Virva Vesanen

Niin vain on vaihto takanapäin, ja Suomessakin vierähtänyt jo muutama viikko. Loppuaikoina kirjoitteleminen tänne jäi hieman vähemmälle, koska oli vain niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, reissuja ja tietysti ne lopputentitkin veivät oman aikansa. Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ehdin tosiaan tehdä huiput reissut niin Kambodzaan kuin Filippiineillekin.  Kambodzasta jäi päällimmäisenä mieleen upea Angkor Wat -temppelialue, jota päästiin ihailemaan auringonnousun aikaan.

Filippiineillä sen sijaan olin kaverini ja hänen filippiiniläisen miehensä vieraana parin muun suomalaisen kera. Oli mukava päättää tämä reissailukevät vähän erityyliseen matkaan ja heittäytyä ihan kunnolla turistiksi, kun matkassa oli mukana joku, joka kaikki tiesi kaikki parhaat paikat ja hoiti käytännön asiat 🙂 Nähtiin ja koettiin paljon, ja ehdin puolentoista viikon aikana niin lekotella monilla rannoilla, surffata, uida vesiputouksilla kuin käydä Manilassakin. Filippiinien reissun loppuvaiheessa harmillisesti kylläkin sairastuin, mutta onneksi mistään vakavammasta ei ollut kuitenkaan kyse.

Lopputentit sujuivat myös varsin hyvin, ja pari päivää sitten saimmekin alustavat tenttitulokset, joiden perusteella homma menikin ihan putkeen. Hyvillä mielin voi siis niiltäkin osin vaihtoa muistella, ja todeta, että yhdeksään uuteen maahan tutustumisen lisäksi paljon muutakin uutta tuli opittua. 🙂 Tentit koostuivat, kiinan kielen koetta lukuunottamatta, lähinnä monivalinnoista ja muutamista pikkuesseistä. Oli mukava huomata myös, että englannin kielen taito oli ehdottomasti kevään mittaan parantunut, koska englanniksi vastaaminen ei tuottanut minkäänlaista ylimääräistä tuskaa!

Kaiken kaikkiaan olen aivan mahdottoman tyytyväinen vaihtokokemukseeni – mikään ei oikeastaan olisi voinut sujua paremmin. Olen oppinut paljon, tutustunut moniin uusiin kulttuureihin, ottanut ensiaskeleet kiinan kielen koukeroissa ja saanut ystäviä ympäri maailmaa. Hongkongista vaihtokohteena mulla ei ole juurikaan negatiivista sanottavaa. Jos hakemalla haetaan, niin Hongkong on hieman kallis Aasian mittapuulla, eikä kahdestaan pienessä, melko vaatimattomassa, huoneessa asuminen vieraan ihmisen kanssa varmastikaan sovi kaikille. Mutta mulle sekin sopi yllättävän hyvin, mikä tietysti osin johtui siitä, että huonekaveristani tuli yksi läheisimmistä ystävistäni. Hong Kong Baptist University:ssä hommat sujuivat melko mutkattomasti, ja onnistuin kyllä tekemään myös varsin hyvät kurssivalinnat. Eihän tässä voi olla muuta kuin äärimmäisen iloinen ja kiitollinen siitä, että tällainen kokemus oli mahdollinen. Voin siis varsin lämpimästi suositella vaihtoon lähtemistä, ja erityisesti tietysti Hong Kongia vaihtokohteena! <3

Hupsista heijjaa, nyt onkin edellisestä kirjoituksesta päässyt vierähtämään aikamoinen tovi. Aikamoista kiirettä on pitänyt viimeisen kuukauden ajan,  siihen on mahtunut niin visiitti Souliin, kahdet eri vierailijat Suomesta kuin aikamoinen määrä kouluhommiakin.

Souliin tehtiin tosiaan hieman pidennetty viikonloppureissu maaliskuun puolessavälissä. Meidän reissu oli varsin onnistunut, ja Soul erittäin kiva 🙂 Ainoana miinuspuolena oli (Hongkongin mittapuissa) viileähköt kelit, jotka kyllä hyydytti meidät täysin aina auringon laskiessa – siitäkin huolimatta, että oltiin kaikki meidän lämpimimmät vaatteet reissuun pakattu.

