukauden sairaana. Totesin, etten jaksa en\u00e4\u00e4 jokseenkin tervehdytty\u00e4ni ruveta selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, koska tunteja j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n ja mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. Turkologian maisteriopiskelijat olivat yht\u00e4 helposti tavoitettavia kuin salaseura.<\/p>\n
<\/p>\n
Pari koulup\u00e4iv\u00e4\u00e4 meni siihenkin, kun k\u00e4vimme huvin vuoksi suomalais-ruotsalais-englantilais-italialaisessa porukassa Jekaterinburgissa. Se taisi olla useammallekin ensimm\u00e4inen kerta ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 junassa. Minulta joskus unohtuu, ett\u00e4 maahan p\u00e4\u00e4see lent\u00e4enkin, vaikka olen joskus itse lent\u00e4nyt sinne ja sielt\u00e4 pois. Jeltsin-museo oli hieno. Mukana oli my\u00f6s yksi tuttu, vaihtotoverini Ky\u00f6stin toveri Aleksei Pietarista. H\u00e4n oli tottunut erilaiseen ilmastoon eik\u00e4 ollut ottanut veijoja mukaan l\u00e4hes kahdenkymmenen asteen pakkaseen.<\/p>\n
<\/p>\n
Er\u00e4s ven\u00e4j\u00e4n opettajista oli kansallisuudeltansa tataari eik\u00e4 peitellyt sit\u00e4 ollenkaan. H\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pystyy tarkastelemaan ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 kulttuuria ulkopuolelta, koska ei itse edusta kyseist\u00e4 kansaa. Opettaja tiesi opintoihin liittyv\u00e4st\u00e4 ongelmastani ja kysyi, olinko todella niin naiivi, ett\u00e4 luulin voivani opiskella vaihdossa pelkk\u00e4\u00e4 tataaria. Kai sitten olin. Mordvassakin voi opiskella pelkk\u00e4\u00e4 mordvalaiskielt\u00e4 vaihto-opiskelijana, Udmurtiassa udmurttia, mutta suuressa ja mahtavassa Tatarstanissa ei muka voi opiskella tataaria. Kansallinen h\u00e4pe\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
En kadu sit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4in Kazaniin, vaikken voinutkaan tehd\u00e4 siell\u00e4 oikein mit\u00e4\u00e4n mielek\u00e4st\u00e4. Kokemus oli enimm\u00e4kseen my\u00f6nteinen. Suurin haitta tietenkin oli se, ett\u00e4 minut pantiin opiskelemaan ven\u00e4j\u00e4\u00e4 muitten ulkomaalaisten kanssa. Siit\u00e4 olisi ehk\u00e4 voinut nostaa metelin, kun oppimissuunnitelmani oli hyv\u00e4ksytty t\u00e4ysin eik\u00e4 se sis\u00e4lt\u00e4nyt kurssiakaan ven\u00e4j\u00e4\u00e4, mutta tuskin olisin voittanut sill\u00e4 tavalla mit\u00e4\u00e4n. En lopulta tutustunut paikallisiin juuri yht\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on poikkeuksellista siihen n\u00e4hden, miten noilla seuduilla yleens\u00e4 k\u00e4y.<\/p>\n
<\/p>\n
Joskus viime vuoden lopulla sain mainoksen Opetushallituksen hausta ulkomaalaisten yliopistojen suomen kielen opetuspisteisiin ja muualle. Iida olisi joka tapauksessa vaihdossa lukuvuoden loppuun, joten miksi min\u00e4k\u00e4\u00e4n vetelehtisin Turussa. Mietin jonkin aikaa, minne haen, ja p\u00e4\u00e4dyin Kiovaan. Olin hakenut sinne samoihin hommiin viisi vuotta aikaisemmin, mutta silloin en osannut tehd\u00e4 ansioluetteloa. Olisin saanut muutaman p\u00e4iv\u00e4n aikaa korjata sen, mutta olin juuri silloin muistaakseni Komissa s\u00e4hk\u00f6isten yhteyksien tavoittamattomissa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuitenkin onnisti, sill\u00e4 olin ainoa hakija ja ensimm\u00e4inen viiteen vuoteen.<\/p>\n
<\/p>\n
