Osallistuin viime kesänä Pariisissa järjestettyyn vammaistutkimusta käsittelevään konferenssiin. Kyseisen konferenssin järjestäjänä toimii järjestö, jonka tarkoituksena on edistää eurooppalaista vammaistutkimusta. Järjestöä kutsutaan usein lyhyesti nimellä Alter, vaikka järjestön nimi on kokonaisuudessaan Alter European Society for Disability Research (http://www.alter-asso.org).

Kyseiseen konferenssiin osallistui vammaistutkimuksen alalla toimivia tutkijoita eri Euroopan maista, mutta erityisesti Ranskassa. Ranskalaiset tutkijat pitivät esityksensä ranskaksi ja muista maista tulleet tutkijat pitivät esityksensä englanniksi. Konferenssin kutsutut puhujat esiintyivät aina auditoriossa, jossa oli mahdollista kuunnella esityksen tulkkaus kuulokkeista, jos ei ymmärtänyt esityksessä käytettyä kieltä. Tämän lisäksi auditoriossa oli paikalla viittomakielen tulkit.

Konferenssissa käsiteltiin useita esityksiä kiinnostavia aiheita. Itselleni jäi parhaiten italialaisen tutkimusryhmän esitykset isien merkityksestä vammaisten lasten elämässä. Esimerkiksi Roberta Caldin ja Alessia Cinottin puhuivat siitä, miten isät tukevat vammaisten lasten itsenäistymistä. He kertoivat, että isät pidättäytyvät välillä tietoisesti auttamasta lastaan, jotta heidän lapsensä saisi mahdollisuuden pärjätä itse. Tämän lisäksi jäin pohtimaan Diane Bedoinin esitystä, jonka aiheena oli maahanmuttajataustaisten kuulovammaisten lasten ja nuorten kokemukset ranskalaisissa kouluissa. Bedoin kertoi, että monesti tähän ryhmään kuuluvia lapsia ja nuoria ei kannusteta ylläpitämään taitoaan ymmärtää kotona puhuttua kieltä, sillä tuon kielen tulkitsemisen (joko huulilta puhuen tai kuunnellen) uskotaan haittaavan ranskan kielen oppimista.

Kokonaisuudessa kyseiseen konferenssiin osallistuminen oli positiivinen kokemus. Se oli hyvin järjestetty ja siellä oli hyvä ilmapiiri. Tänä vuonna kyseiseen konferenssiin on helppo mennä tutustumaan, sillä se järjestetään naapurimaassamme Ruotsissa kesä-heinäkuun vaihteessa (http://alterconf2016.sciencesconf.org/).