Vierailijat oli tietysti yksi koko vaihdon kohokohdista jo itsessään, minkä lisäksi oli harvinaisen mukavaa ottaa kaksi “minilomaa” asuntolassa asumisesta, vaikka tähän pikkuruiseen huoneeseen olenkin ruvennut kämppikseni kanssa harvinaisen hyvin kotiutumaan. Oli ihan huippua toimia matkaoppaana ja näyttää omia lempparipaikkoja muille! Ja tehdä tietysti vaikka mitä uutta Hongkongissakin, syödä hyvää ruokaa ja ottaa välillä vähän iisimmin.

Opintojen kanssa hommat tosiaan kasaantui lukukauden loppuun aikamoisella rytinällä. Muutaman viikon sisällä hoideltiin niin kolme esitelmää, muutama ryhmäprojekti, yksi essee kuin kiinan suullinen koekin… Mutta kaikki kirjalliset työt onkin nyt paketissa, vaikkakin epätoivo meinasin välillä iskeä! Erityismaininnan ansaitsee jälleen kerran ryhmätöiden aikataulutushaasteet, niistä suurin osa kun tehtiin taas paikalliseen tyyliin edellisenä yönä loppuun. Tällä kertaa yhden ryhmän kanssa oli myös hieman kielellisiä haasteita, eikä kommunikaatio oikein toiminut mitenkään päin – mutta kyllä vain sekin saatiin lopulta valmiiksi ajoissa! Ja nyt voinkin jo sanoa, että kylläpä taas opin kaikenlaista, niin kurssien aihealueisiin kuin paikalliseen kulttuuriin ja työskentelytapoihin liittyenkin 🙂

Pidempiä kuulumisia en nyt ehdi kirjoitella, koska on pakko painua nukkumaan ajoissa, aamulla suuntaan nimittäin lentokentälle! Tällä kertaa suuntana on Kambodza, jossa osa meidän porukasta onkin jo perillä odottelemassa. Otetaan kaikki ilo irti meidän “lukulomasta”, ja palataankin sitten takaisin Hongkogiin loppukokeiden alkaessa. Tämän kunniaksi rinkassa päällimmäisenä heiluu tietystikin aikamoinen kasa tenttimateriaaleja, mutta eiköhän me vähän ehditä lomailemaankin 😉

Äsken kalenteria selaillessani tajusin, että alkaakin olla aikalailla vaihtoni puoliväli käsillä. Ihan hassua! Aika on mennyt hirmusta vauhtia, enkä kyllä tosiaankaan voisi millään uskoa olleeni täällä kohta jo kaksi ja puoli kuukautta. Mukavana puolena tässä ajan järjettömässä juoksemisessa on tietysti se, että ihan pian saan monia vieraita tänne käymään! En malta odottaa, että pääsen esittelemään Hongkongia heille 🙂

Viimeiset viikot on kuluneet lähinnä kouluhommien parissa, lukuunottamatta viime viikon minireissua Taiwaniin. Lennähdettiin tyttöjen kanssa torstai-iltana Taipeihin, jossa vietettiin pari varsin toiminnantäyteistä päivää, koska ei millään voitu luopua yhtään minkään kohteen näkemisestä. Sieltä sit suunnattiin päiväksi vielä Tarokon luonnonpuistoon, joka oli aivan mahtava paikka. Olisin voinut siellä viettää helposti vaikka viikon vesiputouksia katsellen ja salaisia kuumia lähteitä etsien, mutta aikamoisella pikavaihteella piti tuokin paikka koluta läpi 😀

Kruunattiin meidän luonnopuistovisiitti paluumatkalla Taipeihin, koska sunnuntai-illan junassa ei ollu enää istumapaikkoja jäljellä. Vähän väsyneinä reppureissajina sit reippaasti nukuttiin kolme tuntia taiwanilaisen junan lattialla, check! Kaiken kaikkiaan reissu oli upea, ja Taiwan harvinaisen symppis paikka.

 

 

Muuten päivät on kuluneet tosiaan lähinnä kouluhommia tehden (tai vähintäänkin niiden tekemistä pohtien), paitsi muutaman Hongkong-kiertelyn ja yhden uuden saaren olen ehtinyt käydä myöskin koluamassa. Kaikilla muilla on ollut koulun kanssa vielä kiireisempää kuin mulla. Jostain syystä onnistuin vahingossa valitsemaan vain sellaisia kursseja, joissa ei ollut ollenkaan lukukauden puolivälin koetta. Ja olen tosiaan ainakin tähän mennessä suorittamieni tiedustelujen perusteella ainut vaihtari, jolla tällainen tuuri on käynyt. Sen sijaan olen alkanut pikkuhiljaa jo kirjoittelemaan kaikennäköisiä esseitä ja esitelmiä, joiden deadlinet ovat sopivasti kaikki samaan aikaan, ja tietysti vielä sellaiseen aikaan, että mulla on täällä vieraita. Noh, kerrankin ajoissa siis! Tänäänkin vietin lähes koko päivän kirjastossa, joka on muuten täällä ihan ykkösmesta! Tosi viihtyisä, kaikennäköisiä työskentelypisteitä (sisältäen myös muun muassa löhösohvia), on hiljaisia kerroksia, juttelukerroksia, auki 24/7 ja mitähän vielä!