Palasimme Iidan kanssa Turkuun Ni\u017eni Novgorodin kautta. Noin viikon kuluttua l\u00e4hdimme t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Ruotsin ja Tanskan kautta Hampuriin, jossa j\u00e4rjestettiin uralistiikan kansainv\u00e4linen talvikoulu. Sielt\u00e4 l\u00e4hdimme junalla Budapestiin ja sielt\u00e4 Szegediin, jossa Iida silloin asui. Sielt\u00e4 l\u00e4hdin junalla Kiovaan.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Kiova<\/p>\n
<\/p>\n
Kiovassa minua oli heti vastassa Turun yliopiston suomen ja sen sukukielten maisteriohjelman opiskelija Lilja. H\u00e4n oli suureksi avuksi koko kyseisen rupeaman ajan. Minulla olisi kai pit\u00e4nyt olla omat lakanat ja vastaavat mukana, mutta kun ei ollut, lainasin Liljalta. Heti asemalta p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme menimme kaljalle. Illalla oli aika menn\u00e4 uuteen kotiini yhden Sergein huoneeseen Kiovan perseeseen. Minulle oli j\u00e4rjestetty semmoinen majoitus v\u00e4h\u00e4n kyseenalaisin ehdoin, mutta ainakin se oli ilmainen. Sergeill\u00e4 oli kaksi kissaa. L\u00e4hi\u00f6ss\u00e4ni oli sent\u00e4\u00e4n kauppa, pankkiautomaatti ja pieni kirkko.<\/p>\n
<\/p>\n
Kuten t\u00e4ss\u00e4 blogissa on ennenkin todettu, matkaan luotani Kiovan kansalliseen kielitieteelliseen yliopistoon kannatti varata noin tunti. Ensin piti k\u00e4vell\u00e4 lyhyehk\u00f6 matka pys\u00e4kille, sitten valita mar\u0161rutka tai linja-auto, jolla mentiin metroasemalle, jolta kuljettiin nelj\u00e4n pys\u00e4kin matka, mink\u00e4 j\u00e4lkeen vaihdettiin linjaa, mentiin toisella metrolla pys\u00e4kinv\u00e4li ja k\u00e4veltiin sitten ehk\u00e4 kilometri. Mar\u0161rutka oli joinakin aamuina niin t\u00e4ynn\u00e4, ett\u00e4 sis\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4ksens\u00e4 piti tunkeutua puristuksiin ihmisten v\u00e4liin. Metrovaunut olivat toisinaan niin t\u00e4ynn\u00e4, ettei niihin tuntunut fyysisesti mahtuvan. T\u00e4ll\u00f6in j\u00e4in suosiolla odottamaan seuraavaa enk\u00e4 ruvennut uhmaamaan fysiikan lakeja.<\/p>\n
<\/p>\n
Yliopiston suomen luokassa oli sin\u00e4ns\u00e4 kaikki tarvittava v\u00e4lineist\u00f6 eli liitutaulu ja liituja, jotka k\u00e4ytin sopivasti loppuun viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Hankalaa oli se, ett\u00e4 en voinut hakea avainta itse, koska en ollut kai miss\u00e4\u00e4n vaiheessa virallisesti yliopistolla. En koskaan saanut yliopiston propuskaa. Jonkun oikean henkil\u00f6kuntalaisen piti siis aina hakea minulle avain. Joku laitoksen sihteeri tai vastaava ryhtyi luottoavaimenhakijakseni, mutta h\u00e4nen ollessansa poissa kukaan ei tiennyt, mit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4. Sitten menin luokan oven taakse opiskelijoitteni kanssa odottamaan, kunnes joku opiskelijoista yhytti henkil\u00f6n, joka ehk\u00e4 tiesi, miss\u00e4 avain on, tai oli oikeutettu hakemaan sen.<\/p>\n
<\/p>\n
Opiskelijat olivat selv\u00e4sti parhaita, joita olen koskaan opettanut, mik\u00e4 toki selittyy osin sill\u00e4, ett\u00e4 he olivat suomen p\u00e4\u00e4aineopiskelijoita. He osasivat suomen kieliopin kokonaan ainakin teoriassa, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n harjoitusta he tarvitsivat selv\u00e4sti lis\u00e4\u00e4. Yksi opiskelijoista uskaltautui jopa Ifuscoon, mit\u00e4 on pidett\u00e4v\u00e4 riemuvoittona. Moni heist\u00e4 on tulossa Suomeen suomen kes\u00e4kursseille eri kaupunkeihin, osa oli jo ollutkin. Suomen lis\u00e4ksi opetin udmurttia mahdollisuuksien mukaan kerran viikossa. Kaksi opiskelijaa oppivat urheasti johdollani sen, mit\u00e4 \u041c\u0430\u0440\u044b\u043c \u043b\u0435\u0441\u044fn ensimm\u00e4isill\u00e4 kappaleilla on tarjota.<\/p>\n
