Huh, minkälaista menoa viimeiset kolme viikkoa on ollut! Just naureskelin mun huonekaverille, että jotenkin tuntuu, että koko ajan on kiire jonnekin, vaikka todellisuudessa hoidettavia asioita ja pakollisia menoja on paljon vähemmän kuin Suomessa. On vaan niin paljon kaikkea, mitä olisi kiva tehdä 🙂 Mutta onneksi aikaa on vielä ihan riittämiin!
Viimeisen parin viikon aikana on muun muassa opiskeltu, koettu toinen toistaan eksoottisempia ruokaelämyksiä, juhlittu sekä aloitettu reissaaminen minimatkalla Macaoon. Opiskelut on pikkuhiljaa päässeet kunnolla käyntiin, minkä kunniaksi ensi viikko onkin sitten vapaata koulusta, hehe. Kaikkien kurssien suhteen fiilis on vielä tässä vaiheessa ihan hyvä, tosin aikamoisella mielenkiinnolla odotan, kuinka kaikki ryhmätyöt tulee sujumaan. Teen kahdella eri kurssilla ryhmätyötä ryhmässä, joka koostuu minusta, toisesta vaihtarista sekä noin kuudesta paikallisesta opiskelijasta. Jännä siis nähdä, kuinka se sujuu – voi olla, että omista työskentelytavoista joutuu vähän joustamaan 😀 Asia, joka hämmentää minua edelleen opiskeluihin liittyen, on paikallisten opiskelijoiden jatkuva myöhästely. Jostain syystä olin ajatellut, että täällä luennoilla oltaisiin todella tarkasti ajoissa, mutta meininki on kyllä moninverroin myöhästeleväisempää kuin Suomessa. Arvioisin, että keskimäärin kolmasosa paikallisista opiskelijoista on paikalla, kun tunti alkaa. Viimeisimmät sitten saapuvat joskus luennon puolivälin paikkeilla. Tietysti Suomessa siihen on toisaalta tottunut, kun meilläkin suurin osa luennoista on sellaisia, ettei läsnäolopakkoa ole, mutta toisaalta tuntuu kyllä edelleen vähän häiritsevältä, kun porukka seilaa muina miehinä edestakaisin ihan milloin sattuu huvittamaan.
Vapaa-ajalla ruokakokemukset ovat olleet aika suuressa roolissa. Parhaimpana kokemuksena on kehuttava maasta taivaisiin maailman halvin Michelin-ravintola, johon paikalliset kaverit meidät veivät viime viikolla syömään. Oma osuuteni ruuasta maksoi noin kahdeksan euroa, joten halvalla tosiaankin pääsin. Ravintola sinänsä ei ollut mikään fiini paikka, mutta ruoka sitäkin parempaa – tiedän kyllä, mihin vien jokaikisen tänne saapuvan vierailijani syömään. Tämän lisäksi on kokeiltu paikallista hittiä, hot pot -illallista. Kyseessä on konsepti, jossa pöytäseurue tilaa listalta haluamansa määrän lihaa, kalaa, vihanneksia, nuudeleita ja ihan mitä muuta vaan päähän sattuu pälkähtämään. Nämä sitten tuodaan raakana pöytään, jossa on keskellä pari kattilaa. Humpan juoni on sitten itse keitellä tilaamiaan tuotteita kattiloiden liemissä. Ideana hyvä, mutta on pakko myöntää, että toteutus ei ollut kovinkaan toimiva meidän 12-henkiselle seurueelle… Liemissä lillui sen verran paljon kaikenlaista, ettei lopulta kukaan tiennyt, mikä on raakaa, ja mikä kiehunut kaksi tuntia. Allekirjoittanutkin erehtyi muutaman kerran jotain sen verran epämääräistä syömään, että ennen seuraavaa hot pot -kokemusta pitänee hetki keräillä rohkeutta. Muutama muukin hieman liian eksoottinen makuelämys on näihin viikkoihin mahtunut, ja Mäkkärissäkin on pitänyt jo muutamaan otteeseen vierailla tutun ja turvallisen ruuan perässä 😀
Viime viikonloppuna pyörähdettiin yhden yön reissulla Macaossa, joka on myöskin Kiinan erityishallintoalue noin tunnin laivamatkan päässä Hongkongista. Macao oli vuoteen 1999 asti Portugalin hallinnassa, mikä onkin helposti nähtävissä siellä esimerkiksi rakennuksissa. Nykyään Macao on tunnettu kasinoista, joissa meidänkin porukan tietysti piti käydä muutamat pennoset häviämässä. Reissu oli mukava ja Macao kiva nähdä, mutta tuollainen kahden päivän reissu sinne taisi olla kyllä minulle ihan tarpeeksi, ainakin vähäksi aikaa.
Tämän reissun lisäksi käytiin taas vaeltamassa, ihan yliopiston lähellä sijaitseva Lion Rock-vaellusreitti. Reitin varrella sai tallustaa kyllä sen verran monet portaat ylös, että seuraavana päivänä tuntui, mutta kyllä oli sen arvoiset maisematkin! Hieno fiilis olla luonnon keskellä, ja nähdä alapuolella koko Hongkong pilvenpiirtäjineen.
Eilen illalla puolestaan käytiin kiinalaisilla uudenvuoden markkinoilla, ja nyt oli kyllä aikamoiset markkinat kyseessä. Huhuh, kyllä ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen alkoi minulle riittämään, sen verran kova hulabaloo siellä oli. Ehkä tästä kokemuksesta johtuen en viime yönä oikein saanut nukuttuakaan, mutta lähdettiin kuitenkin tyttöjen kanssa sovitusti kello seitsemältä aamulla kohti Tai chi-tuntia. Ja oli kyllä hauska kokemus sekin! Siellä me veivattiin 80-vuotiaan tai chi -mestarin perässä parhaamme mukaan. Mestari sanoikin meille tunnin alussa: “welcome to the Chinese culture”, ja sitä se kyllä tosiaan oli. Onneksi herättiin, tonne on mentävä vielä toistekin!
Sellaista tänne kuuluu lyhykäisyydessään, viihtynyt olen edelleen paremmin kuin hyvin 🙂 Nyt olisi enää yksi koulupäivä jäljellä, sitten saan viikonlopuksi vieraita Suomesta, ja maanantaina suunnataan kohti Vietnamia!