 

Sen erikoisempia tänne ei kuulu, nyt on alettava kehittelemään jotain perjantai-illan illallissuunnitelmaa 🙂 Joka ei muuten ainakaan ole tällainen kuvassa näkyvä kananmunaherkku, jonka bongasin Taiwanissa! Harmi, kun hajua ei voi tänne taltioida.

 

 

 

Ajattelin nyt kirjoitella vähän tarkemmin yliopisto-opinnoistani täällä Hongkongissa. Meidän yliopisto on siis Hong Kong Baptist University, yksi    kahdeksasta yliopistosta täällä. HKBU sijaitsee kivalla paikalla Kowloon Tongissa. Matka Hong Kong Islandille kestää metrolla noin puoli tuntia, mutta kaikkea, ja vielä vähän enemmänkin, löytyy myös paljon lähempää. Tämän lisäksi varsin lähellä kampusta on vuoria ja vaellusreittejä.

Ihan alkajaisiksi voin jo sanoa, että opiskelu on varsin erilaista. Tietty asiaan vaikuttaa sekin, että suorittamani opinnot on aika eri maata (hehe) kuin Suomessa. Yksi suurimmista eroista omiin opintoihin verrattuna on ehdottomasti ryhmätöiden suuri määrä. Joidenkin kurssien ohjelmaa lukiessa tulee jopa vähän sellainen olo, että tehtävät työt hoituisi paljon tehokkaammin ihan yksinkin. Esimerkiksi Understanding Chinese Consumers -opintojaksolla meidän piti tällä viikolla palauttaa 3-5 sivun raportti. Päädyin kahdeksanhenkiseen ryhmään, jossa oli minun lisäkseni vain yksi vaihtari. No, tälle ryhmälle sitten juhlavasti tehtiin WhatsApp-ryhmä, ja keskustelu tulevasta projektista aloitettiin jo viikkoja sitten – vain lopulta huomataksemme, että palautukseen on aikaa enää pari päivää. Seuraavana projektina tietty työnjako, johon oman lisämausteensa toi se fakta, että koko tutkimusaineisto oli saatavilla ainoastaan kiinaksi. Tämän lisäksi huomioon oli otettava tietty kahdeksan ihmisen aikataulut, ja se fakta, että kukaan paikallisista ei asu kampuksella. Lopulta hoidin oman osuuteni lauantaina kello yhdeksältä Skypessä, WhatsAppissa ja Google Docsissa vuorotellen seilaten… Hommahan ei luonnollisesti jäänyt tähän, vaan sitten seuraavat päivät ihmeteltiinkin, kenen pitikään tehdä mitäkin ja kuka hoitaa tulostuksen. Mutta nyt homma hoidettu, ja tästäkin rikastuttiin hieman laihahkon akateemisen hyödyn lisäksi ainakin parilla paikallisella ystävällä. Eiköhän se understanding siinäkin kehity 🙂

Tähän viikkon mahtui toinenkin ryhmätyö, jossa meidän ryhmä kylläkin koostui kokonaan eurooppalaisista vaihtareista. Tällä kurssilla aiheena oli pitää esitelmä vierailustamme tuomioistuimeen. Joka muuten sekin oli itse vierailun lisäksi mielenkiintoinen kokemus noin niin kuin muutenkin, nimittäin meidän opettaja – joka kuitenkin neljä tuntia aiemmin lähetti kaikille muistutusviestin vierailusta – unohti saapua paikalle. Ja niin me sitten parinkymmenen opiskelijan voimin odotettiin häntä metroasemalla, ja myöhästyttiin oikeudenkäynnistä vaatimattomasti tunnilla alkuperäisestä suunnitelmasta… Muuten tuo vierailu oli kyllä tosi hieno, oli mielenkiintoista käydä seuraamassa tuomioistuinkäsittely toisella puolella maailmaa. Plussaa tietty siitä, että oikeudenkäynti oli englanniksi, ja aihekin erittäin mielenkiintoinen. Homma toimi aika eri tavalla kuin Suomessa, erityisesti mieleen jäi muodollisuus (mm. tuomarille kumarrettiin sisään mennessä), valamiehistö sekä puolustusasianajajan varsin kehno englannin kielen taito – o ou ihan oikeasti, älä mene oikeudenkäyntiin puhumaan kieltä, jolla kukaan ei ymmärrä puoliakaan siitä, mitä yrität sanoa. Muutenkin tämä kurssi on kyllä aiheensa puolesta todella mielenkiintoinen, vaikkakin opettaja on aika ajoin harvinaisen pihalla vähän niin kuin kaikesta.