<\/p>\n
Gradu eteni jossain m\u00e4\u00e4rin hyvin Kiovassa olon aikana. Liljallakin nimitt\u00e4in oli gradu kesken, ja molemmat olemme ohittaneet tavoitevalmistumisajan jo vuosia sitten. Loimme kahden hengen gradupiirin, joka tunnetaan my\u00f6s baarigraduna tai gradubaarina. Kirjoittaminen sujuu paljon helpommin, kun on virvokkeita, mutta jostain syyst\u00e4 nyt ei ole. Sain graduni Kiovassa jo varsin l\u00e4helle loppuansa.<\/p>\n
<\/p>\n
Luonani k\u00e4vi taas vieraita avaruudesta, per\u00e4ti kolmeen otteeseen. Toki tapaukset olivat siin\u00e4 mieless\u00e4 erilaisia, ett\u00e4 en majoittanut vieraita Sergein huoneeseen, vaan menimme jonnekin muualle. Ensin tuli noin viikoksi Iida Unkarista. Asuimme kahdessa hostellissa jollakin keskeisell\u00e4 paikalla. S\u00f6imme paljon su\u0161ia (tunnetaan my\u00f6s ainakin nimill\u00e4 sushi, su\u0161hi, \u0161u\u0161hi ja \u0161u\u0161i). Varmaankin mieleenpainuvimpana tempauksena k\u00e4vimme p\u00e4iv\u00e4retkell\u00e4 T\u0161ernobyliss\u00e4 (tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 T\u0161ornobyl). Kannattaa k\u00e4yd\u00e4, sielt\u00e4 saa s\u00e4teilymittarit k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Sitten tulivat vanhempani muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi, ja asuimme aivan keskustassa sijaitsevassa \u0423\u043a\u0440\u0430\u0457\u043d\u0430-hotellissa. H\u00e4mm\u00e4stelimme oluen hintaa: juottolassa puoli litraa alle eurolla. Sitten tuli Ky\u00f6sti Kazanista. Asuimme jossakin kellarissa, ja minulle tuli el\u00e4m\u00e4ni pahin ripuli. K\u00e4vimme k\u00e4ym\u00e4l\u00e4museossa.<\/p>\n
<\/p>\n
Jossakin vaiheessa p\u00e4\u00e4timme Iidan kanssa hakea Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin vuodeksi opiskelemaan inarinsaamea. Olin harkinnut sinne menemist\u00e4 jo vuosia, mutta aina jokin el\u00e4m\u00e4ntilanteellinen seikka tuli suunnitelman toteutuksen tielle. Nyt molemmille sattui hyv\u00e4 aika ryhty\u00e4 tuumasta toimeen, joten l\u00e4hetimme hakemuksen ja saimme paikan.<\/p>\n
<\/p>\n
Harjoittelujaksoni lopussa k\u00e4vimme kiovalaisen suomen opettajan Igorin, h\u00e4nen nykyisen vaimonsa ja noin kymmenen muun kanssa melomassa Tonavalla. Se oli aika rankkaa, mutta siit\u00e4 sai ihan hyv\u00e4n tarinan, kun joutui merih\u00e4t\u00e4\u00e4n Mustallemerelle.<\/p>\n
<\/p>\n
Asuin viimeiset Kiovan-viikkoni Liljan luona. H\u00e4n oli p\u00e4iv\u00e4t t\u00f6iss\u00e4, ja min\u00e4 olin yksin h\u00e4nen asunnossansa. Sielt\u00e4 oli paljon helpompi matka yliopistolle, vaikka kilometreiss\u00e4 mitattuna Lilja asunee Sergeit\u00e4 melko paljon kauempana yliopistosta. Liljalta kuitenkin hajosivat putket, joten piti kutsua putkimies. Toimin h\u00e4nen pikku apulaisenansa ja v\u00e4liss\u00e4 glossasin graduni esimerkkej\u00e4. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna k\u00e4vimme katsomassa uuden presidentin virkaanastujaisia. Sain t\u00e4st\u00e4 viihdetaiteilijasta miltei l\u00e4hikuvan.<\/p>\n
<\/p>\n
Poistuin Kiovasta ensin junalla Lviviin, sielt\u00e4 pakettiautolla Helsinkiin ja Onnibusilla Turkuun. Lopuksi oli marinoitu olo.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Turku<\/p>\n
<\/p>\n