Sitten on tietysti vielä erikseen mainittava mandariinikiinan alkeet, hehehee! Kiinan vaikeus on yllättänyt minut ihan täysin, siis tästä lähtien pitäs kyllä sujuu kaikki ruotsit, ranskat ja saksat kuin vettä vaan! Vaikeus lienee siinä, että oppiaksesi yhdenkin sanan, sinun tulee muistaa miten se kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla “ääntämismerkkien” kera, miten se äännetään (koska esimerkiksi lauseen “vatsani on täynnä” saa ihan about kahta äänenpainoa muuttamalla kätevästi lauseeksi “pupuni juoksi metsään”) ja sitten vielä kiinalaisin merkein sama homma. Tämän lisäksi meidän opettaja, joka on muuten aivan herttainen nainen, on opetustyyliltään aika epäorganisoitunut… Huomenna onkin ensimmäinen kiinan testi, jota todennäköisesti edeltää jonkintyylinen “opi kiinan kieli yhdessä illassa”-prjoketi. Muttamuttamutta, viime viikolla käytiin Kiinan puolella Shenzhenissä, ja nyt on kyllä kehaistava, että kyllä minä näilläkin opeilla olin kykeneväisempi puhumaan mandariinikiinaa kuin useimmat paikalliset englantia. Käytiin taksikuskin kanssa varsin moniulotteinen (ja luonnollisesti myös koko kiinan sanastoni kattava) keskustelu, jonka kohokohtana nostaisin ehkä esille kykyni tiedustella kuljettajan väsymystilaa sekä luetella numerot yhdestä kymmeneen ehkä noin kolme kertaa. Tietty keskustelun aikana kerroin myös muun muassa, että isäni on opettaja ja äitini lääkäri (ei muuten ole, mutta se oli ainut ammattisana, joka siihen hätään tuli mieleen).

Muita tärkeitä huomioita opinnoista on muun muassa se, että tunnilla on siis ihan oikeastikin ihan okei nukkua. Muutenkin opiskelijat on tosi paljon passiivisempia kuin Suomessa, ja ihan muutaman kysymyksen esittämällä saa aktiivisuuspisteitä, joilla voi nostaa loppukokeiden arvosanoja – passaa mulle hyvin!

 

 

Kiinan reissun ja opintojen lisäksi viimeaikaiseen elämääni on kuulunut harvinaisen paljon vaellusreissuja. Viime viikonloppuna käytiin ensin Lamma-saarella retkellä. Saari oli tosi symppis, ja löydettiin hieno privaattirantakin hetken tarpomisen jälkeen. Sunnuntaina puolestaan olin ilmoittautunut International Officen järjestämälle vaellusreissulle Sai Kungiin. Matka sinne kesti melkein kaksi tuntia yliopistolta, mutta paikka oli kyllä tosi hieno! Noin tunnin vaeltamisen jälkeen saavuttiin kahdelle aivan uskomattoman hienolle rannalle, joilla voisi mös surffata. Pakko päästä kokeilemaan! Muutenkin maisemat oli upeat, ja oli hauska tutustua taas vähän enemmän paikallisiin opiskelijoihin. Tältä reissulta kotiuduttiin alkuillasta, otettiin muutaman tunnin nokkaunet ja herättiin puoli kolmelta uudelle vaellusretkelle 😀 Tällä kertaa suuntana oli Lantau Peak, ja tavoitteena auringonnousun näkeminen. Lantau Peak on Hongkongin toiseksi korkein huippu, ja vaellus sinne olikin vähän raskaanpuoleinen. Reissun pahin kohta oli kuitenkin melkein kahden tunnin odottelu tuulisella huipulla, jossa lämpöasteita oli ehkä kaksi. Mutta siitä kun selvittiin, niin olipas kertaka
ikkisen upeat näkymät!Ehdottomasti kahden tunnin palelun ansiota, ja sormetkin suli syväjäästä jo kolmen tunnin päästä. Alasmennessä nähtiin vielä Big Buddha, jonne kylläkin pitää mennä vähän paremmin levänneenä vielä uudelleen.