Palasin Turkuun touko-kes\u00e4kuun vaihteessa. Jo Baltiassa tuntui kotoisalta. Jotenkin asiat tuntuvat toimivan t\u00e4\u00e4ll\u00e4. En kiinnit\u00e4 siihen huomiota aktiivisesti, kun asun t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta yhdeks\u00e4n kuukautta It\u00e4-Euroopassa saa arvostamaan pieni\u00e4 asioita. Niin kuin juotavaa hanavett\u00e4 tai sit\u00e4, ett\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u00e4idinkielt\u00e4ns\u00e4 miss\u00e4 tahansa. Ja ruisleip\u00e4\u00e4 ja salmiakkia. Ja rauhaa. Kiovassa asuu ihmisi\u00e4 noin helvetisti, Vasaram\u00e4ess\u00e4 minusta tuntuu ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 kuin asuisin keskell\u00e4 mets\u00e4\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Turussa j\u00e4rjestettiin kes\u00e4kuun toisella kokonaisella viikolla marin kielt\u00e4 koskeva kansainv\u00e4linen kes\u00e4koulu, johon osallistuin. Muulloin hakkasin graduani valmiiksi naama punaisena ja otsa hiess\u00e4 ja l\u00e4hetin sen esitarkastukseen. Nyt minulla on elokuuhun asti aikaa korjata pari pient\u00e4 juttua, sill\u00e4 Jorma on siihen asti lomalla. Sitten minusta tullee maisteri. Kukapa olisi uskonut.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Inari<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 menee ennustamisen puolelle, mutta elokuussa tosiaan pit\u00e4isi muuttaa Inariin Iidan kanssa. Aiomme opiskella lukuvuoden verran inarinsaamea. Oman motivaationi perusta on se, ett\u00e4 on jokseenkin noloa yritt\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 vakavasti otettavaa suomalaista uralistia, joka ei osaa saamea. Kyll\u00e4h\u00e4n saamen osaaminen kuuluisi jokaisen kansalaisen yleissivistykseen. Se, miksi juuri inarinsaame, on enemm\u00e4n sattumaa. Olisin mieluusti valinnut my\u00f6s koltan- tai pohjoissaamen, mutta t\u00e4n\u00e4 vuonna koltan ryhm\u00e4\u00e4 ei ala ja pohjoissaamen kurssille p\u00e4\u00e4st\u00e4ksens\u00e4 olisi pit\u00e4nyt osata sit\u00e4 valmiiksi sujuvasti. Minulla osaan vain paskasti. Siisp\u00e4 ainoaksi vaihtoehdoksi j\u00e4i inarinsaame, mik\u00e4 ei ollenkaan haittaa. Valinta helpottui kummasti. Aiempina vuosina olin harkinnut vakavimmin koltansaamea, mutta nyt inarinsaamesta tulee yht\u00e4kki\u00e4 viides enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n opiskelemani saamelaiskieli. Sill\u00e4 lailla kiusallista, etten osaa niist\u00e4 yht\u00e4k\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla.<\/p>\n
<\/p>\n
Yksi syy on my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6. Olen asunut pari kertaa ulkomailla mutta aina kaupungissa. Muutaman sadan asukkaan Inarin kirkonkyl\u00e4 on Suomen valtion rajojen sis\u00e4puolella mutta todenn\u00e4k\u00f6isesti Turkuun n\u00e4hden silti erilaisempi kuin vaikkapa Kazan tai Kiova. Etenkin Kiovan j\u00e4lkeen Inarin koko on eritt\u00e4in tervetullutta vaihtelua.<\/p>\n
<\/p>\n
Kieleen liittyy olennaisesti kulttuuri. Inarinsaamelaiset ovat perinteisesti kalastajakansaa. Kuulin, ett\u00e4 jossain vaiheessa opintoja t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4 kalojen nimi\u00e4 inarinsaameksi kuvan perusteella. Hauskaa on se, ett\u00e4 erotan suomeksi ehk\u00e4 s\u00e4rjen hauesta, jos ne ovat samassa kuvassa ja tied\u00e4n, ett\u00e4 toinen on s\u00e4rki ja toinen hauki. Samoin jonkin eri-ik\u00e4isten erin\u00e4k\u00f6isten poronvasojen ja vastaavien nimitysten oppiminen voi olla hankalaa, kun en ole niin syv\u00e4ll\u00e4 porokulttuurissakaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Silti minulla on aikeena puhua vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 varsin sujuvaa inarinsaamea. T\u00e4h\u00e4n liittyy my\u00f6s er\u00e4s henkil\u00f6kohtainen haaste, mutta palaan siihen ja sen onnistumiseen tai ep\u00e4onnistumiseen my\u00f6hemmin, jos jatkan kirjoittamista. Niin ett\u00e4 kannattaa pysy\u00e4 kuulolla.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n