 

 

Sellaista tällä kertaa, nyt suunnataan Hongkongin SverigeShoppeniin, koska meidän “FINSWE-gruppenin” on aivan PAKKO saada laskiaispullia! Sitten lupasin pyörähtää vielä ranskalaisen kämppikseni kanssa markkinoilla. Mutta sit onkin riennettävä takaisin kampukselle, ja otettava kiinan kieli haltuun. Zài jiàn!

 

Kiinalainen uusivuosi on nyt sitten vietetty, ja aikamoiset bailut ne olikin! Olin siis Hongkongissa varsinaisen uudenvuoden, ja silloin päädyttiin sattumalta vaellusretken jälkeen pieneen kylään katsomaan todellakin paikallisia uudenvuoden meininkejä. Taidettiin olla ainoat turistit, jotka oli seuraamassa rituaalia, jossa kolme miestä vuorotellen ketkutteli lohikäärmepuvun alla, ja nämä tanssimuuvit sitten aina lopulta huipentui  kokonaisen kaalin repimiseen kappaleiksi.. 😀 Ööh! Mutta omanlaiset juhlamenonsa kaikilla, ja ainakin hilpeä juhlamieli oli hyvinkin tarttuvaa! Käytiin vielä syömässä illallista tuossa kylässä, ja istuskeltiin ilta lähes autiolla rannalla. Tonne on ehdottomasti mentävä uudestaankin pakoon Honkkareiden vilinää! Seuraavana päivänä oltiin keskustassa katsomassa ilotulituksia, jotka valitettavasti aika sumuisen ilman vuoksi jäivät vähän laimeiksi. Plus minä tietysti odotin jotain erilaista kuin kotona, mutta näköjään ilotulitus nyt vaan on ilotulitus! Mutta niin vaihdettiin sitten vuosi jo toiseen kertaan kuukauden sisällä, ja startattiin kukon vuosi. Seuraavana aamuna hyvästelin vieraani, ja lähdin vaihtoporukan kanssa lentokentälle ja kohti Vietnamia.

 

Ja Vietnamihan oli niin ihana että taisin myöntää sille jopa uuden lempparimaani statuksen! Aurinkoa, kauniita rantoja, hyvää ruokaa, iloisia ihmisiä – eipä sitä paljoakaan muuta voisi toivoakaan 🙂 Oltiin ensin kaksi yötä Hanoissa, josta ei kylläkään jäänyt paljoa muuta käteen kuin täysin kreisi yöelämä. Syy tähän lienee kylläkin siinä, ettei öiden lisäksi hirveästi vietetty kyseisessä kaupungissa aikaa, vaan lähdettiin päiväretkelle Halong Bayhin. Se on pikkuruisia saaria täynnä oleva merenlahti Vietnamin pohjoisosassa. Paikkana Halong Bay oli tosi kaunis, mutta retkenä koko homma oli aikamoinen farssi. Oppaamme oli aivan pihalla, eikä kiinalaisen uudenvuoden vuoksi mikään meinannut oikein toimia (en muuten ollut tajunnut, että kiinalaisen uudenvuoden vuoksi koko Kaakkois-Aasia olisi sekaisin viikon ajan). Esimerkiksi sellainen pikkupuute ilmeni meidän saapuessa paikalle, ettei meille ollutkaan venettä ollenkaan. Lopulta lähdimme merelle noin kolme tuntia myöhässä, mutta toisaalta meidän veneretkeen sisältyikin sitten auringonlaskun näkeminen, joten ei tästä nyt ihan pelkästään valittaakaan voinut.

Mutta näiden kahden yön (joiden yhteenlaskettu unisaldo taisi olla noin 6 tuntia) jälkeen lennettiin Vietnamin eteläosaan, saarelle nimeltä Phu Quoc. Ja se olikin aivan upea paikka! Vaikka sääennuste lupailikin meille lähinnä ukkosta ja sadetta, paistoi aurinko yhtä päivää lukuunottamatta tauotta. Vietettiin viikko hyvinkin rennoissa meiningeissä. Eniten sydämentykytyksiä aiheutti lähinnä se, että päätin ottaa teinivuosina opettelematta jääneen taidon haltuun, ja opetella ajamaan skootterilla! Mutta sekin sujui varsin hyvin, ja oli jopa hauskaa, joten miksipäs sitä ei voisi opetella Suomen sijaan esimerkiksi Vietnamissa 😀 Skoottereilla sitten onnistui vähän kaukaisemmillakin rannoilla käyminen, ja löydettiinkin muutama aikalailla tyhjä ranta, ihanaa! Vikana päivänä vuokrattiin kajakit, ja melottiin viereiselle saarelle snorklaamaan. Tai mulla kyseinen toiminta jäi lähinnä yrityksen tasolle, kun kädet verillä ja suu suolavettä täynnä päätin jättää kyseisen touhun odottelemaan vähän syvempiä vesiä… Rantailun, skoottereilun ja jatkuvan syömisen (siis ruoka oli niin käsittämättömän hyvää, halpaa ja tuoretta joka paikassa, etten pysty ees kuvailemaan!) lisäksi käytiin esimerkiksi hieronnassa ja markkinoilla.

Kaikinpuolin ihana viikko siis takana, mikä on tietysti ennen kaikkea meidän aivan huikean porukan ansiota! Seitsemän ihmistä, seitsemän päivää, ja nolla erimielisyttä tai mitään vaikeuksia. Uskomatonta 🙂 Tämän lisäksi tietysti aika ihanaa oli se, että mulle tuli varsin kotoisa olo, kun laskeuduttiin takas Honkkareihin. Kyllä vaan on fiksusti vaihtopaikkani valinnut, kun reissaamaan pääsee helposti aika monenmoisiin paikkoihin, mutta ei tää elämä täälläkään yhtään hassumpaa ole! Harmi vaan, että Hongkongin varsin viileähkö ilma (ja kyllä, +14 astetta voi tuntua hyvinkin viileältä helmikuussa!) sairastutti minut heti, kun tultiin takas. Ja nyt just, kun piti oikein tarmokkaasti ryhtyä tekemään hommia koulun eteen vaihteeksi. Onneksi tää kipeys taitaa olla vaan ihan perusflunssahommia, joten ei mitään hätää. Ehkä enemmän hätää ilmenee niiden kouluhommien kanssa, koska ensi viikolla tosiaan arki alkaa jo vähän puskea päälle kahden esitelmän muodossa. Mutta toisaalta, nythän sitä energiaa pitäisi löytyäkin myös kouluhommiin, kun on viikko laiskoteltu! 😀

 

– Virva

 

Huh, minkälaista menoa viimeiset kolme viikkoa on ollut! Just naureskelin mun huonekaverille, että jotenkin tuntuu, että koko ajan on kiire jonnekin, vaikka todellisuudessa hoidettavia asioita ja pakollisia menoja on paljon vähemmän kuin Suomessa. On vaan niin paljon kaikkea, mitä olisi kiva tehdä 🙂 Mutta onneksi aikaa on vielä ihan riittämiin!

 

 

Viimeisen parin viikon aikana on muun muassa opiskeltu, koettu toinen toistaan eksoottisempia ruokaelämyksiä, juhlittu sekä aloitettu reissaaminen minimatkalla Macaoon. Opiskelut on pikkuhiljaa päässeet kunnolla käyntiin, minkä kunniaksi ensi viikko onkin sitten vapaata koulusta, hehe. Kaikkien kurssien suhteen fiilis on vielä tässä vaiheessa ihan hyvä, tosin aikamoisella mielenkiinnolla odotan, kuinka kaikki ryhmätyöt tulee sujumaan. Teen kahdella eri kurssilla ryhmätyötä ryhmässä, joka koostuu minusta, toisesta vaihtarista sekä noin kuudesta paikallisesta opiskelijasta. Jännä siis nähdä, kuinka se sujuu – voi olla, että omista työskentelytavoista joutuu vähän joustamaan 😀 Asia, joka hämmentää minua edelleen opiskeluihin liittyen, on paikallisten opiskelijoiden jatkuva myöhästely. Jostain syystä olin ajatellut, että täällä luennoilla oltaisiin todella tarkasti ajoissa, mutta meininki on kyllä moninverroin myöhästeleväisempää kuin Suomessa. Arvioisin, että keskimäärin kolmasosa paikallisista opiskelijoista on paikalla, kun tunti alkaa. Viimeisimmät sitten saapuvat joskus luennon puolivälin paikkeilla. Tietysti Suomessa siihen on toisaalta tottunut, kun meilläkin suurin osa luennoista on sellaisia, ettei läsnäolopakkoa ole, mutta toisaalta tuntuu kyllä edelleen vähän häiritsevältä, kun porukka seilaa muina miehinä edestakaisin ihan milloin sattuu huvittamaan.