Varsinainen kooste<\/p>\n
<\/p>\n
Kazanissa ja Kiovassa kummassakin oli tietenkin omat hyv\u00e4t ja huonot puolensa. Kazanissa eniten \u00e4rsytti yliopisto. Kiovassa eniten \u00e4rsytti liikenne ja sitten vasta yliopisto. Molemmissa paikoissa hintataso oli mieluinen, Ukrainassa toki viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n mieluisempi. Kummankin paikan kielimeno oli parempi kuin mihin olin tottunut. Sanoisin, ett\u00e4 viimeaikaisten kokemuksieni mukaan mielikuvani Kazanista on v\u00e4h\u00e4n parempi kuin Kiovasta, vaikka arvioon vaikuttaa se, ett\u00e4 Kazanissa asuin hyv\u00e4ll\u00e4 paikalla ja Kiovassa v\u00e4hemm\u00e4n hyv\u00e4ll\u00e4, ja se, ett\u00e4 Kazanissa minulla ei ollut paljonkaan velvollisuuksia toisin kuin Kiovassa. Kazanissa pystyi tutustumaan toisiin vaihto-opiskelijoihin eritt\u00e4in helposti, mutta Kiovassa tutustuminen oli luonnollisesti vaikeampaa. Kazan oli minulle tutummalla laajalla alueella, vaikka olin siell\u00e4 kunnolla ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa ja Kiovassa olin viett\u00e4nyt aiemmin v\u00e4h\u00e4n pitemm\u00e4n ajan.<\/p>\n
<\/p>\n
Turussa huonoa on ehdottomasti p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4 hintataso. Hyv\u00e4\u00e4 onkin sitten vaikka mill\u00e4 mitalla. Niin kuin jo kirjoitin, entisest\u00e4 poiketen ei harmittanut yht\u00e4\u00e4n palata Turkuun. Kazan ja Kiova olivat silti hyvi\u00e4 kokemuksia ja toivottavasti Inarikin on. Aikansa kutakin, sanoi marilainen hanhi uhrilehdossa.<\/p>\n
<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 oli kai t\u00e4lt\u00e4 er\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4. Kiitos ja kuulemiin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4ss\u00e4 blogissa olen pyrkinyt esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 suomalainen opiskelija selvi\u00e4\u00e4 kevyesti kahdesta per\u00e4kk\u00e4isest\u00e4 it\u00e4eurooppalaisesta vaihto- ja harjoittelukohteesta. Aineistona olen k\u00e4ytt\u00e4nyt omia tuntemuksiani ja havaintojani, jotka olen litteroinut aika lailla suoraan n\u00e4ille sivuille. Olin l\u00e4hes vuoden poissa Suomen Turusta, ja nyt on koosteen aika. Seuraa kooste p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 lukuvuodesta jokseenkin kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4, vaikka v\u00e4lill\u00e4 aikaj\u00e4rjestyksest\u00e4 lienee pakko poiketa. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2557,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"wds_primary_category":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-296","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luokittelemattomat","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2557"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=296"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":305,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296\/revisions\/305"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=296"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=296"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/users.utu.fi\/tokrkoi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=296"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}