Vapaa-ajalla ruokakokemukset ovat olleet aika suuressa roolissa. Parhaimpana kokemuksena on kehuttava maasta taivaisiin maailman halvin Michelin-ravintola, johon paikalliset kaverit meidät veivät viime viikolla syömään. Oma osuuteni ruuasta maksoi noin kahdeksan euroa, joten halvalla tosiaankin pääsin. Ravintola sinänsä ei ollut mikään fiini paikka, mutta ruoka sitäkin parempaa – tiedän kyllä, mihin vien jokaikisen tänne saapuvan vierailijani syömään. Tämän lisäksi on kokeiltu paikallista hittiä, hot pot -illallista. Kyseessä on konsepti, jossa pöytäseurue tilaa listalta haluamansa määrän lihaa, kalaa, vihanneksia, nuudeleita ja ihan mitä muuta vaan päähän sattuu pälkähtämään. Nämä sitten tuodaan raakana pöytään, jossa on keskellä pari kattilaa. Humpan juoni on sitten itse keitellä tilaamiaan tuotteita kattiloiden liemissä. Ideana hyvä, mutta on pakko myöntää, että toteutus ei ollut kovinkaan toimiva meidän 12-henkiselle seurueelle… Liemissä lillui sen verran paljon kaikenlaista, ettei lopulta kukaan tiennyt, mikä on raakaa, ja mikä kiehunut kaksi tuntia. Allekirjoittanutkin erehtyi muutaman kerran jotain sen verran epämääräistä syömään, että ennen seuraavaa hot pot -kokemusta pitänee hetki keräillä rohkeutta. Muutama muukin hieman liian eksoottinen makuelämys on näihin viikkoihin mahtunut, ja Mäkkärissäkin on pitänyt jo muutamaan otteeseen vierailla tutun ja turvallisen ruuan perässä 😀

Viime viikonloppuna pyörähdettiin yhden yön reissulla Macaossa, joka on myöskin Kiinan erityishallintoalue noin tunnin laivamatkan päässä Hongkongista. Macao oli vuoteen 1999 asti Portugalin hallinnassa, mikä onkin helposti nähtävissä siellä esimerkiksi rakennuksissa. Nykyään Macao on tunnettu kasinoista, joissa meidänkin porukan tietysti piti käydä muutamat pennoset häviämässä. Reissu oli mukava ja Macao kiva nähdä, mutta tuollainen kahden päivän reissu sinne taisi olla kyllä minulle ihan tarpeeksi, ainakin vähäksi aikaa.

Tämän reissun lisäksi käytiin taas vaeltamassa, ihan yliopiston lähellä sijaitseva Lion Rock-vaellusreitti. Reitin varrella sai tallustaa kyllä sen verran monet portaat ylös, että seuraavana päivänä tuntui, mutta kyllä oli sen arvoiset maisematkin! Hieno fiilis olla luonnon keskellä, ja nähdä alapuolella koko Hongkong pilvenpiirtäjineen.

Eilen illalla puolestaan käytiin kiinalaisilla uudenvuoden markkinoilla, ja nyt oli kyllä aikamoiset markkinat kyseessä. Huhuh, kyllä ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen alkoi minulle riittämään, sen verran kova hulabaloo siellä oli. Ehkä tästä kokemuksesta johtuen en viime yönä oikein saanut nukuttuakaan, mutta lähdettiin kuitenkin tyttöjen kanssa sovitusti kello seitsemältä aamulla kohti Tai chi-tuntia. Ja oli kyllä hauska kokemus sekin! Siellä me veivattiin 80-vuotiaan tai chi -mestarin perässä parhaamme mukaan. Mestari sanoikin meille tunnin alussa: “welcome to the Chinese culture”, ja sitä se kyllä tosiaan oli. Onneksi herättiin, tonne on mentävä vielä toistekin!

Sellaista tänne kuuluu lyhykäisyydessään, viihtynyt olen edelleen paremmin kuin hyvin 🙂 Nyt olisi enää yksi koulupäivä jäljellä, sitten saan viikonlopuksi vieraita Suomesta, ja maanantaina suunnataan kohti Vietnamia!

Olen kolmannen vuoden oikeustieteen opiskelija Turusta, ja tarkoituksenani on kirjoitella blogiin vaihtokevääni kuulumisia Hongkongista.

Hongkongiin vaihtoon hakeminen ei ollut mikään pitkäaikainen haaveeni, ehkä pikemminkin ystävän yllyttämänä toteutettu päähänpistos. Olen nyt ollut täällä vähän yli viikon verran, ja ensivaikutelman perusteella uskallan väittää, että tänne tuleminen lienee kuitenkin yksi elämäni parhaista päähänpistoksista. Olo on yllättävänkin kotoisa, ja tuntuu siltä, että tästä kaupungista löytyy jotenkin kaikki, mitä toivoa saattaa. Hong Kong Baptist University, jossa opiskelen, ja jonka kampuksella myöskin asun, sijaitsee Kowloonissa, ja täällä meininki on aika aidon “kiinalaista”. Julkisilla alle puolen tunnin matkan päässä sijaitsee Hong Kong Island, jossa taas meininki on ihan erilaista; siellä pilvenpiirtäjien keskellä harhaillessaan on kyllä helppo uskoa olevansa keskellä yhtä tärkeimmistä kansainvälisen talouden keskuksista. Tästä huolimatta keskustan ulkopuolella, varsin helposti saavutettavissa, on myös lukuisia rantoja, ja jopa luontoakin täältä löytyy, mikä huomattiinkin viime viikonlopun vaellusreissulla.

Näiden seikkojen lisäksi lisäksi varsin helpoksi tänne sopeutumisen on  tehnyt meidän vaihtariporukka, joka on varsin huikea sekoitus ihmisiä eri puolilta maailmaa. Tämän lisäksi olen onnistunut tutustumaan myös muutamiin paikallisiin opiskelijoihin, joiden kanssa luultavasti pääsen tutustumaan kaupunkiin perusturistikohteita syvemmin. Kaiken kukkuraksi reissaaminen Kaakkois-Aasiassa on täältä helppoa ja melko edullista. Tästä innostuneina ostettiinkin jo lentoliput Vietnamiin parin viikon päähän, kun luentoja ei koulussa ole viikkoon kiinalaisen uudenvuoden vuoksi. Kyseessä on kiinalaisten vuoden tärkein juhla, ja nämä bailut mekin halutaan kokea paikan päällä, mutta heti seuraavana päivänä sitten suunnataankin kohti Vietnamia.

Tietysti viikkoon on mahtunut myös haasteita, ja monet arkipäiväiset asiat ovat vaatineet aikamoisia ponnisteluja. Kaupassa muun muassa pyykinpesuaineen ja pyyhkeen ostaminen kiinaksi osoittautui varsin monimutkaiseksi prosessiksi. Tämän lisäksi parin ensimmäisen yön aikana ei paljoakaan naurattanut paikallisten opiskelijoiden tapa käydä varsin kovaääninen, keskimäärin kolmetuntinen, keskustelu aamuyön tunteina yhteisessä keittiössämme. Mutta nyt alkaa kaikki arkipäiväiset hommat olla järjestyksessä, enkä öisinkään enää herää minkäänlaiseen kälätykseen.

Koulunkäynnistä en vielä hirveästi osaa sanoa, kun takana on vasta muutama luenti. Opintoni täällä keskittyvät pitkälti paikallisen kulttuurin ja yhteiskunnan ymmärtämiseen. Ohjelmassa on muun muassa Law for Hong Kong Business ja Understanding Chinese Consumers -opintojaksot sekä mandariinikiinan alkeet. Opinnot eroavat omista oikeustieteen opinnoistani ainakin siten, että täällä meillä on läsnäolopakko kaikilla luennoilla. Tämän lisäksi tekemistä tuntuu olevan paljon varsinaisten tenttien lisäksi, sillä melkein kaikkiin opintojaksoihin kuuluu erilaisia ryhmätöitä ja esseitä. Mutta mielenkiintoiselta nämä opinnot – ainakin vielä tässä vaiheessa – tuntuvat, eikä nauruhepuleilta ainakaan tämän viikon mandariinikiinan tunnilla vältytty.

Kaiken kaikkiaan fiilis on siis mahtava, ja olen varma, että tämä kevät tulee olemaan sekä hauska että opettavainen kokemus 🙂

 

 

 

-Virva